Totuus vai tehtävä, herra Malfoy?
Kirjoittaja: niiina
Ikäraja: S
Lajit: One-shot, fluff, humour?
Paritus: Useita vihjailuja moniin (Draco/Hermione)
Beta: Aici, kiitos hänelle!
A/N: Elikkä haasteeseen vastaus ficci. Qfeissin Leikitäänkö lääkäriä? - haaste vanhassa finissä.
Kuvaus: Rohkelikkonuoret tapaavat käytävällä porukan vihamiehiään. Kuinka käykään kuin he kuulevat Voron askeleet ja joutuvat piiloutumaan luutakomeroon? Miten pienessä kopissa voisikaan viettää aikaa vihamiehien kanssa?
Vanhasta finistä tämäkin. Muutama pyysi ja viimein muistin kun selasin vanhoja ficcejä. Pitää henkäistä syvään tässä vaiheessa :') Voi ei...
Ron, Hermione ja Harry matkasivat Tylypahkan koleaa käytävää samalla iloisesti keskustellen. Nuorukaisten askeleet kaikuivat tyhjässä tilassa, ja Hermione oli hermona heidän yöllisestä retkestään.
”Meidän ei pitäisi enää olla täällä!” Hermione sanoi happamasti.
”Älä jaksa niuhottaa, ei meitä kukaan huomaa, kunhan ollaan hiljaa”, Ron sanoi huolettomasti ja huitaisi hieman kättään Hermionen ilmeelle.
”Niin, JOS oltaisiin hiljaa...” Hermione mutisi itsestään.
”Mitä sanoit?” Harry tokaisi ja katsoi Hermionea kysyvästi. Hermione vilkaisi poikaa ja väänsi kasvoilleen virnistystä muistuttavan tekohymyn.
”En yhtikäs mitään, Harry, en yhtään mitään...”
”Ai, olin varma, että – ”
”Oi, roskasakki taas liikenteessä!” kuului sarkastinen ääni edestäpäin. Hermione kääntyi epäuskoisesti - melkein hidastetusti - kohti koleanharmaita silmiä, jotka olivat täynnä ivaa.
”Voi ei...” hän huokaisi.
”Painu helvettiin, Malfoy!” Ron ärähti vihoissaan.
”Noh, noh, poika hyvä. Jospa sinun jälkeesi”, Draco jatkoi ilkeää linjaansa. Ron puristi kätensä nyrkkiin ja oli jo astumassa eteenpäin kun Hermione tarttui tätä käsivarresta.
”Hän ei ole sen arvoinen, ja sinä tiedät sen.”
Ron vilkaisi hieman Hermionen pelokkaita silmiä ja astui askeleen taaksepäin, avaten kämmenensä. Pieni hymyn kaari eksyi leikkimään pojan huulille tämän tuntiessa Hermionen käden vielä kiinni käsivarressaan.
”Voi kuinka suloista, tyttöystävä pelastaa Weasleyn”, Draco leperteli. Pansy naurahti pojan takana kylmästi ja takertui Dracon käteen kiinni. Crabbe ja Goyle seisoivat vaalean pojan molemmilla puolilla ryhdikkäästi ja Harry ei voinut olla ajattelematta mitä tapahtuisi, jos hän tökkäisi jompaakumpaa mahaan saaden tuon typerän asennon häviämään noiden köntysten olemuksesta.
Ron katsoi Dracoa murhaavasti ja oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen "entä sitten", mutta Hermione ehti ensin.
”En ole hänen tyttöystävänsä.” Tytön ääni oli olemattoman hiljainen ja se kaikui käytävillä ikävästi.
”Ihan kuin ketään kiinnostaisi!” Pansy sanoi naurahtaen kylmästi ja katsoi Dracoa kuin olisi juuri sanonut maailman parhaan vastalauseen. Draco katsoi vain kylmästi Ronia ja Hermionea ja lopulta vaivautui vain nostamaan olkiaan.
”Sama se”, poika tokaisi.
”Jos teitä ei häiritse, me lähdemme nyt!” Harry tokaisi, viimein avaten suunsa. Hermione olikin ihmetellyt miksi Harry oli ollut niin hiljainen. ”Tulkaa, Ron ja Hermione.”
”Hei arpinaama, ei tämä ole vielä ohi”, Draco jatkoi.
”Kuules kärähtänyt kaali – ”, Harry aloitti, mutta hänen puheensa loppui lyhyeen kun jokainen kuuli nopeita askelia käytävältä.
”Me liikumme kiellettyyn aikaan!” Hermione hengähti hermostuneesti.
”Tätä tietä”, Draco sanoi nopeasti ja joukko lähti juoksemaan nopein askelin Dracon perässä. Crabbe ja Goyle hengittivät raskaasti jokaisella askeleella ja Hermionen oli vaikea olla naurahtamatta.
Kulmat vilahtelivat nuorten ohi kuin maisemat junan ikkunasta ja pian vaaleahiuksinen poika pysähtyi kuluneen näköisen oven edessä. Hän riuhtaisi oven nopeasti auki kuullessaan takaansa tulevien askelien voimistuvan ja alkoi huitoa kaikkia sisälle komeroon.
”Potter, ala tulla, en usko että Norriska tarjoaa sinulle yhtään parempaa kuin tämä komero!” Draco murahti ja vetäisi Harryn tämän kaavun reunasta komeron pimeyteen, samalla sulkien oven perässään kiinni.
Raskas hengitys kaikui komerossa kaikkien istuessa kasassa sen perällä kuin odottaen kuuta nousevaa. Komero oli tuntunut sulkevat äänet sen ulkopuolelta ja Ron nousi heikosti ylös lattialta, jonne oli istuutunut ja matkasi kahvan luokse.
”Hän on varmaan jo mennyt”, poika sanoi hiljaa ja laittoi kätensä kahvalla. ”Eh, tuota noin... Malfoy?”
”Niin?” Draco vastasi laiskasti.
”Tulitko miettineesi, että sinä lukitsit meidät tänne?”
Dracon ilme valahti.
”Mitä?”
”Tämä ovi ei aukea!”
”Antakaa kuin minä”, Hermione sanoi turhautuneena. ”Alohomora.”
”Se ei siltikään aukea”, Ron uikutti ja huomasi muidenkin ilmeiden kiristyvän. Crabbe kaivoi nenäänsä hieman hermostuneesti ja ulisi nurkassa.
”Minä en pidä tästä ja minä haluan vessaankin...”
Harry naurahti kuivasti Craben vierestä ja siirtyi tuuman toiseen suuntaan.
”Kiitos kun jaoit tuon tiedon meidänkin kesken...” hän mumisi hiljaa ja pyyhkäisi lasejaan.
”Mitä täällä pölyisessä kopassa oikein voi tehdä! Minun kaapuni pilaantuu…” Pansy huokaisi.
”Älä jaksa uikuttaa”, Draco murahti ja haroi hiuksiaan hermostuneena. ”Meidän ei auta kuin jäädä tänne.”
Porukka huokaisi syvään ja Hermione loihti heille erääseen vanhaan kuppiin valon, joka valaisi melkein koko huoneen. Se oli pölyinen ja tunkkainen, mustanharmaa koppi. Joukko katseli ympärilleen irvistellen ja Pansy loikki hieman nurkassa, ja pyyhki hulluna lattialle paikkaa johon voisi istua.
Huone oli noin kolmisen metriä leveä ja pitkä, joten heillä oli hyvin ahtaat oltavat. Crabbe ja Goyle istuivat Pansyn molemmilla puolilla ja Draco taas Crabben vieressä. Hermione katsoi nelikkoa vastahakoisesti ja päätti lopulta ottaa itseään niskasta kiinni ja istuutua Dracon vierelle, saaden Ronin seurakseen toiselle puolelleen. Harry seisoi edelleen ja alkoi kävellä edes takaisin muiden muodostamaa piiriä.
”Hah, minulla on idea!” hän huudahti nopeasti ja sai muut hieman hätkähtämään pojan nopeaa reaktiota.
”Noh, mitä?” Ron sanoi uteliaasti.
”Pelataan erästä peliä, ettei kyllästytä kuoliaaksi”, Harry sanoi innoissaan.
”Mitä peliä, en minä mitään tyhmiä rohkelikkojen pelejä halua pelata”, Draco sanoi kyllästyneenä.
”Totuutta ja tehtävää.”
”Ei, Harry, EI!” Hermione sanoi väliin nopeasti.
”Älä nyt, Hermione, siitä tulisi kivaa”, Harry jatkoi.
”Mikä se semmoinen on?” Ron kysyi kiinnostuneena.
”Ihan typerä peli, missä ei ole yhtään mitään järkeä!” Hermione sanoi sarkastisesti. ”Sitä paitsi en usko paikalla olevien henkilöiden osaavan puhua totta...”
”Puhu vain omasta puolestasi”, Draco töksäytti. ”Pelataan vain niin saa neiti Grangerkin nähdä ettei ole aina oikeassa.”
”Noniin, asiaa! Ovatko kaikki muutkin mukana?”
Porukka mumisi jotain vastaukseksi ja osa kohotti vain olkiaan kyllästyneesti. Hermione vilkuili ihmisiä ympärillään ja suostui lopulta peliin huokaisun saattelemana. Tämä ei tietäisi hyvää.
”Kuinka haluatte pelata? Ajattelin, että käyttäisimme pulloa, mutta ei meillä sellaista ole”, Harry mutisi.
”Kuinka olisi taikasauvani?” Hermione sanoi hiljaa ja tarjosi sauvansa Harrylle.
”Hyvä idea!” Harry sanoi. ”Minä olen ensimmäinen. Pyöräytän sauvaa kerran näin ja se kenen kohdalle se osuu, ja tässä tapauksessa Pansyn, niin minä kysyn sinulta totuus vai tehtävä. Sitten sinä saat valita, kumman haluat. Ymmärrättekö?”
”Öö... Okei”, Pansy takerteli ja nosti katseensa Harryn vihertäviin silmiin.
”Joten, totuus vai tehtävä, Pansy?”
”Noh, tuota... Tehtävä!” tyttö huudahti. Harry hieroi hieman käsiään yhteen, mainiota, mainiota.
”Suutele Crabbea!”
”Mitä, saanko vaihtaa totuuteen?!” Pansy huudahti hädissään, ja katsahti toisella puolellaan istuvaa, hieman helottavaa, isokokoista pojan ruhoa, joka väänteli huuliaan sulavasti hieman eteenpäin.
”Tehtävä on tehtävä, siitä ei peräännytä”, Harry sanoi ilkeilevästi ja kaikki kiinnittivät katseensa Pansyn tuskaiseen ilmeeseen, tämän lähestyessä Crabbea.
Se tapahtui nopeammin kuin salaman isku.
”Milloin pesit hampaasi viimeksi, Crabbe?! Yh!”
”Noh, noh, lapsukaiset. Pansy, sinun vuorosi pyörittää”, Harry jatkoi. Pansy tarttui innokkaasti sauvaan ja pyöräytti sitä kerran. Sauva pyöri vähän aikaa vimmatusti ympyrää, kunnes sen kärki pysähtyi Hermionen ja Ronin väliin.
”Entä nyt?” Ron kysyi ihmeissään ja katsoi Hermionen mietteliäitä kasvoja.
”Se on sinuun päin kyllä enemmän”, tyttö tokaisi hiljaa ja Ron alentui kohtaloonsa.
”Totuus vai tehtävä?” Pansy kysyi laiskasti.
”Hmm...” Ron tunsi punan nousevan kasvoilleen. ”Totuus.”
Pansyn laiska ilme kirkastui ja tyttö pongahti pelottavasti seisomaan.
”Kerro mitä tunnet Grangeriä kohtaan! Viimein saan teistäkin selkoa”, Pansy sanoi ilkikurisesti, purren hieman huulensa pintaa ja heilauttaen mustia lyhyitä hiuksiaan kasvoiltaan.
Ronin kasvot muuttuivat lähelle paloautoa. Hermione käänsi katseensa kohti Ronia ujosti ja seurasi pojan jokaista liikettä. Dracokin oli ottanut mukavamman asennon Hermionen vieressä ja vilkuili nyt Hermionen ja Ronia vuorotellen kulmiaan kohottaen.
”No tuota noin...” Ron aloitti.
”Anna tulla vaan, punapää”, Goyle hörähti. Harry virnisti Ronin suuntaan ja nyökkäsi hitaasti.
”Nominäpidänvähänhänestä”, Ron sanoi nopeasti.
”Mitä?” Pansy kysyi kulmiaan kohottaen.
”Hän vastasi jo kysymykseen, teidän vikanne jos ette kuulleet. Turha sitä on enää toistella”, Draco tokaisi happamasti ja heilutti kättään Ronin suuntaan näyttäen, että poika voisi pyörittää jo sauvaa lattialla. Ron nappasi sauvan käteensä ja pyöräytti sitä helpottuneena. Se pyöri lattialla hetken nopeasti kunnes se pysähtyi silmälasit omistavan pojan eteen.
”Harry, haa! Totuus vai tehtävä?” Ron sanoi hilpeästi.
”Ööh, hmm. Totuus”, Harry sanoi hiljaa. Hermione vilkaisi Harryä sivusilmällä ja huomasi muiden tekevän samoin. Draco vääntelehti paikallaan hieman ja hipaisi vahingossa Hermionen maassa lepäävää kättä. Hermionen sisällä joku kiristyi. Hän liikutti kättä hitaasti enemmän itseään kohti, huomaten ettei Draco ajatellut siirtää kättään Hermionen käden vierestä.
”Niin, Ron, sinä keksit kysymyksen”, Hermione rykäisi hermostuneesti, huomatessaan Dracon virnistävän luihuismaisesti.
”Niin, tietty”, Ron mumisi ja katsoi Harrya hetken.
”Kuka on mielestäsi huoneen seksikkäin tyttö?”
”Ron, ei mitään tuollaisia kysymyksiä!” Harry älähti hermostuneesti ja laski alentuvan katseensa Hermioneen.
”Sinun pitää vastata, Harry”, Ron sanoi heti perään.
”Pansy...”
”Pansy?!” Hermione karjaisi. ”Olisihan se pitänyt arvata...”
”Anteeksi Hermione… Se oli vain totuus”, Harry aloitti harmissaan.
”Joo, sama se, Harry”, Hermione sanoi allapäin. Pansy nosti päätään kunnioitettavasti ylöspäin ja irvaili Hermionelle.
”Kuka sinua valitsisikaan, lukutoukka!”
Hermione kääntyi katsomaan Pansya sanattomasti, mutta laski pian katseensa takaisin sinne minne se kuuluikin.
”Pansy, oletko hiljaa. Pilaat huoneen ilman”, Draco sanoi huolettomasti. ”Ja Potter, sinun vuorosi. Pyöritä jo.”
Harry pyöräytti sauvaa hieman, ja se osui suoraan Dracon kohdalle. Dracon virne syveni entisestään.
”Asiaa”, hän töksäytti.
”Totuus vai tehtävä?”
”Malfoyt vain tekevät asioita, eivät puhu niistä.”
”Selvä, eli tehtävä. Hmm, suutele ihan ketä vain ringissä olevaa. Niin poikaa tai tyttöä, saat päättää”, Harry sanoi voitonriemuitsevasti.
”Helppoa.”
Draco katsoi hetken ringissä olioita ja kääntyi sitten Hermionen puoleen irvistäen. Hän nappasi tyttöä tämän pään takaa hellästi kiinni ja veti tytön kasvot lähemmäksi omiaan.
Hermione oli paikoillaan kuin jääpuikko huomatessaan Dracon yrityksen.
Draco painoi pian vaaleat huulensa Hermionen punaisia huulia vasten, ja suuteli tyttöä intohimoisesti. Siitä suudelmasta ei puuttunut halua. Se oli kaikkea muuta mitä Hermione oli koskaan kokenut.
Pian. Liian pian, poika irrottautui Hermionesta ja kääntyi katsomaan muita kanssa pelaajiaan. Ron katsoi heitä Hermionen toisella puolella läppä auki ja mumisi hiljaa jotain itsestään.
”Kalpea kaali sentään...”
”Mitä sanoit, Weasley?” Draco kysyi happamasti.
”En mitään”, poika mumisi ja käänsi nyt katseensa Pansyyn, joka oli pyörtynyt jonnekin. Hermione avasi viimein silmänsä, milloin lie edes sulkenut ne, ja henkäisi syvään.
”Vau.”
”MITÄ?!” Ron henkäisi. Hermione käänsi katseensa pelokkaasti Roniin ja huomasi pojan olevan hermona.
”Vau, sain viimeinkin Pansyn hiljenemään...” Hermione mutisi pojalle. Ron nyökkäsi epävarmasti takaisin.
”Draco, miksi valitsit Grangerin?” Crabbe kysyi mörähtäen.
”Mieluummin lukutoukka kun bulldoggi, tai läjä rumia miehiä”, Draco vastasi heti itsevarmana. Hermione punastui. Pitikö Draco häntä paremman näköisenä kuin Pansya?
Pian ovelta kuului lukon rapinaa ja nuoret kääntyivät salamana ovelle päin. Oven kahva avautui hitaasti ja pieni pyöreä pää kurkisti sisään.
”Täällähän te olette, olen etsinyt teitä kaikkialta!”
”Oi, Neville, voisin suudella sinua juuri nyt!” Harry huudahti ja hyppäsi nopeasti ulos komerosta.
”Vaikka oletkin niin mahtava, Harry, niin en olisi kovin otettu suudelmastasi...” Neville uikutti.
”Älä huoli, Neville. Pidän Harryn kiireisenä, ettei hän tee sitä”, Ron sanoi pojan viereltä ja katseli kuinka Harry liiti pitkin käytäviä.
Crabbe ja Goyle astuivat ulos komerosta Pansya kantaen ja lähtivät päätä pahkaa omaan makuusaliinsa, ennen kuin Harry liitäjä osuisi heihin.
Draco ei ollut vieläkään noussut komeron lattialta, vain istui siinä katsoen tyttöä, joka seisoi oviaukolla katsoen Harryn menoa.
”Harry on seonnut, tällä menolla Voro saa meidät muutenkin kiinni”, Ron huokaisi ja lähti Nevillen kanssa ottamaan poikaa kiinni ja viemään tämän pois.
Hermione oli juuri lähdössä Ronin perään kun tunsi jonkun ottavan hänen käsivarrestaan kiinni. Hyvin pitkä ja auringon valoakin hohtavammat hiukset omaava poika seisoi hänen takanaan epävarmana.
”Granger… Hermione”, Draco aloitti epäröiden.
”Niin?” Hermione kysyi hieman ihmeissään Dracon käytöksestä.
”Onko ajatus meistä kahdesta liian hullu?” Draco sanoi irvistäen hieman vaivautuneesti.
”Totuus vai tehtävä, herra Malfoy?”
”Tehtävä.”
”Suutele minua”, Hermione sanoi hieman hymyillen ja pian tunsikin kuinka kahdet huulet löysivät toisensa maailmassa.
A/N: Tämä ei ole kovin syvällinen tai mitään muutakaan millaista yleensä teen. Joten joudutte tyytymään pieneen pinta raapaisuun. Kommentteja silti näihin vanhoihinkin lukee mielellään.
