Kirjoittaja Aihe: Ajan pyörä, Raapaleita a'la WoT, K11  (Luettu 23148 kertaa)

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #20 : 29.11.2010 18:58:41 »
Mahtavasti kuvailtu pätkä ja pitkästä aikaa :) Matin tuntemukset oli kuvailtu loistavasti ja lopetus oli mukavan dramaattinen
Lainaus
Pöydältä tuijottivat Pimeän valtiaan silmät.
Aivan mahtava ^^

Lyhyestä virsi kaunis :)
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #21 : 03.12.2010 16:25:01 »
Tosiaan pitkästä aikaa... Mukavaa, että eksyit silti tänne  :D No, random 10 haasteen kautta pyrin kirjoittamaan tähän lisää. Hyvä kuulla, että pidit lopusta, koska itsekin pidin siitä


ja saman tien seuraavaa:


Ikäraja: S
Genre: Romance
Pari: Birgitte/Catalyn
Yhteenveto: Hivenen hämmentävästä aamusta...

Haasteet: random 10

AN: Ja siis Catalyn oli yksi ensimmäisiä Elaynen kannattajia kiistassa Andorin kruunusta.

Heinien seassa


 Aamu merkitsi uutta alkua. Birgitte ei halunnut avata silmiään. Hän oli viettänyt iltaa muutamien sotilaiden kanssa ja seuraukset tuntuivat yhä. Paha olo ja murhaava päänsärky tosin olivat vasta alkua, sillä linnassa häntä odotti saarna Elaynelta.

Joku oli kietonut kätensä hänen ympärilleen, rinnat tuntuivat pehmeiltä kylkeä vasten.

”Mitä?” Birgitte henkäisi, silmät rävähtivät auki. Nuori nainen, jolle Birgitte oli usein halunnut antaa selkäsaunan, nukkui häneen kietoutuneena. Catalyn Haevin, Haevinin suvun ylimmäinen istuin. Alasti. Vaikka Birgittellä oli vain hataria muistikuvia illasta, hän oli aivan varma, että Catalyn oli tullut tullut seuraan mukanaan muita hovin naisia. Vai oliko Catalyn tullut vasta myöhemmin? Kirottu alkoholi.

Nopea silmäys ympärille kertoi, että he olivat yhä tallissa ja toisella silmäyksellä hän paikansi heidät heinien sekaan tallinylisille. Ei ollut harvinaista, että sotilaat heräilivät heinien seasta yön yli kestäneen juhlinnan jälkeen, mutta Birgitte oli pitänyt huolen, ettei herännyt ainakaan kenenkään vierestä. Yksi yö saattoi pilata kaiken. Heidän molempien kannalta. Juorut leviäisivät ja Catalyn joutuisi luopumaan asemastaan Haevinin suvun ylimpänä. Miten tytön sitten kävisi? Kaikki oli hänen syytään…

”Huomenta…”, Catalynin ääni oli hivenen käheä. Silti hänen tummat silmänsä tuikkivat ilkikurisesti, kun tyttö ponkaisi ketterästi ylös ja puki vaatteitaan välittämättä kaitsijan järkyttyneestä ilmeestä. Illan juhlinnalla ei näyttänyt olevan mitään vaikutuksia tyttöön.

 Catalyn oli pukeutunut rähjäisiin housuihin, joita oli paikattu lukemattomia kertoja ja alkuperäisen värin määrittäminen oli mahdotonta. Hivenen paremmassa kunnossa oleva paita saattoi olla alkujaan valkoinen, mutta nyt se oli likakerroksen peitossa. Kangas oli rispaantunut ja venynyt muodottomaksi. Kenkiä tytöllä ei ollut lainkaan.

”Luulitko, että antaisin jonkun tunnistaa minut lady Birgitte?” tyttö kysyi huvittuneena, painoi kevyen suudelman kaitsijan huulille ja kiipesi alas ketterästi kuin apina.

”Nähdään myöhemmin”, tyttö huikkasi alhaalta ja pinkaisi juoksuun. Hän oli poissa ennen kuin Birgitte ehti reagoida mitenkään.

Kaitsija muisti Elaynen puhuneen aatelisten kokouksesta, jossa hänen olisi oltava läsnä ja hän kalpeni. Enää Catalynin nopeus ei yllättänyt häntä.


***

Fin
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #22 : 05.12.2010 13:48:08 »
Mitäs tähän voisi sanoa... Birgitten reaktio oli mielestäni varsin huvittava ja vaikken ole kovin suuri femmen ystävä, tässä sitä ei ollut liikaa tms. Toisin sanoen, se ihan sopi tähän :)
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #23 : 20.12.2010 21:30:51 »
Kiitos, Fairytale. Mukavaa, että jaksoit lukea, vaikka femme ei kuulu suosikkeihin. Tässä seuraavaksi on hetiä tarjolla  ;)



Ikäraja: S
Genre: Angst, Stalkkaus
Hahmot/Pari: Aram, (Aram/Faile)

AN: Laitetaan nyt tuohon Random 10 haasteeseen parilla Aram/Faile. Ja kyllä, Aramilla todellakin on ongelma…

Tarkkailija

Aram katsoi Failea tämän astellessa kiivaasti Perrinin vierellä. Kukaan muu koko leirissä, kenties Berelainia lukuun ottamatta, ei kyennyt päättelemään, että Faile ei todellisuudessa ollut vihainen. Naisen kävelytyylistä puuttui vihaiset askeleet, jotka talloivat maata raivoisasti eikä silmät kipunoineen kuin salamoiva taivas.

Vaikka Faile soi matkustavaiselle yhden valloittavista hymyistään, Aram tiesi, ettei Faile olisi hänen. Ei nyt, ei koskaan… Ei, kun Perrin oli tiellä. Aram puristi kätensä nyrkeiksi.
Kaikki oli Perrinin syytä.

Vaikka Aram oli hylännyt Lehden tien ja sukunsa. Koko entisen elämänsä Failen vuoksi. Hän oli aave, joka seurasi naisen jokaista elettä ja ilmettä. Hän ymmärsi Failea paremmin kuin Perrin ikinä pystyisi sepänaivoillaan. 

Aram olisi osannut välttää viimepäivien jatkuvat riidat, jotka tuntuivat venyttävän avioparin rakkauden äärimmilleen. Kun Faile itki riidan jälkeen, koska luuli ”sutensa” lakanneen rakastamasta häntä, Aram olisi tarttunut mieluusti miekkaansa.

Faile ansaitsi niin paljon enemmän. Aram olisi enemmän, ja mies todistaisi sen mieluusti. Jos vain saisi mahdollisuuden.

Failen vuoksi.

***

Fin
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 22:55:09 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #24 : 20.12.2010 22:17:45 »
Ikäraja: S
Genre: Huumori?
Hahmot: Dyelin, Birgitte

A/N: Fandom 10 haasteeseen. Andorin aateliset ovat niin ihania <3

Varomaton kysymys


Aivan viimeisten joukossa saapui Elaynen paheksuntaa herättävä kenraalikapteeni. Birgitte oli tapansa mukaan pukeutunut housuihin ja tunikaan. Asusteissa oli mahdollisimman vähän kirjontaa, koristeita ja muita ”turhanpäiväisiä aatelisten hullutuksia”, kuten nainen oli sanonut.

Häntä seurasi Dyelin, Elaynen ensimmäinen tukija, vaikka nainen olisi kyennyt nousemaan kuningattareksi silmänräpäyksessä.

Yllättävää oli se, että he näyttivät uppoutuneen keskusteluun. Dyelin ja Birgitte olivat kuin tuli ja vesi, he olivat aina ja kaikesta eri mieltä. He eivät sietäneet toisiaan.

Parivaljakko oli ansainnut melkoisen maineen Andorin hovissa, varsinkin sen jälkeen kun Conail oli kysynyt heiltä vitsinä, minkä värinen taivas oli nähdäkseen, mitä naiset vastaisivat.

Kukaan ei koskaan toistanut kysymystä.


***

Fin

A/N:2 Jätän lukijan mielikuvituksen varaan, mitä Conailille kävi  ;)
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #25 : 21.12.2010 19:58:51 »
Oi, tullu jopa kaks lisää ^^ Tarkkailija oli kirjoitettu todella hyvin ja Aramin ajatukset oli kuvattu mielestäni loistavasti.
Lainaus
Failen vuoksi.
Aivan ihana.

Ja sitten Varomaton kysymys. Lopussa oli aivan pakko nauraa :D Kummassakaan pätkässä en nähnyt k.virheitä ja sitä rataa ;D

Toivoisin lisää mukavaa hettiä ja jotain Rand tai Mat juttua, jos mahdollista :)
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #26 : 28.12.2010 17:40:47 »
Fairytale: Lisää Randia on tulossa, samoin Matista on tulossa lisää raapaleita. Tosin kirjoitan myös vähän WoT maailman historiasta jatkossa. Mutta seuraavassa on Mat  ;)


Ikäraja: S
Genre: Romance, fluff
Pari: Mat/Moiraine

Yhteenveto: Iltaa majatalossa Emondinvainiolta lähdön jälkeen.

A/N: Het OTP:ni <3 Laitetaan jälleen random 10 haasteeseen.
Ihanaa kirjoittaa vaihteeksi jotain suloista ja huoletonta. Ca’dore nimistä tanssia ei kai ole, keksin sen päästäni, mutta Valon juhla on todella WoT -uusivuosi. (Englanniksi Feast of Lights) Se on suora käännös, koska minulla ei ole mitään tietoa suomennoksesta.


Viini maistuu paremmalta toisen huulilta nautittuna

Mat Cauthon oli iloinen päästessään Emondinvainiolta, vaikka Rand ja Perrin halusivat takaisin. Miksi ihmeessä? Moiraine oli johdattanut heidät vapauteen, pois kylästä.

Mitä sitten, jos trollokit jahtasivat heitä? Mitä sitten, jos Moiraine oli Aes Sedai ja joutuisi Valkoviittojen kohteeksi? He selviäisivät kyllä. Mat kurotti kohti viinikarahvia ja täytti lasinsa. Hän voisi murehtia asioita sitten, kun oli pakko. Mutta ei tänään.

Majatalon viini oli hyvää, kiertelevä bardi soitti iloista sävelmää, joka oli Kaksivirroilla nimetty ’Tammenlehvien tanssiksi’.  Baerlonissa sillä oli toinen nimi, mutta sävel ei ollut muuttunut lainkaan.

Sievä nainen veti hänet ohi mennessään tanssiin, ja Mat seurasi mielissään. Sievät tummat silmät katsoivat häntä huvittuneesti iättömistä kasvoista.

’Moiraine! Minä tanssin Moirainen kanssa’, Mat huomasi kauhukseen, mutta antoi musiikin viedä ja salli leveän hymyn ilmestyä kasvoilleen. Hän oli päättänyt olla murehtimatta. Ainakin hän säästyi nimen kysymiseltä. Moiraine vastasi hymyyn ja pidätteli häntä aloillaan, kun musiikki loppui.

”Etkö tanssisi kanssani toisen tanssin, Matrim?” Aes Sedai kysyi kohteliaasti ja hänen silmänsä tuikkivat ilkikurisesti. ”En minä pure… yleensä”

”Kyllä kauniit naiset saavat purra minua”, Mat naurahti ja kumarsi naiselle musiikin alkutahtien aikana. Tanssi oli hidas ja askeleet olivat yksinkertaiset. Kaksi askelta eteen, kaksi taakse ja pyörähdys, ja heille jäi aikaa keskustella.

Jotta sanat kuuluivat, heidän piti kumartua toistensa puoleen, ja he kuiskivat monimerkityksisiä vihjauksia toistensa korviin. Läheisyys tuntui miellyttävältä varsinkin, kun molemmat asennoituivat tilanteeseen leikkisästi.

Kumpikaan ei tiennyt, miten he olivat päätyneet huoneen nurkkapöytään tyhjentämään talon viinivarastoja ja kertoilemaan elämäntarinoitaan toisilleen. Vähän väliä heidän kätensä koskettivat aiheuttaen miellyttävän lämpimän sävähdyksen.

Kun tarinat loppuivat hetkeksi, he käyttivät aikaansa toisten huulien maistelemiseen. Viini maistui paremmalta Moirainen huulilta nautittuna, Mat huomasi huvittuneena. Moiraine veti hänet useaan kertaan tanssilattialle tunnistettuaan mielestään mukavan tanssin. Mat ei ollut koskaan kuullutkaan kaikista tansseista.

”Tule joskus kanssani Cairhieniin Valon juhlan aikaan ja näytän sinulle, kuinka Cairhienissa juhlitaan”, Aes Sedai kuiskasi pojan korvaan, kun Mat oli tunnustanut, ette osannut tanssia hidasta ca’dorea.

Mat lupasi tulla ajattelematta asiaa sen enempää. Hän halusi nähdä koko maailman ja jopa Kaksvirroille tulvi tarinoita Cairhienista.

He olivat viimeisten lähtijöiden joukossa ja Mat kietoi Aes Sedain halaukseen, joka päättyi rauhalliseen hyvänyönsuudelmaan.



Aamulla Mat muisteli eilistä. Kaikki tuntui unelta, hän oli suudellut Moirainea salin varjoissa kuten ketä tahansa tyttöä. Paitsi, ettei Moiraine ollut kuka tahansa. Kun he olivat tanssineet, ihmiset olivat tuijottaneet Moirainen jokaista aistikasta liikettä tarkasti.

’Tuskinpa vain, Cauthon’, hän ajatteli kyynisesti ja katsoi, kuinka Moiraine käveli portaita alas saliin. ’Sinä et ole hänen tyyppiään.’

Katkerat ajatukset katosivat, kun nainen käveli hänen luokseen ja kumartui painamaan kevyen suudelman hänen huulilleen ja soi Matille kauniin hymyn.

”Hyvää huomenta, Matrim”


***

Fin
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 22:56:53 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #27 : 29.12.2010 13:02:26 »
Et arvaakkaan kuinka järkytyin ku huomasin Mat/Moirainen O_o Mutta loppujen lopuksi se ei ollut ollenkaan paha. Matin reaktiot oli kuvattu hyvin, mutta Moiraine vaikutti hieman ei-moirainemaiselta... Mutta se johtui todenn. tuosta mukavasta hellyydestä :) Kaiken kaikkiaan en löytänyt pätkästä mitään vikaa :)

Ja olisi todellakin mukava kuulla maailman historiasta ^^
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #28 : 31.12.2010 13:09:13 »
Fairytale, kieltämättä Mat/Moiraine voi olla erikoinen pari, mutta en osaa kuvitella Moirainea kenenkään toisen miehen kanssa yhteen. Olen pahoillani, jos Moirane oli OoC, mutta hänelläkin on oikeus pitää hauskaa välillä. Kieltäydyn uskomasta, että Aes Sedait ovat tunteettomia... Ja seuraavaksi päästään trollokkisotiin, ja pian myös Mesaanan menneisyyteen ;)


Ikäraja: K-11
Genre: Drama, Deathfic
Hahmot: Rashima Kerenmosa, Marivea(OFC), Alric(OMC), Naeris(OMC), Zashara (OFC)
Haasteet: FF 50 (kuolema)
Varoitukset: Väkivalta

A/N:  WoT maailman historiaa tutkiessani törmäsin trollokisotien aikaiseen Amyrliniin sattumalta. Hän osoittautui kiinnostavaksi hahmoksi ja tein tarkempia tutkimuksia. Jätetään tylsät historiikit, Rashima syntyi ja varttui trollokkisotien keskellä. Rashima on legenda Vihreiden joukossa, syystäkin. Hän oli kuollessaan noin 150 vuotias ja oli toiminut Amyrlininä tasan 50 vuotta.

Muistinvirkistykseksi: Karmeruhtinaat olivat kanavoimaan kykeneviä miehiä ja naisia, jotka olivat Varjon kenraaleina.
Sanamäärä: 100+100+100+100+200+150


Sielultaan aito Vihreä

Rashima katsoi tyynesti edessään aukeavaa näkyä. Tuhansia, ei, miljoonia trollokkeja ja pimeänkulkijoita oli suuren tasangon toisella puolen. Kuinka monia oli vielä tapettavana? Kuinka monia kuolisi vielä?

Sota oli vaatinut valtavan paljon. Manetheren oli tuhottu, samoin Arindhol. Kymmenen valtion liitto oli hajoamaisillaan. Tar Valon oli saarrettu, joka suunnassa oli Pimeän Valtiaan joukkoja.

”Valkoinen Torni ei murru”, hän murahti vihaisesti. Trollokit olivat murtautuneet kymmenen vuotta sitten läpi, ja Valkeus suokoon, etteivät ne pääsisi kaupunkiin uudestaan. Sodan keskellä kasvaneena Rashima oli nähnyt hirvittäviä asioita, mutta trollokkien julmuus aiheutti edelleen hienoista pahoinvointia.

”Sanoitko jotain, Rashima?” Naeris, yksi hänen viidestä kaitsijastaan kysyi huolestuneena.

”Valmistaudu sotaan”

**

Rashima kietoutui Saidariin ja lähetti lyhyen rukouksen Valkeudelle. Molemmilla puolilla oli satojatuhansia sotilaita. Muutaman tunnin päästä Maighanden tasangoilla käytävä sota olisi tärkeä. Heidän oli voitettava.

”Kunnioitettu Äiti”, nuori Aes Sedai astui huoneeseen. Oranssit hiukset, samaa sävyä kuin äidillään. Marivea ”Aiotteko johtaa sotilaamme tuonne?”

Tytön äänestä kuului kauhua. Kukapa ei olisi kauhuissaan odottaessaan ensimmäistä taisteluaan? Marivea oppisi vielä, jos selviäisi.

”Tietenkin. Miesten tulee nähdä, että taistelen heidän rinnallaan”, Rashima valisti tyttöä lempeästi. Amylinin istuimena hän oli luonnollisesti yksi päättäjistä, mutta hän oli myös kenraali ja ennen kaikkea sotilas.

Ennen kohottamistaan Amyrliniksi Rashima oli taistellut muiden Vihreiden sisariensa rinnalla. Pian Mariveakin sotisi.

**

Taistelu oli armoton. Tuntien jatkuvan kanavoinnin ja miekkailun jälkeen Rashima olisi luopunut aika paljosta saadakseen tilaisuuden hengähtää. Trollokkien suuret eläinmäiset ruumiit tuhoutuivat, kun hän punoi yksikertaisia tulen ja maan punoksia. Mydraalit vaativat enemmät, mutta yksikään häive ei päässyt koskettaman häntä.

Neariksen harmaahaikaralla varustettu miekka viuhui kun mies vaihtoi Kuun loisteesta heinikossa Kohoavaan Valkoiseen torniin ja viilsi karmeruhtinaalta molemmat kädet. Seuraava liike pudotti miehen pään ruumiiden mereen.

Kaitsijasiteen kautta hän tiesi, että hänen neljästä elossa olevasta kaitsijastaan kaksi oli romahtamispisteessä. Fein, nuorin kaitsija, oli saanut surmansa nuolesta, joka oli tarkoitettu Rashimalle. Onneksi poika ei ollut kärsinyt.

Vertahyytävä kirkaisu kertoi Naeriksen kaatuneen.

**

Saidarin hehku loisti hänen ympärillään, kun hän veti lisää Mahtia angrealin avulla. Rashima tiesi, että hän oli vaarassa polttaa itsensä loppuun hetkenä minä hyvänsä. Se oli kuitenkin pienin hänen nykyisistä huolenaiheista. Tuttu karmeruhtinas seisoi hänen edessään.

”Pitkästä aikaa, Rashima”, nainen sanoi hymyillen ja punoi sarjan räjähtäviä punoksia.

”Zashara”, Rashima vastasi kylmästi ja kohotti miekkansa. Zashara oli voimakas Mahdissa, mutta huono miekkailija.

”Eikö isosisko saa muuta tervehdystä kuin vihaisen katseen? Älä nyt, Rashima”, nainen torui huvittuneena.

”Voit sinä halauksen saada, saanpahan tilaisuuden iskeä veitsen selkääsi”, Amyrlin sihahti myrkyllisesti. Kun Zashara punoi ilmaa viiltäen hänen vasempaan käteensä syvän haavan, Rashima iski miekalla.

**

Saidar oli kauan sitten kadonnut. Lämmin hehku oli vaihtunut kylmään tuuleen ja sietämättömään kipuun hänen raahautuessa eteenpäin tukeutuen keihääseen. Kivun kyyneleet jättivät vaaleita juovia likaisiin kasvoihin, kun hän kohotti miekkansa torjumaan seuraavan iskun.

Hengitys kulki tuskallisesti, mutta Rashima ponnistautui eteenpäin. Myddraalin miekka viilsi hänen olkapäätään, mutta naisen oma miekka surmasi häiveen.

”Äiti, meidän on paettava”, Alric, viimeinen hengissä selvinnyt kaitsija, kähisi miekkojen kalinan, räjähdysten ja huutojen yli.

”Minne?” Rashima kysyi kuivasti. Hän ei kyennyt kunnolla kävelemään, saati juoksemaan, sillä karmeruhtinas oli lävistänyt hänen molemmat jalkansa. Oli ihme, että hän pystyi edes taistelemaan.

”…”

”Juuri niin. Alric, meillä ei ole pakopaikkaa. Sota on levinnyt laajalle, ja vaikka molemmat osapuolet soittavat perääntymismerkkiä, taistelu saattaa jatkua vielä yölläkin”, soturinainen totesi itsestäänselvyyden lailla oman kuolemantuomionsa.

”Meillä on vielä toivoa! Valkoinen Torni ei-” Alricin silmät lasittuivat kesken lauseen, kun miekka lävisti hänen rintakehänsä.

Liian väsyneenä tuntemaan surua viimeisen kaitsijansa puolesta Rashima kohotti jälleen miekkansa, tällä kertaa kaksin käsin. Hän tiesi, ettei voisi juurikaan liikkua paikaltaan, ja murtunut vasen käsi poltteli inhottavasti, kun hän silkalla tahdonvoimalla torjui ja viilsi.

Saidarin hehku poltteli häntä kivuliaasti. Hän nautiskeli tunteesta, se tulisi olemaan hänen viimeinen kosketuksensa Ainoaan Mahtiin. Vastassa oli yhdeksän karmeruhtinasta.

’Tämä on viimeinen tanssi’, Rashima ajatteli surullisesti.


**

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun taistelun hälinä vihdoin heikkeni. Ruumismeri jatkui silmänkantamattomiin jokaiseen suuntaan. Sieltä täältä kuului valitusta, mutta kaikki eivät selviäisi.

Marivea yski savuverhon leijaillessa häntä kohti, jossain taisteltiin yhä. Hän näki Saidarin hehkua kauempana ja riensi siihen suuntaan. Liian myöhään hän erotti karmeruhtinaan mustan haarniskan, kun mies nousi seisomaan.

Vaikka karmeruhtinas oli nopea, Marivea oli nopeampi. Hän kietoutui Mahtiin ja punoi tulta tuntematta kauhua tai inhoa. Punokset tappoivat miehen ja Aes Sedai katseli kaatuvaa ruumista kylmästi. Hänen katseensa osui oransseihin hiuksiin karmeruhtinaan takana.

’Ei’, Marivea riensi eteenpäin. Pelko siivitti hänen askeliaan. ’Kuinka monella on oranssit hiukset?’

”Äiti! EIIHHH!”

**

Marivea ei tiennyt, kuinka kauan hän oli ollut polvistuneena suuresti ihailemansa naisen vieressä. Kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen kasvoillaan ja putoilivat naisen kasvoille. Nainen näytti levolliselta hymyn kareillessa huulilla.

”Äiti, Äiti…” nuori tyttö valitti. Hänen tuskansa tuntui musertavalta, kun hän katsoi vuoroin Äitiään vuoroin ympärilleen. Yhdeksän kuollutta karmeruhtinasta hänen tappamansa lisäksi, kymmeniä Myddraaleja ja vielä useampia trollokkeja. Hieman kauempana hän erotti Alricin ruumiin valkoisessa haarniskassa.

Äiti oli kuollut todellisen Vihreän tavoin. Tieto ei lohduttanut, lisäsi vain tuskaa. Tyttö otti ohuen oranssin hiussuortuvan ja palmikoi sen omiinsa. Näin he olisivat edes hetken pidempään yhtä.

Hän nosti kuolleen naisen ruumiin syliinsä ja nousi seisomaan. Katkenneen miekan hän oli palauttanut huotraansa. Sinne se kuuluikin.

Taival kohti Tar Valonia oli pitkä. Hänen oli ylitettävä ensin valtava ruumismeri, mutta hän erotti valkoisena kohoavan tornin kaupungin yllä. Murtumattomana ja hohtavana se suojeli kaupunkia ja tyttö ymmärsi, kuinka hänen Äitinsä oli saattanut kuolla hymyillen.

Valkoinen Torni seisoi murtumattomana.


***

Fin

A/N2: Vaikka kaikki muut hahmot ovat OC:ta pidin kiinni tiedetyistä faktoista. Rashimalla oli todella viisi kaitsijaa, jotka kaikki kuolivat. Rashima itse löydettiin kuolleena ja hänen ympärillään oli 9 karmeruhtinasta, lukuisia trollokkeja ja myddraaleja.
Maighanden taistelu oli trollokkisotien ratkaisevia taisteluita, vaikka kesti 50 vuotta ajaa varjon armeija takaisin Turmion maahan. Koska sotapaikka on tuntematon, päätin pitää taistelun lähellä Tar Valonia.
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 22:58:55 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #29 : 01.01.2011 20:40:34 »
En osaa sanoo tähän mitää järkevää rakentavaa, ja taistelu oli kuvailtu niin hyvin :)

Amyrlinin viimeinen taistelu...
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #30 : 02.01.2011 21:23:10 »
Eihän sitä järkevää aina tarvita. Minusta on kiva tietää, että luet näitä edelleen, Fairytale  :D tämä on tavallaan Randia, ainakin hän on osittain mukana.



Ikäraja: S
Genre: Drama, tunteilu
Pari: Rand/Elayne/Aviendha/Min
Haasteet: Inhokki-paritus, random 10, FF50 (lapset)
Varoitukset: siirappisuus, muutama kirosana
A/N: Yäk, vihaan tätä canon nelikkoa (oikeasti, kuinka yksi mies voi saada suurimman osan sankarittarista itselleen?) ja tästä tuli lisäksi hirvittävää siirappia. Ainakin otsikko sopii tähän…


Omituinen perhe

Istun heidän edessään tyynenä kuten kuningattaren sopiikin. Min näytti varovaiselta, Aviendha oli huvittunut. Sisar vitsailee edelleen mielialojeni vaihteluista raskauteni aikana, mutta saatoin sentään syyttää Randia. Kirottu mies! Vannon, että panen hänet kärsimään samalla tavalla kunhan saan hänet käsiini.

”He ovat suloisia! Mitkä heidän nimensä ovat?” Min kysyi haltioissaan. Hyvähän hänen oli, hän ei ole ollut raskaana sille miehelle. Kaksoset ovat ihania, mutta en jaksa uudestaan samaa kaaosta. Ainakin voin juoda viiniä sen kirotun vuohenmaidon sijaan.

”Olisin halunnut kysyä Randin mielipidettä…” vastasin hiljaa

Valkeus, kuinka pahaan liemeen Rand oli minut upottanut? Lasteni isä oli Uudestisyntynyt Lohikäärme, joka marssisi Tarmon Gaidoniin hetkenä minä hyvänsä ja kuolisi. Minä jäisin kolmestaan Aviendhan ja Minin kanssa. Mehän pysyisimme yhdessä, eikö? Tai siis, mitä muutakaan vaihtoehtoa meillä olisi? Tavallaan olimme perhe.

Birgitte katsoi meitä huvittuneena. Kaitsija tai ei, hän jaksoi vinoilla minulle tyttöystävistäni, kuten hän asian ilmaisi. Tiesin kyllä, että hän vihasi Randia kaiken sen jälkeen, mitä hän oli kestänyt raskauteni aikana. Birgitte luultavasti ampuisi miehen täyteen nuolia, jos tämä osuisi nuolenkantamaa lähemmäs.

Katsoessani kaksosia hymy ilmestyy aina kasvoilleni. Andorin Perijätär ja hänen Miekkaprinssinsä. Minä ja Min kasvattaisimme tyttöä, Aviendha ja Birgitte poikaa. Tyttö luonnollisesti lähtisi Valkoiseen Torniin koulutukseen, luultavasti hän osaa kanavoida. Olen voimakas Mahdissa ja Rand… on Rand, maailman pelastaja ja tuhoaja.

Poikani saattaisi kyetä kanavoimaan, vaikka toivon, ettei hän kykene. En halua hänestä Asha’mania, olen kuitenkin sielultani Aes Sedai. Asenteetkaan eivät muutu nopeasti. Voisiko Miekkaprinssi olla julkisesti Asha’man? En usko.

”Sisar, tulevaa on turha murehtia vielä”, Aviendha sanoi lempeästi, mutta päättäväisesti. Kuinka hyvin hän tunsikaan minut. Sivusilmällä näin Birgitten nyökkäävän aielnaiselle. Joskus heidän ylisuojelevat asenteensa ärsyttivät minua, mutta jokin on muuttunut kaksosten syntymän jälkeen.

Min, Aviendha ja Birgitte välittävät minusta todella. Rand on kuin kaukainen uni. Rakastan häntä yhä, kuten Aviendha ja Minkin, mutta tiedän, ettei hän tule olemaan osa perhettäni.

Näkijä, aiel ja legendojen sankaritar. Omituinen yhdistelmä, jota en vaihtaisi mihinkään.

He ovat perheeni.

***

Fin
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 22:59:54 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #31 : 03.01.2011 12:11:12 »
Elaynen ärtymys oli kuvattu hyvin niinkuin myös Bigitten.
Lainaus
Birgitte luultavasti ampuisi miehen täyteen nuolia, jos tämä osuisi nuolenkantamaa lähemmäs.
Hyvi luonnehdittu :)

Enkä keksi tästä mitää muuta järkevää sanottavaa ;D
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #32 : 04.01.2011 13:18:01 »
Fairytale: Pitäähän sitä vähän murhanhimoa lisätä silloin tällöin ficceihin. Rand tosin taitaa olla liian jääräpäinen kuollakseen


Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Romance
Pari: Eldrin Cauthon/Bodewhin Cauthon
Yhteenveto: Bode lähtee Torniin eikä Eldrin pidä siitä lainkaan.
Varoitukset: insesti

Haasteet: Random 10 ja FF50 (alku)
AN: Nyt mennään sitten totaalisen randomiin O.o Idea iski ja minä kirjoitin sen. Tarvitsin jotain jolla rauhoittua koska Kaksvirtalaiset (=Rand&Perrin) ovat niin vaikeita ihmisiä kirjoittaa.

Jonain päivänä tiemme kohtaavat jälleen


Eldrin pyyhki kyyneleet silmistään. Hänen pitäisi olla onnellinen nuoremman sisarensa puolesta. Kuinka hän voisi olla iloinen siitä, että Aes Sedai veisi Boden pois? Ensin Moiraine oli vienyt Matin ja nyt Verin veisi hänen nuoremman sisarensa.

”Sisko?” Bodewhin tuli hänen luokseen ja istui sängylle hänen viereensä. Sisar katsoi häntä ruskeat silmät tulvillaan huolta ja surua. Hän otti ratkaisevan askeleen ja kumartui suutelemaan Eldriniä varovaisesti.

Vaikka he molemmat tiesivät toimivansa väärin, Eldrin vastasi suudelmaan. Pelkkä suudelma tuntui viattomalta ja kauniilta verrattuna joihinkin heidän huveihinsa. Suudelma oli kaunis, hauras tapa osoittaa välittävänsä.

Kaunis, koska se oli kiellettyä. Kaksi naista, vieläpä sisarukset, eivät voineet suudella toisiaan. He eivät saaneet rakastaa toisiaan kuten mies ja nainen. Molemmat tiesivät sen, ja rakkaus tuntui kestävän, vaikka he salasivat sen muulta maailmalta.

”Rakastan sinua Bode”, Eldrin kuiskasi peläten, että joku kuulisi. Hän näki sisarensa silmissä kyyneliä. ”Älä itke. Sinusta tulee Aes Sedai. Ehkä tapaat Egwenen ja Nynaeven uudestaan”

”Bodewhin, Verin Aes Sedai odottaa sinua” äiti huusi alakerrasta, äänestä kuului, kuinka kammottava asia oli antaa Aes Sedain odottaa.

Hiiteen Aes Sedait, Bodewhin tuumi ja painoi kevyitä suudelmia sisarensa kaulalle ennen kuin palasi takaisin huulille. Viimeiseen suudelmaan sekoittui kyyneliä molempien itkiessä.

”Älä itke, tulen takaisin. Lupaan, vannon Valkeuden alla ja kautta toivoni pelastuksesta ja uudesta syntymisestä, että tulen hakemaan sinut mukaani”

Eldrin nyökkäsi surkeana. Hänen pitäisi olla vanhempi, mutta Bodewhin lohdutti häntä. Nuorempi sisar hymyili lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleet hänen kasvoiltaan.

”Me näemme vielä”, sen sanottuaan tyttö katosi ovesta. Eldrin riensi ikkunaan ja jäi katsomaan, kuinka hänen rakas sisarensa aloitti matkansa kohti Tar Valonia.

”Jonain päivänä… jonain päivänä tiemme kohtaavat jälleen, jos Valkeus niin suo. Onnea matkallesi, Bodewhin Cauthon”
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 23:01:07 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #33 : 06.01.2011 16:48:13 »
Ikäraja: S
Genre: Friendship, Drama
Hahmot: Rand, Mat, Perrin, Egwene, Adora Aybara, Paetram Aybara, Eldrin Cauthon, Bodewhin Cauthon, Ewin Finngar, Dag Coplin, Azi al'Thone
Yhteenveto: Keskikesän juhla Sunday on saapunut.

Haasteet: Fandom 10 (ja haaste on sillä pulkassa)

A/N: Sunday (Sunnuntai?). Keskikesän juhla, jolloin nuoret miehet kilpailevat keskenään. Kisoissa on nopeus, voima, jousiammunta, taistelusauvat ja luultavasti muitakin.

Koska tuossa on aika monta vähän kirjoissa esiintynyttä hahmoa, lyhyt selostus lienee paikallaan. Paetram on nuorin Perrinin sisaruksista ja Adora vanhin Perrinin jälkeen.

Matin siskoista Eldrin on Egwenen ikäinen, eli pari vuotta Matia nuorempi. Bodewhin ei ole paljoa nuorempi.
Ewin oli se yksi poika, joka sai Moirainelta sen kolikon ja Dag on hänen ystävänsä. Azista ei ole kerrottu mitään.

Sanamäärä: 200+100+100+150+100+100

Sunnuntai Kaksvirtain tyyliin


“Tänä vuonna voitan taatusti kaikki ja vien Adoran tanssiin kanssani”, Mat uhosi kovaan ääneen. Hän oli luvannut Perrinin sisarelle, joka oli saanut vihdoin luvan letittää hiuksensa. Matin nuorempi sisar, Eldrin, oli saanut myös luvan ja Perrin oli luvannut tanssittaa häntä.

”Luuletko voittavasi minut jousiammunnassa, Mat?” Rand kysyi ja tönäsi ystäväänsä.

”Tietenkin. Minulla on paljon tarkemmat silmät kuin sinulla” Mat jätti sanomatta, ettei hän ollut ilmoittautunut jousiammuntaan. Taistelusauvat ja nopeus olivat hänen lajinsa. Mitä juoksemiseen tuli, kukaan ei ollut juossut häntä useammin pakoon.

”Matrim Cauthon, vannon, että saat selkääsi, jos suunnittelet jotain kieroa”, Egwene keskeytti poikien leikillisen nahistelun vihaisena. Siitä lähtien, kun Nynaeve oli alkanut opettaa häntä, pojat olivat joutuneet jättämään tytön kaiken hauskan ulkopuolelle. Silti Mat sai houkuteltua sisarensa aina välillä mukaan heidän seikkailuihinsa.

”Azi voittaa teidät. Hän on paras”, Bode totesi huvittuneena. Hän, kuten Rand, tiesi veljensä kyvyt jousen kanssa. Oli aina ihme, jos Mat ei ampunut itseään.

”Osallistuuko Azi tänä vuonna?” Mat kysyi innoissaan. Azi oli taitava ja osallistuisi taatusti myös taistelusauvoin käytävään kisaan. Nyt Mat ei ollut enää niin varma voitostaan sauvoilla, vaikka hän luonnollisesti oli paras.

”Täydellistä. Hei Perrin, mihin sinä osallistut?” Rand siirsi huomion hiljaiseen sepän kisälliin, joka tarkasteli joustaan.

”Vain jousiammuntaan”, poika vastasi vähäsanaisesti.

**

”Valmiina, paikoillanne, matkaan!” isäntä al’Vere huusi ja päästi joukon nuoria miehenalkuja valloilleen. Heti alussa joukon kärkeen juoksi Ewin kannoillaan ystävänsä Dag. Mat näki pitkän, vaalean Azin juoksevan edelleen ja naurahti.

Esterataa oli jäljellä vaikka kuinka paljon ja ensimmäiset kohtasivat esteet näkemättä, kuinka ne tulee ylittää. Ensimmäisenä oli suuria heinäpaaleja, joiden yli piti kiivetä. Mat ehti suunnitella reitin yhdellä silmäyksellä ja kiipesi ketterästi paaleja pitkin kuin apina.

”Anna mennä Mat!” kiljui Perrinin hoikka veli, Paet hänelle ja Mat huiskautti nopeasti kättään. Peatramista oli nopeasti tulossa samanlainen kuin hän, villi ja vapaa.

Takaa kuului huutoa, kun muut pojat putoilivat paaleilta.

Mat voittaisi.

**

Maaliviiva näkyi jo ja Mat tunsi hymyn kohoavan kasvoilleen. Hän oli sanonut voittavansa, eikö? Azi oli pudonnut pelistä, kun heidän oli pitänyt ylittää kylän halki kulkeva tie kapeita lankkuja pitkin. Rand oli jäänyt jälkeen puolivälin tienoilla.

Yllättävän paljon vastusta oli ollut ainoastaan Ewinistä. Poika oli pysytellyt Matin tahdissa pitkän aikaa, mutta jäi lopulta jälkeen. Kukaan ei jaksanut juosta Matrim Cauthonin vauhdissa. Eikä hän vielä edes juossut täysiä.

”Sinä teit sen Mat!”, Paet hihkui ja juoksi hänen luo. Perrin katsoi, kuinka Mat pöllytti pojan hiuksia ja pudisti päätään. Mat oli hänen ystävänsä, mutta Perrin ei halunnut, että Paetram ottaisi mallia pojasta.


**

Jousiammunta oli ehdottomasti suosituin laji, sillä lähes jokainen osallistui kisaan. Todella taitavia ampujia oli paljon ja voitto vaatisi paljon. Kierros kierrokselta miehiä putosi, mutta Rand pysytteli kisassa mukana.

Myös Azi osui tarkasti jokaiseen ja tyhjyys Randin mielessä heittelehti. Voisiko hän voittaa? Ei, hän ei saanut ajatella niin. Voittoon oli uskottava. Rand sulki silmänsä, hän näki liekin kasvavan edessään valkoisena kuin lumi. Hän kurotti sitä kohti ja tunsi rauhan valtaavan itsensä.

Etäisyys oli 150 jalkaa, mutta hän näki maalintaulun erinomaisesti, kuin se olisi hänen kätensä ulottuvilla. Täydellinen keskittymiskyky palautti hänen itseluottamuksensa. Punatukkainen hmies asetti nuolen jouselle ja kohotti aseensa.

Hänen lihaksensa taistelivat vastaan, kun kaksvirtain pitkäjousi halusi ojentua suoraksi. ’Ei vielä, vielä vähän’

Rand erotti sivusilmällä Azin ampuvan nuolensa keskelle taulua. Se ei merkinnyt mitään, poikien kilpailu ei päässyt tyhjyyteen asti, valkoiset liekit polttivat kilpailuhenkisyyden ennen kuin se ehti vaikuttaa hänen tähtäämiseensä.

Nuoli sinkoutui ilman halki. Katsomattakin Rand tiesi osuneensa keskelle.


**

Nuoret miehet kerääntyivät valtavan kokon ympärille juhlimaan Sunnuntai-iltaa. Rand varoi vasenta olkapäätään, muisto hänen ja Matin kohtaamisesta taistelusauvoin. Rand tiesi, että ilman tyhjyyttä hänelle olisi käynyt pahemmin. Mustelmat ja kipeät lihakset ympäri kehoa oli pientä verrattuna murtuneeseen solisluuhun.


Rand tiesi, ettei Ewinin onnettomuus ollut Matin syytä. Myös Mat tiesi sen, samoin kuin kaikki kylän miehet. Ewin oli ollut typerys kohottaessaan sauvan matkien tarinoiden mayenelasia ratsujoukkoja. Poika oli juossut päin Matia, joka oli kylmän viileästi torjunut iskun. Ewin oli paiskautunut maahan ja murtanut solisluunsa.

Nynaeve oli vilkaissut häntä kerran, antanut ketunyrttiä kipuun ja mutissut jotain typeristä pojankoltiaisista, jotka eivät pysähtyneet ajattelemaan.

**

Yö oli jo laskeutunut, tytöt ja nuorimmat pojat olivat hätistetty sisään, vaikka nuotion loimussa istui joukko vanhempia poikia. He halusivat käyttää tilaisuuden ja juhlia läpi yön. He olivat selvinneet päivän kilpailuista ja siten osoittaneet olevansa miehiä.

Muutamat viinileilit kiersivät poikien keskuudessa tulen valaessa lämpöä kesäiltaan. Päivän mustelmat ja ruhjeet olivat unohtuneet, ne kiusaisivat heitä vasta aamulla, kun viinin turruttava vaikutus oli kadonnut.

Murehtiminen oli turhaa, sillä he halusivat elää hetkessä. Tässä ja nyt he juhlivat keskikesää, kaikkein valoisinta aikaa. Talvella, Valon juhlan aikaan he kaipaisivat tätä hetkeä, yksinkertaista onnea.

Kaksvirtain hyistä talvea lämmittäisi muisto kesästä ja katseet kohdistuisivat Talviyöhön, kevääseen.


***

Fin
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 23:01:32 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #34 : 06.01.2011 19:32:43 »
Ikäraja: K-11
Genre: Angst
Pari: Berelain/Perrin, Perrin/Faile
Yhteenveto: Yksi yö oli hukuttanut hänet syntiin.

Haasteet: Inhokkiparitus & random 10 (Berelain/Perrin)
Varoitukset: Pettämistä, viittauksia seksiin
A/N: Ensimmäinen osa Perrin/Faile/Berelain trilogiastani, jonka aion kirjoittaa. Kolme ficlettiä, jotka liittyvät toisiinsa, yksi jokaisen osapuolen näkökulmasta. Ja tämä on muuten 20. ficcini tässä ketjussa  :D

Yhden yön synti, ikuinen katumus


Aamu valkeni harmaana kuiskinnan täyttäessä leirin. Lordi Perrin oli viettänyt yön vieraassa vuoteessa. Ei, lady Faile oli tavannut Mayenen Ensimmäisen intiimeissä merkeissä. He olivat olleet kolmistaan. Teoria teorian perään ja auringon noustessa taivaalle tarinat muuttuivat täysin uskomattomiksi. Sotilaiden keskuudessa juorut levisivät nopeasti, mutta kukaan ei ottanut niitä vakavasti. Kaksvirtalaiset tiesivät, ettei Perrin rikkoisi aviovalaansa ja heidän luottamuksensa vakuutti epäilijät.

Mayenen Ensimmäisen tiedettiin jahtaavan lordia, mutta Perrin oli torjunut kaikki yrityksen tähän asti. Ei ollut mitään syytä, miksi hän olisi antanut periksi.

Kaukana leiristä Perrin huuhteli kasvonsa kylmällä purovedellä. Hänen oli ollut pakko päästä pois leiristä, pois kuiskivien ihmisten luota. Hän tiesi pettäneensä kaikkien odotukset, jopa Berelainin. Mikä Valkeuden nimeen oli saanut hänet antamaan periksi?

Hän oli saanut Failen takaisin. Faile oli hänen elämänsä, hänen kaikkensa. Hän ei halunnut Berelainia, mutta hän oli silti suudellut mayenelaista. Hän oli tehnyt aloitteen ja jatkanut. Berelain oli haissut yllättyneeltä, jopa kauhistuneelta.

Nainen oli jossain vaiheessa yrittänyt heikosti pysäyttää hänet, mutta miehen muistot tapahtuneesta olivat hämärtyneet. Mitä nainen oli sanonut? Jotain Failesta ja siitä, kuinka väärin he tekivät. Jotain siitä, ettei nainen halunnut rikkoa toimivaa avioliittoa.

Alkoholi oli silloin sumentanut hänen arvostelukykynsä ja verhosi muistot ohueen silkkiharsoon. Hän ei halunnut muistaa, se oli liian kivuliasta. Aamulla mies oli herännyt yksin hirvittävään päänsärkyyn. Se oli vasta alku hänen surkeassa päivässään muistojen valuessa hitaasti takaisin pinnalle.

Berelain kieltäytyi tulemasta samaan osaan leiriä ja pysytteli miestensä seurassa. Luultavasti nainen oli järkyttynyt ja tyytyväinen saavutettuaan haluamansa. Mayenelainen oli tuhonnut Failen ja Perrinin liiton, Perrin kieltäytyi myöntämästä syyllisyyttään. Hän ei kyennyt. Oli parempi verhota totuus valheisiin ja unohtaa. Valkeus, hän antaisi mitä tahansa voidakseen korjata virheensä.

Faile tiesi. Vaikka Perrin ei ollut tavannut vaimoaan aamulla, leirissä juoruttiin. Koko leiri viimeistä juoksupoikaa tiesi, että lordi Perrin oli viettänyt yönsä Mayenen Ensimmäisen kanssa. Verta ja tuhkaa. Verta ja kirotun veristä tuhkaa. Yksi yö oli hukuttanut hänet syntiin.

Hän oli todella maannut Berelainin kanssa. Ja hän vihasi itseään siitä syystä.

***

A/N: Hehee, anteeksi vain. Oli pakko tehdä tämä. Toinen osa on K-15 tavaraa, joten se julkaistaan Ulkoavaruudessa. Linkitän sen tähän viestiin, jahka saan sen valmiiksi.
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #35 : 07.01.2011 20:40:53 »
*Takoo päätä seinään* Ei näin, Perrin, ei näin. *Kiroaa Berelainin* Eikä siitä sitten sen enempää... ;D

Lainaus
Rand varoi vasenta olkapäätään, muisto hänen ja Matin kohtaamisesta taistelusauvoin.
Mat on kingi taistelusauvoilla :-*

Bode/Eldrin!? Järrrkytys. Muuten hyvä kylläkin ^^
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #36 : 17.01.2011 21:51:24 »
Jep, ei näin. Tosin virheistähän on kiva kirjoittaa. Kukaan ei voita Matia taistelusauvoilla  ;D Ei vaikka harjoittelisivat sata vuotta. Ja Bode/Eldrin on kieltämättä yllättävä, siksihän siitä kirjoitinkin ^^ Seuraava ei ole jatkoa aikaisempaan vaan jotain johon kanavoin turhautumiseni sitä kirjoittaessani....



Ikäraja: S
Genre: Drama
Hahmot: Birgitte, Mat, Elayne (Birgitte/Elayne)
Haasteet: FF50 (sininen)

A/N: Ebou Darin Lintujuhla on kyseessä (CoS 21).

Höyheniä ja maskein salattuja tunteita


”Katso tuota siniasuista naista”, Birgitte kuiskasi vaimeasti Matin korvaan. Hetken heidän katseensa seurasivat erittäin vähäpukeisen vaalean naisen liihottelua väkijoukossa. Naisen kasvoja peitti sininen kissanaamio ja hänen vaaleisiin hiuksiinsa oli punottu sinisiä sulkia.

Mat vislasi ja vilkaisi kaitsijaan. Birgitte seurasi myös naisen aistikasta askellusta. Jokaisella askeleella puku paljasti pitkän matkaa kapeita sääriä ja vatsaa. Nainen selvästi nautti väkijoukon ihailevista katseista.

”Verta ja tuhkaa”, Mat henkäisi. Hänen katseensa osui aieliin ja viherpukuiseen naiseen tämän vierellä aivan heidän huomionsa kiinnittäneen siniasuisen naisen takana. Birgitte seurasi hänen katsettaan ja henkäisi kuuluvasti. Kaitsijan katse oli liimautunut vihreän kankaan verhoamaan vartaloon.

Elayne oli kaunis hillityssä puvussaan, joka ei paljastanut edes kolmasosaa siniasuisen naisen tavoin. Se oli taidokkaasti leikelty siten, että jätti mahdollisimman paljon mielikuvituksen varaan.

”Voisikohan olla, että legendaarinen Birgitte Hopeajousi olisi kenties ihastunut tulevaan kuningattareemme?” Mat kysyi leikkisästi huomatessaan kaitsijan tuijotuksen.

”Eikä!” Birgitte kiisti repien katseensa irti Elaynesta. Poskille kohonnut puna kavalsi hänet, vaikka keltaisin sulin koristeltu naamio kätki suurimman osan kasvoista.

”Kieltäminen on yleistä”, Mat jatkoi ilkikurisesti, tietoisena kaitsijan kiusaantuneisuudesta. Birgitte Hopeajousi kuolaamassa naisen perään.

”Hyvä on, pidän hänestä! Voimmeko vaihtaa aihetta?” kaitsija murisi vaimeasti ja Mat kohautti olkiaan välinpitämättömänä.

Kaitsija ei yhtynyt leikkiin, joten aiheesta ei puhuttaisi jatkossa. Heidän ystävyytensä oli sellaista.

Yksinkertaista.



***

Fin

« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 23:02:30 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

Fairytale

  • ξωτικά
  • ***
  • Viestejä: 244
  • Say that you believe.
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #37 : 18.01.2011 20:05:19 »
Hyvin kuvailtu pätkä Matin ja Birgitten ystävyydestä :)
Lainaus
Yksinkertaista.
Mitäpä siihen lisäämään.
"There was a price to be paid for any decision he made. There was a price for who he was. Other people paid it."

Iseeviot

  • Vieras
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #38 : 19.01.2011 16:50:42 »
Nyt Fairytalen painostamana kommentoin. :D (yleensä oon nii kauhee ja laiska nii luen vaa ja häippäsen 8D)

ihania olivat kaikki, rakentavaa en osaa kyllä antaa ku kuolaan vieläki  ::)

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Vs: Raapaleita a'la WoT
« Vastaus #39 : 27.01.2011 22:25:10 »
Fairytale, kiitos kommentistasi ja siitä, että painostit  Iseeviotin kommentoimaan  :D

Iseeviot Tunnustan harrastavani usein samaa -_-' Mukava kuulla, että pidit näistä ja maltoit kirjoittaa kommentin. Rakentava ei ole pakollista, kaikki kommentit ovat kivoja  ;)


Ikäraja: S
Genre: General?
Pari/Hahmot: Joline Maza (Yksi niistä Aes Sedaista jotka matkasivat Matin mukana Ebou Darista Andoriin)
Yhteenveto: Vihreä Aes Sedai katseli sotilaita taistelun jälkeen.

A/N: Laulu on suoraan kirjoista. En vain löytänyt suomenkielistä versiota. Tämä menee jälleen FF 50 (Elämä)



Dance with Jak O’ Shadows

Joline katsoi harmahtavan auringonvalon paljastamaa ruumiskasaa. Koko pieni mäki oli täynnä kuolleita miehiä, suurin osa altaralaisia. Näissä partioissa oli kovin vähän seanchaneja, jos lainkaan. Silti he taistelivat.

Matrimin miehet kulkivat ruumiiden keskellä ja keräsivät nuolia ja muita aseita talteen. Jopa voiton jälkeen he valmistautuivat uuteen taisteluun. Epävireinen laulu, joka kantautui Aes Sedain korviin, todisti sen.

”There is some delight in ale and wine
And some in girls with ankles fine
But my delight, yes always mine
Is to dance with Jak O’ the Shadows”


Oli kestänyt kauan, että Vihreä sisar oli ymmärtänyt sotien merkityksen. Miehet sotivat, koska sillä tavoin he tunsivat olevansa elossa. Muutamille sisarille tämä tieto oli itsestäänselvyys, suurimmalle osalle ei.

Joline muisti, kuinka kenraalikapteeni oli yrittänyt selittää sen hänelle. Elämä oli taistelua, loputonta kamppailua muita vastaan. Säännöt, joita kutsuttiin myös sivistykseksi, olivat vain rajoittamassa kamppailua. Ne olivat olemassa, jotta heidän ei tarvitsisi taistella jokaista elollista olentoa vastaan.

“We will toss the dice however they fall
And snuggle the girls be they short or tall
Then follow lord Mat whenever he calls
To dance with Jak O’ the Shadows.”


Hänen pitäisi ymmärtää se, riemu, joka valtasi mielen voiton jälkeen. Tiesit olevasi elossa. Oli vain yksi hetki, tässä ja nyt. Kaitsijaside suorastaan tulvi sitä tunnetta kuin kuohuva koski mutta Joline ei iloinnut.

Kahakat, joihin hän oli joutunut Matrimin seurassa, olivat vain esimakua Tarmon Gaidonista. Vihreä Ajah oli vannonut ratsastavansa sotaan ensimmäisten joukossa.

Kun veranpunainen lippu liehui taistelukentän laidalla symboloiden elämää ja kuolemaa, Joline tunsi kauan sitten unohdetun tunteen kuplivan sisällään. Pelkoa, kykenisikö hän ratsastamaan miesten rinnalla?

Voisiko hän tappaa suojellakseen?

**

Fin
« Viimeksi muokattu: 26.11.2014 23:03:20 kirjoittanut Kaapo »
"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea