Title: Yksi kyynel ei kerro vielä mitään
Author: Julma-Nala
Beta: ei ole
Genre: angst, tuplaraapale
Rating: S
Pairing: ei ole
Disclaimer: En omista mitään, enkä saa rahaakaan mistään, nyyhkis.
A/N~Ja omassa ficcisarjassani Lordi Voldemortin elämä ja murhat tämä sijoittuu paikalle 5. Äidin hauta.
Yksi kyynel ei kerro vielä mitäänKyynel. Katselin hiljaisena sen putoamista routaiseen maahan. Yksi, yksinäinen kyynel, ensimmäinen, jonka olin vuosiin vuodattanut. Se kimmelsi maassa hetken, sulattaen tiensä ohuen jään läpi, vajoten sitten maahan. Maahan, joka oli yhtä kylmä kuin minä ja sieluni.
Jos taivaspaikat määriteltiin sielun puhtauden perusteella, en pääsisi edes Helvettiin. Tai ehkä pääsisin, ihan vain säälistä. Ei minulla ollut sielua, ei enää. Olin repinyt sen liian monesti osiin, pieniin palasiin, jotka olivat lopulta hylänneet minut kokonaan. Mutta siinä hetkessä, seisoessani minulle niin läheisen, mutta kuitenkin tuntemattoman naisen haudalla, olin vähällä osoittaa katumusta ja saada sieluni takaisin. En osoittanut, en saanut. Minulla oli yhä tehtävää, joten soin itselleni vain lyhyen hetken ajatellakseni muistoja tapahtumista, joita en koskaan kokenut.
En kokenut vihaa, en kaunaa, en edes surua. Olin vain niin… turta. Pitkästä aikaa en tuntenut vihaa kasvamassa sisälläni, en kaunaa siitä, mitä olin kauan sitten menettänyt, enkä edes surua, kaihoa sitä kohtaan, mitä olisi voinut olla. Muttei ollut. Minä olin yhä minä, valtakunnan etsityin, se, jonka tappamisesta ei saanut vankilatuomiota, vaan kunniamerkin. Olin vapaata riistaa, jonka oli aina varottava jäämästä kiinni.
Mutta sillä piskuisella jästien hautausmaalla Lontoon laitamilla päätin, etten jäisi kiinni. Vielä ei ollut sen aika, en saanut pehmetä.
Yksi kyynel ei kerro vielä mitään.
A/N~Kommentoida saa, muttei ole pakko