Ficin nimi: Itserakasta rakkautta
Kirjoittaja: IggyEatsCupcake
Beta: Eipä ole
Fandom: Carl potenssiin kaksi
Genre: Fluff, slash, oneshot
Ikäraja: k-11
Paritus/Päähenkilö: Carl/C2
Summary: Sitten C2 vetäytyi hieman kauemmas hymyn tanssiessa tämän silmissä
Niin ja en omista kumpaakaan jätkistä, en saa rahallista korvausta, kuuluvat Teletoonssille (voiko sen sanoa noin O__o). Leikin vain hieman.
Varoitukset: No ei ole minun mielestäni, paitsi en ole varma että onko insestiä tämä, mutta tuskin, eikä twincestiäkään ole, eivät herrat ole kaksosia.
A/N: Itse en tykkää tekstistä, mutta en löytänyt Finistä yhtään tällaista ficciä niin itse päätin kirjoittaa. Ja ajattelu on yliarvostettua : )) Ja sitten toinen ficci, evah.
Käänsin kylkeäni, mutta vastaan tuli jotain pehmeää ja lämmintä, joten tipahdin lattialle. "Aih", vaikeroin hiljaa ja hieroin päätäni jonka olin iskenyt pöydän kulmaani. Samassa kuulin äänen sängystäni: "Carl, oletko kunnossa?" ääni, joka oli melkein kuin omani, korkeampi vain, kysyi ja pää putkahti esiin naamani yläpuolelle.
Poika, jota katsoin suoraan silmiin, oli aivan saman näköinen kuin minä, olihan hän kloonini Carl 2, lyhennettynä C2.
Hänen hymynsä, joka oli usein pojan kasvoilla, sai minutkin hymyilemään, hän oli innokas, iloinen, ja melkein kaikkea sitä mitä itse en ollut.
Hän oli niin ihana omalla tavallaan, ei minun tavallani, se on aika outoa, onhan hän kloonini.
Huomasin ajatelleeni aavistuksen liian pitkään ja kohtasin C2:n huolestuneet silmät.
"Carl, oletko sinä kunnossa?" klooni kysyi uudestaan ja katsoi minua huolen tehdessä uurteita tämän kasvoille.
Outoa, tuo oli minun tehtäväni, huolehtia hänestä siis.
"Kyllä, minä olen kunnossa, mutta mitä sinä teet minun sängyssäni?" Vastasin ja esitin vastakysymyksen samaan hengenvetoon.
"No, tu-tuota, alkoi u-ukkostamaan ja, ja minua pelotti", C2 sopersi ja ukkosen jyrähdys vahvisti hänen sanojaan. Hymyilin toisen änkytykselle, se oli suloista.
"Ei se mitään", sanoin ja vilkaisin digitaalista kelloani, se näytti varttia vaille kolmea. Onneksi huomenna olisi lauantai.
"No minäpä tästä menenkin takaisin tuonne komeroon, anteeksi että herätin", kloonini hymähti hetken hiljaisuuden kuluttua.
Rinnassani rupesi pamppailemaan hieman kovempaa.
"Ei, älä mene", kuiskasin tukahtuneesti. Ihmettelin itsekin käytöstäni, miksi tein näin? En ennättänyt vastaamaan itselleni kun C2 kysyi:
"Mikä on?"
Hän katsoi minua hetken räpäyttämättä, ja istahti sängylleni. Siinä samassa huomasin että istuin vieläkin maassa. Pomppasin pystyyn ja istahdin kloonini viereen.
"Tämä on", sanoin ja suutelin häntä hellästi.
C2 näytti hieman hämmentyneeltä, mutta vastasi alun kankeuden jälkeen suudelmaani.
Hienoa Carl, rakastat itseäsi, senkin itserakas ääliö, ääni mielessäni ilkkui minua mutta ajatukseni pysähtyivät kun C2 ujutti kieltään varovasti suuhuni.
Hän maistui siltä miltä olin kuvitellutkin, hattaralta ja salmiakilta, sopivan makeaa ja sopivan kirpeää, täydellistä.
Sitten C2 vetäytyi hieman kauemmas hymyn tanssiessa tämän silmissä.
Vedin henkeä.
"Tuo taisi olla elämäni ensimmäinen suudelma", C2 sanoi ja hymyili niin että minuakin hymyilytti.
Puna karahti hänen poskilleen, hennosti, mutta näkyvästi,.
Jostain kumman syystä, minäkin punastuin.
"Niin minunkin, mutta ensikertalaiseksi, suutelimme ihan kiitettävästi varmaankin", sanoin ja virnistin vinkatessani silmää.
C2 punastui entiseltä hattara-asteelta, punaiseksi kuin mansikka.
"E-entä Skye?" Hän kysyi änkyttäen taas.
"No se juttu ei toiminut alunperinkään, ja minulla oli joku toinen mielessäni koko ajan", vastasin ja katsoin klooniani merkitsevästi. Mutta eihän tämä tajunnut katsettani.
"Ai, minä kun luulin että tuo suudelma merkitsi sinullekin jotakin", C2 sanoi aidosti pettyneenä.
"No minä tarkoitin kyllä sinua tuolla, mutta kun sinä niin vakaasti uskot että en pidä sinusta, niin ihan sama minulle, hyvää yötä", informoin yhteen hengenvetoon klooniani ja painoin pääni tyynyyn.
C2 haukkoi henkeä, pystyin kuvittelemaan tämän ilmeen.
Samassa pompahdin takaisin pystyyn ja kallistin C2:n alleni niin että olin hajareisin tämän päällä.
Hymyilin leveästi ja suutelin häntä.
Olin aina miettinyt että miltä tuntuu suudella hymyilevää ihmistä, se oli jännää, hankalampaa, ja suudelma varmaan ei olisi kestänyt pitkään, ellen olisi lopettanut hymyilyä. Syvensin suudelmaa kunnes tarvitsimme taas happea.
C2 katsoi minua hellästi, ja silitti hiuksiani ja virnisti.
Olimme hetken hiljaa ja vain katsoimme toisiamme, kunnes C2 avasi suunsa:" Carl, sinä tavallaan painat", tämä sanoi hieman kyselevään sävyyn.
Tämä sai minut nousemaan kloonini päältä, ja kävin makaamaan hänen viereensä.
Samassa huomasin että tilanne olikin kääntynyt päälaelleen, C2 oli hajareisin minun päälläni ja virnuili leveästi.
"Kiero klooni", mutisin ja esitin loukkaantunutta.
Klooni päälläni nauroi ja kutitti minua leuan alta.
Sitten hän kumartui suutelemaan minua, se oli tosin pelkkä huulten painallus, mutta silti täydellinen, hetkeen sopiva.
Siinä vaiheessa kun C2 oli päässyt solisluulleni, en halunnut että aamu tulisi, koska ukkonen jyrisi, ja kaikki oli täydellistä.
FIN
A/N: Risut ja ruusut tervetulleita.
