Title: Olemassa olon todistaja
Author: Milgia
Pairing: Remus/Tonks
Genre: Drama, romance, fluffy
Rating: K11, varmuuden vuoksi.
Disclaimer: Biisit ovat kirjoittajien ja hahmot Rowlingin, minä vain käytän niitä : D Jokaisen luvun alkuun tulee kenen kipale vuorossa.
Warnings: Milgia pääsee taas kirjoittamaan häähumua : DD
A/N: FF10 viimeinen ficcinen, sana
5.Siirtymä Tämäkin tänään juuri d-line päivänä julki :''D Tästä tulee siis hauska sellanen ficcinen, jossa käydään läpi Remuksen ja Tonksin hääjuttuja. Kaikkiin sisältyy lyriikat paitsi tähän prologiin johon en keksinyt hyvää kappaletta, ehdottaa saa jos keksii
Olemassa olon todistajaPrologi - Minä menen sekaisin sinustaTonks oli päätynyt päivystysvuoroon päämajaan kiltalaisena Mollyn seuraksi. Molemmat naputtelivat tammipöydän pintaa kynsillään, miehet olivat jo tunnin myöhässä, kello tikitti jo lähemmäs kahdeksaa. Täysin odottamattomalla hetkellä kuului ryhmä erilaisia ääniä, räksähdyksiä, posahduksia ja kolinaa.
»Molly! » Tonks huudahti vaikka toinen istui vastapäätä.
»He saapuivat» Molly lisäsi nousten seisomaan.
»Toivottavasti kaikki ovat ehjiä,» Tonks huokaisi.
»Missä te oikein olitte,» Tonks kysyi kovaan ääneen hätäisesti ja vasta sitten katsahti kaikkiin tulijoihin kokien pienoisen järkytyksen. Alastor ja Aarthur kävelivät kyllä itse mutta olivat pahoilla kolhuilla, Kingsley nojasi seinään pidelleen vasenta kylkeään. Joku kuitenkin puuttui, joku jota Tonks piti tärkeimpänä siitä joukosta, hädissään nainen etsi katseellaan Remusta.
Mies oli laskettu kantajien voimien loputtua lattialle makaamaan, silmät olivat kiinni ja rintakehä nousi kiivaaseen tahtiin ylös ja alas.
»Ei… Remus… minun piti…» Tonks änkytti ja polvistui miehen polvien lähelle.
»Remus, herää» Tonks taputteli miehen sänkisiä poskia.
»Ei voi olla…» Tonks inahti ja kääntyi poispäin miehen kasvoista, eikä huomannut miehen aukaisevan silmänsä.
»Tonks» Remus kähisi, Tonks säpsähti. Remuksen kammetessa itsensä istumaan Tonks kääntyi nopeasti Remusta kohti ja pamautti tätä käsivarrellaan nenään.
»Hemmetti soikoon, olen varma että mursit nenäni,» Remus kivahti.
»Anteeksi, olen todella pahoillani,» Tonks sopersi ja katsoi Remukseen. Heidän katseensa kohtasivat lyhyeksi hetkeksi, joka rikkoutui Tonksin heittäytyessä Remuksen kaulaan. Hän hämmentyi, mutta kietoi kuitenkin kätensä naisen ympärille.
Remus irrotti otteensa, hän ei voinut vastustaa sen hetkistä kiusausta, mielijohdetta, hän oli aivan lähellä naisen kasvoja, mutta viime hetkellä hän käänsi katseensa, jotta ulkopuolisen silmissä se näyttäisi vain tavalliselta halaukselta. Tonks koki hetkensä tulleen, hän suuteli Remuksen huulia painautuen toisen kehoon kiinni, Remus joutui tukeutumaan toisen käden varaan jotta pysyi pystyssä.
Muut katsoivat tilannetta sivusta, tehden kuitenkin muuta jottei näyttäisi siltä että he seuraisivat tilanteenkulkua, heistä jokainen omasi oman reaktionsa asiaan, Molly oli helpottunut ja ainoa joka osasi odottaa tällaista siirtoa. Alastor ei eleistä nähden osannut olla asiasta mitään mieltä. Kingsley hymyili vaikka piteli yhä kylkeään ja vinkkasi Arthurille silmää.
Tonks punastui suudelman ollessa ohi, kaikkien katsoessa ja Remuksen hymyillessä hänelle. Hetkessä kasvot peittyivät siroihin käsiin ja hiukset muuttuivat helottavan punaisiksi.
»Mitä minä menin tekemään,» hän mumisi itsekseen.
»Nymphadora» Remus aloitti kunnes keho jälleen muisti kaiken kivun, reaktiona kivusta hän irvisti.
»Älä kutsu minua tuolla nimellä, häpeän lisää» Tonks mumisi.
»Kuuntele… minua… hetki… sen jälkeen…» Remus puhui katkonaisesti yrittäessään kavuta samaan aikaan ylös.
»Sen jälkeen saat hävetä rauhassa,» Remus hymähti nojatessaan pöydän kulmaan.
»Minä saan varmasti vuorostani hävetä seuraavien lauseiden jälkeen. Kun liki vuosi sitten kerroit, mitä tunnet minua kohtaan… pyydän teitä kaikkia olemaan hiljaa,»Remus kielsi Kingsleyn avatessa suunsa.
»Annoin kieltävän vastauksen koska perustin jokaisen mielipiteeni vain järjellä ajateltavasti, kuitenkin näinä viime kuukausina olen niin sanotusti kasvanut asiaan kiinni, tottunut siihen ajatukseen ja ennen kaikkea ajatellut sitä tunteella en järjellä. Olen pahoillani että sydämeni on antanut sinun odottaa,» Remus sanoi ja muisti vihdoin hengittää.
»En ole uskaltanut tehdä asialle mitään, koska tällaisissa asioissa en ole rohkea pikemminkin olen pelokas ja epävarma, sekuntia ennen tekoasi, olin käynyt mielessäni taistelua itseni kanssa, suudellako vai ei,» Jokainen odotti jännittyneenä, kuunnellen Remuksen jokaisen sanan.
»Luulet varmasti että olen harjoitellut ja miettinyt tätä puhetta, en ollenkaan, tämä on spontaani teko, jonka myllyyn sinä lisäsit vettä, jos nyt kertoisit saman kuin vuosi sitten, vastaisin toisin. Nyt minusta tuntuu että teen itsestäni naurunalaisen tiedän silmissänne, koska tuurillani Tonks on muuttanut mielensä,» Remus päätti pitkän puheenvuoronsa, katsahtaen jokaiseen ihmiseen vuorotellen siinä huoneessa.
»Sinuna minä ottaisin hänet,» Alastor vakuutti heti perään entiselle oppilaalleen.
»Parempaa et löydä» Kingsleykin puolsi Remuksen puhetta.
»No Tonks? » Molly kysyi.
»En minä häntä sentään kosinut» Remus parahti, Tonks ei saanut sanaa suustaan eikä tehtyä elettäkään.
»Sano jotakin Tonks, kyllä tai ei» Remus katsahti naiseen, joka tasapainotteli molemmilla jaloilla vuorotellen.
»Ehhmm… tunteeni ovat yhä samat, voisin…» Tonks empi.
»Mutta? » Remus valahti valkoiseksi, hieroen vasenta rannettaan.
»En saa sanotuksi. Olen sanaton» Tonks sanoi.
»Mottasit minua jo» Remus kohautti olkiaan, saaden Kingsleyn myhäilemään.
»… Koska rakastin sinua ja rakastan sinua yhä, pelkäsin että menetin sinut ennen kuin sain,» Tonks huokaisi raskaasti.
»Hienoa! Nyt meillä on kiltalaispariskunta pitkästä aikaa,» Molly taputti käsiään yhteen.
»Kuka sanoi että seurustelemme,» kuului yhteen ääneen Remuksen ja Tonksin suusta, sitten he purskahtivat nauruun.
»Mutta yleensä…» Molly aloitti.
»Yleensä ja yleensä, tämä nyt ei muutenkaan ole kulkenut yleisen kaavan mukaan» Alastor mäkätti, Molly mulkaisi miestä närkästyneesti.
***
A/N2: Lyhyt tuli. : D Aika pikakelaus, tosta lyönnistä saattee syyttää Anastasia elokuvaa...
M