Title: Särjetty unelma
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Angst, Draama, het
Pairing: Remus / Tonks
Disclaimer: Kiitos JK Rowling näistä hahmoista! Minä hieman vain leikin heillä.
Summary: Ja Tonks jatkoi yrittämistään. A/N: Apua. En mie osaa kirjottaa Remppa/Tonksia! :--D Mut joo, kannatti yrittää! Osallistuu siis
Shuffle-haasteeseen! Ja tämä on tietenkin omistettu
Milgialle, koska hänen eräs ficcinsä muistutti, miten ihana paritus tämä on! n___n
Zen Café - Piha ilman sadettajaa
Remus oli kieltäytynyt. Kerran jos toisenkin mies oli kääntänyt päänsä, kun Tonks oli sanonut ne sanat.
“Minä rakastan.”
Mies oli väittänyt vastaan. Uhitellut, vedonnut ja laukonut totuuksiaan toisensa perään. Ei hän olisi hyvä mies Tonksille.
Mutta nainen oli toista mieltä. Ja aina tullessaan aina torjutuksi, yhä uudelleen ja uudelleen, Tonks tunsi itsensä astetta masentuneemmaksi. Hän halusi Remuksen omakseen. Ilman tuota miestä kaikki tuntui tyhjältä.
Ja Tonks jatkoi yrittämistään.
~
Coldplay - Speed of sound
Remus katsoi kelloa. Ja sitten Tonksia, ihan vain vilauksella. Mutta se pienikin vilkaisu oli tarpeeksi. Mies tunsi kasvojensa helottavan. Oliko aika pysähtynyt? Kauanko he olivat siinä olleet?
Remus rykäisi ja sai hetkeksi naisen huomion itseensä. Tonks hymyili ja mies punastui jälleen.
Kun nainen käänsi jälleen katseensa toisaalle, Remus toisti suunnitellun keskustelun mielessään. Kunpa kaikki vain menisi niin kuin hän oli suunnitellut.
Ei töksäyttelyä.
Ei typeryyksiä.
Merkit olivat Remuksen edessä. Tonks oli valmiina. He olivat kahden.
Nyt olisi aika.
Ja silti… Remus pysyi hiljaa.
~
Three Days Grace - No more
Kiroukset satelivat heidän ympärillään. Tonksin silmät olivat sumentuneet kyyneleistä. Hän näki tapahtumat edessään hidastettuina. Tuska levisi hiljalleen hänen sisuksissaan Remus Lupinin kaatuessa silmät auki lattialle. Jo sillä hetkellä, kun veltto ruumis osui maahan, Tonks tiesi miehen kuolleen.
Miksi siitä huolimatta Tonks sitten yhä eli?
Kyynel toisensa jälkeen norui naisen poskille. Kylmä puristi hänet kasaan kuin tuhannet ankeuttajaa imisi hänen sieluaan samaan aikaan.
Ja ennen kuin nainen ennätti käsittää, oli Dolohovin kirous osunut häneenkin.
A/N2: Nyyh.