// Alaotsikko: drama, adventure ja romance, N/L, H/G, Hrm/R, D/OC
Nimi: Neville Longbottom ja Lopullinen Ratkaisu
Kirjoittaja: HarryPotterFan4Ever, eli minä
Beta: MISSYOU, ennen Harrynen(sama henkilö)
Tyylilaji: drama, adventure, romance
Paritus: Neville/Luna, Harry/Ginny, Ron/Hermione, Draco/Alice
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Maailma uhkaa tuhoutua kun lordi Voldemort on valloillaan. Pystyykö Neville Longbottom, Valittu, pelastamaan sen ennen kuin on myöhäistä?
Vastuunvapaus: En omista paikkoja enkä henkilöitä. Kaikki kunnia niistä kuuluu J.K. Rowlingille. Alice ja muut itse keksimäni henkilöt tietysti kuuluvat minulle. En saa tästä minkäänlaista rahallista tai taloudellista korvausta.
Varoitukset: Tällä hetkellä ei varoituksia
A/N: Sain ficin idean kun oltiin äidin kanssa puistokonsertissa. Ensimmäinen juoni kirjoitettiin pienille lapuille, jotka sattuivat löytymään äidin kassista. Tämä perustuu siis siihen, että Voldemort valitsi Harry Potterin sijaan Neville Longbottomin, joka on siis Valittu. Halusin myös kirjoittaa ficin jossa Harry ja Draco ovat kavereita, ja tässähän he ovat. Luvut saattavat ilmestyä hajanaisesti, sillä kesällä en jaksa oikein olla kauheasti koneella. Enjoy!
P.S. Kommentit olisivat oikein tervetulleita!:)
Traileri
Mitä jos kaikki onkin toisin…
”Minä en halua olla Valittu! Enkö voisi olla aivan tavallinen?”
”Mutta Neville, sinun pitää pelastaa velhomaailma!”
”Minä tiedän sen, mutta eikö joku muu voisi tehdä sitä?”
”Sinä olet Valittu! Juuri sinun pitää tehdä se eikä kenenkään muun. Me autamme sinua!”
Eikä Harry Potter olekaan Valittu.
”Hei Harry!”
”Hei Draco. Mitä kuuluu?”
”Ihan hyvää. Äiti paasasi taas eilen etten saisi olla ystäväsi”
”Normaalia äitiäsi. Kuvittele sitten minun äitini!”
Nevillen pitää pelastaa velhomaailma…
”Neville! Hän se on! Hän pelastaa meidät!”
”Äh, minä sitten vihaan maailman pelastamista”
”Tiedetään, Ville. Luuletko, että minulla on helpompaa?”
”Luulen. Sinulla on vanhemmat ja perhe. Minulla ei ole mitään”
Ennen kuin Voldemort ehtii tuhota sen.
”Voi ei, katsokaa!”
”Viistokuja on palasina. Kuka voi tehdä näin?”
”Luna, ajattelisit edes joskus. Hän-joka-jääköön-nimeättä tietysti!”
”Anteeksi, Ginny. Eikös nuo ole Harry ja Draco?”
”On. He ovat Ollivandersin liikkeessä. Toivottavasti hän on kunnossa”
Hänen ja hänen ystävien pitää etsiä…
”Meidän pitää hajaantua. Herätämme liikaa huomiota”
”Miten me jakaudumme?”
”Te kolme menette etsimään hirnyrkkejä ja me viisi etsitään lisää tietoa niistä”
”Onko se aivan viisasta Neville? Miten pidämme yhteyttä?”
”Suojeliuksilla”
…ja tuhota Voldemortin hirnyrkit.
”Draco, sinun pitää tuhota se!”
”Harry, minä en pysty! Se on liian voimakas minulle. Tuhoa sinä se!”
”Se on sinun tehtäväsi. Älä huoli autan sinua jos jokin menee vikaan. Älä pelkää, Draco”
”Kiitos Harry. Olet tosi ystävä”
Kun kaikki on tuhottu on edessä vielä Tylypahka…
”Meidän pitää mennä sinne!”
”Mutta jos he eivät olekaan siellä?”
”Varmasti ovat. Eikö niin Draco?”
”Luna, me löydämme heidät ja kaikki kääntyy vielä hyväksi”
”Ei käänny. Isä on jo poissa ja kohta muut”
…ja sen sisällä oleva taistelu.
”Ron! Missä olet? Tule auttamaan!”
”En voi! Minulla on täysi työ taistella tämän kanssa!”
”Yritä edes! Tarvitsen sinua!”
”Pois ystäväni kimpusta! Jätä hänet rauhaan!”
”Kiitos, Ron”
”Eipä kestä. Mitä vain ystävän vuoksi”
Pystyykö Neville vastaamaan haasteeseen…
”Ahaa. Tulit vihdoinkin”
”Kyllä. Olen odottanut tätä”
”Entä kun kuolet? Odotatko sitä?”
”Ehkä, jos en voi muuta”
Vai menehtyykö hän?
”Nyt on vain me kaksi. Jompikumpi kuolee tänä yönä”
”Se on totta”
”Miksi elät yhä?”
”Koska minulla on jotain jonka vuoksi elää toisin kuin sinulla”
HarryPotterFan4Ever ylpeänä esittää…
”Esittää? Tämähän on tarina. Ei sitä voi esittää”
”No hän esittelee sen”
”Silti!”
Neville Longbottom ja Lopullinen Ratkaisu!
”Eihän se mikään lopullinen ole! Sillä on vielä monta valintaa edessä!”
”Niin onkin, mutta tämä on se joka ratkaisee koko maailman kohtalon!”
”Ihan sama. Valinta se kuitenkin on”
1. luku: Yksin Lontoossa
Neville Longbottom istui yksin huoneessaan. Huoneen lattia oli täynnä kaikenlasia tavaroita. Kaikista alimpana oli kasa vanhoja lehtiä. Ne olivat rypistyneitä, ja kellanruskeita. Oikeasti ne olivat van pari kuukautta, enintään vuoden vanhoja. Lehtien valokuvat liikkuivat ja niiden tekstit vaihtoivat otsikkoa. Eikä ihme sillä niiden omistaja oli ihminen, joka luki näitä lehtiä joka päivä. Neville Longbottom ei ollut aivan tavallinen nuori mies, joka kasvoi kohti aikuisuutta. Hän oli velho. Mutta Velhomaailmassa, missä hän oli kuuluisa, hän erottui selvästi muiden velhojen joukosta. Hänellä oli otsassa ohut, salamanmuotoinen arpi. Kenelläkään muulla ei ollut sellaista. Neville oli kylläkin kuullut rehtoriltaan Albus Dumbledorelta, että oli vielä toinen poika jolla olisi saattanut olla sama kohtalo. Ja tämän pojan nimi oli Harry Potter. Hän oli yksi Nevillen parhaista ystävistä, eikä Neville ollut koskaan kertonut hänelle, että hänellä olisi voinut olla sama kohtalo.
Nevillellä oli mustat, pörröiset hiukset ja vihreät silmät. Sekä tietenkin se arpi. Hän asui Lontoossa, pienessä orpokodissa, jossa oli hänen lisäkseen muutama muu lapsi. Tai no Neville ei ollut lapsi. Hän täyttäisi pian 17 vuotta. Muut orpokodin lapset olivat surkkeja. Surkit olivat ihmisiä, jotka olivat syntyneet velhoperheeseen, mutta heillä ei ollut taikavoimia. Yksi tyttö oli asunut orpokodissa syntymästään lähtien, sillä hänen vanhempansa olivat hävenneet, että tyttö oli surkki. Yksi poika taas oli jäänyt ilman vanhempia, ja asui nyt orpokodissa. Molemmat olivat noin 14 vuotiaita eikä Nevillellä ollut paljon ikäistään seuraa. Hän kuitenkin muuttaisi orpokodista sillä tulisi pian täysi-ikäiseksi.
Eräässä lehdessä, joka lojui lattialla oli otsikko etusivulla: Neville Longbottom Valittu? Lehti oli julkaistu hiukan sen jälkeen kun hänen koulunsa rehtori Albus Dumbledore oli kuollut. Neville ei edes vilkaissut lehtiin, kun jo tunki ne paperiroskikseen. Hän oli lukenut lehdet läpi monta kertaa, kun hänellä oli tylsää orpokodissa. Huomenna hän kuitenkin lähtisi sieltä ja menisi ystävänsä Ron Weasleyn luokse Kotikoloon. Ron Weasley oli myös hänen hyvä ystävänsä.
He olivat tutustuneet ensimmäisenä kouluvuotenaan ja olivat pysyneet ystävinä siitä saakka. He olivat kokeneet yhdessä paljon asioita joita ei noin vain voi unohtaa. Ronilla oli iso perhe. Hänellä on vanhemmat sekä viisi veljeä ja pikkusisko Ginny. Ginny on häntä vuoden nuorempi ja seurustellee Harry Potterin kanssa.
Neville on aina hyväntuulinen kun saa lähteä ahdistavasta orpokodista. Niin hän oli nytkin. Hän heitti ylimääräisiä tavaroita roskikseen mitä ei enää tarvitsisi. Lehdet – kaikki paitsi yksi – olivat jo mennyttä. Hän säästi sen ainoa lehden, jonka hän oli lukenut vain kerran. Lehdessä oli muistokirjoitus Albus Dumbledorelle ja sen oli kirjoittanut Elfias Doze, joka oli ollut hänen koulukaverinsa. Neville ei edes pystynyt lukemaan kirjoitusta, sillä hän suri yhä opettajaa, joka oli ollut hänen mielestään maailman paras opettaja ikinä.
Nevillen matka-arkku oli levällään sängyn päällä. Hän oli aloittanut pakkaamisen jo edellisenä iltana, mutta silti yhä puolet tavaroista oli vielä lattialla eikä Neville aikonutkaan saada urakkaa valmiiksi keskipäivään mennessä.
Hän viskasi kasan koulukirja arkkuun joiden nimiä olivat: Loitsujen käsikirja 6, Historian Taikakaudet ja Muodonmuutokset edistyneille. Neville ei edes tiennyt miksi otti kirjat mukaan, sillä hänhän ei palaisi Tylypahkaan seuraavaksi lukuvuodeksi.
Rehtori Dumbledore oli antanut Nevillelle tehtävän tuhota kaikki Voldemortin hirnyrkit, jotta Voldemort voitaisiin tappaa. Edellisenä vuonna Tylypahkassa käydyssä taistelussa ei ollut kuollut kuin professori Dumbledore, mutta hän tiesi, että monet tulisivat vielä kuolemaan.
Silloin pöllö lehahti ikkunasta sisään. Neville tunnisti pöllön heti Posityyhtyseksi, joka oli Ronin pieni varpuspöllö. Pöllö koivessa oli kirje, joka oli osoitettu hänelle.
Hei Ville,
Tulemme hakemaan sinua orpokodin pihalta huomenna kello 12.00. Ei kai ole liian aikaisin? Koska et voi vielä ilmiintyä tulen Fredin ja Georgen kanssa, vaikka voin itsekin ilmiintyä. He halusivat nähdä sen orpokodein jossa asut.
Haittaako sinua, jos Harry ja Draco tulevat myös meille? He suunnittelivat menevänsä Harryn kotiin, mutta he lähtivät kuulemma jonnekin matkalle eivätkä he saa ruokaa. Dracon vanhemmat ovat myös jossain matkoilla eivätkö he ikimaailmassa suostu ottamaan Harrya asumaan heille loppukesäksi. Harry on varmasti mielissään kun saa tavata taas Ginnyn. Miksi Harry on meistä se, jonka on helpoin tavata tyttöystäväänsä? Hermione on Australiassa vanhempiensa kanssa, ja tulee meille vasta ensiviikolla.
Pääsemme lähtemään sinne ”reissulle” vasta 1. elokuuta, koska silloin on Billin ja Fleurin häät. Äiti ei oikein pidä, että Bill menee naimisiin nyt kun on sota. Sinutkin on kutsuttu. Me joudumme näyttämään ihmisille istumapaikat tai jotain ja tarjoilemaan siellä. Luna, Hermione, Harry, Draco ja Alicekin on kutsuttu ja heillä on sama homma.
Kuitenkin tulemme hakemaan sinua huomenna. Ainiin, Vauhkomieli tulee myös, sillä hänen pitää suojella sinua. Joku killan juttu. Älä kysy, en itsekään ymmärrä. Nähdään huomenna!
Ron
Tulisivatko Draco ja Harry myös? Neville riemastui kun sai kuulla, että tapaisi myös toiset ystävänsä, joita ei ollut tavannut koko kesänä. Hän odotti innolla Billin ja Fleurin häitä, sillä saisi tavata Lunan.
Bill oli Weasleyn veljeksistä vanhin ja hän on jo 27-vuotias. Hän kuului Tylypahkassa perheensä tavoin Rohkelikkoon. Neville raapusti Ronille vastauksen pergamenttiin, joka osui hänen käteensä.
Hei Ron,
Olen paikalla kello 12.00. Fred ja George haluavat nähdä orpokodin? Siitä vaan. Ei haittaa, vaikka Harry ja Draco tulevat. Itse asiassa on mukava nähdä heidät taas. Voimme pelata huispausta, vaikken olekaan kauhean hyvä siinä. Harry on kyllä onnekas kun hänen tyttöystävänsä on sinun pikkusiskosi. Luna asuu kuules aika kaukana täältä. Ei minullakaan ole hyviä mahdollisuuksia nähdä häntä kesällä. Älä huoli Ron. Nyt on jo perjantai. Hermione tulee pian. Kai hän tulee ennen syntymäpäiviäni?
No, ei se ole kauhea mutka matkassa, jos joudumme lähtemään päivää myöhemmin. Itse asiassa niin on ehkä parasta. Meidän kannaltamme, sillä miten äitisi suhtautuisi siihen?
En kysy miksi Villisilmä tulee. Nähdään huomenna!
(Ne)Ville
Neville lähetti pöllön matkaan ja siirtyi taas pakkaamaan. Hän ei ikinä saisi kaikkia koulukirjoja tungettua arkkuun eikä hän voisi jättää niitä orpokotiin sillä sen johtaja siivoisi hänen huoneensa heti kun hän olisi lähtenyt. Oveen koputti joku.
”Sisään” Neville sanoi.
”Hei Neville. Tarvitsetko apua?” kysyi tyttö hänen takaansa. Neville kääntyi ja näki, että tyttö oli Jennifer. Jenniferillä oli vaaleat hiukset, jotka ulottuivat kainaloihin ja harmaasiniset silmät. Hän oli yksi orpokodin surkeista ja oli ainoa, jonka kanssa Neville vietti aikaansa. Hän myös tiesi, että tyttö oli ihastunut häneen. Jennifer oli 16-vuotias ja hänen vanhempansa asuivat Skotlannissa. Hänet oli sijoitettu orpokotiin, koska vanhemmat olivat aina töissä ja hänen sisaruksensa Tylypahkassa. He olivat liian kiireisiä.
”Ai hei Jen. Apu olisi tarpeen, Sillä minun pitää pakata huomiseksi” Neville sanoi ja mittaili kädessään kirjaa nimeltä: Hirviökirja Hirviöistä. Sekin kirja päätyi arkkuun.
Jen istui lattialle ja alkoi selvittää Nevillen suurta vaatekasaa. Kasassa oli koulukaapuja, sukkia, farkkuja, t-paitoja ja huppareita sekä tietenkin alusvaatteita. Neville nappasi nopeasti alusvaatteet ja heitti ne matka-arkkuun. Niihin Jennifer ei saisi koskea.
”Tarvitsetko sinä enää koulukaapuja?” hän kysyi. Neville ei ollut menossa seuraavalle lukuvuodelle, joten ei hän oikeastaan tarvitsisi niitä.
”En oikeastaan. Laita se kaikista isoin arkkuun ja loput voi laittaa tuohon kasaan oven vieressä” Neville sanoi samalla kun kasasi tyhjiä pergamentti kääröjä kasaan. Jennifer laittoi isoimman kaavun arkkuun ja muut hän heitti epämääräiseen kasaan.
Urakka tuntui kestävän ikuisuuden. He lajittelivat sulkakynät ja kaikki roinat, joita Neville ei ollut edes koskaan poistanut arkusta. Kaikki oli lojunut arkussa ainakin kuusi vuotta. Hän heitti armottomasti myös kaikki vanhentuneet läksyt roskakasaan.
”Ei, älä! Minä haluaisin lukea niitä” Jen sanoi kun Neville oli tunkemassa niitä sinne.
”Näitä? No hyvä on sitten” Neville sanoi ja ojensi vanhat läksyt Jenille.
Keskipäivällä he olivat karsineet jo yli puolet Nevillen kaikista tavaroista. Jäljellä oli enää kaikki vanhat taikajuomavälineet ja kaukoputki sekä toinen kasa esseitä. Ennen ruokaa Jen kipaisi viemään Neville läksyt huoneeseensa. Neville arvasi, että tyttö lukisi niitä puolen kesää.
Zaini Stars, joka toimi niin sanotun orpokodin johtajana oli myös kokkina. Hän oli keski-ikäinen nainen, joka rakasti kaikkia rakennuksen lapsia. Oikeastaan kaikki olivat jo yli kymmenen vuotiaita, mutta Zainin silmissä jopa Nevillekin oli yhä lapsi. Hän oli noita ja oli käynyt Tylypahkaa.
Ruokana oli aivan tavallista. Perunoita ja lihakastiketta. Neville hotki ruuan nopeasti ja meni sitten taas Jenniferin kanssa siivoamaan.
Jennifer nappasi vielä kaikki Nevillen esseet ja vanhat kirjat. Hän tosiaan halusi olla noita, mutta kun ei voinut. Neville itse asiassa sääli Jenniferiä. Hänen vanhempansa eivät ehtineet pitämään hänestä huolta ja kaikki sisarukset, paitsi hänen vanhin veljensä, olivat Tylypahkassa. Veli oli jo 20-vuotias ja hän teki töitä Viistokujalla Säilä & Imupaperissa harjoittelijana. Lisäksi Jenillä oli kaksi siskoa ja vielä pikkuveli. Siskot olivat kaikki Tylypahkassa, vanhin viimeisellä luokalla ja toinen neljännellä. Veli oli toisella.
Illalla Neville sai vielä monta kirjettä. Hän luki niitä sängyssään:
Hei Ville,
Mitä sinulle kuuluu, sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Onneksi näemme pian Billin ja Fleurin häissä. Tuntuu oudolta jättää kuudes vuosi väliin koulussa, mutta sellaista se on. Isä melkein pyörtyi kun kuuli, että hänen ainoa tyttärensä ei suorita koulua loppuun. Tai no voin minä mennä vielä seitsemännelle, mutta se on aika epätodennäköistä, koska en ole ollut ollenkaan kuudennella.
Ron lähetti kutsun minulle. Isää ei oltu kutsuttu ja hän ymmärtää sen. En edes tiedä miksi kerron tästä sinulle. Kuitenkin isä tekee jäljennöstä Korpinkynnen diadeemistä. Eikö olekin mahtavaa? Se kuulemma tekee ihmisen järkeväksi.
Toivottavasti sinulla menee hyvin siellä. Onneksi näemme pian.
Rakkaudella,
Luna
Oli odotettavaa, että hän sai Lunalta kirjeen. Hänhän oli hänen tyttöystävänsä. Tai no he olivat parhaita kavereita. Olivat olleet siitä asti kun tutustuivat, sillä molemmat olivat aluksi ulkopuolisia ja hiukan syrjittyjä. Se oli viidennellä. Lunaan saattoi aina luottaa kun oli jotain sydämellään.
Hei Ville,
Miten menee? Emme ole ehtineet kirjoittaa kun on ollut kiire. Meidän on pitänyt selvitellä kaikkia ”matkaan” liittyviä juttuja. Tiedäthän millaisia äitimme ovat. Kirjoitan nyt Draconkin puolesta kun hän on jumittunut kotiin. Hänen isoäitinsä on siellä ”vahtimassa” häntä. Ihan kuin hän olisi pikkulapsi. Hän ei millään pääse pois ennen häitä edeltävänä päivänä. Hän lupasi tulla silloin Viistokujalle, koska hänen mummonsa pitäisi ostaa uusi kaapu itselleen ja hän haluaan nähdä Dracon ystävät. Voimmeko mennä silloin sinne ”Noutamaan” hänet? Ginny ja Hermione ovat jo lupautuneet tulla. Alicesta en tiedä. Hänestä ei ole kuulunut mitään. Ehkä Draco tietää paremmin. Nähdään pian!
Harry
Harry oli ollut hänen ystävänsä niin kauan kuin hän muisti. He olivat tutustuneet Lontoon puistossa kun olivat jotain 6-vuotiaita. Harryn perhe oli ollut Lontoossa päiväretkellä ja he olivat tutustuneet hiekkalaatikolla. Hän oli ollut silloin orpokodin kanssa puistossa ja sattumoisin Harryn äiti, Lily oli tuntenut orpokodin johtajan. Olivat olleet vanhoja koulukavereita. Oikeasti orpokoti oli vain laitos velhojen ja noitien lapsille, jotka olivat surkkeja tai muuten vain kodittomia tai vanhempiensa hylkäämiä. Kuten Jennifer ja Neville.
Muita kirjeitä hän ei ollut saanutkaan. Hermionesta ja Ginnystä sekä Alicesta ei ollut kuulunut mitään, mutta se olikin ymmärrettävään tytöltä. Neville nukahti kirjeet yhä kädessään.
Aamulla Neville söi tukevan aamupalan Jenin seurassa. Jen näytti aika surulliselta kun Neville oli ehkä viimeistä kertaa siellä.
”Kai kirjoitat minulle?” hän kysyi ujosti.
”Tietysti kirjoitan kun ehdin” Neville vastasi koko sydämestään. Hän antoi Jenniferille pienen pöllön lahjaksi. Pöllö oli varpuspöllö. Neville oli alkukesästä ostanut se varta vasten Jeniä varten, jotta hän voisi kirjoittaa hänelle. Pöllö oli harmaa ja oikeastaan aika söpö.
”Voi kiitos, Ville!” Jen sanoi kiitollisena. ”Minun tulee ikävä sinua”
”Niin minunkin. Tuletko auttamaan arkun kanssa?” Neville kysyi. ”Se ei ole aivan kevyt”
”Tulen. Toivottavasti et laittanut sinne mitään ylimääräistä” Jen sanoi ja nousi pöydästä ja seurasi Nevilleä yläkertaan hänen huoneeseensa. Huone oli siisti ja se näytti yksinäiseltä ilman sitä sekasortoa, jonka Neville yli vuosien aikana saanut aikaan. Matka-arkku, luuta ja hänen pöllönsä häkki olivat keskellä huonetta.
Nevillen luuta oli Nimbus 2001. Hän oli saanut sen Dracolta, joka oli pihistänyt sen isänsä luutavarastosta. Hänen perheensä oli rikas. Dracolla itsellään oli Tulisalama, mutta hän ei kehuskellut sillä.
Hänen pöllönsä, Casandra oli valkoinen tunturipöllö. Hän oli saanut sen riistanvartija Hagridilta kun oli täyttänyt yksitoista. Casandra ei oikein viihtynyt häkeissä, sillä yleensä pöllöt saivat lentää vapaasti, mutta orpokoti oli aivan Lontoon keskustan ulkopuolella ja se saattaisi lentää suoraan keskustaan.
Jennifer otti luudan ja Casandran häkin ja kantoi ne alas Neville perässään. He raahasivat ne pihalle, mistä Ronin, Fredin, Georgen ja Villisilmän oli määrä hakea hänet. He jättivät tavarat vähän matkan päähän ja menivät keinumaan keinuihin. He keinuivat hiljaa.
”Miksi sinä jätät kouluvuotesi kesken?” Jen uteli.
”Tiedäthän sinä. Minä olen mukamas Valittu ja minun pitää pelastaa velhomaailma lordi Voldemortilta. Muuta en oikeastaan tiedä. Tai en voi kertoa sinulle loppuja” Hän sanoi viimeisen lauseen hiljaa.
”Tiedän minä, mutta kun en tiedä miksi juuri sinä olet Valittu? Eikö kuka tahansa olisi voinut olla Valittu?”
”Periaatteessa ei. Maailmassa on kaksi henkilöä, jotka voivat olla Valittuja. Minä olen toinen ja toinen on Harry Potter” Neville sanoi. ” Se, jolla on voima kukistaa pimeyden lordi, lähestyy. Syntyy niille, jotka ovat uhmanneet häntä kolmasti, syntyy kun seitsemäs kuukausi kuolee ja pimeyden lordi merkitsee hänet vertaisekseen, mutta hänellä on voimia joita pimeyden lordi ei tunne… ja jommankumman on kuoltava toisen kädestä, sillä kumpikaan ei voi elää jos toinen on hengissä.”
Neville lausui ennustuksen ulkomuistista. Hän oli kesän aikana hokenut sitä niin monta kertaa mielessään, että muisti sen jo ulkoa.
”Ta- tarkoittaako se sinua?” Jennifer kysyi.
”Minua tai Harry Potteria. Tässä tapauksessa minua, sillä Voldemort hyökkäsi minun vanhempieni kimppuun ja merkitsi minut” hän nosti hiukan etutukkaansa, että ohut salamanmuotoinen arpi tuli näkyviin.” Harrylläkin voisi olla tämä”
Juuri silloin kuului pihan toisesta päästä poksahdus ja ääni:
”Täällä siis Neville asuu kesät” se oli Fred Weasley, Ronin isoveli. George seisoi Fredin vieressä ja ihmetteli näkymää.
”Fred! George! Ron!” Neville huusi ja nousi ylös keinusta. Hän juoksi ystäviensä luo ja Jen hölkkäsi hänen perässään.
”Kiva nähdä, Ville” Ron sanoi. ”Sinä olet kai Jennifer. Ville on kertonut sinusta” Ron sanoi ja katsahti Jeniin.
”Jen, tässä on ystäväni Ron Weasley ja hänen veljensä sekä Alastor Villisilmä Vauhkomieli” Neville esitteli.
”Mukava nähdä taas Longbottom” Villisilmä sanoi ja kätteli Nevilleä. ”Missä tavarasi ovat?”
”Tuolla noin” Neville sanoi ja osoitti tavaroiden suuntaan”
”Tulejo!” George huusi ja tavarat lennähtivät heidän luokseen. Hän tarttui matka-arkkuun ja luutaan sekä Casandran häkkiin. ”Nähdään Kotikolossa!” hän huikkasi ja katosi poksahtaen.
”Nähdään sitten” Jen sanoi surullisesti. Jenin yllätykseksi Neville halasi häntä ja puristi tiukasti.
”Kiitos kaikesta. Lupaan kirjoitella” Neville sanoi ja päästi Jenin irti. ”Pidä huoli itsestäsi!”
”Sinä myös minne ikinä menetkin” Jen sanoi ja astui askeleen taaksepäin.
Neville tarttui Ronin käteen ja he ilmiintyivät. Kuului vain vaimea poksahdus ja Ron, Neville, Frd ja Villisilmä olivat poissa. Jen käveli yksin takaisin sisälle.