Nmi: Olipa kerran...
Kirjoittaja: Vyra
Fandom: Axis Powers Hetalia/Hetalia: World Series
Ikäraja: S /Angelina lisäsi alkutietoihin
Genre: Huumori, draama, one-shot
Päähenkilöt: Pohjoismaat
Disclaimer: Hetalia ei edelleenkään ole minun omaisuuttani, kuten eivät myöskään mainitsemani valtiot.
A/N: Heissan kaikki! Vietin taas aikaani kirjoittamalla ja tuloksena syntyi hyvin randomin-oloinen one-shotti Hetalian Pohjoismaista. Idea tulee "suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen" -vitseistä, joista pidin kovasti pienempänä. Minun oli alunperin tarkoitus tehdä tästä aiheesta jonkin näköinen raapale, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja tarina piteni hiukan. Eli tässä se sitten on, hyvin outo ja kummallinen tekele, toivottavasti pidätte ^^
Olipa kerran suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen…
”Hei kaikki!” Suomi huusi jo eteisestä ja potkaisi kengät pois jaloistaan. Hana Tamago juoksi hänen edellään olohuoneeseen, jossa Norja ja Ruotsi odottelivat muita Pohjoismaita paikalle. Tai oikeastaan Norja käytti juuri hyväkseen päivän tanskatonta hetkeä ja torkkui pitkin pituuttaan sohvalla ja Ruotsi istui nojatuolissa hänen vieressään lukemassa lehteä. Suomen ilmaantuessa paikalle hän kuitenkin laski sanomalehtensä ja nyökkäsi tervehdykseksi nuorelle miehelle.
”Missä Tanska ja Islanti ovat?” Suomi kysyi huomattuaan heidän poissaolonsa, ”Hana Tamago! Ei saa!” Hän oli vain hiukan myöhässä, sillä valkoinen koira, joka oli jo hetken seurannut keskittyneesti Norjan tasaisen hengityksen tahtiin heiluvaa hiuskiehkuraa, päätti tutkia asiaa lähemmin. Koira ponnisti hyppyyn juuri kun Suomi kielsi häntä. Isäntänsä äänestä hätkähtäessään Hana Tamago arvioi matkan hiukan väärin ja muksahti suoraan Norjan vatsan päälle. Äkillisen painon ilmestyminen sai Norjan heräämään hätkähtäen ja kapsahtamaan ylös sohvalta. Hana Tamago, joka lähinnä riemastui reaktiosta, riensi nopeasti tarjoamaan ystävälleen perusteellista kasvopesua. Suomi pelasti pärskivän Norjan nostamalla koiransa syliinsä.
”He lähtivät”, Ruotsi sanoi tyynesti vastaten Suomen aikaisempaan kysymykseen.
”Minne?” nuori Pohjoismaa kysyi ja joutui vuorostaan antautumaan valkoisen koiransa nuoltavaksi, ”minä luulin, että meidän piti tavata tänään”.
”Niin pitikin, mutta Tanska kyllästyi odottamaan ja sitten hän päätti haluavansa nähdä kuumia lähteitä”, Norja vastasi pyyhkien kasvojaan hihaansa, ”käskin Islannin etsiä mahdollisimman ison lähteen ja tyrkätä Tanska sinne”.
… Jotka aina kilpailivat tai löivät vetoa milloin mistäkin…
”Tahtoisitteko tehdä jotain?” Suomi kysyi katkaisten jo jonkin aikaa kestäneen hiljaisuuden. Ruotsi ja Norja vilkaisivat kumpikin kysyvästi lattialla istuvaa miestä, joka naputteli sormillaan lattiaan jotain päänsä sisällä soivaa rytmiä. Tanskaa ja Islanti ei ollut vieläkään kuulunut takaisin matkaltaan ja Suomi alkoi jo kyllästyä hiljaisuuteen ja tekemättömyyteen.
”Minä en jaksa odottaa näin”, hän selitti, kun kumpikaan toisista ei sanonut mitään, ”pelataan vaikka jotain tai otetaan joku kilpailu”. Ruotsin silmät välähtivät hiukan ajatuksesta päästä kilpailemaan Suomen kanssa, mutta Norja huokaisi ja pyöräytti silmiään.
”Kai te kaksi vielä muistatte, mitä viimeksi tapahtui?” hän sanoi hiljaa, ”loppujen lopuksi johonkuhun sattuu aina, kun me alamme lyödä vetoa jostain”. Suomen kasvoille vivahti surullinen ilme, joka kuitenkin katosi nopeasti innostuksen tieltä.
”Mutta ei mennä niin pitkälle tällä kertaa. Tehdään jotain turvallista”, hän sanoi ja nousi jo valmiiksi ylös lattialta, ”ja sitä paitsi, Viro antoi jo edellisen kerran anteeksi, kunhan vain pysymme kaukana hänen talostaan seuraavalla kerralla, kun aiomme tehdä jotain typerää”. Norja katsoi häntä pitkään miettien, miten Suomi mahtoi luokitella typerät asiat järkevistä.
”Minä ainakin olen mukana”, Ruotsi totesi ja Norja huokaisi. Tietenkään Ruotsia ei tarvinnut kahdesti kehottaa, jos hänelle tarjottiin tilaisuutta yrittää voittaa Suomi jossain asiassa.
”Hienoa! Hyvä, Su-san”, nuori Pohjoismaa sanoi hymyillen, mutta katsoi samalla kysyvästi Norjaa.
”Selvä”, hän vastasi kohottaen olkiaan. Sama kai sitten vain lähteä toisten mukaan, ”mitä ajattelit järjestää tällä kertaa?” Suomen silmät loistivat kirkkaina ja hän naurahti pirteästi ennen kuin esitti päivän ensimmäisen vedonlyönti haasteensa muille.
… Eikä lopputulos ollut koskaan selvä.
”Minä kestin pitempään kuin te”, Suomi totesi ja väisti, kun Norja nakkasi häntä sideharso-paketilla.
”Vain sen takia, että minun käteni ei ole ollut enää kunnossa sen benji -hyppy tapauksen jälkeen”, hän sanoi ja osoitti oikeaa käsivarttaan, joka oli huolella lastoitettu ja sidottu kiinni, ”ja olen kuitenkin edelleenkin nopeampi juoksemaan kuin te kaksi”.
”Minä selviydyin kaikkein vähimmillä vaurioilla”, Ruotsi sanoi laastaroidessaan Suomen otsassa olevaa haavaa. Myös Norja oli käsivartensa lisäksi joutunut paketoimaan toisen kätensä sormet, mutta Ruotsilla ainoa näkyvä vamma oli kapea haava poskessa. Se oli tullut, kun hän oli vahingossa hajottanut silmälasinsa törmättyään lyhtypylvääseen.
”Sinä et vain kehtaa näyttää heikkouttasi Suomen edessä”, Norja totesi kyllästyneenä, ”oikeasti sinä koit aivan yhtä kovia kuin mekin”. Suomi vilkaisi Ruotsia hätääntyneenä.
”Su-san, sinun täytyy kertoa, jos olet loukkaantunut”, hän sanoi ja laittoi samalla ylijääneet laastarit takaisin ensiapusalkkuun, ”en tahdo, että sinä jäät hoitamatta”. Ruotsi tuijotti häntä hetken ja näytti sitten aivan kuin punastuvan aavistuksen.
”Mi… Minä olen aivan kunnossa”, hän mutisi hiljaa niin, että hänen vieressään istuva Suomi hädin tuskin kuuli sanoja. Nuori mies hymyili ja nyökkäsi tyytyväisenä.
”Oli miten oli”, Norja sanoi ja nousi ylös sohvalta, ”meidän täytyy nyt siivota täällä äkkiä ennen kuin Islanti tulee ja näkee, mitä me olemme tehneet hänen kodilleen…”
”Veli?” Kolmikko jähmettyi tajuttuaan kenelle ovelta kantautuva ääni kuului. Islanti astui sisälle ja hänen katseensa kiersi ympäri huonetta ennen kuin pysähtyi kolmeen kovia kokeneen näköisen Pohjoismaan puoleen. Norja otti kasvoilleen kylmän etäisen ilmeen ja Ruotsi noudatti hänen esimerkkiään samalla kun Suomi tuijotteli seiniä. Hetken oli täysin hiljaista, mutta sitten Tanska tunkeutui peremmälle Islannin takaa ja käveli suoraan Norjan eteen. Öljyvaltio väisti hänen katsettaan, mutta Tanska pyöri hänen ympärillään niin kauan, että lopulta sai katsekontaktin. Hän katsoi kiinteästi nuoremman miehen sinisiin silmiin ja kietoi sitten käsivartensa Norjan hartioille tyytyväisenä virnistäen.
”Joku päivä minä vielä selvitän, miten te oikein saatte Norjan houkuteltua aina mukaanne”, Tanska lupasi tyytyväisenä välittämättä lainkaan huoneessa vallitsevasta sekasotkusta tai kolmen Pohjoismaan resuisista ulkomuodoista. Islanti sen sijaan näytti välittävän. Hän huokaisi syvään ja hieroi ohimoitaan aivan kuin kärsisi kovasta päänsärystä.
”Älkää vain sanoko”, hän aloitti väsyneellä äänellä, ”että tämä oli taas yksi niistä päivistä”.
A/N2: Niin, jokainen saa itse keksiä, mistä kaikesta pohjoismaalainen kolmikkomme on lyönyt vetoa. Hiukan minusta kyllä tuntui, että Tanska olisi sopinut luonteensa puolesta paremmin Norjan tilalle, mutta niin ne vitsit vain menee. Ja otan edelleenkin mielelläni kommentteja vastaan!