Title: Kesäyön lumo
Author: EVOIRA
Fandom: Originaali
Genre: Noi ainakin one-shot
Pairing: Paritukseton
Rating: S
Disclaimer: Kaikki on omaani, tehtävä oli äidinkielenkirjasta, mutta koko kädenjälki kokonaan minun ^^
Summary: Polku alkoi viettää loivasti kohti kirkkaana hohtavaa järveä, josta kuu peilasi kirkkaana itseään.
Osallistuu Kevättä ilmassa ja Happy Happy Joy Joy - haasteisiin, sekä multifandom vitoseen
A/N: Eli tosiaan tämä on äidinkielen tehtävä, jonka sitten päätin julkaista täällä : D
Lyhyt on joo ja silleen, mut en halunnu tästä pidempää, joten, se nyt on sitten tollainen outo ja lyhyt
Ja KÖKKÖÖ tekstii ja silleen, sitä ei voi kukaan, ei edes Fell kieltää ! : D Love YA ! <3
Mut täsä tää, nauttikaa jos vaan voi ja kommentteja saa heittää ! :: D
____________________________________________________________________
KESÄYÖN LUMO
Astuin isoista mustista pariovista ulos lämpimään kesäyöhön. Seisahduin heti ovelle ja vedin syvään henkeä ja täytin keuhkot raikkaalla, hieman kostealla, kesäyön ilmalla. Suljin silmäni ja nautin hetken lämmöstä joka huokasi ilmassa ja lämmitti paljaita käsivarsiani ja nilkkojani. Annoin ajatuksieni vain kulkea päässäni, silti ajattelematta tietoisesti yhtään mitään. Siinä hetken vain seisottuani hiljaa paikallani, nauttien kesästä, lähdin kulkemaan pikkuhiljaa pitkin pientä ja kapeaa polkua kohti metsän takana olevaa järven rantaa.
Polku kulki ensin pitkin puhtaan vihreää nurmikkoa, joka muuttui pikkuhiljaa pimeäksi ja hieman viileämmäksi metsäksi, jonka puiden oksat ja lehdet heiluivat pienesti tässä pienessä viimassa, joka puhalsi kuitenkin lämpimänä jopa metsässä. Vedin taas syvään henkeä, ja huomasin, miten metsä tuoksui medelle ja kuusen, sekä männyn neulasille. Koivun lehdet olivat puhtaan vihreitä, ja toivat oman tuoksunsa tähän ihanaan kesäyöhön.
Polku alkoi viettää loivasti kohti kirkkaana hohtavaa järveä, josta kuu peilasi kirkkaana itseään. Kävelin pitkin vedenrajaa, kastoin jalkani viileään veteen, ja pienet aallot löivät hiljaa ja lempeästi vasten jalkojani. Huomasin hymyileväni yöhön, ja unohtavani kaikki huolet, murheet ja surun tunteet, ja huomasin tilalle hiipivät ilon ja onnen tunteet, jotka tulivat edes pieneksi hetkeksi. Ihailin kuuta katseellani, ja mietin, miten kaunis se oli loistaessaan taivaalla kilpaa tähtien kanssa.
Kuljettuani hetken vedenrajaa pitkin, huomasin hieman kauempana järvellä suuren kiven, jolla olin ennenkin istunut ja ihaillut kauniita maisemia. Kahlasin pitkin viileää vettä, kohti tuota isoa ja harmaata, kuun valossa hopeana loistavaa, möhkälettä. Näin vedessä monia pieniä kalaparvia, jotka uivat iloisesti keskenään sinne tänne ja tulivat välillä lähelleni ja sitten taas lähtivät kilpaa kauemmas. Naurahdin pienesti näylle, enkä huomannut kauempaa tulevaa hieman isompaa aaltoa. Jatkoin kävelemistä iloisena hyräillen kohti tuota kaunista möhkälettä kun tuo aalto löi vasten vartaloani. Kaaduin mätkähtäen veteen ja kiljaisin pienesti. Vesi oli viileämpää, miltä se ensin tuntui. Nousin vedestä silti hymyillen ja iloisena, ajatellen, että kyllä tämä kesäyö vaatteeni kuivattaa.
Päästyäni kivelle, otin hyvän ja rennon asennon ja katselin tuota lumoavaa möhkälettä taivalla, pienten pilkkujen ympäröimänä. Miten se loistaessaan toi valoa maailmaan, ja muihin lämpimiin kesäöihin. Suljin silmäni ja haistoin tuota ihanaa järven tuoksua, johon sekoittui metsästä tuulen mukana tuleva puiden lehtien ja havujen tuoksu. Miten huumaava se olikaan, ja vei mukanaan onnen maahan. Siinä maatessani ja kuunnellessani yhtäkkiä alkanutta lintujen sirkutusta, en huomannut ollenkaan, kuinka hengitykseni tasaantui aina vain enemmän ja enemmän, kunnes olin vaipunut syvälle keskelle unta, jossa olin valkean ratsun selässä, ja laukkasimme pitkin vedenrajaa keskellä lämmintä kesäyötä, kuun loistaessa korkealla taivaalla, ja peilaten itseään vedenpinnasta, kuten tänä kauniina kesäyönä.
