Puolivälissä (K-11, Remus/Sirius)

[pihlajanmarja]

Nimi: Puolivälissä
Kirjoittaja: minä eli pihlajanmarja
Ikäraja: K-11
Paritus: Remus/Sirius
Genre: romance
Summary: Muistan sen hetken, kun kaikki muuttui.
A/N: Osallistuu FF10:een sanalla 3.Puoliväli. Kommentteja arvostaisin! (Ei kai tuo loppu oo liian... liikaa? selittelevä? En tiiä mitä sanaa yritän hakea, mutta onko loppu hyvä? )

Muistan sen hetken, kun kaikki muuttui. Oikeastaan kaikki oli ollut muuttumassa jo pidemmän aikaa, minun ja Siriuksen välillä siis. Me molemmat tunsimme sen, mutta ei meidän tarvinnut puhua asiasta. Olimme tyytyväisiä siinä, tiesimme, että joskus jotakin voisi tapahtua, mutta sillä hetkellä oli hyvä niin. Sitten tuli pääsiäisloma ja Sirius vietti sen meillä. En edes tiedä, miten niin lopulta kävi, olinko minä kutsunut hänet vai hän itse itsensä, mutta junamatkan jälkeen hän seisoi meidän eteisessämme ja olin salaa tyytyväinen. Sirius ei ollut koskaan käynyt meillä – kummallista, kuuden kouluvuoden jälkeen – mutta olimme sen vuoden aikana hitsautuneet yhteen huolimatta siitä yhdestä typerästä riidasta. (Näin vieläkin painajaisia asiasta. Mitä jos James ei olisi ehtinyt paikalle ajoissa? Kalkaros olisi kuollut minun käsiini, ja se olisi ollut Siriuksen syytä yhtä paljon kuin minunkin, ja suden.) Mikään ei tuntunut luonnollisemmalta kuin hän istumassa sängylläni selaillen vanhaa sarjakuvalehteä ja minä makaamassa huoneeni lattialla sängyn vieressä. Tuijotin katon lautapintaa ja laskin oksanpaikkoja. Välillä tunsin, kuinka Siriuksen sukanpeittämä jalka hipaisi minua.

Sitten Sirius laski sarjakuvan rauhallisesti sängylleni ja nousi sängyltä. Hän asettui makaamaan viereeni puhumatta mitään, mutta ei hänen tarvinnutkaan. En enää laskenut oksanpaikkoja, vaan Siriuksen hengityksiä hänen vatsansa nousuista ja laskuista. Hän hengitti viisi ja puoli kertaa sisään ja ulos, laski kätensä käteni päälle, kumartui ylleni ja suuteli minua. En yllättynyt suudelmasta, vaikka ehkä olisi pitänyt. Suudelma tuntui luonnolliselta jatkeelta kaikelle. Mihin muuhunkaan kaikki vuoden kestäneet katseet ja merkitsevät hiljaisuudet olisivat voineet johtaa?

Suutelimme iltapäivän hämärtämässä huoneessa ja tunsin Siriuksen käden niskassani. Se ei ollut kunnon alku (neljä pientä poikaa junassa, sama määränpää) eikä minkään loppu (verhon heilahdus ja huulille jähmettynyt huuto). Olimme puolivälissä (karhea matto vasten selkää, toisiaan tarvitsevat huulet).

[kaokaros]

Tämä oli aivan ihana!
Tykkäsin tosi paljon siitä tunnelmasta, että molemmat tiesivät asian laidan eivätkä miettineet sitä sen kummemmin, antoivat asioiden tapahtua sitten kun niiden aika on. Mun mielestä loppu oli just täydellinen tuollaisenaan, eikä sitä ole tarvetta muuttaa mitenkään.
Kiitos tästä!

-kao

[pihlajanmarja]

Hii, kiitos itsellesi kivasta kommentista, kaokaros. Kiva kun pidit! (Nyt hymyilen täällä hölmösti itsekseni... No ei se mitään!)

[pihlajanmarja]

Mustalupiini, itse tykkään hirveästi kirjoittaa kaikenlaisia yksityiskohtia ficceihin, just niin kuin tuo viisi ja puoli sisäänhengitystä. Kiva että muutkin tykkää niistä. Joskus tuntuu, että käytän sulkuja ihan liikaa, mutta toisaalta joissakin kohdissa on niin kuin sanoit, ettei niitä voi oikein muillakaan korvata. Kiitos itsellesi kun kommentoit. (Ja parempi vastata kommentteihin kuukautta myöhemmin kuin ei ollenkaan, eikö? )

[creep]

Aaa, pidänpidänpidän. Komppaan täysin muita, sanoen, että tuo tunnelma, tuo luonnollisuus ja yksinkertaisuus oli oikein hyviä juttuja. Mutta se mihin rakastuin, oli tuo loppu. Luin sen kerran ja toisen ja kolmannen kerran, koska jostain syystä se vain kolahti muhun ihan täysillä.  Mutta se vaan mietitytti, että... lumipyry pääsiäisenä? Jos oltaisiin Suomessa, niin ei mikään ihme, mutta... hmm. Vähän hämmensi kuitenkin, mutta ei mitenkään pahasti. :--D

Tykkään tosi paljon sun tyylistä kirjottaa, kiitos tästä and keep up the good work. 

[pihlajanmarja]

Kiitos kommentista creep! Kiva että pidit ja varsinkin lopusta, tykkään lopusta aika paljon itsekin! Nyt kun tosiaan aloin miettiä niin eipä taida pääsiäisenä Suomessakaan enää kauheesti lumipyryjä näkyä. No ehkä sanon puolustukseksi sen että kirjoitin tän kesällä kun oli kauhean kuuma ja halusin kirjoittaa jostain muusta kuin kesästä ja haaveilin lumipyryistä. No en tiedä, oikeasti ihan ajatusvirhe. Taidan korjata sen pois tuolta.