Ajan pyörä, Raapaleita a'la WoT, K11

[Fairytale]

Todella hyvin kuvailtu Jolinen ajatuksia sodasta ja muusta. Pidin ^^

“We will toss the dice however they fall
And snuggle the girls be they short or tall
Then follow lord Mat whenever he calls
To dance with Jak O’ the Shadows.”

Muistaakseni Mat ei kirjassa oikein pitänyt kun hänestä kehiteltiin laulu.

[Dria]

Fairytale: Juu, Mat ei pitänyt tuosta laulusta.  Kiitos kommentistasi, mukava kuulla että pidit Jolinen ajatuksista. Ja sitten etiäpäin:



Ikäraja: S
Genre: Romance, Angst, Drama
Pari: Faile/Perrin, (Perrin/Berelain)
Yhteenveto: Erään illan jälkeen.

Haasteet: Inhokki 5 (Faile/Perrin) vaikka tästä alkaa pikkuhiljaa olla mukavampi kirjoittaa…
A/N: Elikkä tämä on jatkoa sille Yhden yön synti, ikuinen katumus – ficille. Nyt kyseessä on Failen PoV.  Minun on pakko sanoa, että pidän Berelainista aika tavalla jopa tässä ficissä. Ehkä erityisesti juuri tässä.



Pyhästä aviovalasta ja susista


Faile katseli miestään puiden varjoista. Tämä näytti menettäneen kaiken toivonsa mutta Faile ei antanut armoa. Perrin saisi katua tempaustaan kunnolla. Oppisihan, ettei pyhää aviovalaa rikottu. Mies oli lupautunut hänelle, ei Berelainille.

Faile oli tyytyväinen siitä, että Perrin kaatui. Se tarkoitti, että mies oli tiedostanut virheensä ja että hänen sutensa tunteet eivät olleet muuttuneet. Faile myönsi itselleen, että hän oli ollut hivenen huolissaan. Entä jos Berelain olisi ollut liian hyvä? Entä jos Perrin olisi valinnut mayenelaisen? Oli vaatinut kaikki itsehillinnän rippeet, ettei hän ollut käynyt tervehtimässä naista veitsen kanssa.

Berelain puolestaan oli järkevästi vältellyt heidän puoltaan leiristä.  Vaikka kaksvirtalaiset juorusivat, he olivat valmiita repimään lady Ensimmäisen kappaleiksi. Kaikki tiesivät, että Berelain oli käyttänyt jotain kiristyskeinoa, sillä Perrin oli heidän miehiään, eivätkä kaksvirtalaiset koskaan rikkoneet pyhää aviovalaa.

Faile tiesi, ettei hän estäisi miehiä, jos nämä päättäisivät antaa Berelainille oppitunnin. Silti hän tiesi sisimmässään, etteivät juorut olleet totta. Berelain ei vajoaisi niin alas, että kokeilisi kiristämistä. Nainen saattoi olla surkea viettelijä, mutta hän halusi voittaa rehdisti.

Oli hyvin mahdollista, että nainen olisi seitsemännessä taivaassa juuri nyt. Kävellessään kohti Siipivartioston vartioimaa telttaa, Faile päätti pudottaa naisen takaisin maan päälle. Oli aika kuulla totuus naisen kertomana.

… ja kenties ryhtyä toimiin, jotka palauttaisivat Perrinin kunnian.


**

Välittämättä Siipivartioston komentajan estelyistä Faile astui sisään punaiseen telttaan. Hänen suureksi yllätyksekseen Berelain ei näyttänyt siltä, mitä hän oli odottanut. Silmissä oli tyhjä, lasittunut katse, joka sai kylmät väreet vilistämään pitkin Failen selkää.

Mayenelainen harjasi pitkiä hiuksiaan eikä osoittanut huomanneensa Failen läsnäolon. Niin he olivat hetken, jähmettyneinä paikoilleen. Faile laski mielessään harjanvetoja. Ensin 100, sitten 150, lopulta 200 vetoa. Viimein nainen laski harjan ja katsoi häntä silmiin.

”Tiedän miksi olet täällä. Kysymys kuuluu, minkä version illasta olet kuullut?” Nainen kysyi tyynesti ja kääntyi kaatamaan itselleen teetä. ”Otatko?”

Faile nyökkäsi vaitonaisena, yllättyneenä siitä kuinka tyyni Berelain oli. Tämä laski kannun viereiselle matalalle pöydälle.

”Oletko nyt tyytyväinen, Berelain?” Faile kysyi maistamatta teetään. Mayenelainen sen sijaan vaikutti erittäin kiinnostuneelta omasta teestään.

”Se ei ole pilaantunutta kuten tavallisesti, joten sanoisin, että olen tyytyväinen”, nainen vastasi ajatuksiinsa vaipuneena. Faile tuhahti ja pysyi vaiti. Vaati erittäin paljon olla kuristamatta naista.

”Hmm… tuskin tulit puhumaan teelaaduista…?”, nainen mutisi edelleen omassa maailmassaan. Faile nieli muutamia myrkyllisiä kommentteja.

”En oikeastaan”, Berelain vastasi lopulta alkuperäiseen kysymykseen ja Faile joutui hetken miettimään, mitä hän oli alkujaan kysynyt. Kirottu nainen!

”Haluan, että jätät mieheni rauhaan, Berelain”, Faile vaati hiljaisella äänellä. Kaikki tiesivät, että hiljainen ääni oli uhkaavampi kuin huutaminen.

”Entä jos en?”


**

Faile istui telttansa keskellä ja katseli valonpilkahduksia, päivänvalo suodattui  paksun kankaan läpi. Kuinka Berelain saattoi?!

”Entä jos en?”
”Siinä tapauksessa minun on noudatettava saldealaista käytäntöä palauttaakseni mieheni kunnian”, Faile vastasi ääni täynnä tukahdutettua vihaa.
”Joka on varmaan se, että haastat minut kaksintaisteluun ja häviäjä kuolee.”

Faile ei vastannut. Nainen tiesi, hänen silmänsä tuikkivat huvittuneesti, kun hän katseli Failea.

”Se tee ei ole myrkytettyä”, nainen totesi huolettomasti. Haastaen Failen juomaan kupistaan., Berelainin katse tuntui hänen niskassaan, vaikka hän oli päässyt teltasta ulos ja naisen viimeiset sanat leijuivat painostavina ilmassa: ”Kysy mieheltäsi, kumman kunniaa on loukattu.”

Mayenelainen ei ollut ainoastaan tanssahdellut taitavasti pois elämän ja kuoleman kamppailusta, hän oli myös saanut istutettua epäilyksen siemenen Failen mieleen. Entä jos Berelain puhuisikin totta? Mutta se oli mahdotonta! Berelain oli jahdannut hänen suttaan, ei päinvastoin.

”Kysy mieheltäsi, kumman kunniaa on loukattu.”

Verta ja tuhkaa, nainen ei voinut olla oikeassa. Perrin ei ikinä pettäisi häntä.

Eihän?


**

A/N2: Enää Berelainin PoV jäljellä  Mitäköhän mahtaa käydä...

[Fairytale]

Todella kutkuttava pätkä, sanoisinko

”Kysy mieheltäsi, kumman kunniaa on loukattu.”

Tämä kertoo jo paljon

[Dria]

Fairytale: Kiva että pidit. Viimeisestä tulee pikemminkin one-shot kuin ficlet...  Kyllä, tuo kohta sanoo paljon 


Ikäraja: S
Genre: General, Fluff (Siirappi)
Pari: Moiraine/Siuan

Yhteenveto: Cairhienilaisten oudoista tavoista.
Haasteet: Ystävänpäivä III, One True Genre 20 (Femslash), FF 50(Ystävät)

A/N: Hahaa, ystävänpäivä tulee pian! Pitäähän sitä juhlia etukäteen ficillä tai parilla. Ah niin ihana canon pari Uudessa keväässä. ^^


Oudot cairhienilaiset tavat


Siuan ei ymmärtänyt, miksi Moiraine halasi häntä aamulla ja toivotti hyvää ystävänpäivää. Hän ei ollut koskaan kuullut kyseisestä päivästä tai siihen liittyvistä perinteistä. Tearissa ei juhlittu ystävänpäivää, eikä Siuan uskonut menettäneensä paljoakaan, kun otti huomioon cairhienilaisen määritelmän ystävästä:

– Ystävä (subst.) Henkilö, jota vastaan ei periaatteessa suunnitella mitään Daes’Dae’Marissa, kunnes molemminpuolinen hyöty ei enää ole olemassa. Myös selkäänpuukotukset ovat yleisiä.

”Myrelle, tiedätkö, mikä on ystävänpäivä?” Siuan kysyi toiselta Kelpuutetulta, joka oli saanut myös hyvän ystävänpäivän toivotuksen Moirainelta. Tyttö pudisti päätään ja mutisi jotain, josta saattoi erottaa ”oudot cairhienit”.

Moirainekaan ei suostunut paljastamaan päivän merkitystä ja sekä Noviisit että Kelpuutetut ihmettelivät Tornin sisällä kulkevia cairhienilaisia, jotka aina tavatessaan uuden tutun, halasivat toisiaan.

Suurimman kuohahduksen aiheuttivat Punainen ja Sininen, jotka halasivat toisiaan käytävällä ja unohtivat hetkeksi Ajahien väliset kiistat. Jopa Noviisit olivat kuulleet näistä kiistoista ja ystävänpäivän merkitys sai kerralla aivan uuden ulottuvuuden. Jos päivän merkitys oli tarpeeksi suuri moiseen ihmeeseen, sen täytyi olla todella tärkeä juhla Cairhienissa.



Illalla Moiraine odotti Siuania tämän huoneessa.

”Moiraine, mikä ystävänpäivän merkitys Cairhienissa on?” Siuan toisti aamulla esittämänsä kysymyksen. Hän muisteli kysyneensä sitä aikaisemminkin mutta silloin Moiraine oli sanonut kertovansa myöhemmin.

”Ystävänpäivänä on kiellettyä solmia suhteita Daes’Dae’Maria ajatellen. Lisäksi on sallittua juhlia sitä miten jokainen parhaaksi näkee”, tyttö selitti huvittuneena. Siuan tiesi, ettei se ollut totuus.

”Pääseekö kala suomuistaan?” Siuan kysyi epäilevästi.

”Ei…” Moiraine katsoi häntä hetken kummastuneena, sitten sanonnan merkitys valkeni hänelle. ”Olet oikeassa, kyllä ystävänpäivänä pelataan Sukujen peliä, mutta silloin yleensä vahvistetaan jo valmiita liittoja ja…”

”Ja?” Siuan painosti. Koska puna kohosi Moirainen poskille, hän tiesi, että jotain oli vielä tulossa. Cairhieni veti hänet lähemmäs nopeaan suudelmaan.

”Tapoihin kuuluu myös muistaa rakastettuaan, joten ajattelin kertoa, että rakastan sinua paljon”, Moiraine kuiskasi vaimeasti ja painautui lähemmäs Siuania. Hän vilkaisi vihjailevasti sänkyä, ja Siuan naurahti.

”Minäkin rakastan sinua, Moiraine.”

Siuan hymyili, hän saattaisi pitää tästä juhlapäivästä.


***

Fin

[Fairytale]

Oli kyllä hyvin kirjoitettu, mutta siinä on se vika etten oikein innostu femmestä

Mutta muuten oikein hyvä

Ystävä (subst.) Henkilö, jota vastaan ei periaatteessa suunnitella mitään Daes’Dae’Marissa, kunnes molemminpuolinen hyöty ei enää ole olemassa. Myös selkäänpuukotukset ovat yleisiä.

Niinpä tietysti

[Dria]

Kyllä minä vielä korjaan sen  No ei, olen pahoillani, että et pidä femmestä. Itselleni se on aika lähellä sydäntä, joten kirjoitan sitä enemmän kuin hetiä tai slashia...  Mukava kuitenkin kuulla, että luit sen. Ja cairhienilaisen sanakirjan kirjoittaminen olisi mielenkiintoista  Vihollinen (subst.) Kuka tahansa, joka pelaa Daes'Dae'Maria, eikä ole liittoutunut kanssasi.

Mutta seuraavaksi on taas hetiä:



Ikäraja: S
Genre: Angst
Pari: Thom/Moiraine
Yhteenveto: Tieto siitä, että he kohtaisivat joskus, nosti esiin mieltä askarruttavan kysymyksen.

Haasteet: FF 50 (Milloin?), Inhokkiparitus(Thom/Moiraine), Random 10

A/N: Vannoin, että en ikinä koskaan milloinkaan missään olosuhteissa kirjoittaisi tästä parista ainakaan molemminpuolisesti. Suureksi yllätyksekseni tämän kirjoittaminen ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.


Aes Sedain arvoituksia


Thom luki sirolla käsialalla kirjoitetut sanat tapansa mukaan kahdesti. Hän teki niin joka ilta, vaikka hän osasi kirjeen ulkoa. Sanoilla oli rauhoittava vaikutus mutta tieto siitä, että he kohtaisivat joskus, nosti esiin mieltä askarruttavan kysymyksen. Milloin?

Hän oli lukenut kirjeen niin monta kertaa, että paperiin oli jäänyt nuhraantuneet jäljet taitoksista. Sanat niiden alla olivat lähes lukukelvottomia, muste oli kulunut hitaasti pois. Kuinka kauan hänen täytyisi vielä odottaa?

Kirjepaperi oli pehmennyt, se vaikutti paljon vanhemmalta, mitä todellisuudessa oli. Kirjekuori, johon hänen nimensä oli kirjoitettu samalla käsialalla, oli suojannut arvokkaita sanoja aiemmin. Nyt se oli rypistynyt ja revennyt taskussa, vaikka hän oli sitä kovasti varjellut.

Nuotion lämpö kutitteli hänen sormiaan, liekki kajasti kirjeen läpi saaden haalennen musteen palaamaan alkuperäiseen intohimoiseen mustan sävyyn. Tuntui, että Aes Sedain kirjoitetut sanat heräsivät eloon, puhuivat hänelle.

Thom tiesi, että hän noudattaisi kirjeen ohjeita, vaikka joutuisi vaarantamaan henkensä niitä seuratessaan.

Nuotio oli alle metrin päässä. Jos hän heittäisi kirjeen tuleen, hän vapautuisi. Ei olisi Ghenjein tornia, tappavia eelfinnejä ja aelfinnejä, ei päätähuimaavia vaaroja eikä outoja Aes Sedai arvoituksia. Ei velvoitteita, ei sankaritekoja, joista kerrottaisiin vuosisatojen päästä.

Silti hän taitteli kirjeen huolellisesti ja palautti paikalleen leikarinviitan kätköihin. Sama rituaali joka ilta Aes Sedain vuoksi… Oliko hän täysin hullu?


***

Fin

[Fairytale]

Thomin aivoitukset olivat mielestäni suloset ^^ Vaikka Thom/Moiraine ei taida kuulua niihin suosikkeihin...
Mut oli todella hyvin kirjotettu

[Dria]

Fairytale: Ei se kuulu minunkaan suosikkeihin, päätin nyt vain kokeilla. 



Ikäraja: S
Genre: Romancefluffy?
Pari: Galad/Mat
Yhteenveto: Mut mie en kyssy, sie tiijät sen.
Haasteet: Murre, Random 10

A/N: Pääsen vihdoin kirjoittamaan tällä parilla. En tiedä, tämä pari on kummitellut mielessäni kuukausia, mutta surkeana slash-ficcarina en ole saanut mitään aikaan.
Oma murteeni on niin järkyttävää tilkkutäkkiä, että tämä varmaan vaikuttaa ihan kaaokselta… Lisäksi, koska en koskaan kirjoita sitä, en ole varma, mitkä sanat kirjoitetaan mitenkin. ^^


Kaik ajallaan, kaik paikallaan ja jokkaiselle löytyy paikka

Sie olit ain se, jok’ tuli yht raivokkaasti päälle ko sonni. Siun taitavia liikkeit tul’ kahtomaan Aes Sedaikki. Kuin sie oisit voinu huomata miut sielt muitten joukost?
 Miul oli vain yks mahollisuus. Osoittaa et mie oon parempi ku sie. Paljon parempi. Vaik tarkoitus ei ollut nolata työtä kahta, siuta ja siun veljees Gawyniä.

 Mie olin se, jok’ käytti teitin raivokkuutta edukseni. Ei se palkka ollu hyö kaks kultakolikkoo, vaa siun arvioiva, utelias katte. Mie kiehdoin siuta, myö molemmat tiedettii se. Sie halusit pittää kaiken viattoman’ ja helppon’ ja mie tyydyin siihen. Mie jaksoin kyl odottaa.

Ensteks myö ylleensä harjoteltiin yhes. Ku myö molemmat maattiin maas ihan poikki, sormet kietoutunein toisiin, kaik ol hyvvin. Sit myö naurettiin ja otettiin alusta.

”Dovie’andi se tovya sagain”, sie sannoit nauraen. On aika heittää noppaa. Mie kyl ymmärsin sen, vaikken koskaan sanonnu sitä siulle. Kai sie tiesit, et mie ymmärsin vanhaa kielt. Em mie tiiä.

Erään iltan myö syötiin Tallirengin viettelys – nimises kievaris. Sie olit vaatimal vaatinnu, et myö mentäis sinne yhessä.

”Eks sie käytä kahvelia ja veihtä?” sie kyssyit kummastuneen, ku mie murensin leipää ja kastoin sitä muhennokseen.

”Mitä turhia? Kaik ajallaan, kaik paikallaan ja jokkaiselle löytyy paikka. Nyt ei oo miun aika syödä asseilla.”

”Mat…” sie kattoit minnuu syvvälle silmiin. ”Miun vuoks?” Kui mie oisin voinu sannoo ”ei”? Mie oisin melkkein esiintynny loordina, jos sie oisit pyytänny. Mut vain melkkein.

”Olokoon, Galad.”

Sie hymyillit sillein siun tyyliis, salaperäisesti, kui siul ois jottain mieles. Mut mie en kyssy, sie tiijät sen. Kun sie johdatat meijät takas kasarmille, kuiskaat miun korvaan nopiasti: ”Kiitos ihanast illast” ja painat nopian jäähyväissuukon miun huulille.

Toisin ku tavallisest, sie pysähyit ovel ja käännyit ympäri. ”Tuleksie sissään?” Sillo siun silmistä paistoi epävarmuus. S’ol sullost.

”Tok, jos siul ei kert oo mittään sit vastaan”, mie seurasin sissään siistiin etteiseen.

”Tuol on keittiö, tuol olohuone, joss mie tykkään lukkee. Ja tuol…” seurasin siun katset. Siel näkkyi kaponen sänky, mukava sellanen.

Hymyilit arasti, mie nyökkäsin. Sanoi ei tarvittu.
 

***
Fin

A/N: Pisin 300 sanaa, mitä olen ikinä kirjoittanut. Enkä tee tätä uudestaan, ihan liian vaikeaa.

[Fairytale]

Jaa'a, mitäs tähä sanois? Pää on tyhjä

Hyvi on kirjotettu ja kyllä mie ihan tykkäsin, vaikka Mat/Galad ei tulis läheskää ekana mielee Mut kuitenki idea oli iha hyvä ja murre oli luultavasti kirjotettu iha oikein ainaski suurinpiirtein. Mie muute kuulen sitä välillä aik paljo. Slash on ainaki miulle viel vähä vieraampaa, mutta kyllä se välillä menee

[Dria]

Fairytale: Miekin kuulen sitä aik paljon, ku suku on siel päin kotosin... Mutta, joo, Galad/Mat ei ehkä ole ihan kaikkein yleisimpiä, mutta seuraavat on taatusti vielä rarempi ^^

Ikäraja: S
Genre: Huumoriromantiikkaa
Hahmot: Seonid, Galad, Suana
Yhteenveto: ”Tunnen anatomian erittäin hyvin. Voisin opettaa sinulle mielenkiintoisia asioita”

Haasteet: FF 50 (Keltainen), Kaiken maailman ficlettejä (Viikko 8 - Sodassa ja rakkaudessa)
A/N: Suana Dragand on Keltaisen Ajahin Esikutoja (ja hänet kuvataan erilaisena joka kerta). Aika tuntemattomaksi jäänyt hahmo. Seonid Traighan matkusti Perrinin mukana Ghealdissa.


Lääketieteellistä

”Minulla on vain kaksi kaitsijaa…” Seonid iski silmää Galadille, joka käveli hänen ohitseen.

”Sepä valitettavaa, Seonid Sedai. Jäisin mielelläni ehdottamaan muutamia tovereitani, mutta kapteeni kutsuu, ja minun on mentävä”, nuorukainen vastasi muodollisesti kumartaen. 

”Hmm… Kenties myöhemmin?” Galad ei vastannut. Hän tiesi, että Aes Sedait olivat ottaneet hänet jonkinlaisen pelin kohteeksi. Suurin osa vihreistä sisarista oli lähestynyt häntä samoin aikein, kuten myös muutamat muut. Hän epäili, että kyseessä oli ovela siirto Daes Dae’Marissa. Koska Andorissa Sukujen peli oli kohtalaisen selkeää, hän ei ollut tottunut Aes Sedaitten tapaan pelata, eikä ollut asiasta aivan varma.


“Tunnen anatomian erittäin hyvin. Voin opettaa sinulle mielenkiintoisia asioita”, toinen ääni totesi huvittuneesti, kun Seonid oli jo kuuloetäisyyden päässä. Galad käännähti kohtaamaan puhujan, pyöreäkasvoisen ja pitkän Aes Sedain.

”Suana Sedai?” Keltaisen ajahin sisar soi hänelle viattoman hymyn – asia, jonka pitäisi olla sula mahdottomuus.

”Sitä paitsi tarvitsen reippaan apurin. Sinä sopisit hyvin, Galad Damodred”, Aes Sedai jatkoi piittaamatta Galadin mutinoista. ”Enkä usko, että komentajasi vihastuu, jos autat Aes Sedaita, niinhän? Kyse on tärkeästä anatomisesta kokeesta.”

Suana Sedain tiukka katse kertoi, että vastaväitteitä ei hyväksyttäisi.

”Jos nyt lääketieteen nimissä…” Galad huokaisi.

Suana kääntyi selin häneen, vain seinä näki voittajan hymyn.


***

Fin

[Dria]

Ikäraja: S
Genre: Draama, synkkyyttä
Pari: Joline/Mat/Teslyn
Yhteenveto: Toinen oli punainen, toinen vihreä.

Haasteet: FF 50 (Viholliset), Kaikenmaailman ficlettejä (vko. 9 Värit), Random 10
A/N: Eli siis, muistan joskus kuulleeni kommentin: ”WoT sayings must sound weird to those who haven’t read the books. For example, I am White, she’s Brown. We are Sisters”
Sitten näin ficlet haasteen ja tämä kehittyi mielessäni. Lisäinspistä hain Apulannan kappaleesta Pahempi toistaan (kappaleen lyriikoita on tekstissä).


Rakastaa öisin, vihaa päivisin


Mat katsoi kahta naista, jotka istuivat vaunussa ja katselivat häntä. He sietivät toisiaan hänen vuokseen. Ilman hänen läsnäoloaan Joline olisi luisevan Teslynin kimpussa ennen kuin ehti kissaa sanoa. 

Kaksi naista… joko hän oli onnekas tai kirottu typerys. Miksi hän oli alkujaankaan hymyillyt heille? Molemmat olivat Aes Sedaita. Toinen oli vihreä, ja halusi sitoa hänet kaitsijakseen silloin, kun ei toivonut voivansa antaa hänelle selkään. Teslyn puolestaan oli punainen ja kaiken järjen mukaan hänen pitäisi vihata miehiä.

Kaksi täysin erilaista naista, joista kummallakin oli suunnitelmia hänen varalleen. Kumpikin yritti ohjata häntä, sekoittaa hänen päänsä Aes Sedain arvoituksilla ja kietoa hänet verkkoihin. Samalla he yrittivät raivata toisen pelistä.


Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan


He pelasivat Daes Dae’maria hänen ympärillään ja säännöt olivat unohtuneet kauan aikaa sitten. Mat oli joutunut keskelle sotaa, ja hän salaa kadehti Edesinaa, joka oli onnistunut astumaan kyypesän yli.

Vaikka hän oli yrittänyt vältellä ansoja, hän oli kävellyt sellaiseen suoraan. Ilta illan perään Mat muuttui hetken hurmaksi tässä taistelussa. Yhtenä iltana hän oli viettelijä, joka varasti Vihreän sisaren sydämen. He painautuivat vankkuria vasten vain katuakseen sitä aamulla.

Seuraavana iltana Mat saattoi todistaa, että miehet eivät olleet pahoja tajuamatta, mitä teki. Teslynin kynnet kaivautuivat hänen hartioihinsa jättäen viestin Jolinelle. Liian myöhään Mat tajusi olevansa se, mitä Teslyn inhosi.

Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa


Kukaan heistä ei ollut pyhimys, he rakastivat toisiaan iltaisin, päivisin julistettiin sota. Mat vannoi vihaavansa Aes Sedaita, Joline valitti, ettei hänellä ollut käytöstapoja. Sanat olivat kuin myrkkyä, joka kohisi heidän suonissaan.

Katumus sai heidät iskemään raivokkaammin, katkeruus sytytti jokaisen kipinän. He olivat liian pitkällä kääntyäkseen takaisin. Mitään ei koskaan saanut anteeksi, mitään ei saanut tekemättömäksi.

Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan


***

Fin

[MinaVaan]

Loistavia raapaleita!

Tykkäsin kovasti niistä  Berelain/Perrin, Perrin/Faile jutuista, aina aattelin että se menis niin että Faile töntäis Perrinin Berelainin syliin johtuen syyllisyyden tunteesta mitä vankeus aikana tapahtu sen aiel miehen kanssa

Välillä tuli fiilis että pitäis lukee uudelleen kirjat kun hahmot ei ollut tuttuja, onneks esittelit sillon niitä alussa

Paljon tuli kommentoitavaa mieleen lukiessa yksittäisiä, mutta enhän minä niitä enää muistanu loppuun päästyäni 

[Dria]

MinaVaan: Mukavaa että pidit. Faile/Perrin/Berelain kolmiodraama on minusta ollut yksi herkullisimpia juttuja koko sarjassa.

Jos yhtään lohduttaa, Suana sai muistaakseni ekan mainintaa isomman roolin Towers of Midnightissa ja Rashima mainittiin (kai) kertaalleen kirjassa x kun Siuan kertoi aiemmista Amyrlineistä. Shalon/Ailil on kirjan yksi harvoista canon-femmeistä (mainittiin Winter's Heartissa ainakin) ja mainittiin muutamaan kertaan. Catalyn taas on minulle tuttu, koska Andorin hovin porukka on yksi suosikeistani. Hänet mainitaan muutamaan kertaan mutta vuorosanoja hänelle ei juuri ole siunaantunut. Kaksvirtain porukkan nimiä ja muita sain itsekin tarkistaa kirjoista.

Nyt tulee taas faktaa, jota ei itse kirjoista löydy. Muistelisin, että Collam Daan on mainittu ohimennen, mutta muut tiedot olen onkinut The World of RJ's WoT - kirjasta.

**

Ikäraja: K-11
Genre: Horror
Hahmot: Saine Tarasind (Mesaana)
Yhteenveto: Yksi kohtalokas koe tuhosi sen ajan suurimman ihmeen.
Varoitukset: Joukkotuho

Haasteet: FF 50 (Pimeys)
A/N: Legendojen aikana V’sainen kaupungissa oli Collam Daan -niminen yliopisto, jossa Mesaana toimi opettajana. Mesaana oli katkera, koska ei päässyt tutkijaksi (Sharomiin).
Ensin vuorossa on Mesaana ja seuraavaksi Lanfear.


Kenelle me olemme uskollisia, osa 1


Mesaana katsoi silmät selällään mustia lieskoja, jotka nuolivat taivaalla leijuvaa valkoista valtavaa palloa. Sharom, Collan Daamin yliopiston tutkimuskeskus, oli tulessa. Mitä oli tapahtunut? Hän ei tiennyt tarkalleen, mutta jopa tavalliset opettajat olivat kuulleet huhuja, että joukko tutkijoita aikoivat vapauttaa Valheiden isän vankilastaan. Nämä tutkijat halusivat ottaa käyttöönsä sen valtavan voiman, joka oli vangittu maailman luomisen yhteydessä.

 Hänen ympärillään sadat nuoret opiskelijat pakenivat niin kauas kuin pakokauhultaan pääsivät. Monia tallautui muiden jalkoihin, kuoli pakokauhun keskelle.

”Saine Sedai, meidän on mentävä”, yksi hänen oppilaistaan rukoili ja kiskoi hänen kättään. Nuoren tytön lian ja veren tahraamilla kasvoilla näkyi kyynelten jättämät juovat.
”Ole kiltti!” tytön ääni oli täynnä epätoivoa, mutta Mesaana ei kyennyt liikahtamaan paikaltaan. Ei, vaikka mustat lieskat hohkasivat kuvottavaa pahuutta heidän kaukaiselle katselupaikalleen.

Kuului hirvittävää ulinaa, Sharomin aiemmin puhtaanvalkoista pintaa koristivat miljoonat halkeamat, jotka luikertelivat kuin mustakyyt lieskojen keskellä. Sharom tärisi - mekanismi, joka piti sen taivaalla, oli pettämässä. Pian se putoaisi alas yhtenä tulisena kuolemana ja tuhoaisi koko yliopiston. Kaiken, mitä Mesaana oli halunnut saavuttaa.

”Eikä…” Mesaana vajosi polvilleen, kun musta tuli särki valkoisen pallon kuin kananmunan. Hän oli halunnut olla tutkija, selvittää mysteereitä ja opettaa muita. Hän oli halunnut sisään taivaalla leijuvaan tutkimuskeskukseen, jollaista ei ollut muualla. Hän oli halunnut rakentaa jotain yhtä ihmeellistä, mysteeristä. Ja nyt… Yksi kohtalokas koe tuhosi tämän ajan suurimman ihmeen.

Taivas pyörteili, musta sekoittui siniseen ja nieli lopulta kaiken valon sisälleen. Mesaana tunsi ahdistavaa epätoivoa, kun hän muisti pimeydessä vannotun valan. Musta pimeys suorastaan hohkasi voimaa, pahuutta ja verenhimoa.

Oli turha etsiä niitä oppilaita, jotka olivat saaneet taivaalta satavia entisen tutkimuskeskuksen palasia niskaansa. Kuolema oli ollut armollinen vaihtoehto, sillä muutamat onnettomat laahustivat viimeisillä voimillaan kauemmas pahuudesta, joka repi heitä hitaasti kappaleiksi.

Mesaana katseli tuskan vääristämiä kasvoja, jotka erottuivat kalpeina pimeän ja savun keskeltä, rukoilivat apua ja armoa.

Tuolle voimalleko hän oli uskollinen?!

**

[Fairytale]

Tämä kuvasi oikein hyvin Mesaanaa ja hänen toiveitaan, ainakin mielestäni. Ja kaksi edellistä oli myös laadukkaita

Tuolle voimalleko hän oli uskollinen?!

Loppu oli taas todella hyvä

Kommenttini on taas tosi edustava ja tälleen...

[Dria]

Mukava kuulla että nuo miellyttivät, Fairytale 

**


Ikäraja: S
Genre: Drama, Angst
Hahmot: Joar Addam Nessosin (Asmodean/Jasin Natael)
Haasteet: FF 50 (Liikaa)

//edit: Ja tämä on muuten 30. raapale/ficlet tässä ketjussa 


Kenelle me olemme uskollisia, osa 2


Kaksi mestaria oli liikaa, Asmodean huokaisi synkkänä. Hän oli koko maailman vihollinen, sillä Pimeänkulkijat halusivat hänet hengiltä ja toisaalta muut repisivät hänet kappaleiksi, jos saisivat tietää hänen henkilöllisyytensä. Edes Rand ei voisi suojata häntä, eikä mies luultavasti edes haluaisi.

 Asmodean tiesi, että pian hänestä ei olisi hyötyä Uudestisyntyneelle Lohikäärmeelle, ja sitten hänet sysättäisiin syrjään. Hän olisi vapaata riistaa pelissä, jossa jokainen halusi hänet hengiltä. Muille valituille hän oli uhka, josta oli hankkiuduttava eroon, sillä kuoleman ruletti Nae’bliksen arvonimestä kiihtyi. Oli vain ajan kysymys, milloin voittaja selviäisi.

Jasin Natael vetäytyi telttaansa Randin leirin keskellä. Hän oli mustakyiden pesässä, jokaisen askeleen ottaminen oli vaarallista. Edes telttansa suojassa hän ei ollut täysin suojassa, koska se noita tarkkaili häntä.

Asmodean ei ollut nähnyt naista, mutta hän tiesi Aes Sedaiksi itseään kutsuvan naisen olevan jossain lähettyvillä, tarkkailevan häntä tummanruskeilla silmillään. Nainen ei ollut sanonut mitään, mutta silloin tällöin vaihdetut katseet riittivät kertomaan totuuden.

’Tiedän kuka olet,’ katse viestitti eikä Asmodean voinut tehdä mitään. Hän oli liian heikko kyetäkseen hankkiutumaan naisesta eroon ja selviämään siitä. Rand saisi tietää ja surmaisi hänet, jos naisen kivikasvoinen kaitsija ei ehtisi ensin.

Harpun viileät kielet olivat ainoa todellinen ja pysyvä asia hänen pienessä maailmassaan, jossa vaaka saattoi kallistua sekunnissa osoittamaan kuolemaa. Kuinka hän, Valituista varovaisin, oli joutunut vangiksi ja kahden herran ikeen alle?  Kaksi mahtavaa voimaa repivät häntä kappaleiksi liian nopeasti. Hänellä ei ollut aikaa analysoida tilannetta ja valita sopiva herra itselleen.

Puolet olivat täysin erilaisia: toinen lupasi voimaa, toinen elämän. Kummalle hänen tulisi olla uskollinen?
Kumpaa seuratessa hän saisi elää?

**

[SilverCeleb]

En nyt ala jokaista raapaletta erikseen kommentoimaan mutta sanon kuitenkin, että hyvää työtä. C: Kaikki viisaat pointit minun päästäni taisin jo kirjoittaa ff.netin raapaleketjuusi. :3 Jatka toki, jos intoa ja halua löytyy!