Neulanpistoja, S, Sirius ja Regulus

[Claire]

Title: Neulanpistoja
Author: Claire
Beta: millann
Rating: S
Characters: Sirius ja Regulus
Genre: oneshot, angst
Summary: Vain peilin edessä harjoiteltua tekohymyä ja pieniä valkoisia valheita.

A/N: Reguluksen POV. Toivottavasti pidätte, sillä tämä ei ole kovin, öh, miehekäs. Suoraansanottuna tämä on siis aika naisellisesti kirjoitettua tekstiä (ehkä se johtuu siitä, että olen itse kyseistä sukupuolta, jos olette sattuneet huomaamaan..), mutta Regulus mikä Regulus.

Erityiskiitos millann;lle, sillä hän betasi tämän<3 Ja älkää syyttäkö häntä, jos sieltä ainakin yksi erityinen virhe löytyy (kertoopa paljon), sillä itse jääräpäisesti halusin pitää erään tietyn kohdan sellaisena. Olkoonkin, että siinä saattaa olla virhe. No mutta saa huomautella niistäkin, en pure. Kaikenlaisia kommentteja saa ja pitää jättää jälkeensä.

Osallistuu slash10:een sekä Yhtyeen tuotanto-haasteeseen.

Music: Hannah Fury - Where the Wounds Are


~


Neulanpistoja


Siellä sataa, minä hymyilen pitkästä aikaa. Rakastamani ukkoskuurot suutelevat maata! Se ei silti saa minua yhtään sen onnellisemmaksi kuin ennenkään, ei tietenkään, ethän sinä enää ole täällä. Hymyni haihtuu yhtä nopeasti kuin se saapuikin.

Silmukoita. Kaikki on hyvin, poimin vain silmukat, kaikki on hyvin, et ole minun, kaikki on hyvin, älä huoli, sillä minä olen kunnossa. Vain peilin edessä harjoiteltua tekohymyä ja pieniä valkoisia valheita. Niin minä olen nuori ja surun riivaama, ja jo nyt ompelen kiinni sinun viiltämiäsi haavoja. Ja taas kerran poimin karanneen silmukan.

Katson, kuinka muovikukat lakastuvat, kuinka suru viiltää sormiini haavat. En saisi takaisin sinua, ja silti en lakkaa toivomasta. Mahdotonta, mutta pieni osa itsestäni jaksaa silti huutaa; ei ehkä olekaan! Sää-lit-tä-vää. Sateen ropina kuiskaa sanoja, joita yritän olla kuulematta. Ole hiljaa! Ihan niinkuin se mitään auttaisi.

Kaatosade piiskaa vasten kattoa, se taitaa vuotaa, täällä on niin kylmä; taidan vapista. Pisarat kuin neulanpistoja, hienoa, lisää haavoja; etköhän ole jo tarpeeksi vuodattanut verille minua? Epähuomioissani kaksi silmukkaa putoaa, närkästyksissäni hymisen; näin ei saa jatkua!

Kirskunaa, sillä oksa raapii vasten ikkunaa. Keskittymiskyvytön! se huutaa.

Yritän olla kuulematta.

[millann]

Niin minä olen nuori ja surun riivaama, ja jo nyt ompelen kiinni sinun viiltämiäsi haavoja. Ja taas kerran poimin karanneen silmukan.

mah-ta-vaa♥

En saisi takaisin sinua, ja silti en lakkaa toivomasta. Mahdotonta, mutta pieni osa itsestäni jaksaa silti huutaa; ei ehkä olekaan!

Hmm. Tämä tuntuu jo jotenkin tutulta tunteelta...

Ficci on mahtava, ja sen huomasin jo betaus vaiheessa

Sun ficceja on helppo lukea, ja samaistua vaik sitä ei kyl mulle yleensä helposti tapahdu. Jatka kirjottamista sweetheart

[Ruskapoika]

Pidinkö? Kyllä todella paljon.
Varsinkin tuosta vertauksesta, että Reg ompelisi kiinni Siriuksen aiheuttamia haavoja. Samoin monesta muusta vertauskuvasta pidin. Ne sopivat omiin kohtiinsa hyvin ja toivat kauniin kielen tekstille. Ficci on ihanan surumielistä ja Sirius/Regulus asustelee todella lähellä sydäntä, kuten angst genrenä; minkä takia luin vielä enempi mielelläni

Mitään miinusta tai valitettavaa miulla ei ole, mitä miun mielestä tästä ei voi kyllä sanoakaan, joten toivottavasti tälläinen kommentti kelpaa ja saat siitä jotain kehittävää irti millannia kompaten; Jatka kirjoittamista, mie häviän ettimään lisää siun ficcejä.

~Ruskapoika

[Claire]

Mitä täältä löytyykään! Kirjaudun finiin ja täältä tupsahtaa esille ihania kommentteja. Kiitos kaikille! ♥

millann; Hih, kiva, että pidit. Tuttu tunne on tuo minullekin. Minunekstrahörhöbetailijani.♥ En voi kylliksi kiittää betailustasi enkä siitä, että jaksat vielä tulla rustaamaan kommenttia. Kiitos!

Ruskapoika; Kiitoksia kommentistasi! Sirius/Regulus ei ehkä kuulu itselläni niihin aivan lemppareihin, mutta kyllähän minä siitä tykkään, joten oli pakko sitäkin kokeilla kirjoittaa. Mutta hyvä, että sinun lemppareihisi kuului! Angstista tykkään minäkin, se kuuluu ehdottomasti lempigenreihini. Kommenttisi kelpaa kyllä vallan mainiosti, siitä ei tarvitse huolehtia. Ja kirjoittamista jatkan kyllä, kunhan sitä inspiraatiota vähän vielä löytyisi.

Kiiruna; Apua, olipa ihana kuulla, että osaan kirjoittaa! No joo, mutta oikeasti se oli ihana kuulla, liikutuin. Jep, ihka oikeesti. Ja oho, noin paljon lainailtuja kohtia, yay! Itsekin pidän tuosta aloituksesta, ehkä eniten. Kursiivilla saa jotenkin aina painostettua niitä sanoja ja halusin niin kovasti painostaa tekstistäni muutamia kohtia, joten tulihan sitä sitten aikalailla käytettyä. Hyvä, ettei se sitten loppujenlopuksi haitannut.

Pyrinkin kirjoittamaan sellaiset aika lyhyet oneshotit ja raapaleet vähän runomaisesti. Tai en tiedä, ehkä se tulee itsestään. Pitkin tekstien kirjoittajaksi minua ei ole luotu, en pystyisi millään pitämään sitä runollisuutta yllä pitkän ficin ajan. Ja tuon bongaamasi virheen menen piakkoin korjailemaan, se tosiaan ei ole kieliopillisesti oikein. Kai. No, ainakin tuo sinun versiosi kuulostaa paremmalta.

Olen kirjoittanut vasta muutaman pienen ficin ja minusta tuntuu, että kaikkiin olet jotenkin jo eksynyt kommentoimaan, haha. Mutta ei se tietenkään minua haittaa, juuri ihanaa on ollut vastata kommentteihisi. Kiitos tästäkin kommentistasi, todella paljon!

EpikFeil; Mukavaa, että pidit vertauksista, oikeastaan sen idea oli poimittu aika tavoin Hannahin biisistä, sillä ficin piti pohjautua tuohon biisiin, mutta mutta. Suurinosa oli tietenkin omaani, haha. Kirjoittaisin mielelläni pidempiäkin ficcejä, mutta jotenkin en vain ole valmis siihen, vielä (olipa kliseisesti sanottu). Mutta eiköhän sekin aika vielä tule. Kiitos itsellesi ihanasta kommentistasi!

[Belsissa]

Tekstisi oli kaunista.

Ainut negatiivinen puoli tässä oli, että kuvaukset olivat pitkälti inspiraatiobiisistäsi. Tarkoitan nyt sitä, että tämä oli ehkä liiaksikin biisin kaltainen. Olisin toivonut hieman enemmän kappaleen availua.

Oli tässä kuitenkin paljon omaasikin. Nämä pari ficciä, jotka sinulta olen lukenut osoittavat kyllä kyvykkyytesi kirjoittajana vallan hyvin. Sinun vahvuutesi on ehdottomasti tunnelman luonti ja vertauskuvat. (Käytä niitä vielä enemmän, kun osaat!) Kursivoinnitkin olivat kivoja.

Kiitos lukukokemuksesta! Painunkin tästä etsimään lisää tekstejäsi!

[Claire]

Belsissa; Kiitoksia kommentistasi ja siitä, että pidit tästä. Jep, olen aika vasta-alkaja tässä haasteessa, joten vähän vielä harjoittelen biisin tuomista esiin; mutta se ei ole mikään kunnollinen syy, olisin tosiaan voinut hieman avata sitä tarinaa. Mutta noh, ensi kerralla ehkä.

[Ametrine]

Oooohh. Jos on olemassa rakkautta ensisilmäyksellä, niin tässä se nähdään - kerrassaan loistava ficci! Ihastuin tähän hetkessä.
Aww, miten suloista ja surullista, sekä runollista. Tämä ei ollut mielestäni millään tavalla epämiehekäs, sillä kyllähän miehetkin ovat haavoittuvaisia. Ja siitä tuleekin tuo ihanasti oivallettu haavojen ompeleminen. Mä hämmästyn joka kerta sun nerokkaista sanavalinnoista. (:

Tykkään siitä, miten tämä ficci on tietyllä tavalla irrallaan siitä ainaisesta velhomaailmasta - eiväthän velhot kai ompele käsin (vaikka verbiä käytetään tässä yhteydessä lähinnä kuvainnollisesti). :> Ja sitten se, että tässä tekstissä ei tunnu olevan olemassa aikaa. Voisi kuvitella tuon kaiken tapahtuvan hetkessä, tai sitten venyttää useaan tuntiin, jopa päiviinkin, eikä tunnelma silti latistuisi. Taianomaista.

Kaikki on hyvin, poimin vain silmukat, kaikki on hyvin, et ole minun, kaikki on hyvin, älä huoli, sillä minä olen kunnossa.

Tämä on tavattoman kaunis lause, koska se on niin ristiriitainen. "kaikki on hyvin" on jatkuvaa toiveajattelua, ja kursivoitu pätkä on sitä todellisuutta.

Lisäpisteitä vielä siitä, ettei tämä ole yliangstiseksi forever alone -draamaksi vedetty. Onnistut kuvaamaan surun ja epätoivoiset ajatukset kliseettömällä tavalla, ja se on erittäin hyvä juttu.
Gaah. Multa tuntuu loppuvan sanat kesken. Sä osaat kirjoittaa niin omaperäisesti ja kauniisti. Voin vain kehua.

P.S. Tunnustan löytäneeni sen kohdan, jonka betan puheista huolimatta tahdoit säilyttää. Minunkin mielestäni se toimii paremmin noin.

[Claire]

Voi eikä, mä yllätyin löytäessäni tällaisen raapustuksen, olin ihan unohtanut tämän! Ja myös olen aikanani unohtanut vastata kommenttiisi, Ametrine Mutta aivan ihana oli vielä näin 12 vuoden jälkeen lukea kommenttisi, kiitos kauniista sanoistasi todella paljon <3 Merkitsee minulle paljln, että tykkäsit tästä pikkuficistä ja sen tunnelmasta, ja mieltä lämmittivät paljon myös kehut kirjoitustyyliäni kohtaan. Enää en osaa näin runollisia ficcejä kirjoittaa (tai pitäisi harjoitella aika lailla), mutta onhan se kiva kuulla että joskus on onnistunut ja että siitä on aikanaan pidetty. Kiitos vielä kertaalleen! <3