The greatest of the Hogwarts Four (In English) | K-11 |

[Julma-Nala]

Title: The greatest of the Hogwarts Four
Author: Julma-Nala
Beta: Microsoft Office Word 2007
Genre: drama, kind of angst, ficlet
Pairing: Never!
Rating: K-11
Summary: He didn’t know me. He might have seen through me, but he certainly didn’t know me. I was a lot more than he, or anyone else for that matter, could have expected.
Disclaimer: For everyone’s surprise, I don’t own the Harry Potter series
A/N~ Hmm, what would I say… Well, this is my first fic written in English. This goes for the Kielihaaste with English. If you didn’t understand the summary, this fic is not for you.

The greatest of the Hogwarts Four

Professor Dumbledore was really getting on my nerves. He kept saying that he knew me, that he knew how I felt. But that was balderdash. Only beautiful words, which had nothing to do with the truth. No one, not even mighty professor Dumbledore, knew how I felt. I was alone with my feelings, like I had always been. And that didn’t bother me at all; I was so used to loneliness.

He didn’t know me. He might have seen through me, but he certainly didn’t know me. I was a lot more than he, or anyone else for that matter, could have expected. I was the one true Heir of Salazar Slytherin, only one in the whole school, who could control the Slytherin’s monster. I had the power to kill anyone who I wanted out of my way.

Albus Dumbledore was on my black list. He had not just underestimated me but also tried to ‘cure me’ as he called it. Like I was ill or something, I snorted in my thoughts. I wasn’t ill, I wasn’t crazy. I just knew better than him that some people shouldn’t exist. Though they weren’t really people, I added in my mind. They were only some filthy animals that should get killed and buried deep. Out of sight, out of mind.

I wasn’t an animal. I was a human, I was a wizard. I wasn’t a muggle who had stolen some witch’s or wizard’s magic. And I couldn’t understand why those muggle thieves should be let into this school.

“They’re just like us,” that’s what professor Dumbledore used to say. But he’s wrong. They’re not like the rest of us. They’re thieves, scum. They tainted the purity of our blood, the purity of our heritage lines. After a while they would destroy us. I couldn’t let that happen.

I didn’t think like professor Dumbledore did. The old fool thought that love, his favourite excuse, would save us all and we would be happy with our muggle wives and mudblood kids and blablabla. But I knew better.

There was only one way to keep our world safe from muggles: Kill them all. Mudbloods were a good start, but they just weren’t enough. Muggles had to see where they belonged; into the deepest pit of Hell. Hmm, maybe they could be sent to Azkaban, so they would suffer a bit before dying.

Well, I had time to get rid of them, I was only sixteen. “Speak to me, Slytherin, greatest of the Hogwarts Four,” I hissed from where I stood, miles under the school. The mouth of the huge statue opened, letting out the King of Serpents. This, I thought, was where I belonged. The first time in my life I was in a place that felt like home.


A/N~I do know my English isn't perfect and I would like to hear if you find any misspellings. Comments would be nice, too

[Nyyhti]

Juuri, kun olin varma että tämä ficci oli ainoastaan vakuuttavaa puhetta siitä, kuinka Voldemort vihasi jästejä ja kuraverisiä, tulikin tuo loppu, basiliski ja varsinkin ihan lopetus. Tämä olisi ollut hieno ilman sitäkin, mutta lopetus kyllä kruunasi kokonaisuuden!

Voldemortin ideologia tästä ainakin tuli selväksi. Erityisesti tuo "Kill them all" pysäytti kaikessa yksinkertaisuudessa ja raakuudessaan: se kertoi niin selvästi, mitä Voldemort halusi. Lisäksi se hyvin mielenkiintoinen vertaus lopussa, että hän tunsi ensimmäistä kertaa kodiksi Salaisuuksien kammion, kertoi taas paljon lisää hänen vallanhalustaan ja, no, pahuudestaan. Se kohta vielä linkittyi kivasti kirjoihin, toi kyseiselle lausahdukselle astetta synkemmän taustan.

Dumbledorekin oli tässä kivasti esillä, ja tykkäsin paljon siitä kaikesta halveksunnasta, jonka hän Voldemortilta sai. Sekin oli hyvin aitoa, meni vähän yli, ihan niin kuin sen tässä tapauksessa pitääkin.

[Julma-Nala]

Kiitos, nominal! Olet aivan oikeassa, halveksunta ja kaikki muu on vedetty vähän yli. Vähän niinku että tulee mielipiteet selväks En mä sanois, että Pimeyden Lordi on "paha", ehkä ennemminkin... ööh... katkeroitunut? No joo, mun mielestähän Pimeyden Lordilla ei oo mitään ongelmia, kunnia hänelle ja silleen

~Nala~

[Neriah]

Mä nyt eksyin lukemaan tämän oikeastaan ihan vahingossa.

Tykkään englanninkielen rytmistä, joten en oikein ymmärrä miksen englanninkielistä tuotantoa lue enempää kuin muutaman satunnaisen kappaleen silloin tällöin. My loss, luulen. Kuitenkin, osasit käyttää vierasta kieltä hyvin ja se toimi tällaisella aiheella mukavasti (ei sillä etteikö se toimisi muissa ficeissä, selitän vain typerästi). Tom Riddle nyt vain tarvitsee ehkä koreammat puitteet kuin suomenkieliset fraasit ääkkösineen.

Pidin tästä. Ikään kuin propagandaa, annetaan kerrankin toinen puoli siitä mitä suurin osa hahmoista pelkää ja halveksuu. Tomin ajatukset oikeutetaan, Tom uskoo olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. Hän haluaa velhorodun parasta, haluaa pitää sen puhtaana sekoittamatta multapaakkuisia jästisyntyisiä siihen jaloon vereen jota taikojat kantavat. Muut vain eivät ymmärrä sitä arvokasta asiaa jonka tähden hän kaiken tuon kaiken tekee. Ylimielisyyshän nähdään usein voimakkaana hänessä, mikä sitä varmaan onkin, mutta mahdollisesti muut velhot ovat vain niin ymmärtämättömiä etteivät varjele verensä puhtautta kuten he, joilla se on kaikkein jaloimmillaan?

Tomin ajatuksia oli mielenkiintoista lukea. Dumbledoren filosofia esitettiin halveksuttavana ja typeränä, kuraveriset saatiin arvottoman näköisiksi ja ymmärsin mitä Tom oikeasti ajatteli. Tai jotain.

En ole varma, mutta seuraavat saattavat olla virheitä:

And that didn’t bother me at all; I was so used to loneliness.

Ehkä used to the loneliness?

En tiedä englannin pilkutussäännöistä juuri mitään, mutta tuntuu kuin seuraava kohta kaipaisi pilkkua:

“They’re just like us” that’s what professor Dumbledore used to say.

Eli “They’re just like us,” that’s what professor Dumbledore used to say.

Muita en sitten löytänytkään. Nuo vain pistivät silmään, olivat virheitä eli ei.

Kiitos, tykkäsin oikein paljon. Pätkä oli piristävä sen suomenkielisen tekstitulvan välillä jota yleensä silmilleni ja aivoilleni syydän. Kirjoitat hyvin, ja pidin tekstistäsi myös englanniksi.

[Julma-Nala]

Neriah, kiitos kommentista Pilkun lisään tuossa kohta, mutta laitan varmaan suomen sääntöjen mukaan, koska englannin säännöt näyttää tyhmiltä (juu, se on tuolla tavalla lainausmerkkien sisässä). Tai ehkä laitan enkuksi, voihan sitä kokeilla. Loneliness-sanaan ei ainakaan Googlen mukaan kuulu tuossa kohtaa artikkelia (googlasin "used to loneliness"), mutta hyvä, että tuli tuokin tarkistettua. Mukavaa, jos englanti kuitenkin muuten toimi, en edes muistanut, millaista se oli tässä ficissä, kun tämä on jo vähän vanha

Propaganda on varmaan ainoa tyylilaji, jota Pimeyden Lordin aatteesta kirjoitan, hyvä, jos se toimi. Ja olen kanssasi samaa mieltä, joskus tuntuu, ettei suomi istu Tom Riddlelle lainkaan. Ei sitten yhtään. Mutta taidot eivät vain vielä riitä pitkän enkunkielisen kirjoittamiseen hänestä. Joskus vielä...

Kiva, jos tykkäät tyylistäni, olen joskus miettinyt, onko se liian töksähtelevä. Onneksi en punastele juuri koskaan, muuten olisin kirkkaan pinkki kommenttisi johdosta

~Nala~