Otsikko: Grillijuhlat
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire <3
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Darkfic ja hitusen horrorkin
Paritukset: Harry/Tom
Varoitukset: kuvottavia elementtejä // Kannibalismi, Beyond lisäsi pakollisen varoituksen
Tiivistelmä: — Tiedän, Harry vastasi karistaen kultapojan sirpaleet yltään. Poika antoi vuosien katkeruuden ja vihan ohjata toimiaan.Vastuuvapaus: J.K. Rowling loi Potterit ja ansaitsee siitä kaiken kunnioituksen. En ole arvollinen edes nuolemaan hänen kenkiään, mitä en kyllä tekisikään, mutta en myöskään väitä häneltä lainattuja hahmoja omikseni, vaikka käytän niitä omissa perversseissä tarinoissani.
Haasteet joihin osallistun tällä: FF100 sana 059. Ruoka, Kaiken maailman ficletit "Kotikenttäetu", slash10 ja OTP10
A/N: Tämä kuuluu samaan sarjaan muiden hirnyrkin kasvattama Harry ficcieni kanssa. Mulla onkin ollut ikävä pahis!Harrya ja hirnyrkki!Tomia, joten päädyin kirjoittamaan heistä tämän ficletin. Jotenkin suhteen kuvailu karisi sanamäärän täyttyessä nopeasti, mutta eiköhän tuon läsnäolon tuolta taustalta aisti.
Grillijuhlat
Grillijuhlat Likusteritiellä tarkoittivat Harrylle työtä silloinkin, kun hänet lukittiin komeroon tai huoneeseensa. Hän raatoi orjan lailla huomaamattomana, jotta Vernonin tehtäväksi ei jäisi kuin syöminen ja kunnian ottaminen tarjottavista herkuista.
Tänään kirkas auringonpaiste oli hellinyt juhlijoita, jotka ahtoivat itseensä Harryn valmistamaa ruokaa. Harry hääri hämärässä ja kuumassa keittiössä vielä vieraiden lähdettyä ja isäntäväen käytyä nukkumaan. Hän tiskasi astioita, jynssäsi grilliritilän puhtaaksi rautavillalla ja teroitti kaikki käytetyt veitset Vernonin ohjeiden mukaisesti rangaistuksia välttääkseen.
Harryn kehossa ei ollut yhtäkään kohtaa, jota ei olisi särkenyt Dudleyn nyrkkeilyharjoitusten ja Vernonin jakamien rangaistusten jäljiltä. Viha leimahti liekkeihin Harryn sisällä, hän oli tehnyt töitä pitääkseen tunteen tukahdutettuna koko päivän.
Miksi hän nöyristeli jästejä, joiden olisi pitänyt olla kiitollisuudesta polvillaan hänen edessään? Oli yksin hänen ja hänen äitinsä uhrauksen ansiota, että Dursleyt olivat yhä elossa. Hän ihaili valon leikkiä veitsen teräväksi hiotulla laidalla, Harry tiesi mitä tekisi sillä, jos hän voisi toteuttaa unelmansa.
— Harry, Voldemort on palannut. Sinä voit haistattaa killalle ja jästeille pitkät. Sinun paikkasi on minun joukoissani, Tom sihahti herättyään vihan suloiseen tuoksuun.
— Tiedän, Harry vastasi karistaen kultapojan sirpaleet yltään. Poika antoi vuosien katkeruuden ja vihan ohjata toimiaan.
***
Remus Lupin oli ensimmäinen kiltalainen, joka astui viikon autiolta vaikuttaneeseen taloon. Kaikki hohti puhtauttaan, vain hienoinen pölykerros kertoi asumattomuudesta. Huoli painoi ihmissuden hartioita raskaana, sillä hän aisti kuoleman tanssivan huoneiden hämärässä.
Talossa ei ollut kuitenkaan merkkiäkään taistelusta tai kirouksista. Harryn huone oli ankeampi kuin koskaan aikaisemmin sen osoittautuessa yhtä autioksi kuin muukin talo. Keittiössä pelko kasvoi kauhuksi, sen steriilissä puhtaudessa oli jotain uhkaavaa. Jääkaapin ovessa oli yksi ainoa lappu. "Grillausvälineet ja grilli löytyvät takapihalta, hyvää ruokahalua!"
Jääkaapin avattuaan Remus kalpeni ja oksensi. Kaappi oli täynnä liharasioita, joiden päälle oli Harryn käsialalla kirjoitettuna "vähärasvaista Petunian potkaa", "Viipaloitua Vernonia" ja "Dudleypaloja dipattavaksi".
Tapahtumia ikkunoista, näkymättömissä, seuraava pari suuteli tyytyväisinä toisiaan. He kaikkoontuivat ennen aurorien ja muiden kiltalaisten saapumista Likusteritien kalmantuoksuisiin grillijuhliin.
A/N2: Palautteen antaminen on tervetullutta ja suotavaa, kiitän siitä jo etukäteen
