ikäraja: S
paritus: -
genre: drama
a/n: tämä on kirjoitettu edu kettusen biisin 'elävien maassa' pohjalta.
Liike auki vainajille
Kuolemanhiljaista.
On kuin se ensimmäinen päivä, silloin kun Maa oli vielä nuori ja ensimmäinen alkunisäkäs raahautui vedestä henkeä haukkoen kuivalle maalle. Sellainen aamu. Kaikkialla on hiljaista, mutta luonto Elää. Lujempaa kuin uskoisi ja vihreänä, niin vihreänä että se sattuu silmiin.
Aurinko ja koivut, sellainen täplikäs varjo, silmujen lomasta. Mikki ajaa pyörää, mummomallista joka nitisee ja kränää. Kaartaa kaupan taakse hiekkakentälle, potkaisee jalan alle, lukko on jo kadonnut, mutta ei sitä kukaan huolisikaan.
Kaupassa on pimeää ja hiljaista, puolituntia vielä aikaa. Kun asuisi täällä, taukohuoneessa, se joskus ajatteli. Silloin pienenä. Hakisi jäätelöä aamupalaksi ja lukisi kaikki dekkarit ennen muita. Voisi leikkiä sotaa hyllyjen välissä, Ville olisi kade, mutta Mikki päästäisi senkin joskus leikkimään. He söisivät karkkihyllyltä ihan kaiken.
Mikki avaa kassan, ja istuu. Hänen pitäisi lajitella ja hinnoitella, tarkistaa päivämäärät, järjestää, purkaa, ja muista hymyillä ja neuvoa jos joku näyttää eksyneeltä. Mitä saisi olla? Tarvitsetteko apua sieltä ylähyllyltä?
Mutta ei se välitä, pomo ei sano mitään kun on sunnuntai. Ei sillä ole varaa, Mikki sanoo vain että ei sitten, on kävelevinään pois ja palaa kun se huutaa perään. Totta kai se huutaisi.
Viisi minuuttia. Mikki napsauttaa radion päälle, ääni särisee ja kaikuu. Pirun lohdutonta, Mikki ajattelee jotain vanhaa elokuvaa ja murhaajaa, yksinäistä vanhusta joka käy kaksikymmentä vuotta samassa marketissa ja jonain aamuna ampuu itsensä ja viisi asiakasta.
Jossain soi hiljaa kello. Kaupan ovi on lukossa, mutta kello soi ja Mikki katsoo kuinka hahmot lipuvat hyllyjen välissä. Äitejä ja lapsia, vanhuksia ja nuorisoa, aina kymmenen tai viisitoista, joskus enemmän. Vanhus taas, nikkaa Mikille silmää ja ostaa leipää paperipussissa.
“Naisia naisia”, lauleskelee ja nostaa hattua, on poissa ennen kuin pääsee ovelle.
