Kirjoittaja(t): Katrina
Tyylilaji/Genre: Ainakin romance
Ikäraja: 11
Paritus: Scorpius/Lily
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary:
"Sillä Lily, minä rakastan. Juuri ja vain sinua" Varoitukset: Melko kliseistä siirappia tällä kertaa
Teki tuossa eilen mieli juuri semmoista kirjoittaa.
Kyseessä on siis ensimmäinen ficcini tänne FinFanFun:iin, joten olkaa armollisia. Kaikenlaista palautetta, eli ehdottomasti myös kritiikkiä, otetaan kuitenkin mielellään vastaan! Aloitan tästä ficistä "urani" FinFanFunissa.
Punainen meri
Vastakkaisen seinän tummanpuhuva laasti oli haalistunutta ja hapertuvaa. Pölyttyvät muruset, jotka seinä oli ympärilleen varistellut ajan kuluessa, peittivät kulunutta puulattiaa, joka oli syvillä uurteilla kovan käytön jäljiltä.
Uurteet, joihin muistot olivat uponneet. Huoneen ainoa ikkuna, joka sijaitsi sen eteläpuolella, oli pieni ja pölyttynyt. Nyt sitä peittivät kellertävät, auringon polttamat verhot, joiden läpi siintävä valo kulutti huoneen jo ennestään vanhoja pintoja.
Pinnat, joihin jo monet muistot oli taottu kiinni, raivoisasti, huutaen. Verhotangon kulahtaneen maalipinnan päällä kipitti pieni hämähäkki, jonka lähes läpinäkyvään verkkoon oli tarttunut kärpänen.
AIKA. Aika oli täällä, läsnä jokainen hetki. Aika ei pysäyttänyt mitään. Aika teki konkreettisille asioille, kuten huonekaluille, muutoksia. Se kulutti pieniä esineitä, jotka jo pian unohtuisivat jonnekin kauas, mielen perukoihin. Mutta Aika ei koskaan unohtanut mitään.
**
Raskas rummutus vaivasi vanhan talon lähes lahonneita lattioita. Pölykerrokset lähtivät liikkeelle ja tanssivat seisahtaneen ilman keskellä, kun kaksi siintävää, lähes toisistaan erottamatonta hahmoa, lähestyivät huonetta kiihkein askelin, välillä seiniin törmäillen. Talon hiljaisuus oli rikkoutunut, kun vaimeat naurahdukset ja matala mumina täyttivät sen käytävät. Odottamattomat henkäykset.
”
Hiuksesi tuoksuvat jumalaiselta… kuin kevään ensimmäinen kukka täydessä loistossaan aamukasteen alla”, äänistä matalampi kuiskasi käheästi. Poika upotti kasvonsa punaisiin hiuksiin, joiden kanssa seinän raoista tunkeutuva aurinko leikki kimallellen. Hän piteli tyttöä hellästi seinää vasten painaen vartalonsa aivan tuohon kurvikkaaseen muotoon kiinni ja hengitti sisäänsä tytön huumaavaa tuoksua. Haki sitten tämän ihoa huulilleen, hiljaa voihkaisten.
Leikitellen tyttö tönäisi pojan kauemmas vartalonsa lämmöstä, hymyili vinosti ja otti kaksi keinuvaa askelta kohti hapertunutta huonetta.
”Mutta suoko keväinen kukka sinulle kosketuksensa? Sillä sinä, vielä matkastaan väsynyt oleva komea muukalainen, haluat sen poimia?” tyttö sanoi, viimeiset sanat riemukkaasti kiljahtaen, kun poika syöksähti eteenpäin kaapatakseen tämän taas syleilyynsä. Nuoren villikon pähkinäiset silmät tavaten poika ei voinut olla hymyilemättä, sillä kuinka olikaan hänelle tämän neidon tuoksu suotu? Tytön paksuihin hiuksiin sormensa upottaen ja tämän korvaan kuiskaten vain yhden sanan ”
Lily”, hän vapautti oman riemunsa ja rakkautensa. Hetken toisiaan etsittyään huulet kohtasivat innokkaasti ja heidän kätensä tutkivat toistensa vartaloja hellästi. Kuitenkin pian punahiuksinen tyttö, Lily, taas vetäytyi pois ja katsoi nuorukaisen harmaana palaviin silmiin.
”Mutta
Scorpius, minun komea muukalaiseni, mitä olisitkaan valmis tekemään vuokseni? Sillä minä ylittäisin korkeimman vuoren saadakseni edes pienen palan sinun rakkauttasi osakseni”, Lily kuiskasi ja sulki pojan kalpeat kasvot käsiensä väliin. Niin he seisoivat hetken, hiljaa lähekkäin. Ensin nuorukaisen kasvot olivat vakavat, mutta pian huulille ilmestyi vino hymy, jota Lily niin rakasti.
”Lily… älä pyydä minua kertomaan, paljonko sinua rakastan, sillä mikään vertaus ei siihen riitä… sanoisin, että kuolisin puolestasi, mutta sekin on vain pientä rakkauteni rinnalla”, Scorpius kuiskasi ja suuteli tyttöä nyt hellästi ja rakastavasti, vetäen tämän suojelevasti syleilyynsä. He kaatuivat vanhan huoneen ovesta sisään pölyn peittämälle matolle, jonka päällä he hetken pyörivät kinastellen, mutta pian nuorukainen lukitsi Lilyn alleen ja tarkasteli tätä. Nuoren naisen loistavat kasvot, joita ympäröi punainen meri. Kauniin kurvikas vartalo, jonka pehmeyttä ja lämpöä nuori mies niin kaipasi.
”
Sillä Lily, minä rakastan. Juuri ja vain sinua”, hän sanoi nyt ja katsoi, kuinka nuori tyttö hänen allaan puhkesi hitaasti onnellisiin kyyneliin. Lähelleen tämän vetäen poika sulki silmänsä ja antoi tytön rauhoittua rintaansa vasten. Ja auringon valossa punainen meri sekoittui kultaan.
