Koristellaan taivaankansi | Ginny/Luna, S

[Upsila]

Nimi: Koristellaan taivaankansi
Kirjoittaja: Upsila
Genre: fluffy, femme, drama
Paritukset: Ginny/Luna
Ikäraja: S
A/N: Menee femmekympin toiseen kierrokseen ja Vierailla mailla - haasteeseen.

                                           
                                                                   Koristellaan taivaankansi


Luna upottaa kätensä pehmeään karhunsammaleeseen ja katsoo kuuransinistä taivasta. Tyttö sekoittaa värejä silmissään, ajattelee simpukanvalkeissa pilvissä eläviä enkeleitä ja saippuakuplien sievää poksahtelua.

Vehnänsävyiset hapsottavat hiukset liehuvat aavistuksen leudossa tuulessa ja hymy hiipii ohuille huulille. Luna nojaa jykevään puuhun ja juo kulauksen jääteetä kierrätysmuovisesta pullosta. Pala juustokakkua ja siemaus pullosta, Luna hymyilee jo uneksuvasti taivaalle.

Taivas tarvitsee väriläiskiä. Sitä mieltä Luna on. Hän halusi sirotella mysliä ja pieniä tähtösiä iltapäivän pehmeään oranssiin, suudella maailmankaikkeuden haalistuneita reunoja ja puhaltaa ilmastonmuutosta kaukaisiin galakseihin. Taivaan kangas tarvitsee balettitanssijoiden siroissa askelissa kulkevaa tyttöä, joka saa kevyellä kädenheilautuksella luotua rauhan sopusointua.

Ranska on unelmien ja rakkauden maa kuperassa kupeessa, täynnä säihkeitä ja taiteilijan näkemystä kadunkulmissa. Luna uskoo sydämensä kuuluvan Ranskan pienelle kylälle. Hän saattoi lausahdella runollisia kohteliaisuuksia katutaiteilijoille, ihailla käsinpunottuja villamyssyjä ja juoda cafè lattea syrjäisessä kahvilassa.

Silti kaikki on tuntunut hieman yksinäiseltä, vaikka kaikkialla on iloisesti hyräileviä ihmisiä ja vapauden tunnetta joka ikisessä paikassa. Luna tuntee olevansa ainoa, joka katselee maailmaa utuisin silmin, haluten sirotella siihen enemmän toiveita ja unelmia. Hän tuntee olevansa yksin, kun istuu ruostuneelle puistonpenkille ja antaa tihkuvan sateen kastella itsensä hiussortuvia myöten kosteaksi.

Luna kirjoitti kaksitoista yötä sitten kirjettä Ginnylle. Tyttö kostutti kevyesti mustetta ja nuuhki kellastuneen pergamentin pölyistä tuoksua. Kiemuraiset, hieman vinohkosti karkaavat sanat tiputeltiin käsitellylle nahkalle. Luna ei epäröinyt kirjoittaa. Hän kirjoitti mieleensä juolahtaneet kysymykset, unelmat kohtaamisesta ja pikkukylän vilpoisesta säästä.

Kirje annettiin huuhkajalle, joka levitti raukeasti siipiään häkissä ja liiteli hetken päästä pois haalistuneeseen yöhön. Luna vilkutti pöllölle niin kauan, kunnes silmät eivät enään kantaneet pienen pisteen perään.

Luna havahtuu tuntiessaan kosketuksen olkapäillään ja kutittelevat hiukset kaulallaan. Tytön kääntäessä hitaasti päätään äänen suuntaan, tuon hämmästynyt ilme vaihtuu riemukkaaseen iloon. Luna ei uskonut ikinä Ginnyn tulevan käymään, miten ihmeessä tyttö oli edes löytänyt hänet?

Ginny istahtaa hänen viereensä, punatut huulet kaareutuneena lämpimään hymyyn, musta baskeri päässä hieman vinksallaan ja ohuet sormet selvittelemässä toisen tytön hiusten itsepäiset takut. Sanoja ei tarvittu, hiljaisuus on liian hauras rikottavaksi.

Luna haluaa kertoa unettomista öistä, kipeistä kaipauksista ja unelmista taivaan koristelemisesta. Tyttö kuitenkin pysyy vaiti ja katselee pilvetöntä taivasta ja kauempana soljuvaa musiikkia. Ginnyn sormet liikkuvat tottuneesti hänen hiuksillaan, kosketus on hellä ja varovainen.

Kun Ginny lopulta rikkoo hiljaisuuden helminauhan, puhuu Kotikolon lämmöstä ja räiskähtelevistä juhlista, Luna kurottautuu suutelemaan toisen huulia.

Hiljaisuus Ranskassa on hempeän rauhallista kuin mykkäelokuvat, Luna ei halua sen rikkoutuvan enää.

[Glorisablet]

Ginny ja Luna koristelemassa taivaankantta yhdessä sirottelemalla mysliä ja pikku tähtösiä iltapäivän oranssiuteen, suutelemassa maailmankaikkeuden reunoja ja lähettämässä ilmastonmuutosta valovuosien päässä oleviin galakseihin. Miksei, miksei. Ginnyn myönteinen suhtautuminen Lunaan tuli esille FK:ssa, jossa Ronin pikkusisko myönsi vaaleaverikön outouden, muttei sallinut tätä pilkattavan tai syrjittävän. Suvaitsevainen Ginny sopisi tylypahkan tunnetuista tytöistä parhaiten Lunan kanssa tanssimaan balettia taivaankannella.

Hermione olisi liian ahdasmielinen ja faktatietoutensa rajoittama hulluttelemaan Lööperin kanssa, vaikka tuntisikin vetoa ja romanttisia tuntemuksia omaa sukupuoltaan kohtaan. Kuraver- eh Grangerin tyttö ei ikinä ymmärtäisi Lunaa ja kykenisi rakastamaan toista omana suloisen höppänänä itsenään.

Jokainen kuvailu koristi taivaankantta kauniina ja herkkänä sekä maultaan piparminttuisen hattaraisena. Kun Ginny lopulta rikkoo hiljaisuuden helminauhan, puhuu Kotikolon lämmöstä ja räiskähtelevistä juhlista, Luna kurottautuu suutelemaan toisen huulia. ja Luna haluaa kertoa unettomista öistä, kipeistä kaipauksista ja unelmista taivaan koristelemisesta. ihastuttivat ja sulostuttivat erityisesti. Kiukkuisuuteni on melkein poissa saadessani nauttia kauniista kuvailuoivalluksista ja tekstin leudosta tuulesta ikään kuin ficcisi olisi puhaltanut suurimman osan äreydestäni toiseen galaksiin.

[Kaarne]

No niin, sinunkin tekstejäsi minun on pitänyt muistaa kommentoida jo pidemmän aikaa, mutta kun tuppaan olemaan perin juurin saamaton! Möh. No, otan nyt itseäni niskasta kiinni ja yritän sanoa jotain suhteellisen järkevää - tai ylipäätään edes jotain.

Luna/Ginny on kyllä söpö paritus. Ginny on sellainen räiskähtelevä ja eloisa, Luna enemmänkin seesteinen ja unelmoiva. Tämä tarina antoi selvästi enemmän tilaa Lunalle ja tämän ajatuksille, jopa niin paljon, että Ginny jäi vähän tyhjäksi - mutta ei se mitään, eiköhän pottereita lukenut lukija osaa kuitenkin täydentää kuvaa jonkin verran itsekin.

Hieman nipottaisin nyt tuosta kuvailusta. Se on niin nättiä, utuista ja haurasta, ettet ole antanut hirveästi konkreettista tarttumapintaa. Haluaisin edes jotain karheaa ja särähtävää, jotain... todenmakuista. Betonia, keltaisia lenkkitossuja, kuratahroja eteisessä. Jotain arjenmakuista. Mysli oli hyvä harppaus siihen suuntaan, mutta jäi sekin ympäristönsä kahlitsemaksi.

Kirjoitat hurjan nätisti. Tyylisi sopii oikein hyvin tällaiseen lyhyeen tunnelmointiin, mutta lukisin sinulta mieluusti jotain pidempääkin - miten olisi jokin kunnon juonellinen fic vaihteen vuoksi? Olisi mielenkiintoista katsoa, millaista saisit aikaan.

Joka tapauksessa, nätti ja suloinen tämä oli. ^^ Awws.

[Upsila]

Lavinia, kiitos kommentistasi!   Mukavaa, jos tämä leuto tuuli heitti osan kiukkuisuutesi pois galakseihin, yritinkin luoda tekstiin sellaisen haaveellisen tunnelman, jonka lukiessa pitäisi saada hieman hengähtää paikoilleen ja samastua enemmän Lunaan ja hänen mieleensä. Tyttö kulkee unelmissaan ja pysyy paikoilleen nauttiakseen hiljaisuudessa, joka ei ole koskaan tarpeeksi.

Kiiruna, kiitoksia sinne myös! Tätä femmeparitusta oli aikalailla helppo kirjoittaa; Ginny on räiskähtelevä persoona punaisineen hiuksineen ja pisamineen ja Luna elää hiljaisessa unelmissaan, joten oli helppo yhdistää nämä kaksi erilaista hahmoa. Luna osaa hiljentää ihmisiä ja pysäyttää heidät kuuntelemaan hiljaisuutta.

Ajattelin, että Ranska onkin hyvä maa tähän; pienoista kliseyttä, baskeripäisiä katutaiteilijoita maalaamassa maisemia ja rakkautta joka kulman kahvilassa. Haha, minun tekstissäni löytyy varmaankin aina virheitä, mutta kiitos kun huomautit niistä.

Nevilla, kiitoksia myös sinulle rakentavasta kommentistasi! Ginnyä jätinkin tarkoituksella hieman tyhjäksi, koska halusin päästää Lunan ajatuksia hieman enemmän valoilleen tässä.

Hm, tässä ei tosiaankaan tullut oikein todenmakuista tekstiä, mutta halusin sen olevan vain pieni välipala tähän. Unelmia ja kliseistä Ranskan elämää. Ajattelin tekstin puolessa välissä kirjoitettuani, että ehkä pitäisi tosiaankin lisätä jotain pientä arkipäiväisiä asioita, mutta se jäi kuitenkin pois.

Juonellista ficciä olen muhinut päässä pitkään, mutta ideani aina sammuvat kesken; kuten nytkin. Inspiraationi on lentänyt taivaan tuuliin ja kirjoituksista ei ole tullut oikein kunnollisia. Lavinian kanssa on toisin tulossa neljäosainen yhteisficci jossain vaiheessa. Toistaiseksi jatkan tälläistä pientä teksteilyä ensin, mutta yritän jossain vaiheessa sitten kirjoittaa pidempiä ja juonellisempia tekstejä kun saan ideoita.

Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne!  

[Pai^]

Ihana paritus. Tykkään tästä, Luna on jotenkin niin taiteellinen tässä (:

Luna haluaa kertoa unettomista öistä, kipeistä kaipauksista ja unelmista taivaan koristelemisesta. Tyttö kuitenkin pysyy vaiti ja katselee pilvetöntä taivasta ja kauempana soljuvaa musiikkia. Ginnyn sormet liikkuvat tottuneesti hänen hiuksillaan, kosketus on hellä ja varovainen.

Tää oli ihana kohta ♥ Tykästyin tähän tosi paljon, iloinen ja erikoinen. Hallitset otsikot tosi hyvin, jokaisessa ficcissäsi on aina joku syötävän hyvä otsikko!  Ficceissäsi on paljon tunnelmointia, ois joskus kiva lukea jotain jännittävää ja pitkiä jatkokertomuksia :) Kiitos, tää oli tosi hyvä <3

[Belsissa]

Upeaa, tästä juuri tykkään sinun teksteissäsi: hienosta tunnelmasta kuorrutettuina ties kuinka kaunein kuvauksin. Kaikki simpukanvaaleat ja vehnänkeltaiset kuvailut ovat mukavanluonnonläheisiä ja jotenkin kovin suloisia.

Toinen, mistä tykkäsin oli yksityiskohtiin ja pieniin tapahtumiin keskittyminen, kuten taivaalle tuijottelu, kirjeen kirjoittaminen tai laten juonti ranskalaisessa kahvilassa. Ihastuin myös ficcisi suloisuudella ja kaipuulla leikittelyyn. Ensin kerrottiin kuinka kaunista ja lumoavaa ympärillä on, mutta seuraavaksi siirryttiin jo sisällä kalvavaan yksinäisyyteen.

Henkilöiden suhteen olit elävöittänyt hienosti. Itse pidän parituksesta nimenomaan tällaisella "Matami Puddifoot" ym. tasolla, (Tajusitkohan? ) mutten usko, että avaisin Kielletystä metsästä samalla parituksella varustettua ficciä. Suloisuus on jotakin, mitä tällä parituksella varustettu ficci mielestäni tarvitsee.

Tack så mycket!

[Upsila]

Pai^, kiitos kommentistasi. Ficcisarjaa olen suunnitellut vähän aikaa sitten, mutta kun olen hoidellut muutamat projektit pois alta niin saatan julkaista jotain pitempiäkin kertomuksia kuin one-shotit.

Belsissa, kiitos sinne myös! Niin, Matami Puddifootin teehuone - alaikärajan fluffyosastoon on mukavaa kirjoittaa, varsinkin kun siinä keskitytään suloisiin asioihin, pieniin romanttisiin hetkiin ja kaikkeen muuhun iloisuuteen, joten minustakin on oikeastaan ihan kivaa lukea tältä osastolta söpöt ja tunnelmointi ficcit, sillä ne ovat keveitä ja hienoja välipalaficcejä, jos ei kaipaa kovinkaan raskasta luettavaa sillä hetkellä. Klisein kullatussa Ranskassa on varmasti mukavaa, kun siellä kaikki on lumoavaa pienineen unelmineen ja laten juomisineen kahvilassa. Unelmien keskellä jokainen varmasti kaipaa kuitenkin ystävää tai hyvää seuraa, sillä jokaisen vaaleanpunaisessa ja kullankeltaisessa unelmassakin on joskus reikä, jossa on hitusen kalvavaa yksinäisyyttä ja kaipuutta.

Kiitos molemmille kommenteistanne, arvostan ne kovasti. 

[Beelsebutt]

Olipas se. Lunamaista, herkkää pitsiä.

Mutta jotenkin tästä ficistä tuli mieleen hampurilainen, kun tuntui, että sekä alku että loppu olivat niin valtavan vahvoja. Ficci ei missään nimessä ole huono, mistään kohtaa, mutta minusta se notkahtaa aavistuksen tuolla keskellä, jossain huuhkajan tienoilla. Jos jotain "pitää" valittaa, niin olisin kaivannut peruspronomineja enemmän ja tyttöjä vähemmän. Mutta tämä nyt on vain oma mielipiteeni

Vaan on tämä kyllä semmoista sanoilla ilotulittelua, että päätä pökerryttää! Herkkää ja romanttista ei-niin-pienellä-ripsaisulla idealismia, jopa lunamaista naivismia, joka kuitenkin kannattaa ja tuo elämään ehkä lämpöä.

Kierrätysmuovi ja ilmastonmuutos puolestaan raapii realismia ja tuo tekstin silleen vähän lähemmäksi. Tässä siis oon Nevillan kanssa eri mieltä, sillä mä ainakin näen noissa kohdissa sellaista karkeutta, joka rikkoo kiiltävää pintaa ja niitä haivenia. Vähemmistöönhän ne rosot jää, toki, mutta mitäs muuta Lunalta voi odottaa? Jos tahtoo koristella taivaankannen, niin ei voi odottaa, että kiinnittää huomiota puunjuuriin takamuksen alla

Ginnyn punatut huulet... huh! <3

Kerrassaan viehättävää, harkitun punnittua tekstiä, joka kuitenkin liitelee jossain niin korkealla, että sitä haluaisi kurottaa, mutta kun tietää, ettei koskaan yllä niin ylös...


Kiitos <3
- Bbuttis

[Upsila]

Hui, en myönnä säikähtäneeni, kun olitte kommentoinneet muutaman kuukauden vanhaan tekstiin, joka yhtäkkiä pomppasi ensimmäisenä sitten eteeni. Jotenkin ilahduttavaa huomata silti, että joku on kommentoinut tähänkin aika "vanhaan" tekstiin, joka oli jo hukkunut muiden uusien ficcien taakse.

Beelsebutt, kiitos tuhannesti rakentavasta ja ihanasta kommentistasi. Luna saattaa tosiaan arjen keskelläkin unohtua istumaan puun alle ja uppoutumaan haavemaailmaansa ilman kummempia syitä, on vaikea kuvitella hänet nimittäin kokonaan kiskottu uneellisesta mielestään. Onhan tyttö nimittäin tunnettu hieman erilaisuudestaan, joten tässä hän pääsi nyt koristelemaan taivaankantta ja viettämään rattoisaa elämää Ranskassa, pitseilyä ja herkkien taidekuvien maalaamista tosiaan. Ja Ginny tosiaan punaa huuliaan, hih.

Scintilla, kiitoksia tuhannesti sinulle myös aivan ihanasta ja suloisesta kommentista! En tiedä, mutta minun on jotenkin helppoa perehtyä Lunaan ja hänen erilaisuuteensa, hänestä ei ole siis kovinkaan vaikeaa kirjoittaa. Tässä hän pääsi taas päästämään herkistynyttä pitsiunelmaansa ulos, maalaamaan kuvitelmissaan taivasta ja saattoi kuvitella, että pilvissä kurkisteli pieniä enkeleitä. Luna tunsi tässä olevansa yksinäinen haaveilija juuri siksi, että hänellä ei ole Ranskassa oikeastaan kovinkaan montaa ystävää/ sitä tuttua ystävää, jolle jakaisi ne unelmat ja taivaanrannan maalaukset. Ja ranskalaisia olen myös kuvitellut haaveilijoiksi. ;'3

Kiitoksia aivan älyttömästi kehuistanne ja ihananista kommenteistanne, voisin lukea ne koko ajan uudelleen ja uudelleen.