Title: Touhukas Toby
Author: Penber
Raiting: S
Genre: höppänä
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Holmes/Watson (+ Toby!)
Disclaimer: Sir Arthur Conan Doyle omistaa!
Summary: Toby-koira pääsee ulos syysleikkeihin!
A/N: Toby on ihanin koira ikinä! Tämä karvaturri esiintyi siis ACD:n sellaisessa kertomuksessa kuin
Neljän merkki. Ja varsinki tuosta tehty elokuva (Brett<3) on aivan ihana ja rakastuin siihen siinä olevaan koiraan kaksin verroin enemmän! <3 Osallistuu siis jälleen kerran fandom kymppiin, FF viiteenkymppiin ja vuodenaika-haasteeseen syksyllä. Jou.
~
Vaikka Toby ei ollutkaan enää mikään pentu, se rakasti leikkimistä. Sen mustanruskeaturkki kiilteli komeasti auringon osuessa siihen, koiran sinkoillessa sinne ja tuonne, minkä innoltaan kerkesi. Kaikista eniten Toby rakasti syksyä. Kun tuuli kuljetteli erivärisiä lehtiä mukanaan, koira hypähteli niin korkealle kuin suinkin pystyi, jotta saisi lentävät karkulaiset kiinni.
“Toby!”
Koira heristi korviaan. Se kohotti kuononsa tervehtiäkseen tulijaa, joka roikotti pitkää nahkaista narua kädessään. John Watsonin posket hohtivat punaisina viileän meri-ilman nipistellessä niitä. Miehen kasvot olivat lempeät sekä isälliset. Hän katsoi karvaista olentoa edessään leveästi hymyillen.
“Senkin karkuri”, Watson torui, vaikka siihen oli sekoittunut ripaus naurua. Toby haukahti onnellisena, nuolaisten tohtoriystäväänsä poskelle. Kun Watson jäi naureskellen puhdistamaan märkää poskeaan, Toby kiiruhti jälleen lentelevien lehtien luokse.
Lehdet kahisivat maassa, kun Sherlock Holmes viimein saapui paikalle, pitkä vihreä kaulahuivi kaulallaan. Päässään hänellä oli mustana kiiltävä silinteri, jonka hän oli upottanut syvälle päähänsä.
“Katso kuinka Toby nauttiikaan!” Watson huudahti ja nappasi Holmesia kädestä. Etsivä hymyili pienesti, katsoen koiran temmellystä.
“Kohta sataa, minä tunnen sen.”
“Olet kuin koira, Holmes!” Watson huudahti. “Nenäsi on ainakin yhtä tarkka. Mutta katso Tobya! Hän leikkii huoletta, joten ehkei sinunkaan pitäisi murehtia sateesta?”
Holmes hymähteli pienesti katsomatta Watsonia. Heistä kumpainenkaan ei ollut ottanut sateenvarjoa mukaan. Lyhyempi mies painoi päänsä toisen olkapäätä vasten, huokaisten syvään.
Pian tummat pilvet täyttivät taivaan. Toby oli haistanut sateen, muttei sitä näyttänyt kiinnostavan kuin ne hauskat erikokoiset lehdet, joita se retuutti suussaan. Pulleiden sadepisaroiden tipahdellessa maahan, koiraa katseleva kaksikko painautui hieman tiiviimmin toisiaan vasten.
A/N2: Lyhyet tekstit on hauskoja.