Jinmaru, SirSir tykkää kun Jinjin tykkäsi.
Kiitos kommentistasi.
Nimi: Päätös
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: S
Fandom: Aku Ankka
Genret: draama
Paritukset/päähenkilöt: Pelle Peloton
Varoitukset: Ei ole.
Vastuuvapautus: En omista enkä saa rahaa. Kaikki minkä voi tunnistaa kuuluvaksi Disneylle, on hänen.
Yhteenveto:
Pelle oli Roopelle vain palkaton orja, jota saattoi työllistää jopa keskellä yötä, jos niikseen tuli.A/N: Fandom10, Aku Ankka sekä Vuosi raapalehtien II -haaste. Virallisesti viimeinen Fandom10 -tekstini, mutta Aku Ankka -fandomia ei ole lähellekään tarpeeksi finissä. Joten älkää peljätkö, lisää tulee kyllä.
A/N2: Pelleä Jinmarun pyynnöstä. ♥
Sanamäärä: 150+200+100
1.
Pelle Pelottomalla riitti töitä vaikka sadalle muullekin keksijälle jaettavaksi, mutta hän ei valittanut asiasta. Töitä oli pakko tehdä, että pystyi maksamaan huikeat sähkölaskut ja varaosatilaukset, joita hän joutui tekemään paljon ja usein. Etenkin silloin kun Pellen suurin työllistäjä Roope tahtoi uusia, hienompia turvavarusteita rahasäiliöönsä.
Eihän siinä muuten mitään, mutta vanhalla ankalla oli tapanaan ”unohtaa” Pellen palkan maksaminen, joten senkin takia hän joutui tekemään ainakin kymmenkertaisen määrän töitä saadakseen tulot edes jollain tasolla tasapainoon menojen kanssa.
Aina silloin tällöin Pelle mietti, että mitä jos kerrankin vastaisi suoraan ei Roopen pyyntöihin. Pelle huvitti itseään ja apulaistaan kuvittelemalla mitä erikoisempia vastusteluita, joita Roope saattaisi keksiä saadakseen Pellen muuttamaan mieltään.
Ei Pelle koskaan osannut kuitenkaan kieltäytyä kun Roope tuli hänen pieneen mökkiinsä uusien, entistä suurempien suunnitelmiensa kanssa. Oli vaikea sanoa ei, kun Roope sattui omistamaan niin Pellen asuttaman talon kuin tontin, jolle se oli rakennettu.
Pelle joutuikin toimimaan vuokraisäntänsä orjana aina kun Roope halusi.
2.
”Pelle!”
Roopen huuto ja siihen yhdistetty raivokas koputus sai kyseisen keksijän säpsähtämään hereille syvästä unesta. Pelle vilkaisi yöpöydällä olevaa herätyskelloaan ja totesi, ettei kello ollut vielä kahtakaan yöllä. Keksijä mutisi itsekseen, että Roopella sai olla todella tärkeää asiaa, että piti yöllä herättää.
”No, mikä maksoi? Aika on rahaa, yölläkin!” Roope tokaisi Pellen avattua ovensa.
”Kello ei ole kahtakaan ja kunnialliset ihmiset nukkuvat tähän aikaan, Roope”, Pelle totesi haukotustensa välissä.
”Pyh. Tämä on tärkeää. Agenttini Vesuviukselta kertoivat, että Milla on jälleen liikekannalla. Tarvitsen nopeasti uusia noidantorjuntalaitteita!”
”Ja tuo ei voinut odottaa aamuun asti?” Pellen pinna oli kireällä.
Keksijä oli valvonut useampia öitä putkeen saadakseen Roopen edellisen tilauksen valmiiksi ja nyt tämä oli jo kerjäämässä uusia apuvälineitä itselleen.
”Ei tietenkään voinut. Mitä jos noita-ankka hyökkää jo tänä yönä ensilanttini kimppuun? Minä olen vanha ja raihnainen mies, en minä yksinäni pysty puolustautumaan häntä vastaan.”
Pelle pyöritteli silmiään, sillä he molemmat tiesivät paremmin kuin hyvin, että Roopella oli niin Karhukoplan kuin Milla Magiankin torjumiseen parhaat varusteet koko maailmassa. Toisinaan Pelle mietti, että olisi vain helpompi jos Roope menettäisi koko omaisuutensa niin ei siitäkään olisi huolta. Ei Pelle sitä koskaan sanonut ankalle, sillä tämä olisi loukkaantunut verisesti omaisuutensa puolesta.
3.
Pelle huhki hikihatussa saadakseen Roopelle uuden noidantorjuntajärjestelmän valmistettua. Asiaan ei auttanut se, että ensinnäkin Pellen kaikki muut asiakkaat valittivat kun hän ei ollutkaan saanut milloin mitäkin leivänpaahdinta tai televisiota kuntoon. Sitten Roopekin kävi valittamassa kun noidantorjuntajärjestelmä ei ollutkaan saman tien valmis.
Pelle päätti lähteä lomalle kunhan saisi tärkeimmät hommansa hoidettua. Juuri sillä hetkellä hän ei suuremmasti välittänyt saisiko myöhemmin valituksia siitä, että lähti lomalle ilmoittamatta. Hän oli lomansa ansainnut. Itse asiassa Pelle ei muistanut milloin oli edes viimeksi lähtenyt jonnekin kodistaan, muuten kuin kauppaan tai Roopen kutsumana rahasäiliölle.
Pelle päätti kerrankin kuunnella vain itseään eikä muita. Hän oli lomansa ansainnut.
