Nimi: Näennäisrakkauttako
Kirjoittaja: Sakura
Paritus: Severus/James
Tyylilaji: raapalesarja; draamaa pääosin
Ikäraja: S
Varoitukset: Kiroilua. Kerran.
Tiivistelmä: Hän ei tiennyt monesko kerta se oli silloin kun, mutta James tuli taikajuomienkirja kainalossaan; pöllö oli neljäskymmenestoinen ja musta.
Vastuuvapaus: Rowling omistaa hahmot, minä olen ideoinut ja kirjoittanut tämän. Ilman rahallista hyötymistä taikka edes hyötymistarkoitusta.
A/N: Hmm. Ei tämä nyt kovasti DH:ta spoilaa, ja yhtä hyvin Severus loves Lily –kuvio voisi olla vain oma päätelmäni, mutta: varmuuden vuoksi tänne. Raapaleita (ellen sanamäärää aivan väärin laskenut) siis taas, kolme kappaletta ja kaikki sidoksissa toisiinsa. Otsikointikykyni ovat muuten karanneet, siksi nimet. Kysymysmerkki tietysti voisi olla siellä kokonaisuuden nimen lopussa, mutta se puuttuu, koska… se vain puuttuu. Ja palautetta arvostaisin, yllätys ;)
Näennäisrakkauttako
Leukofobia
Aina kävellessään koulun käytävällä Jamesin ohitse Severus yritti liiskata tämän katseellaan hämäränharmaalle seinälle. Mutta James varasti jokaisen niistä silmäyksistä ja käänsi omaksi hyödykseen, väärensi toisen tunteet (varmasti!) ja hymyili – itsekseen? Severukselle? Severus joutui puristamaan pitkät sormensa nyrkkiin ja melkein toivoi, että ne olisivat posliinia; että hänen otteensa voisi murskata ne.
Hänen suonissaan tuntui olevan litroittain liikaa verta.
Suunnitelma B. (Helvettiin Mulciber; anteeksi, Lily;
kyllä, James.)
Useana päivänä Severus kiipesi pöllölään, katseli postikorttimaisemaa ulkona alhaalla ja sen jälkeen laski ajankulukseen pöllöjä. Hän ei tiennyt monesko kerta se oli silloin kun, mutta James tuli taikajuomienkirja kainalossaan; pöllö oli neljäskymmenestoinen ja musta.
Corbeau
”Mihin jätit ystävämme Mustan?”
”Baariin.”
”Entäs Lily?”
”Poikien ilta.”
”Ja tulit sitten tänne, kun et saanut iskettyä ketään?”
”Niin.”
”Vihaan sinua. Tule sisään.”
Pienen neliönmuotoisen keittiön likaisenvihertävät tapetit olivat jo käyneet Jamesille tutuiksi. Kaappikellon takaa löytyi konjakkipullo, James kaatoi juomaa teekuppiin ja linnoittautui pöydän ääreen kuin maailmanvaltias. Omalla puolellaan Severus vuoroin lätki herttoja ja patoja aggressiivisesti eteensä, vuoroin tutki sitä liemikirjaansa, jossa oli omenanväriset kannet.
Hiljaisuudessa.
”Siellä sataa.” James veti oven takaisin kiinni ja painoi selkänsä sitä vasten pitäessään yhä kiinni kylmästä pronssikahvasta molemmilla käsillään. Turha yritys lähteä. Vesi iskeytyi raskaana verhona kapeisiin ikkunoihin, maalasi ulkopuolisen maailman upottavan mustanvihreäksi.
”Jää yöksi.”
#000000
Itse herra Täydellisyys ja pikkurouva Tulikukka. Yhtä punaiset hiukset kuin syksyn värjäämät lehdet maassa tai viimeisillä voimillaan orapihlajassa riippuvat marjat. Näytti leipovan ja aviomies luki vieressä sanomalehteä. Severus tunsi itsensä kuolemaksi pitkässä takissaan ja korkeassa kauluksessaan, mustana kuten aina. Tuuli hädin tuskin uskalsi sekoittua hänen hiustensa joukkoon, mutta maatuvia lehtiä se pyöritteli ilmassa kuin hurrikaani.
Severus hymyili kalseasti kylmenevälle maailmalle.
Talo ja sen ikkunoista loistava rasittava kullankeltainen tuike jäivät hänen selkänsä taa. Miksi hän oikeastaan katsoikaan; miksi hän oli katsonut koskaan, typerys. Kädet syvemmälle taskuihin, tunteet aivojen perimmäisiin lokeroihin siisteihin riveihin… Askeleita takaa?
”Severus”, kutsui kevyesti hengästynyt ääni. ”Tule kahville.”
Severus pysähtyi, mutta ei katsonut. ”Ei kiitos,
Potter.”
// Sca laski ikärajan uuden kiroilukäytännön mukaiseksi ja siirsi oikealle osastolle
