Title: Shut up & kiss me
Author: mikälie
Genre: romance, AU
Pairing: Hermione/Draco
Rating: K-11
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa kaiken, hahmot, miljöön jne, enkä minä ansaitse tällä mitään muuta kuin toivottavasti rakentavaa palautetta
Summary: Draco hakee Hermionen kirjastosta sanoen, että Dumbledorella on asiaa
Warnings: Ensimmäinen ikinä valmiiksi tullut ficcini, olkoonkin oneshot, mutta silti
A/N : joo eli tosiaan ihan ensimmäisiä ficcejäni eli kerronta saattaa vähän tökkiä ja ficci on muutenkin lyhyt.. Ja sitten sen verran selvennykseksi, että seitsemän vuosi menossa Dracolla ja Hermionella, Dumbledore elää, kaikki on koulussa aivan tavallisesti
Hermionen lämmin ja hyväntuulinen nauru kantautui kirjastosta Draco Malfoyn korviin tuon kävellessä kirjaston ohitse, eikä sekuntiakaan kun pojan valtasi käsittämättömän kova tarve saada koskettaa tuota rohkelikkoa, päästä vetämään hänet syliinsä. Draco virnisti itsekseen ja suuntasi askeleensa kirjastoon.
Pojan vaimeat askeleet pysähtyivät ja hetken haravoituaan kirjastoa katseellaan, Draco huomasi Hermionen yhdestä nurkasta normaalllissa porukassaa, Potterin ja Weasleyn sekä ainoan tyttöpuolisen Weasleyn (joka kujersi jotain Potterin korvaan) kanssa. Draco tuhahti ja loihti kasvoilleen halveksivan ja ivallisen ilmeensä. Poika jatkoi kävelyään ja pysähtyi nelikon eteen kääntämättä katsettaan Hermionesta.
"Rehtorilla on asiaa Grangerille", tuo sanoi sitten kyräillen tyttöä halveksivasti.
"Mutta miksi -"
"Nyt." Draco lausahti, mulkaisi Ronia, kääntyi kannoillaan ja käveli arvokkaasti ja pysähtymättä pois kirjastosta olettaen, että Hermione lähtisi hänen peräänsä. Luihunen virnisti vinosti, kun kuuli tuolin narahduksen ja nopeat askeleet hänen takaansa.
Hermione ei ollut uskoa silmiään, kun Draco ilmestyi heidän eteensä, aivan yksin, katse kohdistettuna Hermioneen. Tyttö tunsi sydämensä sykkeen huomattavasti selvemmin kuin normaalisti ja toivoi, että pystyisi pitämään kasvonsa peruslukemilla. Hän katsoi Dracoon tuon kertoessa viestiä rehtorilta kylmällä äänellään.
"Mutta miksi -" Ron yritti, mutta vaaleaverikkö keskytti.
"Nyt." Hermione virnisti sisäisesti - mikäli niin nyt voi sanoa - ja tiesi katsomattaankin, että Ronin kasvot olivat punaiset. Hermione siirsi tuoliaan ja lähti Dracon perään. He kävelivät käytävää pitkin sopivan välimatkan päässä toisistaan, kunnes Draco kääntyi tyhjään luokkahuoneeseen. Hermione seurasi, mutta luokkaan päästyään hän joutui katselemaan hämmästyneenä ympärilleen. Minne Draco oikein oli kadonnut?
Rohkelikko huokaisi, kun sopivasti lihaksikkaat käsivarret kiertyivät hänen ympärilleen ja lämpimät huulet painuivat hänen niskaansa.
"Anteeksi, mutta oli pakko", Dracon hengitys kutitti. Tyttö kääntyi ympäri, painoi kätensä pojan rinnalle ja henkäisi, kun huomasi harmaat silmät huomattavasti lähempänä kuin oli kuvitellut.
"Mielestäni tässä ei ole mitään anteeksi pyydettävää", Hermione sanoi pehmeästi katse nauliutuneena rakastamiinsa jäänharmaisiin silmiin, joita otsalta valuneet vaaleat hiukset hieman varjostivat.
"Eiko siinäkään ole mitään anteeksi pyydettävää, että lähestulkoon varastin sinut ystäviltäsi? Tai siinä, että valehtelin rehtorista? Tai siinä -" Hermione keskeytti pojan painamalla etusormensa tämän huulille.
"Ole hiljaa ja suutele minua." tytön silmät tuikkivat, ja Draco murahti ja veti Hermionen vielä lähemmäs itseään, jos se mitenkään oli mahdollista.
Parin tunnin kuluttua Hermione kapusi Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen silmät sädehtien ja kohtasi Harryn ja Ronin katseet. Pojista punahiuksinen katsoi tyttöä epäilevänä pääntä varpaisiin.
"No, mitä rehtori Dumbledore halusi?" poika kysäisi sitten.
"Vain jotain johtajatyttö juttuja, tiedäthän sinä", Hermione vastasi "ja minun täytyy mennä vielä illalla takaisin."
Aurinko oli enää vain tumma lämpimänpunainen pallo alhaalla taivaanrannassa, kun Hermione oli saapumassa Tylypahkan tiluksilla sijäitsevan järven rantaan. Siellä häntä odotti jo tytön vaaleahiuksinen komistus. Tai no, ei ehkä aivan hänen omansa, eihän heidän juttunsakaan ollut mitenkään virallista. Jännitys kipristeli Hermionen mahassa, niinkuin aina kun hän tapasi tuon luihusensa, joka sai melkeimpä kirjaimellisesti pelkällä katseella polvet pettämään alta. Tyttö kietoi kätensä Dracon ympärille ja antoi nopean suukon ennen kuin nosti katseensa pojan silmiin. Draco murahti jälleen ja veti Hermionen uuteen, nälkäiseen suudelmaan. Hermione tunsi, kuinka Draco hymyili hänen huuliaan vasten.
"Hei vain sinullekin", tyttö naurahti huulien erottua toisistaan.
"Hei", Dracon silmät hymyilivät, kun hän siveli sormellaan Hermionen alahuulta, eikä aikaakaan, kun he jälleen kietoutuivat toisiinsa, kaksi nuorta, noita ja velho. "Hermione Granger, minä rakastan sinua"
Vau, tämä saattoi sittenkin olla aika virallista.
--------
Kommentteja?
