Leikkiä vain
Kirjoittaja: niiina
Beta: Nay-, kiitos poika!
Paritus: Draco/Hermione
Ikäraja: K-11
Lajit: drama, angst, (fluff), one-shot
Disclaimer: Rowling omistaa, minä vain leikin.
A/N: invisiblegirl haastoi minut aikanaan vanhassa finissä tekemään ficin Tiktakin kyyneleet biisistä ja tässä olisi lopputulos. Haasteen idea oli myös seurata sanoja mahdollisimman tarkasti, eli siitä tämä ihmeellinen yhdennäköisyys niin tekstin kuin vuorosanojen kanssa.
Kuvaus: Minun piti olla hänelle leikkiä.
Näin sen. Tunsin sen. Se kipusi kurkkuani pitkin kuin kuolema toivoen, ettei se kaikki pitäisi paikkaansa. En kestänyt nähdä hänen kasvojaan. Joka päivä pelkäsin hänen palaavan kotiin kertomaan kuinka näyttelen kaiken, kuinka leikin vain turhaan prinsessaa ja elän toivemaailmassani. Ei, en minä halunnut elää unelmissani. Minä halusin elää tässä hetkessä. Halusin elää uskoen hyvään.
Minä tiesin, tiesin aina millainen hän oli. Hänelle kaikki tytöt olivat vain leikkiä. He olivat huvia jolla hän sai elämästään paremman. Tai luuli saavansa. Miksi hän ei koskaan oppinut?
Sieluni oli täynnä siruja ja tiesin hänen olevan syy siihen kaikkeen.
Ovi aukesi jossain kauempana ja sen kolaus kaikui hieman isossa talossa. Talon seinät kimpoiluttivat ääntä kylmän oloisesti Hermionen korviin tämän istuessa pää painuneena olohuoneessa. Kovat askeleet kaikuivat pitkin käytäviä ja niiden jokainen kolaus sai Hermionen sydämen jättämään lyönnin väliin.
Hän tiesi mitä mies tulisi kysymään. Hän tiesi aina.
Mustaan viittaan sonnustautunut mies asteli hitaasti sisälle tummaan huoneeseen valon kajastamasta ovesta sytyttäen valot palamaan huoneeseen.
”Sammuta ne”, nainen sanoi hiljaa. Mies kääntyi katsomaan naisen suuntaan, mutta teki niin kuin tämä käski, kun ei saanut tavoiteltua naisen katsetta. Mies rypisti hieman kulmiaan ja irrotti kostean viitan päältään makaamaan läheiselle nojatuolille.
Nainen tärisi hieman pimeydessä, ja mies astui nyt muutaman askeleen lähemmäksi hahmoa istuutuen pöydän kulmalle tämän eteen.
”Miksi sinä itket?” Mies kysyi ja siveli hiljaa naisen täysin kylmää poskea. Hermione laittoi oman kätensä miehen käden päälle poskelleen, ja hän saattoi tuntea tuon lämmön kehollaan polttavana. Kivuliaasti polttavana.
Hermione työnsi miehen käden nopeasti pois ja istuutui yhdeksi mytyksi kauemmaksi miehestä, joka sai tämän häkeltymään.
”Sinä petät. Sinä tulet tänne ja sinä lähdet pois”, Hermione kuiskasi hiljaa raskaaseen ilmaan. ”Ja kysyt, miksi kyyneleet, Draco?”
Draco hiljentyi täysin ja katsoi Hermionen kosteisiin silmiin. Ne näyttivät lasilta, lasilta joka särkyisi hetkenä minä hyvänsä.
Hänen egonsa oli suunnaton. Hän puhui aina paheistaan nauraen ja minä kuuntelin täysin hiljaa. Kuuntelin kun hän kerskui saavutuksillaan. Saavutuksillaan, jotka hän oli naamioinut valeasuun. Silti minä tiesin. Tiesin, mitä hän todella tarkoitti.
”Mitä sinä puhut?” Draco kysyi hiljaa pää painuneena maahan.
”Sinä vain leikit – Vain leikit…” Hermione tuhahti kyyneltensä välistä. ”Tajuatko sinä kuinka sinä satutat minua?”
Tiesin ettei hän ymmärtänyt minua. Hän ei ymmärtänyt, kuinka jokin oli kuollut sisältäni kauan aikaa sitten. Ja se mitä hän ei varsinkaan tiennyt, oli se, että hän oli tappanut sen.
”En minä halua sinua satuttaa”, Draco vastasi viimein ja nosti katseensa Hermionen tärisevään olemukseen. Nainen oli kietonut kätensä jalkojensa ympärille ja katsoi suurilla silmillään Dracoa epäuskoisesti.
”En tiedä mikä minuun on mennyt… Kaikki vain karkaa käsistäni”, Draco sanoi ahdistuneesti ja hieroi ohimoaan. Mies yritti kädellään tavoitella Hermionen kättä, mutta nainen vei omansa kauemmaksi.
”Älä”, Hermione sanoi hiljaa.
”Hermione, sinä tiedät, etten koskaan ole halunnut satuttaa sinua. Tehtäväni, se vaatii tätä. Sinä tiedät miten vaikeaa minun on vakoilla hyville. Ja kun Voldemort tarjoaa minulle naisia, kuinka minä voisin kieltäytyä. Mitä minä hänelle sanoisin?” Draco selitti hädissään.
”Mitä sinä hänelle sanoisit?” Hermione vastasi sarkastisesti.
”Niin!” Draco ärähti hieman, ja nainen pystyi lukemaan pelon miehen silmistä.
Minun piti olla hänelle leikkiä.
”Sinä voit sanoa, että se vain häiritsee täydellistä keskittymistä, ja että saat naisia omasta takaakin. En voi uskoa, että edes sinä olisit noin tyhmä...” Hermione selitti hysteerisesti ja nousi ylös sohvalta. Huoneen ilma tuntui synkistyvän hetki hetkeltä ja molempien silmät paloivat pelkoa.
Draco nousi nopeasti seisomaan ja lähti hitaasti lipumaan naisen perään.
”En halunnut satuttaa sinua, siksi en kertonut sinulle. En tee sitä enää koskaan, minä lupaan sinulle”, mies selitti hiljaa naisen perässä.
”Sinä vain leikit…” Hermione mutisi hiljaa ja avasi makuuhuoneen oven. Huoneen tunnelma oli varjostava, ja nainen matkasi nopeasti makaamaan selälleen sängyn pehmeää pintaa vasten. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja yritti ajatella paremman maailman. Maailman, jossa hän voisi antaa anteeksi ja korjata sielunsa sirpaleet liimaamalla ne takaisin yhteen.
Miehen askeleet herättivät naisen ajatuksistaan ja tämä tunsi kuinka Draco istui sängyn reunalle saaden sängyn toisen puolen laskeutumaan alemmaksi.
”En tiedä, kuinka pyytää anteeksi”, Draco kuiskasi hiljaa. Hermione huomasi miehen poskea pitkin valuvan kyyneleen, joka matkasi hitaasti kohti tämän vahvaa leukaa, josta se tipahtaisi miehen rinnuksille.
”Sanat eivät merkitse mitään”, Hermione sanoi hiljaa. Kyyneleet valuivat kuumana janana naisen poskilla kohti tyynyn pehmeää pintaa. Naisen hiukset lojuivat sekaisesti sängyn peitteen päällä, kuten hänen revitty sielunsakin.
Haluan leikkiä prinsessaa. Haluan herätä takaisin haaveisiini. Ehkä hän oli oikeassa. Ehkä minä vain näyttelen.
”Hermione, minä en leiki…” Draco sanoi, nostaen nyt katseensa takaisin naiseen. Hermionen silmät eivät värähtäneetkään tämän katsoessa miehensä katuvia koleanharmaita silmiä. Dracon hiukset roikkuivat sateen kastelemina tämän otsalla saaden hahmon näyttämään vielä säälittävämmältä.
Draco asetti kätensä Hermionen sängyllä makaavan käden päälle. Miehen kädestä oli kadonnut se lämpö, joka siinä oli vielä hetki sitten ollut. Hermione antoi käden painautua omaansa vasten pitkän nyyhkäisyn saattelemana.
Minä tiesin aina jääväni luoksesi, niin minä aina tein.
TikTak - Kyyneleet
Sä sanot että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa
Sulle suru on temppu vain, vika sielussain, juoni vain
Sulle tytöt on leikkiä vain, ne on huvia huoletonta
Sulta säröjä sieluuni sain - yhden liian monta
Sä kysyt miksi kyyneleet - mistä silmät itkeneet
Ja sä petät, sä tuut ja sä meet, ja kysyt miksi kyyneleet
Sun egos on ihan suunnaton, markan Morrison, tunteeton
Sä puhut paheistas nauraen ja mä kuuntelen, vaieten
Mä olen sulle kai leikkiä vain - pelkkää huvia huoletonta
Sulta säröjä sieluuni sain - yhden liian monta
Sä kysyt miksi kyyneleet, mistä silmät itkeneet
Ja sä petät, sä tuut ja sä meet
Ja kysyt miksi kyyneleet
Sä näet silmät eksyneet ja kysyt miksi kyyneleet
Ja sä petät, sä tuut ja sä meet ja kysyt miksi kyyneleet
Loukkuun jäin, jokin kuoli sisälläin
Sä vain otit ja käytit ja heitit pois ja silti luoksesi jäin
Sä kysyt miksi kyyneleet, mistä silmät itkeneet
Ja sä petät, sä tuut ja sä meet ja kysyt, miksi kyyneleet?
A/N: Pidän kommenteista, tietysti. Vanha ficci tämäkin, mutta viimein oli aikaa lisäillä näitäkin tänne. ^^