Kirjoittaja Aihe: Twilight: Minun takiani(Edward/Bella, K-11, Romance, Draama, Angst )  (Luettu 12853 kertaa)

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Minun takiani
« Vastaus #20 : 01.08.2010 15:39:54 »
Nykyään luen pelkkiä Potter ficcejä. Ennen luin kaikki Twilight ficit, mitä tänne sivustolle tuli :DD
Lueskelin jonkun ficin kommentteja ja sun banneri osui silmiin. Aina ne osuu silmiin...  ::)
Idea on jollain tapaa ns. kulutettu, tai sitten olen vaan lukenut liikaa tekstejä jotka perustuu Uusikuulle  :D
Jokatapauksessa, todella hyvaa tekstiä! Koukuttavaa, todella koukuttavaa! Haluan vaan lisää ja lisää!
Joten saisko jatkoa :)
Yritän jossain vaiheessa keksiä jotain oikeesti luovaa kommentoitavaa :D
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

raww!

  • Hymiöiden raiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 86
  • by Annabelle
Vs: Minun takiani
« Vastaus #21 : 02.08.2010 15:24:18 »
Ihastuin tähän heti :D
Sun kirjotus tyylis on niin koukuttava, että on pakko saada lisää!
Äkkiä laita jatkoa, jookos kookos? ::)
Minä seuraan ainaski! :)


~raww!
"When I was a boy,
my father took me in to the city,
to see a Martin Beck"

Engel-

  • Pisara meressä
  • ***
  • Viestejä: 47
  • omnomn~ <3
Vs: Minun takiani
« Vastaus #22 : 02.08.2010 20:46:46 »
Myönnän et jäin koukkuun.. :)
Pidän sun kirjoitus tyylistäs ja mut silleen tää juoni on aika loppuun kulutettu mut ei siin mitää pidän silti tästä :D
Jatkoa vaan tulemaan nopeesti :)

♥~ Engel-

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Minun takiani
« Vastaus #23 : 07.08.2010 13:46:50 »
Lauranood , kiitos kommentista! <3
katriqqq , tirdän että New Moon ficcit ovat tusina tuotteita mutta toivon ettei tämä olisi sen kopio. Kiitos sinullekkin ihanasta kommentista.
raww! , kiituuksia.
Engel-, loppuun kulutettu? Kaikki twilight ficcithän ovat loppuunkulutettuja.  ;) Kiitos kommentistasi.
A/N: Ensiki suuri kiitos Lauranoodille joka teki jälleen ihanan työn ja betasi luvun. <3
Joo, nyt kun on kiitelty minun pitää ilmoittaa huoleni ettet ehkä saa tätä valmiiksi. Ei ole hirveästi insipistä ja lukujen kirjoittaminen on kuin söisi kuivaa puuta. Toivottavsti silti pystytte lukemaan ja kommentoimaan, sillä kommentit ovat aina mukavia.



2. Vahvuus

“Mitä hän tekee tällä?” Jane kysyi selvästi Arolta, mutta katsoi samanaikaisesti minua pitkin kalpeaa nenänvartaan
“Hän on nyt osa kaartiamme”, Aro sanoi kylmästi ja käveli eteenpäin minä perässään. Hän oli viitannut minut mukaansa. En tiedä kuinka kauan minun kuuluisi seurata häntä - loppuelämäni vai muutama minuutti? Aroa seurasi minun lisäkseni nainen nimeltään Renata, hän kertoi minulle aina välillä suupielestään tietoja kaartilaisista. Hän oli täällä varmaankin “elävin” vampyyri. Jos niin voisi sanoa.
“Mitä? Mutta hän on Cullen!” Jane kirkaisi, mutta nöyrtyi samalla hetkellä kun Aro katsoi häntä epäuskoisena.
“Mitä väliä sillä on?”
“Luulin vain että Cullenit eivät tulisi uljaaseen joukkoomme, Herra”, Jane sanoi ja kumarsi pienesti. Aro puhkesi melkein hulluun nauruun.
“Muut eivät tule ikinä kuulumaan joukkoomme, mutta hän tulee aina”, Aro sanoi ja muut nyökkäsivät ymmyrkäisinä, mutta vain minä kuulin heidän sanoistaan kuultavan kaksoismerkityksen. Minun kuuluisi pysyä heidän luonaan aina, ikuisuuden loppuun saakka.

Edward, tule minun pitää koskettaa kättäsi. kuulin Aron käskevän äänen. Tartuin Aron takaapäin ojennettuun käteen
Ah, niin jalo taito. Voisin vaikka tottua tähän. Aro ajatteli hyvillään siitä että kuuli koko kaartin ajatukset kerralla. Olin vetäisemässä kättäni irti mutta Aro kuiskasi;
“Ei noin nopeasti, nuori Edward.” Kohotin yllättyneenä kulmiani. Halusiko hän, että me kuljeskelisimme aina käsikädessä?
“Ei lankaan huonoajatus, nuori Edward”, Aro naurahti.
“Mutta epäilen, että herättäisimme katseita, eikä vaimoni välttämättä pitäisi näkemästään. Hän voi joskus olla hyvinkin mustasukkainen”, Aro kertoili kuin kertoisi säästä. Aro laski käteni kädestään ja laskin sen putoamaan rentona alas. Seurasin Aroa kun hän vei minut suureen huoneeseen, jonka seinät olivat verhoiltu ryhmittäin kaavuilla. Oviaukon luona oli vaaleimmat kaavut siitä kaavut tummenivat asteasteelta, jotta huoneen perällä oli mustaa mustemmatkin kaavut.
“Tämä -” Aro sanoi ja ojensi minulle vain hiukan vaaleamman kaavun kuin itsellään oli päällään. “- on sinulle. Sinä saat kulkea perässäni tai olla omilla teilläsi, mutta yksi ehto sinulla on -  et saa missään nimessä mennä ulos. Taistelu tai vierailu tilanteissa olet aina käteni oluttuvilla tai kuten äsken ajattelit pidät kädestäni kiinni”, Aro kertoi ensimmäisen kerran vakava ilme kasvoillaan ilman hymyn häivääkään.
“Selvä”, sanoin ja olin sisäistänyt kaiken kuulemani, minusta tulisi siis Aron sylikoira - tai sylivampyyri. Äh, olin vasta toista tuntia täällä ja jo nyt olin menettämässä järkeni.

“Entä ravinto?” kysyin koleasti ja tutkailin samaan aikaan kaapuja.
“Kuinka niin?” Aro kysyi punaiset silmät hiukan levinneinä, hän ei ollut tajunnut edes ajatella verta.
“Niin että pitääkö minun välttämättä tappaa ihmisiä? En haluaisi olla samanlainen hirviö kuin te”, kysyin ja nostin katseeni vihdoinkin Aroon. Aro katsoi minua koleasti.
“Enkö minä jo sanonut, ettet saa mennä ulos? Ja kuvitteletko sinä, että me hommaisimme sinulle yksityiset  ruuat?” Aro kysyi ivallisesti.
“Minä tarkoitan -” aloitin, mutta joku keskeytti minut.
“Anteeksi herrat, mutta tulin kertomaan, että Heidi palasi juuri, suuri joukko ihmisiä mukanaan”, ihmisnainen tuli ilmoittamaan meille. Ihmettelin miksi tuo ihmisnainen oli tällä, mutta sain vastauksen naisen ajatuksista. Voi kunpa minusta tulisi pian heidän kaltaisensa.

“Kiitos, Gianna”, Aro sanoi, mutta ei katsonut naiseen, Giannan, päinkään vaan minuun.
“Ja sinä ruokailet kanssamme!” Aro sanoi minulle tiukasti Giannan mennessä sulkien huoneen oven perässään.
“Ette voi pakottaa minua”, vastasin kylmästi.
“Nuori Edward, meitä on kaksikymmentä. Saanen uskoa, ettei sinulla ole mahdollisuuksia taistella meitä vastaan”, Aro sanoi pieni kohtelias hymy huulillaan ja poistui jättäen minut tuijottamaan selkäänsä. Hän ei voinut olla tosissaan!
“Miksi teillä on ihminen töissä?” kysyin Aron selältä, mutta tiesin, että hän kuulisi vaikka oli jo matkan päästä.
“Hänestä tulee vielä joskus lounas”, Aro sanoi lyhyesti ja kääntyi kulman taakse, jotta en näkisi häntä. Suljin silmäni vihaisena, teen mitä tahansa vuoksenne, sinun vuoksesi, Bella.

AroPow

Käänsin selkäni Edwardille joka jäi tuijottamaan minua vihaisesti. Ajattelin jo hetken pitäisikö minun myöntyä ja antaa hänen saada metsästää eläimiään.
“Miksi teillä on ihminen töissä?” takanani kuului ääni. Tiesin, että tämä keskustelu pitäisi käydä hänen kanssaan.
“Hänestä tulee vielä joskus lounas”, sanoin jäljitellen Janen kylmää ääntä. Olin aina ihaillut Janea, tämän voiman, sekä muiden kykyjen vuoksi. Hän oli kylmä. Ei fyysisesti vain henkisesti. Hän oli kaikkein vahvin kaartilainen. Kaikki uskoivat niin, minä uskoin niin.

“Hän on kaartilaisemme?” Jane kysyi minulta ivallisesti, mutta hiljaa. Silmiensä tuijottaessa minua.
“Niin”, vastasin ja kohautin mustaan verhoiltuja olkapäitäni.
“Minkä ihmeen takia? Tuliko hän tänne ja sanoi; Minäpä  haluan liittyä teihin!” Jane kysyi ivallisesti ja kohotti ääntään loppua kohden.
“Ei, hän liittyi samoin kuin Alec, uhkasin häntä”, sanoin ja tarkat muistoni tulvivat mieleeni. Ne eivät olleet samankaltaisia sumeita muistoja kuin ne muistot, joita muistelin usein, muistoja ihmisajoiltani. ne olivat tarkkoja ja pystyin aistimaan kaiken kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilispäivänä, vaikka kaikki tapahtui 1300-luvulla.


“Kuinka sisarelleni on käynyt?” nuori poika, jota olin valvonut tarkasti hänen syntymästään lähtien kysyi vihan pursuen merkillisen sinisistä silmistään.
“Sisaresi?”
“Niin sisareni, Jane“, poika selvitti kuin tyhmälle. Hän oli ylimielinen ja tottunut siihen, että saisi kaiken haluamansa kuin siskonsakin, joka oli juuri muuttumassa vampyyriksi eräässä tyrmässä.
“Haluan nähdä sisareni ja viedä hänet kotiin“, Alec sanoi päättäväisellä äänellä ja asteli hermostuneena pellavatunikassaan sekä housuissaan.
“Pitäisitkö sisaresi näkemisestä?”
“Kyllä, herra“, Alec sanoi huojentuneen ja vilkuili olkani taakse kuin uskoen, että pitäisin hänen siskoaan panttivankinani, jota miekalla varustautunut sotilas vartioisi.
“Sitten sinun pitää luvata jotain”, sanoin kylmäkiskoisella äänellä.
“Mitä sinä haluat, herra?”
“Lupaatko, ettet ikinä poistu täältä?”
“Ikinä?” Alec kysyi hermostuneena ja kaiveli miekkaansa.
“Miekkasi ei tehoaisi minuun”, sanoin kylmästi.
“Kuinka niin?”
“Koska olen vampyyri”, sanoin ja seurasin Alecin ilmettä, kuinka hänen silmänsä levisivät.
“Mutta sinähän poltat noitia! Minä tiedän sen!” Alec sanoi ja etsi pakoreittiä pyöreästä huoneesta.
“Ja siskosi muuttuu kaltaiseksemme”, sanoin välittämättä Alecin sanoista -tuskin kuulin niitä.
“Haluan nähdä hänet!” Alec sanoi kalpeana.
“Haluatko? Sitten minun täytyy muuttaa sinut, haluatko?”
“Ette ikinä tee sisarelleni pahaa?” Alec kysyi silmät viiruina.
“Emme”
“Muuta sitten”, Alec sanoi ja sulki silmänsä. Lähestyin häntä ja painoin hampaani kaulavaltimolle. Hampaani upposi mehevään lihaan ja imaisin hiukan verta sisääni. En paljoa halusin hänen elävän.

Alec ei huutanut lainkaan muuttumisensa aikana, se oli yllätys. Hänen voimansa oli voimakkaampi kuin olin kuvitellutkaan.

Seuraavana päivänä Jane oli muuttunut ja tullut musta kaapu päällään minun ja Alecin luo.
“Miksi muutit hänet?” Jane kysyi ja polvistui veljensä viereen kun hän makasi maassa ja oli liikkumatta ja huutamatta.
“Uhkasin häntä”, sanoin ja pidin katseeni Alecissa. Jane murisi minulle.
“Sinä lupasit! Sinä lupasit ettet koskisi häneen!” Jane murisi ja katsoin häneen, mutta kun katsoin häntä silmiin koin sietämättömän kivun. Tunsin kuinka se poltti sisälläni. Huusin ja pyysin Janea lopettamaan. Jane lopetti kuin seinään heräten transsistaan.
“Millä sinä uhkasit häntä?” Jane kysyi kylmällä äänellä ja katsoi veljeään.
“Hän halusi nähdä, että elät“ sanoin ja nousin ylös.
“Sinä lupasit“, Jane kuiskasi. Käänsin hänelle selkäni ja lähdin harppomaan kohti lähestyviä veljiäni.



Se oli viimeinen kerta kuin näin heidät kummatkin niin haavoittuvaisina. En ollut ennen käsittänytkään kuinka paljon he välittivät toisistaan, en ollut muistanut mitä sisarusrakkaus tarkoitti. He eivät enää osittaneet sitä, mutta tiesin, että toinen kostaisi aina toisen kuolemasta. Se vain oli heissä eikä se lähtenyt pois millään.

Katsoin vieressäni kävelevää Janea. Hänen katseensa oli lasittunut, mutta huomasi tuijotukseni.
“Heidi on kuulemma saapunut suuren saaliin”, Jane sanoi katse edelleen tyhjänä.
“Olen hyvin pahoillani Jane”, sanoin ja tunsin ensimmäisen kerran syyllisyyden pistoksen sisälläni.
“Mistä?” Jane kysyi ja nosti katseensa minuun.
“Huijauksestani, minun oli vain pakko saada teidät kummatkin”, selvitin hiljaisella vanhalla äänellä.
“Sinun on liian myöhäistä katua”, Jane sanoi kylmästi ja kiristi tahtiaan, jotta oli minua aikaisemmin pyöreässä salissa ruokailemassa.
 
Edward saapui viereeni kuin tyhjästä. Katsahdin häneen, hän oli vetänyt päälleen antamani kaavun sekä kaulakorun kaulaansa jossa oli riipuksena Volturien vaakuna.
“Sinä se et ole ikinä kokenut todellista katumusta”, Edward sanoi kylmästi.
“Hyvä on! Saat ravita itsesi eläimillä! Mutta älä luulekaan että me muut alkaisimme ravita itseämme sillä lailla”, mutisin ja olin häpeissäni.
“Kiitos, herra” Edward sanoi hiljaa ja kääntyi poispäin. Hän olisi halunnut juosta ja repiä kaikilta niiltä ihmisiltä päät auki. Tiesin sen, mutta hänen sisimpänsä ei antanut periksi, hän oli vahva. Vahvempi kuin minä ikinä.


Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Minun takiani
« Vastaus #24 : 07.08.2010 13:51:35 »
Vastaan nyt heti tähän. Menipäs kauan laittaa se tänne! No ei vaiskaa.
Ihana luku  :-*
Sait nuo kohdat muoksittua, joita en ymmärtänyt ja nyt ymmärrän paremmin ;D
Ihana luku ja kyllä muuten saat tämän valmiiksi, vaikka pitäisi sitten pakottaa, koska haluan tietää miten päättyy ;(

JATKOO!! (se oli käsky, ei ehdotus)
Kiitus luvusta <3

~Lauranood sekoilee jälleen  (sopis vaikka leffan nimeks!)
Meow njau, okei sekosin taas :D
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Minun takiani
« Vastaus #25 : 07.08.2010 17:47:38 »
Hyvä luku! :) Toivottavasti pian tulee kauheetä äksöniä! :)
Tykkäsin tosta takaumasta, tai muistosta. Hyvin kirjotettu!
Sulla oli aika paljon tuolla pikkupikku virheitä. Just että lause alkaa pienellä alkukirjaimella yms, mutta eivät haitanneet lukemista. Kannattaa tarkistaa teksti hyvin ja ottaa vaikka Office Word apuun :D Se oikeesti auttaa :D
Tarkoitus ei ole lannistaa, ei todellakaan! Anteeksi jos niin teen  :-[
Jatkoa! ^^
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

raww!

  • Hymiöiden raiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 86
  • by Annabelle
Vs: Minun takiani
« Vastaus #26 : 08.08.2010 16:22:48 »
Muutama kohta pisti silmään:

“Mitä hän tekee tällä?” Jane kysyi selvästi Arolta, mutta katsoi samanaikaisesti minua pitkin kalpeaa nenänvartaan.
täällä?

“Ei lankaan huonoajatus, nuori Edward”, Aro naurahti.
huono ajatus?

Hampaani upposi mehevään lihaan ja imaisin hiukan verta sisääni. En paljoa halusin hänen elävän.
upposivat?

Seuraavana päivänä Jane oli muuttunut ja tullut musta kaapu päällään minun ja Alecin luo.
tuli?

He eivät enää osittaneet sitä, mutta tiesin, että toinen kostaisi aina toisen kuolemasta. Se vain oli heissä eikä se lähtenyt pois millään.
osoittaneet?

Ihmettelin miksi tuo ihmisnainen oli tällä, mutta sain vastauksen naisen ajatuksista.
Tässä tuo ihmisnainen pisti silmään, en sitten tiedä pitäisikö se olla välillä vai ilman... Veikkaan että tuo on oikein, en ole niin varma äidinkielestäni.. :D Niin ja täällä?


Mutta, oli hyvä luku, jatkoa odottelen :D


~raww!
"When I was a boy,
my father took me in to the city,
to see a Martin Beck"

Spot

  • Aikamatkustaja
  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: Minun takiani
« Vastaus #27 : 08.08.2010 22:43:46 »
Mmm... tämä on hyvä idea. Mutta ainoa mistä en pidä on se, miten kirjoitus tyylisi on niin nykyaikainen. Tai tarkoitan sitä. että sata vuotiaat eivät käytä pakolla sanaa kelasin. Esim. sana muistelin tai kävin läpi ajatuksiani olisi parempi. Toivottavasti et nyt pahastu, tarkoitukseni ei ole loukata. (:
Jään seurailemaan kylläkin (:

~Spot

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Minun takiani
« Vastaus #28 : 15.08.2010 12:20:06 »
Lauranood, teeppäs sinä se leffa niin minä kiittelen sinua kommentistasi. <33
katriqqq, betalla tekstini käyvät mutta kirjoitusvirheistäni vastaan vain ja ainostaan minä. Kiitos ihanasta kommentistasi!´
raww! , wow. Pitää katsoa jos joskus jaksan korjata noi virheet. Kiitos huomautuksesta ja kommentista.
Spot, on aika haastavaa näin nuorena tyttösenä kirjoittaa 100-vuotiaan tavoin. Kiitos kuitenkin kommentista.

A/N: Tästä tuli jälleen erittäin lyhyt, mutta luku mikä luku. Kommenteilla saa heitellä.

3. Pyyntö

“Aro, saisinko käydä metsästämässä?” kysyin  muina miehinä Arolta kun kurkkuani rupesi polttamaan päivä päivältä enemmän.
“Katsotaan josko saisit lähteä huomenna”, Aro vastasi epämääräisesti.
“En kestä enää, minun kurkkuni on tulessa!” karjaisin tuohtuneena, olin nälkäisenä erittäin helposti suuttuva.
“Mehän olemme tarjonneet sinulle aterian joka päivä”, Aro sanoi ja iski punaiset silmänsä minuun moittivasti.
“Ei, ette ole. Olette tarjonneet minulle vain viiniä, ette lihaa. Enkä halua tulla humalaan”, vastasin itsekin hämmästyneenä puheeni runollisuudesta.
“Me tarjoamme sinulle vain kalleinta ja hienointa viiniä, mutta sinä tyydyt väljähtyneeseen olueen”, Aro vastasi minulle tutuksi käyneellä äänellä käyttäen minun alkoholivertaustani.
“Mieluummin joisin kuravettä kuin teidän lempiviiniänne”, vastasin ja katsoin kylmästi Aroa. Kuulin kuinka joku aukaisi suurensalin oven, jossa he ruokailivat. Suljin silmäni kun tunsin herkullisen tuoksun, tuoksun, joka veti vertoja jopa Bellan aistikkaalle tuoksulle. Tunsin kuinka myrkkyni erittyi suussani ja nielaisin katkerasti karvaan makuista myrkkyäni kurkusta alas.

“Hmm, ihan vesi herahtaa kielelle”, Aro hymisi vaarallisella äänellä, nyt vasta huomasin hänen tarttuneen kädestäni kiinni.
“Sinä, sinä teit tämän tahallasi”, pihisin vaikeasti, koska kilpailin sisälläni taistelua hyvän moraalin ja halun välillä, halu oli voittamassa koko ajan tätä taistoa. Pieni lipsahdus, niin yksi ihmishenki olisi poissa.

“Et voi mitään tarpeillesi, nuori Edward”, Aro hymisi ja kiersi ympärilläni. Jouduin sulkemaan silmäni, jotta keskittyisin paremmin välttämään tuon ihanan tuoksun.
“Aro, tulin vain varmistamaan, että kaikki kulkee suunnitelmien mukaisesti”, laiska ääni, Marcus, sanoi jostain oven suunnalta jonne olin matkalla puoliksi tahtomattani.
“Kaikki sujuu kuin suunnittelimme”, Aro naurahti ja minä ymmärsin kaiken. He olivat etsineet juuri sellaisen ihmisen jota en pystyisi vastustamaan.
“Minä pystyn kestämään kiusauksen”, mutisin puoliääneen. Suljin silmäni, mutta samalla muut aistini vahvistuivat entisestään, tunnistin kuinka herkullisen hajun omaava henkilö käveli minua lähemmäksi ja kuiskasi värisevällä, pelokkaalla äänellä;
“Ole hellä, en halua yhtä tuskallisen näköistä kohtelua kuin Lisa.” Avasin silmäni, jotka olivat mustaa mustemmat veren tuoksusta, uusi erä myrkkyä tuli suuhuni. Lähestyin naista hitaasti ja solvasin samalla itseäni koko ajan kaikilla haukkumanimillä mitä keksin.

Nainen ajatteli lastaan, kaksivuotista poikaa nimeltään Leo, jolla oli siniset silmät ja vaaleat hiukset. Pienet hymykuopat lapsen pyöreissä poskissaan, samanlaiset kuin hänen miehellään Thomasilla. Hän kävi mielessään muistoja, joita he olivat kokeneet yhdessä. He olivat tavanneet tarhassa. Neljännellä luokalla he olivat ihastuneet toisiinsa ja kuudennella ryhtyneet seurustelemaan. He olivat menneet naimisiin vasta kahdeksantoistavuotiaina, he vain olivat olleet niin varmoja tunteistaan ja oli toinenkin syy, Maddyn kohdussa kasvava lapsi. Nainen hymyili kaihoisasti kyyneleidensä lomasta ja hiveli litteää vatsaansa, jossa kasvoi Leolle pikkusisko tai veli, hän oli saanut tietää lapsesta tänään ja oli halunnut kertoa lapseta romanttisessa paikassa aviomiehelleen, vanhassa linnassa, jonne pidettiin joka päivä turistiretkiä, Volterassa. Maddy syyllisti itseään siitä, ettei hänen lapsellaan olisi enää vanhempia, isovanhemmatkin olivat kuolleet jo vuosi sitten.

“Anteeksi, Maddy. Mutta, mutta… Anteeksi. En voi tälle mitään. Lupaan, että minä hoidan itse,  että Leo saa hyvän sijaisperheen”, rauhoittelin naista epätoivoisena. Nainen pillahti itkuun ja taivutti päätään niin että saisin purtua häntä paremmin.
“Ei, en voi tehdä sitä”, sanoin varmasti ja käänsin selkäni syntisen houkuttelevalle tuoksulle.
“Pidäthän varmasti huolta?” nainen kuiskasi viimeisiksi sanoikseen, ennen kuin kuului tuskainen ulvahdus ja rusahdus.
“Lupaan, minä lupaan Maddy Sue”, sanoi liian myöhään ja juoksin pois kiehtovan veren luota.

*

Juoksin suoraan omaan tyrmääni, jonka Aro oli avokätisesti minulle antanut. Tartuin puhelimeeni johon en ollut koskenut moneen päivään ja näppäilin numeropalvelun numeron.
“Numeropalvelu, hyvää päivää”, heleä naisääni vastasi puheluuni kahden minuutin odotuksen jälkeen. Kahden minuutin, aika oli tuntunut ikuisuudelta.
“Hyvää päivää, saisinko sosiaali — toimiston numeron ja osoitteen kiitos?” kysyin.
“Hyvä on, puhelin numero on +35 246 932 7556 ja osoitetta emme löydä, pahoittelut”, pirteä ääni sanoi ja muuttui mietiskeleväksi.
”Kiitos”, sanoin ja suljin puhelun aloittaakseni uuden.
”Hei, soitin vain ilmoittaakseni että Thomas ja Maddy Sue ovat kuolleet, he olivat hyviä ystäviäni ja olen edelleen hiukan shokissa, mutta heillä on poika, Leo, hänellä ei enää ole elossa olevia sukulaisia ja minä voisin adoptoida hänet”, selitin yhteen pötköön ja kuulostin jo omiin korviinikin naurettavalta kuitenkin virkailija vain totesi.
”Maddy, hän oli siskoni.”

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Minun takiani
« Vastaus #29 : 15.08.2010 12:27:04 »
Että sellanen temppu Edwardilta! :D Mikäs siinä! Lupauksen teki, mutta en ihan tota odottanut :)
Oli kyllä melko lyhyt luku, mutta paljon asiaa ja kuvailua olit saanut sinne mahtumaan :)
Kiitos ja jatkoa! :)
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Minun takiani
« Vastaus #30 : 15.08.2010 12:40:41 »
ihana taas, Edu oli ihana kun se yritti olla tappamatta sitä naista :3 Harmi sen pikkupojan puolesta. Jatkoo!!
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Minun takiani
« Vastaus #31 : 15.08.2010 21:16:53 »
oi en oo käyny pitkään aikaan lukemassa, kun en oo huomannu uusia lukuja. :) voisko otsikkoon saada merkinnät monesko luku menossa? tietäs tulla lukemaan.

hyviä lukuja oot väsänny, toivottavasti saisit loppuun asti kirjotettua :)
i feel i can fly

Irkku

  • Huimapää
  • ***
  • Viestejä: 95
  • It'll always be you!
Vs: Minun takiani
« Vastaus #32 : 16.08.2010 12:29:59 »
Ihan hyvä, tykkään! :) Jotenkin Edward ei vaan tunnu kauheen omalta itseltään, en tiedä miksi... Jatkoaa... :D
En pelkää huomista, sillä se ei ole vielä tänään!

Spot

  • Aikamatkustaja
  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: Minun takiani
« Vastaus #33 : 16.08.2010 15:16:14 »
Kiva luku taas..
Spot, on aika haastavaa näin nuorena tyttösenä kirjoittaa 100-vuotiaan tavoin. Kiitos kuitenkin kommentista.
Uskon, että on vaikeaa kirjoittaa 100 vuotiaan ihmisen ajatuksia ja mietteitä mutta harjoitus tekee mestarin, niinhän sanotaan.
Toivottavasti jatkoa tulee pian, kun jätit tuommoiseen kutkuttavaan kohtaan.

~Spot

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Minun takiani
« Vastaus #34 : 17.08.2010 19:34:57 »
katriqqq, kiidus.
Lauranood , siitä pikkupojasta kuullan vielä, päätinsen kun kirjoitin tätä. Kiitos sinullekkin <3
kuppi_kahvia, joo korjaan asian. Kiitos sinullekkin!
Irkku, joo edu on vähän... Mietn sen nyt sanoisi minun tyyliseni Edi.
Spot, kiitos.

A/N: Eli tulin nyt ilmoittamaan että kirjoitan tätä aina perjantai-iltaisin ja lauantai aamuisin eli luvut saatte Sunnuntai/Maanantaina.  Tämä jaksottelu sen takia että minulla on nyt toinenkin ficci samaan aikaan tekeillä: Easy Life.

annamaria¤

  • ***
  • Viestejä: 16
  • We don't have the power but we never say never
Vs: Minun takiani
« Vastaus #35 : 22.08.2010 00:13:50 »
Ajattelin nyt tulla ilmoittamaan, että sait juuri uuden lukijan   :)
Tämä ficci on niiiiiiiin mielenkiintoinen ja erilainen mitä yleensä luen  ja koukuttava jajaja muutenkin ihana!

juu eipä mulla muuta  ;D
jatkoa pian  :-*
Tyttö tanssii vaan.

"you're awfully small to be so hugely irritating."

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Minun takiani
« Vastaus #36 : 31.08.2010 07:31:43 »
annamaria¤, kiitos. Jatkoa tulee nyt.
A/N: Jälleen surkean lyhyt luku, I'm so sorry! Kommenteja siitä huolimatta?

Näky 4.

“Aivan niin, Maddy puhuikin sinusta usein”, valehtelin nopeasti.
“He ovat siis molemmat kuolleet?” nainen tivasi ja unohti tyystin työnsä.
“Niin, se on valitettavaa.”
“Voin minä pitää heidän lapsestaan huolta”, nainen mumisi itsekseen, luulen kai, etten minä kuule.
“He varta vasten halusivat minun kasvattavan Leon”, huomautin kohteliaasti.
“Epäilenpä vain, tuskin edes sisareni haluaisi vampyyrin kasvattavan lastaan”, nainen sanoi niin hiljaisella äänellä, ettei ihmiskorvat sitä kuulisi.
“Oletko sitten itsekin sellainen?” kuiskasin ääni hämmästyksestä karheana.
“Enhän minä täysi ihminenkään ole”, nainen mumisi ja sulki puhelimen ennen kuin ehdin kysyä häneltä lisää tietoa. Naisen ääni oli muuttunut äkillisesti surulliseksi, se jäi ihmetyttämään sekä kiehtomaan minua. Mikä tuo nainen on, mikä Maddy oli ja ennen kaikkea; mikä Leo on jos hänen äitinsä haluaa vampyyrin pitävän huolta, sillä nyt uskoin vahvasti, että Maddy oli toivonut minun pitävän huolta pojastaan.

AlicePov

5 kuukautta myöhemmin

“Jasper!” kihersin Jasperin vahvassa syleilyssä. Istuimme sylikkäin valkoisella sohvallamme, joka tuoksui vielä uudelta. Olimme Jasperin kanssa muuttaneet muutama päivä sitten Denaliin kahdestaan asumaan. Jasper törmäsi huulillansa huuliini ja hymyilin vienosti suudellessani häntä. Minä olin kerrankin se joka irtaantui suudelmasta, Jasper katsoi minua hämmästyneenä - enhän minä yleensä irtaantunut suudelmasta ensimmäisenä.
“Ei, vasta kun saan vaatehuoneemme kuntoon”, toruin Jasperia samalla hypistellen hänen kultaisia hiuksiaan.
“Miksi?” Jasper kysyi painottavalla äänellä ja tunsin kuinka kiihkon aalto tulvahti minuun.
“Jasper!” kiljaisin ennen kuin Jasper suuteli minua uudestaan. Yritin pitää kiukkuni yllä, mutta se ei onnistunut kun Jasper suuteli minua ihanilla huulillaan.
“Oletko vielä varma?” Jasper kysyi hymyä hypnotisoivassa äänessään.
“Olen”, sanoin painokkaasti, vaikka mieleni teki mieli vastata jotain aivan muuta. Hyppäsin Jasperin sylistä ketterästi ja liitelin kauniissa värikkäässä kodissamme minun ja Jasperin vaatehuoneeseen.

Huokaisin kun huomasin kaikki pahvilaatikolliset täynnä käyttämättömiä ja siististi pakattuja vaatteet . Olin kantanut vielä hiukan aikaa mukanani Edwardin vaatteita, mutta minun oli vihdoin hyväksyttävä se tosiasia, ettei hän enää ollut olemassa. En ollut nähnyt hänestä mitään sen jälkeen kun hän läksi meidän luotamme, tuntui kuin hän olisi haihtunut savuna ilmaan. Toivoin vain, ettei niin ollut todellisuudessakin tapahtunut. Toivoin, ettei Edward olisi enää vain kasa tuhkaa Volturien nurkassa.

Nostin ensimmäisen paidan laatikosta silmät oudon kuivina kuten silloin kun tekisi mieli itkeä, mutta vampyyrisyyteni kielsi sen jyrkästi, eihän minulle nyt voinut suoda muutamaa pientä suolasta kyyneltä silloin harvoin kun muistelin veljeäni. Haistoin paitaa mikä oli käsissäni niin puhdas, viaton tuoksu. Kukaan ei ollut ikinä ymmärtänyt rakkauttani vaatteitani kohtaan, mutta Rosalie sentään ymmärsi, että ne olivat kuin lapsiani, joita en voisi koskaan saada. Ei, en ikinä ollut janonnut lasta samoin tavoin kuin Rosalie. Vaatteet vain olivat minun kaikkeni ja silmäteräni, Jasperin jälkeen.
Nostin paitaa, jotta näkisin sen paremmin. Paita oli valkea ja siinä oli rypytyksiä kyljissä ja suuri avonainen kaula-aukko tähän jos lisäisi ruskean nahkatakin sekä mustat farkut, asu olisi täydellinen Bellalle. Samassa uusi surun aalto hukutti minut, Bella. Minun paras ystäväin, miksi sinäkin jätit minut julmasti? Samassa katseeni lasittui ja jäin paikoilleni paita käsissäni tietäen, että näkisin hyvin pian näyn, toivoin vain ettei se olisi näky, jossa Jaspeille sattuisi jotain.

Ruskeahiuksinen nainen juoksi metsässä minua päin hymy koreillen täyteläisillä huulillaan, joissa oli kumminkin pieni kauneusvirhe, alahuuli oli suhteessa pienempi kuin ylähuuli. Naisen silmät olivat oranssit, ei vielä puhtaan kultaiset lähteet, muttei enää punaiset polttavat liekitkään. Nainen sipaisi ruskeat suortuvansa taaksensa ja hymyili minulle aurinkoisesti. Naisen katse muuttui kuitenkin huolestuneeksi ja hän jäi hyvän matkan päähän minusta ja silmäili minua voittajan katse silmissään.
“Hei, Alice“, nainen sanoi varovasti ja silmäili taakseni. Tiesin Jasperin seuraavan minua, nainen katsoi taakseni mutta muuttui puolustusasentoon nähtyään aviomieheni.
“Hei, Bella”, takaani kuului hämmästynyt ääni, hyvä en siis ollut ainut, joka oli hämmästynyt. Siirsin katseeni takaisin outoon naiseen ja vastasin hänen katseensa epäuskoisena, ei, ei tämä voinut olla mahdollista!


Huomaamattani Jasper oli saapunut nojaamaan ovenkarmiin utelias, mutta pelokas katse silmissään katsoin häntä intoa pursuen.
“Mitä sinä näit, Alice?” Jasper kysyi ja samassa olin hänen sylissään jalkani kierrettynä hänen vartalonsa ympäri ja hymyilin hänelle aurinkoisesti.
“Hän on elossa, Bella on elossa!” hihkaisin ja suutelin innostuneena Jasperia hänen levittäessään hämmästynyttä tunnetta ympäri taloa kun taas minä jaoin iloisuuttani koko kansalle, oli hämmästyttävää, että vain hetki sitten olin ollut allapäin Edwardin ja Bellan takia, mutta nyt tiesin, että sain edes parhaan ystäväni takaisin.


« Viimeksi muokattu: 31.08.2010 09:51:03 kirjoittanut Lööperiikka »

Engel-

  • Pisara meressä
  • ***
  • Viestejä: 47
  • omnomn~ <3
Vs: Minun takiani
« Vastaus #37 : 31.08.2010 10:02:52 »
Jeees on tullu uus luku :)
mukavan sujuvaa tekstiä oot kirjoitellu tänne.
virheitä en löytänyt.
Jatkoo nopeesti!

♥~ Engel-

raww!

  • Hymiöiden raiskaaja
  • ***
  • Viestejä: 86
  • by Annabelle
Vs: Minun takiani
« Vastaus #38 : 05.09.2010 21:47:29 »
Hirveän kauan on siitä kun viiemksi kommentoin.. Pakko nyt sitten jotain väsätä :D
Kauhean lyhyt luku vaan, muuten oli hyvä. Yhden virheen löysin, oli ylimääräinen välilyönti vaan :D Etsitään se nyt, jos löydän...
Huokaisin kun huomasin kaikki pahvilaatikolliset täynnä käyttämättömiä ja siististi pakattuja vaatteet .

Elikkäs tuossa :) Uih, pilkku virhekkin on tuossa samalla :D Elikkäs Huokaisin sanan jälkeen pilkku.
Kun aloitti lukua lukemaan, tuli semmonen olo, että mitä hiiskattia tässä on viimeksi tapahtunut ;D Tuli sentään mieleen, kun hetken mietti. :)
Lyhyt kommentti, anteeksi.
Jatkoa? :D


~raww! ~ sieltä ne lyhyet kommentit löytää...

"When I was a boy,
my father took me in to the city,
to see a Martin Beck"

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Minun takiani
« Vastaus #39 : 11.09.2010 11:13:46 »
Minulla ei ole ollenkaan inspistä, joten tämä jää tauolle. Nimittäin jos päätän että kirjoitan ensin tämän luvun, en saa toiseen ficiin lainkaan lukuja.

Engel-, virheettömyys on rakkaan Lauranoodin ansiota. <3 Kiitos kovasti kuitenkin kommentistasi.
 raww!, lyhyt luku anteeksi. Juurin näiden lyhyiden lukujen vuoksi tämä jää tauolle. Kiitoksia kuitenkin kommentista.