Title: Kiusoittelua
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Romanssimössö
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Holmes/Watson
Disclaimer: Herra Doyle omistaa, minä lainaan.
Song: The Corrs - Breathless
Summary: Holmes kiusaa Watsonia.
A/N: Osallistuu siis Oi Doris haasteeseen, koska toi biisi on vaa nii ihk. Ja fandom kymppiin ja FFviiteenkymppiin. Ja sitten tuohon Katkelmia maailmalta haasteeseen sitaatilla;
"The only way to get rid of temptation is to yield to it." (Oscar Wilde)
Go on, go on, leave me breathless
Come on...
Oli taas yksi niistä päivistä. Niistä jona minä, John Watson, sekä ystäväni Sherlock Holmes, istuimme armottomassa hiljaisuudessa Baker kadun varrella olevassa asunnossa 221B. Koska ulkona oli kylmä sekä myrskyinen päivä, olimme sytyttäneet takkaan iloisesti räiskivän tulen. Holmes oli syventynyt joihinkin vanhoihin papereihinsa, jotka mies oli kaivanut sänkynsä alla olevasta laatikosta. Minä puolestani yritin lukea erästä rakkausromaania (salaa Holmesilta, sillä hän solvaisi minua kuitenkin).
Ajoittain ajatukseni kuitenkin herpaantui ja vilkaisin kirjani yli Holmesia.
The daylight's fading slowly
but time with you is standing still
I'm waiting for you only
The slightest touch and I'll feel weak
“Toverini”, Holmes aloittaa, hipaisten kättäni melkeinpä huomaamattaan. “Muistathan Aution talon tapauksen? Ja kunnianhimoisen eversti Moranin?”
“Tietenkin, rakas Holmes!” huudahdin ja röyhistin rintaani, jota tosin ystäväni ei edes liiemmin huomannut. Hän vain ojensi kädessään olevan artikkelin minulle luettavaksi. Selasin tekstin pikaisesti ja nyökkäsin sen merkiksi, että olin valmis.
“Et sinä edes lukenut sitä!” Holmes rääkäisi hieman suuttuneena.
“Luinpas!” vakuutin, vaikkakin hieman huonosti, sillä ystäväni huomasi sen.
I cannot lie
From you I cannot hide
I'm losing the will to try
Can't hide it (can't hide it)
Can't fight it (can't fight it)
So...
“Missä ajatuksesi leijailevat, tohtori hyvä?” Holmes viimein kysäisi pienesti virnistäen. Tunsin punan kohoavan kasvoilleni. Onneksi olin sen verran lähellä takkaa, että Holmes saattoi jopa luulla punoituksen johtuvan liiallisesta kuumuudesta. Sepustin miehelle nopean ja epäselvän vastauksen ja laskin katseeni sitten takaisin kirjaan, jonka päähenkilöt olivat juuri päätyneet intohimoiseen suudelmaan.
Purin huultani miettien, miltä tuntuisi suudella Holmesia.
Go on, go on, come on leave me breathless
Tempt me, tease me until I can't deny this
loving feeling, make me long for your kiss
Go on, go on
Yeah, come on...
“Watson…”
Holmes oli noussut tuolistaan aivan eteeni. Hän katsoi minua suurilla koiranpentusilmillään. Tunsin kuinka vatsassani muljahti, kun mies kosketti minua. Hän painoi päänsä syliini ja olin varma että kuulin jotain mikä voisi melkeinpä olla kehräystä!
Kehräsikö Sherlock Holmes kuin kissa? Vai olinko minä jo menettämässä järkeäni?
“Taasko sinä luet noita jonninjoutavia rakkausromaaneja?”
“Eivät ne ole jonninjoutavia!” puuskahdin ja laskin kirjan tuolini viereen, mistä Holmes sen sitten nappaisi kouraansa. Hän selaili siitä sivun jos toisenkin. Sitten mies kääntyi minuun päin.
“Haluaisitko sinä, että elämä olisi tällaista?”
Tunsin punastuvani yhä syvemmin.
And if there's no tomorrow
And all we have is here and now
I'm happy just to have you
You're all the love I need somehow
En tosiaankaan tiennyt mitä vastata. Mutta ei ystäväni näyttänyt sitä pahemmin edes odottavan. Hän hypähti syliini ja kietoi kätensä ympärilleni. Näin lähellä emme koskaan ole olleet.
Sydämeni huusi rintani alla. Se hyppi ja pomppi onnensa kukkuloilla. Mutta minä yritin parhaani mukaan hillitä sitä! Herran jestas sentään! Holmes leikitteli. Sitä hän tekee aina. Ja kun tämä pieni kiusoittelu loppuisi, sydämeni särkyisi varmasti tuhansiksi pieniksi palasiksi.
Holmes katsoi minua pitkään.
“Mitä?” ihmettelin.
“Näytät hauskalta, kun mietit”, hän totesi, silmät sädehtien. Ei sillä tavalla sädehtien kun hän oli jonkin arvoituksen kimpussa. Tämä välke oli aivan uutta ja tuntematonta.
It's like a dream
Although I'm not asleep
I never want to wake up
Don't lose it (don't lose it)
Don't leave me (don't leave me)
“Holmes.”
“Watson.”
“En halua että teet näin! Sinun on lopetettava! Heti!”
Holmes katsoi minua hämmentyneenä. Sitten hän kuikuili ympärilleen kunnes palautti katseensa jälleen minuun. Hän oli tosiaan ymmällään.
“Mikä minun pitäisi lopettaa, tohtori hyvä?”
“Minun…”, aloitin, mutten jostain syystä saanut lausettani loppuun. Holmes ehkä vain nauraisi. Aivan niin. Hän nauraisi itsensä kipeäksi, jos pyytäisin häntä lopettamaan kiusaamiseni.
“Sinun minkä?” Holmes kysyi, tällä kertaa veitikkamaisesti virnistäen. Olin vastaamassa, mutten saanut sanaakaan suustani, kun se jo tukittiin. Holmes oli painanut huulensa omilleni. Hän ujutti pitkät luisevat sormensa hiuksiini, jatkaen suudelmaa, joka muuttui hetki hetkeltä intohimoisemmaksi.
Irrottauduin miehestä, joka edelleen istui sylissäni.
“Holmes!” huudahdin henkeä samalla haukkoen. “Miksi sinä minua… suutelit?”
“Kyllä sinä tiedät, Watson… Kyllä sinä tiedät”, Holmes sanoi ja suuteli minua jälleen.
Go on, go on, come on leave me breathless
Tempt me, tease me until I can't deny this
loving feeling, make me long for your kiss
Go on, go on
Yeah, come on...
Go on, go on, come on leave me breathless (leave me breathless)
Go on, go on, come on leave me breathless (leave me breathless)
Go on, go on, come on leave me breathless (leave me breathless)
Go on, go on
A/N2: Haulikolla päähän<3
