Kirjoittaja: Cheo
Ikäraja: Sallittu
Fandom: Twilight
Henkilöt: Rosalie (mini Rosalie/Emmett)
Genre: Angst
Disclaimer: En omista mitään muuta kuin tämän tekstin.
Summary: Posliininuket ovat vain kauniita, Emmett.
A/N: Lyhyt, mutta en minä mitään pitkää ole koskaan osannut kirjoittaakaan. Rosalie on aina ollut jännä hahmo ja innostuin hänestä entistä kovemmin katsottuani Epäilyksen. Virheitä saattaa olla, kommentit ovat tervetulleita, niin risut kuin ruusutkin.
Posliininukke
Hän on täydellinen.
Hän on kuin posliininukke, marmorinvaalea iho ja ruususuu. Kauniita kasvoja kehystää vaaleat enkelinkiharat ja silmistä kuvastuu hunajainen kuu. Ei, silmäsi eivät ole omituiset, Rosalie, ne ovat suorastaan epäinhimillisen henkeäsalpaavat.
Kaunis, kaunis kuin posliininukke.
Hän puristaa kätensä nyrkkiin kun hän katsoo peilikuvaansa.
Mitä, etkö ole tyytyväinen?
Posliininuket ovat vain kauniita, Emmett.
Ne ovat ikuisia, aina muuttumattomia. Vaikka kuinka yritetään, ei niistä saada koskaan täysin realistisia. Miten ne voisivat olla, kun ne eivät muutu? Kautta aikojen ihmiset ovat yrittäneet haalia ympärilleen jotain pysyvää, mutta silti kaikki kuolevat ympäriltä, silmät muuttuvat sameiksi vaikka ne joskus kauan sitten hehkuivat kirkkaina. Ensimmäinen harmaa hius nypitään pois, pyydetään nuoruutta jäämään.
Mutta ei se jää, ei sen pitäisi.
Hän katsoo peilikuvaansa.
Itseinho.
Hän puristaa kätensä nyrkkiin ja lyö kuvajaistaan. Yhtäkkiä se onkin hajonnut tuhansiksi pieniksi sirpaleiksi, sielunpeiliksi.
Posliininuketkin särkyvät joskus.
