Otsikko: Huispausta ja mustasukkaisuutta
Kirjoittaja: Koiranruusu
Beta: Fire <3
Ikäraja: S
Henkilöt: Atanas Sevar/Viktor Krum
Tyylilaji: AU, romanssi ja hippunen angstia
Varoitukset: Eipä taida olla
Vastuuvapaus: En omista Pottereita. Leikin hahmoilla oman omituisen mielikuvitukseni ohjaamana, eikä kukaan suostu maksamaan siitä minulle.
Tiivistelmä: Luulin sinun jo saaneen onnittelusuudelman siltä Tylypahkan aikaiselta kullanmurultasi Hermoninnyltä...Haasteet: Slash10, FF100 sana 037. Kuulo ja Kaiken maailman ficlettejä ”kuolematon”
A/N: Tämä on spin-off vielä julkaisemattomasta ja keskeneräisestä ficistä, mutta valitsemani hahmon nimi sopi niin herkullisesti ficletti haasteeseen, että oli ihan pakko kirjoittaa ficin pääparin tulevaisuudesta. Joten ollakseni spoilaamatta ficciä pahemmin, niin kerron vain sen, että Atanas Sevar ei ole OC, vaan yksi canonin hahmoista, joka on saanut itselleen adoption kautta bulgarialaisen nimen.
Huispausta ja mustasukkaisuutta
Huispausottelun melu oli jäänyt taakse, mutta hotellin hiljaisuudessa Atanas kuuli sen yhä korvissaan. Suosionosoitukset, aplodit, selostajan vahvistettu ääni ja vastapuolen kannattajien buuaukset saivat hänen pulssinsa nopeutumaan ja jännityksen kietoutumaan kerälle vatsan pohjaan yhä, vaikka vuosien olisi kuvitellut turruttaneen hänen intonsa.
Huispaus oli niin erottamaton osa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan Bulgariassa ja Durmstrangissa, joten ei ollut ihme, että siitä tuli myös osa hänen parisuhdettaan ja aikuisuuttaan. Viktoria ymmärtääkseen täytyi ymmärtää tämän rakkautta lajiin ja olla valmis jakamaan mies urheilun kanssa. Atanakselle vaikeinta oli ottelun jälkeinen odotus, kun ei tiennyt, milloin mies pääsisi pois joukkuetoverien, lehdistön ja ihailijoiden kynsistä.
Jästihotellin hissin kello kilahti kerroksen kohdalla, raskaat askeleet kokolattiamatolla toivat hetki hetkeltä Viktoria lähemmäksi heidän huonettaan. Atanas ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen pois ikkunalaudalta, josta hän katseli kaupungin pääkadun yllättävän verkkaista liikennettä. Ovi kolahti kiinni, mutta Atanaksen katse ei irtautunut hämärään haipuvasta katunäkymästä.
— Enkö onnistunut ottelussa odotetusti? Vai miellyttikö sinua enemmän Englannin etsijän lentotyyli ja ulkonäkö, kun en saakaan lämmintä vastaanottoa?
Kädet kietoutuivat Atanaksen ympärille kiusoittelevien kuiskausten hyväillessä kaulan herkkää ihoa. Atanas värisi mielihyvästä, jota turvallinen ja voimakas syleily vahvisti. Tässä oli hänen paikkansa, eikä hän halunnut kuvitella elämää ilman Viktoria. Sitä elämää, jota olisi hallinnut sota Voldemortia vastaan. Ajatus nosti pintaan kuvan kiharahiuksisesta englannittaresta kentän reunalla vilkuttamassa Viktorille.
— Sinä olet ainoa etsijä, jonka menestyksellä on minulle merkitystä. Mutta luulin sinun jo saaneen onnittelusuudelman siltä Tylypahkan aikaiselta kullanmurultasi, Hermoninnyltä, vai mikä hänen nimensä olikaan, Atanas sanoi mustasukkaisuuden värittämällä äänellä.
— Pötyä, tiedät varsin hyvin, ettei hän ole muuta kuin yksi pieni osa muistojani kolmivelhoturnajaisista. Jos se yhtään huojentaa mieltäsi, niin tyttö näyttää pitävän enemmän punapäisistä huispaajista, sillä hän oli katsomassa Englannin pitäjän suoritusta. Mustasukkaisuus ei pue sinua, Atanakseni, mies-joka-vei-sydämeni, Viktor kuiskasi hymyillen ja suuteli Harryn niskaa.
Atanas kääntyi kohtaamaan huulet huulillaan, mustasukkaisuus suli kuin jää Rilan huipulta kesäisin. Elämä oli liian lyhyt katkeruuteen, kuolemattomallekin.
A/N2: nimi Atanas tarkoittaa kuolematonta. Eikä kyseessä ollut lipsahdus, kun nimi vaihtui kesken kaiken Harryksi, kyseessä siis yksi ja sama henkilö. Rila puolestaan on yksi Sofian pohjoispuolella olevan vuoriston vuorista, ei sen erityisempi paikka.
Palaute on erittäin tervetullutta ja suositeltavaa
