Kiitos kommentistasi Lööperiikka, tässä olisi sitten jatkoa 
3 luku. Tutustumisia AliceKävelin alakertaan pää hieman pyörällä koska olin saanut kuulla siskoltani Rosalielta että Chanelin laukut olivat tulossa taas myyntiin.
Kun olin olohuoneessa niin istahdin veljeni Jasperin viereen sohvalle.
" Tuleeko tv:stä mitään kiinnostavaa?", kysyin ja hymyilin heti perään.
" Joo, pesäpalloa. Sinuahan ei kiinnosta mikään pesäpallo?", Jasper kysyi ja katsoi minua huvittuneena.
" No ei tietenkään kiinnosta", sanoin ja tuhahdin heti perään.
Nousin pois sohvalta ja päätin mennä etsimään äitini Esmen.
Äiti oli herttaisin ihminen koko maan päällä, ainakin luulen niin.
Löysin äidin keittiöstä, hän oli parhaillaan pilkkomassa porkkanoita.
" Hei, minulla on tylsää", valitin ja lysähdin istumaan keittiön tuolille.
" Haluaisitko auttaa minua salaatin kanssa?", äiti kysyi ja osoitti salaattikulhoa ja vihanneksia jotka olivat pöydällä.
Nousin ylös ja aloin kastella vihreää salaattia.
" Kuule, mitä sanoisit jostain ihmisestä joka on ihastunut omaan veljeensä?", kysyin. Yritin pitää naamani peruslukemilla.
" Sanoisin että hän on hullu", äiti sanoi ja kohautti olkiaan heti perään.
" Miksi kysyit?", äiti kysyi ja kohautti minulle kulmiaan.
" Äh mielenkiintoni vaan heräsi", sanoin ja rupesin laittamaan salaattia kulhoon kun olin pessyt ja repinyt sen pieniksi palasiksi.
Kun olimme tehneet äidin kanssa ruuan ja salaatin valmiiksi niin kutsuin muut syömään.
Ensimmäisenä keittiöön tuli Emmett ja Rosalie tuli heti perään.
Emmett tuli aina ensimmäisenä keittiöön kun kuuli että ruoka oli valmis.
Viimeisenä keittiöön saapuivat isä, Jasper ja Edward.
" Minulla on sudennälkä", Emmett valitti ja laittoi lautaselleen perunamuusia.
" Ei ihme, sinähän syöt kuin mikäkin possu", Rosalie sanoi ja laittoi lautaselleen paljon salaattia.
Istahdin Rosalien viereen ja hajamielisenä onnistuin kaatamaan maitopurkin pöydälle.
" Mikä sinulla on? Olet kovin hajamielinen tänään", isä kysyi ja haki nopeasti rätin jolla voisi pyyhkiä maidon pois.
" Sain juuri kuulla että Chanelin laukut tulevat myyntiin, haluan heti sellaisen!", sanoin hätäisesti ja rupesin syömään perunamuusia.
" Minä en tajua mikä laukuissa viehättää tyttöjä, laukkuja voi laittaa päähän eikä niissä huomaa mitään eroa", Emmett sanoi ja sai siitä hyvästä tulisen katseen Rosalielta.
Rupesin kikattamaan hysteerisesti ja sen vuoksi jouduin peittämään kikatukseni maidon juonnilla.
Kun minä ja perheeni olimme syöneet niin pojat menivät seuraamaan pesäpalloa.
Minä ja Rosalie ajattelimme lähteä lenkille koska meillä oli tylsää.
" Olkaa varovaisia ja välttäkää pummeja!", Emmett huusi olohuoneesta.
" Hiljaa sinä aivoton apina!", Rosalie huusi takaisin.
Kun olohuoneesta ei kuulunut vastausta niin uskoin että Emmett oli ruvennut murjottamaan.
" No tuo oli reilua", sanoin samalla kun solmin juoksukenkieni kengännauhoja.
" Äh, Emmett ei sitten ymmärrä elämästä mitään. Seuraa vain jotain tylsää pesäpalloa kaiket päivät", Rosalie sanoi ja venytteli käsiään.
Kun olin solminut kengännauhat niin nousin ylös tuolilta ja aukaisin etuoven.
" Otetaanko pitkä vai lyhyt lenkki?", kysyin ja tiirailin katua, katu oli varsin autio.
" Vaikka pitkä, haluan olla huippu kunnossa kun kesä loppuu ja koulut alkaa", Rosalie sanoi ja alkoi kävelemään eteenpäin.
Juoksimme metsäpolulla, minä en halunnut juosta tiellä koska se oli varsin noloa. En halunnut että ihmiset rupesivat kyttäämään.
" Huh, olen ihan puhki", Rosalie sanoi kun olimme tulleet polun alkupäähän.
" Sama täällä", sanoin ja nojasin puuhun koska ilma ei kulkenut.
Hyvinkin pian kuulimme pauketta, katsahdimme toisiamme ja kuuntelimme pauketta joka kuului hyvin läheltä.
" Mistä tuo ääni tulee?", Rosalie kysyi ja katsoi autotielle jossa autoja kulki paljon.
" Hei katso! Eikö tuo ole se uusi leiri?", kysyin ja osoitin sitten autotielle josta näkyi valkoinen talo, satoja mökkejä, uimaranta ja juhlasali.
" Taitaa olla. Mikä sen leirin nimi olikaan?", Rosalie kysyi. Tiesin että hän rääkkäsi aivojaan oikean nimen etsimiseen.
" Leiri Swan!", sanoin äkkiä ja hymyilin heti perään.
" Aika kummallinen nimi", Rosalie totesi ja rupesi venyttelemään jalkojaan.
" Mennään katsomaan kuka leirin omistaa", sanoin innoissani ja olin jo kävelemässä pyöräilytien suuntaan.
Rosalie huokaisi ja rupesi kävelemään kannoillani.
Kun olimme ylittäneet autotien niin olimme saapuneet leirin pihaan.
" Oikea unelmapaikka", kuiskasin sillä en halunnut että minut ja Rosalie löydettäisiin vakoilemasta.
" Niin, miksi isä ei ostanut tällaista paikkaa?", Rosalie kysyi ja haroi samalla hiuksiaan.
" Rose, isä on lääkäri ja hän haluaa auttaa ihmisiä. Eikä hän varmaan olisikaan halunnut alkaa perustamaan leiriä", sanoin ja vaihdoin painoa jalalta toiselle.
" Hei te siellä!", kuulin huudon ja kauhukseni huomasin että meitä päin lähestyi pitkä mies jolla oli viikset ja työvaatteet.
" Niin?", kysyin ja nielaisin heti perään. Nyt olisimme pulassa, meidät vietäisiin poliisiasemalle kuulusteltavaksi.
" Nimeni on Charlie Swan, keitä te olette?", mies kysyi ja ojensi sitten käden minulle.
" Olen A-Alice Cullen ja tässä on siskoni Rosalie Hale", änkytin.
" Hauska tutustua, minä, vaimoni Reneé ja tyttäreni Bella omistamme tämän paikan. Bella on varmaankin teidän ikäisenne", mies sanoi ja hymyili heti perään.
" Selvä on herra Swan", sanoin ja huokaisin, meitä ei viedäkään poliisiasemalle. Mikä helpotus!
" Sanokaa vain Charlie, haluaisitteko tulla tutkimaan paikkoja? Jospa vaikka tulisitte leirille tänä kesänä?", Charlie kysyi ja katsoi meitä kiinnostuneena.
" Totta kai", sanoin ja aloin seurata Charlieta Rosalie kannoillani.
***
" Mitä isänne tekee työkseen?", Charlie kysyi samalla kun esitteli uimarantaa.
" Hän on lääkäri, hän haluaa auttaa ihmisiä ja hän rakastaa työtään", sanoin ja katsahdin ohimennen Rosalieta joka katsoi suu auki rantaa.
" Hieno homma, ahaa Bella tulee!", Charlie sanoi lempeästi kun huomasi tyttärensä tulevan meitä kohti.
Saatoin huomata uteliaisuuden hänen silmissään.
Pian Bella olikin meidän kohdallamme, hänellä oli suklaanruskeat hiukset ja suklaanruskeat silmät.
" Hei keitä te olette? Minä olen Isabella, mutta sanokaa vain Bella", Bella sanoi ja ojensi kätensä minulle.
" Minä olen Alice ja tässä on siskoni Rosalie, asumme täällä lähistöllä", sanoin ja kättelin Bellaa.
" Haluatteko tulla leirille tänä kesänä? Teillä olisi huikeat mahdollisuudet", Bella kysyi ja katsoi meitä odottavaisena.
" Meidän pitää keskustella vanhempiemme kanssa mutta muuten se käy, ehkä veljemmekin haluaisivat tulla tänne", sanoin ja katsoin sitten Charlieta.
" Totta kai he saavat tulla tänne", Charlie sanoi ja hymyili heti perään.
" No meidän on mentävä, nähdään pian. Milloin muuten leiri alkaa?", kysyin.
" Ensiviikon maanantaina, olemme kylläkin levittäneet ilmoituksia pitkin Forksia", Bella sanoi ja suoristi sitten toppiaan joka oli rypyssä.
" No nähdään sitten, heippa", sanoin ja olin jo kävelemässä pyöräilytielle.
