Title: Hänen sydämensä oli tehty sokerista
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Het, Fluff, jotain
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Hudson/Watson
Disclaimer: Sir Arthur Conan Doyle omistaa!
Summary: Oleskeluhuoneesta kuului vaimeaa nyyhkytystä, jolloin rouva Hudsonin uteliaisuus voimistui kaksin verroin.A/N: Omistan tämän
pashan Felluskalle, joka toivoi Hudson/Watson-paritusta! n__n
~
Rouva Hudson oli ollut koko päivän tapaamassa ystävätärtään, joka oli huonoksi onnekseen mennyt murtamaan nilkkansa. Ja koska Sherlock Holmes oli jo aamusta erittäin kohteliaasti sanonut, ettei hän todellakaan tarvitsisi ruokaa seuraavaan kymmeneen vuoteen, oli närkästynyt taloudenhoitaja vain läimäyttänyt kuuluvasti oven perässään astellessaan ulos. Matkallaan taloudenhoitaja kuitenkin ajatteli etäisesti vielä unessa olevaa tohtoria, joka pettyisi varmasti kuullessaan, ettei olisi saamassa muruakaan.
Tohtori Watson sekä ärrimurri-Holmes haihtuivat oitis rouva Hudsonin mielestä, hänen päästessään ystävättärensä luokse. Naiset viettivät oikein mukavan päivän kukkia täynnä olevan puutarhan siimeksessä. He siemailivat teetä kauniista posliinimukeista ja söivät pikkusuolaisia, joita heille tarjoili oikein suloinen kamaripoika.
“Katso, Delilah”, rouva Hudson oli naurahtanut pidellessään pientä sokeripalaa kädessään. “Se on aivan sydämenmuotoinen.”
Ja niin Hudson pudotti sokerinpalan teemukiin, jossa se suli oitis muodottomaksi.
Iltapäivän vaihtuessa viileäksi illaksi, rouva Hudson totesi, että hänen oli jo paras lähteä. Aamulla olisi jäälleen noustava aikaisin.
Kaksikko hyvästeli toisensa lämpimin halauksin ja lupauksin uudesta pikaisesta tapaamisesta. Ja niin rouva Hudson otti suunnakseen tutun osoitteen, 221B, Baker Street. Tuo talo seisoi harmaana omalla paikallaan ja olohuoneen ikkunoista lepatti arka valojuova. Mahtoiko herra Holmes olla vielä valveilla, pohti rouva Hudson hämmentyneenä.
Taloudenhoitaja sujautti avaimen paikoilleen, eteisessä riippuvassa naulakossa ja oli juuri kääntymässä omasta pienestä ovestaan, omaan kodikkaaseen huoneistoonsa, kunnes jokin sai naisen muuttamaan mieltään. Jokin pieni aistimus kaiketi, ei se muuta voinut ollakaan. Hän hiipi portaisiin.
Oleskeluhuoneesta kuului vaimeaa nyyhkytystä, jolloin rouva Hudsonin uteliaisuus voimistui kaksin verroin. Hän seisoi jäykkänä oven takana, pohtien pitkään… tohtisiko kurkistaa.
Ja lopulta uteliaisuus vei voiton.
“Tohtori Watson?” Hudson hengähti huomatessaan viiksekkään miehen lyyhistyneenä lattianrajaan. John Watson värisi kauttaaltaan, kyyneleiden valuessa vuolaana poskia pitkin. “Onko jokin hullusti?”
Watson pudisti pienesti päätään, kykenemättä sanoa sanaakaan. Rouva Hudson kipitti miehen luo ja kyykistyi hänen eteensä. Nainen laski kätensä miehen leualle, nostaen sitten tämän kasvot kohti omiaan. Watson puri huultaan niin kovin, että se vuosi verta.
“Mitä on tapahtunut?”
“Holmes”, sai Watson sanottua, vaikka ääni oli tuskin kuiskausta kovempi. “En kestä enää.”
Rouva Hudson silitti hellästi Watsonin karheaa poskea. Nainen hyräili hiljaista sävelmää, miehen painaessa päänsä hänen rintakehäänsä vasten. He hengittivät huoneen utuista ilmaa, puhumatta sanaakaan toisilleen. Hudsonin sydän sykähteli oudosti hänen pidellessä tohtoria sylissään. Naisen kasvoille kohosi vieno puna, jota kukaan ei onneksi huomannut. Yllättäen Watson nosti jälleen päänsä ja katsoi rouva Hudsonia syvälle silmiin. Ennen kuin kumpikaan oli kerennyt tajuta, olivat heidän huulensa painuneet suudelmaan.
Tohtori Watson irrottautui ensin. Kyyneleitä poskiltaan pyyhkien, mies hymyili hiukan.
“Kiitos, rouva Hudson. Ja hyvää yötä.”
Rouva Hudson jäi vielä hetkeksi paikoilleen, koskettaen arasti huuliaan sormenpäillään. Syvällä, jossain rinnan alla, hänen sydämensä suli aivan kuin se pieni sokerinpala.
A/N2: The Killers - Read my mind.
