Kirjoittaja Aihe: Twilight: Miss Wolf (Romance, Draama K.11 )  (Luettu 20574 kertaa)

alice-

  • ***
  • Viestejä: 55
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #20 : 30.05.2010 11:47:50 »
Tykkäsin (taas) kovasti. ;D

Kiva lukee ficcii jossa Bella onkin se "taruolento".
Jos Seth on ihmissusi, ni onks Paul, Jacob ja muut kans..? 
Muakin kiinnostais tietää.  :D

Eipä kai muuta, jatkoa odotellen,
alice-

"Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?"
-Dumbledore

Katherine: "The three of us together, just like old times. The brother who loved me too much and the one that didn't love me enough."
Damon: "And the evil slut vampire who only loved herself."

ava by Amnesiac

alba

  • Vieras
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #21 : 30.05.2010 11:58:58 »
Lainaus
Totta kai, olihan Rosalie kaunis ja sanoinkuvaamattoman upea, mutta hän oli lehmä.

Hajosin tolle, koska kuvittelin Rosalien ihan oikeaksi lehmäksi joka sanoo muu x)

Ihana luku. Rosalie ottaa vaan pattiin.
Jatkoaaa♥

Jakepoo

  • Urpå
  • ***
  • Viestejä: 173
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #22 : 30.05.2010 17:07:12 »
Aaah tätä on ihana lukea! On hauskaa kun kaikki hahmot on sekoittunut ihan joksikin muiksi, mutta silti niissä on samoja piirteitä kuin alkuperäisissäkin :D Edward on suloinen, samoin Seth! Bella on itsevarma, ja Rose bitch >: O Emmett aaaws<3 jatkoa! <3
Where were you
When everything was falling apart?
All my days
Were spent by the telephone
That never rang
And all I needed was a call
It never came
To the corner of First and Amistad

Merkku

  • Vieras
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #23 : 30.05.2010 17:12:01 »
Ihanaa! loistava fic!
Tiäkkö tää on varmaan ainoita ficcejä
joissa Sethistä mainitaan vähän enemmän kuin 1lause.
Kiitos sinulle ja jatkoa pian!

//Merkku

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #24 : 30.05.2010 18:35:45 »
CandyApple , kiitos kommentista! Se ketkä ovat susia selviää kyllä...  ;)
alice- , kiva että tykkäsit! Kuten äsken mainitsin, se ketkä ovat susia kyllä selviä. Kiitos kommentista!
alba, kiitos kommentista! Jos sinä hajosit tuolle lehmä jutulle, niin minä hajosin tuolle viestillesi. En ollut ajatellut Rosalieta lehmäksi...
Jakepoo, kiitos  sinullekkin kommentista!
Merkku , Seth on tässä ficcissä joksenkin keskeinen hahmo. Kiitos itsellesi, että kommentoit!

Olen erittäin yllättynyt että tätä jaksatte lukea ja kommentoida! Jatko on jo kirjoitettu mutta viimeistelen vielä ja lähetän betalle. Ennen keskiviikkoa luultavasti valmis.

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #25 : 01.06.2010 16:29:24 »
Anteeksi tuplapostaus! Risuilla ja ruusuilla saa tulla.  ;) Nyt tulevia lukuja ei ole valmiiksi kirjoitettuna, joten kestää hiukan kauemin.

2.

Culleneiden talo oli täynnä väkeä, kun saavuimme sen pihaan Edwardin kanssa hänen Volvollaan. Esme oli taas tehnyt taikojaan, sillä taloa sonnustivat siniset ja kultaiset värit. Suurta, seinänkokoista ikkunaa peitti suuri kangas, jossa oli koulumme logo. Puissa ja räystäissä oli kultaisessa ketjussa olevia pieniä valoja. Metsä talon ympärillä oli koristeltu kultaisilla valolyhdyillä, suuren uima-altaan ympärillä oli myös kullan hohdetta, sekä altaasta nousi sinistä valoa. Talo ja sen ympäristö oli kerta kaikkiaan aivan uskomattoman hieno.

“Ed! Hyvin pelattu!” joku sanoi ja paukautti Edwardin olkaan nyrkillä. Vastaukseksi Edward antoi virnistyksensä.
“Sieltä hän tulee, A!” Quil tervehti ja paukautti hänkin nyrkillä Edwardia olkaan.
“A?” kysyin kulmiani kohottaen, ilmoittaen samalla läsnäolostani.
“Aivot”, poika selvitti kuin vähäjärkiselle.
“Aivan, aivot! Miksi en heti tajunnut?” kysyin nyökytellen, kuin että pojan älykkyys muka olisi vertaansa vailla.
“En tiedä”, Quil sanoi ja lähti kävelemään nähtyään erään vaaleahiuksisen tytön, Kimin. Vieressäni oleva Edward nauroi tapahtuneelle.
“Älä naura, I”, kommentoin hänen nauruaan, joka oli kuin musiikkia korvilleni.
“I?” Edward kysyi edelleen hykerrellen.
“Idiootti”, sanoin yksinkertaisesti ja virnistin päälle, “tule”, sanoin ja tartuin rakastani kädestä ja lähdin päättäväisenä kävelyttämään häntä kohti keittiötä, jossa oma äitini sekä Edwardin äiti järjestelivät.
Olin kiittänyt luojaa siitä, että vanhempamme tulivat hyvin toimeen.
“Onnea kulta! Pelasit hienosti!” Edwardin äiti tuli onnittelemaan poikaansa. Esmellä oli suuret, pehmeänruskeat kiharat ja äidilliset kasvot.
“Kiitos äiti”, Edward sanoi iloisesti.
“Isabella! Sinähän olet sievä!” Esme sanoi iloisesti ja rutisti minut halaukseen.
“Kiitos Esme, niin sinäkin! Olet koristellut talon uskomattoman kauniiksi”, sanoin ja vastasin halaukseen.
“Hyvin pelattu, Ed”, äitini onnitteli Edwardia.
“Kiitos”, Edward vastasi hymyillen, hän rakasti saada kehuja.

“R, tulisitko minun kanssani erääseen paikkaan?” Edward kysyi minulta ihanan pehmeällä äänellä,
“Totta kai, ESR”, sanoin ja mietin, kuinka kauan nämä ‘nimet’ olisivat meillä käytössä.
“ESR?” Edward kysyi silmät hiukan viiruina.
“Elämäni Suurin Rakkaus”, tokaisin, hymyillen Edwardin epäileväisyydelle.
“R tarkoittaa Rakasta”, Edward sanoi ennen kun ehdin edes kysyä.
“Ed!” Mike tervehti Edwardia.
“Hei Mike!” Edward näytteli iloista. Mike Newton oli maailman ärsyttävin henkilö.
“Hei Ed”, Mike sanoi uudestaan.
“MinävainsitäettävoisinkomennäBellasinunkanssasitanssimaan?” Mike kysyi yhtenä ryöppynä minulta, mutta erotin sanat toisistaan. Tarkka kuulo näes.
“Anteeksi, en saanut selvää. Sano ihan rauhallisesti”, päätin kuitenkin esittää, etten ymmärtänyt. Mike huokaisi ja sanoi uudelleen.
“Voisitko, Bella, tulla tanssimaan minun kanssani?” Mike kysyi uudestaan. Olin hämmentynyt Miken uskalluksesta, sillä poikakaverini Edward seisoi vieressäni ja Edward oli Mikeä puoli päätä pidempi ja todella paljon lihaksikkaampi kuin hän itse.
“Totta kai. Käyn vain ensin hakemassa tuolta jotain juotavaa”, sanoin nopeasti jonkun tekosyyn, miksen menisi tanssimaan heti.
“Minä haen”, Mike tarjoutui ja minä hymyilin tälle kiitollisena, kääntäen selkäni hänen loittonevalle hahmolleen ja katsoin Edwardia.
“Ed,vie minut nyt heti sinne paikkaan ja lupaa että se on sellainen, ettei Mike löydä minua nopeasti”, sanoin hätääntyneenä. En todellakaan aikoisi mistään hinnasta tanssia Miken kanssa. Edward hymyili ilkikurisesti ja nappasi kädestäni kiinni, lähtien johdattamaan minua puun luo.
“Puu?” kysyin nauraen.
“Jep. Puu”, Edward sanoi ja auttoi minut nousemaan ensimmäiselle oksalle. Nauroin hänen piilopaikoilleen.
“Mitä?” Edward kysyi myös nauraen ja asettautui tarpeeksi tukevalle oksalle.
“Osaat kyllä keksiä piilopaikat”, tokaisin ja nojauduin Edwardia vasten. Edward hymähti ja sanoi;
“Katso tuonne. Tuonne olin sinut ensin viemässä”, hän sanoi ja osoitti viereistä puuta. Siellä oli pieni soma maja.
“Salainen maja?” kysyin tietäväisenä. Minulla itsellänikin oli ollut samanlainen Forksissa.
“Niin. Isä rakensi sen eräänä kesänä”, Edward kertoili ja katseli minua.
“Viime kesänä?” kysyin hymyillen.
“Ei. Jos en ollut viime kesänä seitsemänvuotias - olinko?” Edward kysyi silmät nauravaisina.
“Toivottavasti et. En oikein pidä seurustelusta kahdeksanvuotiaan kanssa”, sanoin nauraen.
“Entä jos olisin?” Edward kysyi viekkaasti. Kumarruin ja sanoin:
“Silloin rakastaisin sitä”, annoin pienen suukon Edwardin suulle ja vetäydyin kauemmas.
“Edward, haluan tuonne sinun vuotta vanhaan majaasi“, sanoin ja vedin Edwardin mukanani pystyyn.
“Ei vielä -” Edward aloitti ja sai osakseen mulkaisun minulta. “Vasta sitten kun Mike on lopettanut etsinnät, juo kahden ihmisen juomat ja kiinnostuu Jessicasta.” Edward selvitti ja veti minut mukanaan istumaan.
“Hyvä on, puoli tuntia”, myönnyin.
“Neljäkymmentäviisi minuuttia”, Edward sanoi järkkymättömällä äänellä.
“Hyvä on”, huokaisin ja istuuduin uudestaan Edwardin viereen, joka kiersi vahvat kätensä ympärilleni.
“Oletko muuten tiennyt että sinulla olisi muitakin tanssittajia kuin vaan Mike ja minä?”
“En. Ja teistä vain toisen kanssa tanssisin.”
“Haluatko kuulla?” Edward kysyi tietäen vastauksen, mutta minä kiehuin uteliaisuudesta. Vastoin tahtoani pyöritin päätäni.
“Minulla on sinut. En tarvitse muita”, selvitin ja suutelin maailmani keskipistettä. Yhtäkkiä tunsin, kuinka oksa tömähti ja katsoin sivulle ja näin että oksalla kanssamme oli Alice sievässä polveen asti yltävässä sinisessä mekossa, jossa oli kultaisilla paljeteilla tehtyjä kuvioita. Mietin, milloinkohan hän oli ehtinyt senkin vaihtaa.
“Hei, tulkaa alas juhlimaan minun ja Jasperin kanssa”, Alice pyysi ja melkein hyppi.
“Menemmekö?” kysyin Edwardilta hiljaa.
“Totta kai tulemme”, Edward sanoi huokaisten.
“Alice, etsiikö Mike vielä minua?” vastaukseksi sain naurua alhaalta.
“Ei, jos ei kuvittele että sinä olet Jessican suussa”, Alice tulkkasi rakkaansa naurua.
“He ovat olleet liimaantuneina jo kaksikymmentä minuuttia!” Jasper sanoi edelleen nauraen ja katseli kiinnostuneena Miken ja Jessican touhua kännykkä kädessä. Välillä minusta tuntui, ettei hänellä todellakaan ollut omaa elämää.
“Hyvä”, sanoin ja menin Edwardin jäljessä alas korkeasta vaahterasta.

“Hyvä?” Jasper kysyi siniset silmät hämmästyksestä suurina.
“Hän haluaisi tanssia kanssani”, selvitin olkiani kohauttaen.
“Niin, aika moni täällä”, Jasper huokasi ja nyökkäsi yhteen poikaporukkaan päin, “nuo tuolla, haluaisivat kaikki tanssia kanssasi ja puolet vähän muutakin”, tunsin kuinka Edward jäykistyi vieressäni.
“Puolet?” kysyin ääni kauhusta kimeänä.
“Jep, puolet”, Jasper sanoi ja kohdisti katseensa Aliceen joka oli palannut seuraamme.
“Mitä puolet?” Alice kysyi kultaiset silmänsä suurina. Hänellä oli eriskummalliset silmät, jotain ruskean, keltaisen ja vihreän  väliltä.
“Puolet noista jätkistä haluaisi viettää kahdenkeskistä aikaa Bellan kanssa”, Jasper selvitti rakkaalleen.
“Ai seksiä?” Alice kysyi ja näytti kalvenneen.
“Bella, menemmekö tanssimaan? Haluan näyttää noille, että olet minun!” Edward valitti.
“Niin”, Jasper sanoi välittämättä Edwardista.
“Yök!” Alice kiljaisi.
“Veit sanat suustani”, sanoin katse lasittuneena ihailijajoukkooni, eräs pojista – Tyler - käänsi päätään, katsoi vartaloani pitkään ja vislasi.
“Kuvottavaa”, Alice sanoi ja nappasi kädestäni, mennen muka huomaamattaan minun ja Tylerin väliin.
“Älä muuta sano.”
“Jos hän koskee sinuun likaisilla näpeillään, hakkaan hänet”, Edward lupasi.
“Ei tarvitse, rakas. Alice, väistyisitkö hiukan, ole edessä, niin etteivät he näe minua tarpeeksi hyvin”, pyysin ja katsoin Alicea vetoavasti silmiin. Alice vastasi katseeseeni hämmästyneesti, mutta siirtyi lähemmäksi Jasperia.
“Tyler!” hihkaisin muka innostuneena saadakseni poikien päät kääntymään. Lähestyin Edwardia, enkä muistanut enää katselijoitamme. Lähestyin Edwardia huulillani ja kosketin hänen huuliaan varovasti. Hän vastasi suudelmaan ja painoi huulensa huulilleni ahnaasti ja omistavasti, huulemme tanssivat omaa tanssiaan. Moni oli pysäyttänyt tanssinsa ja jäänyt seuraamaan meitä.
“Nyt voimme mennä tanssimaan”, sanoin, kun irtaannuimme toisistamme vetääksemme henkeä. Edward nauroi ihanaa nauruaan otsa otsaani vasten.
“Niin, nyt voimme. Eikä kukaan tule pyytämään sinua enää tuon jälkeen kanssasi tanssimaan. Paitsi minä, tietenkin”, Edward kuiskasi korvaani.
“Niin”, sanoin ja lähdin taluttamaan häntä kohti nurmikentän - joka toimi tanssilattiana - keskelle.

“Saanko tämän tanssin?” kysyin virnistäen ja ojensin käteni.
“Hei! Eikö tuo ole minun repliikkini?” Edward hymyili lempihymyäni. Pyöritin päätäni vastaukseksi.
“Ei, se on nyt minun.”
“Minä sinulle sinun repliikkisi näytä…“ Edward mutisi ja ryhtyi tanssimaan, vetäen minutkin tanssin pyörteisiin. Väki väistyi meidän tieltämme, kun tanssimme. Huomasin että lisäksemme tanssilattialla pyörähteli hitaan sävelmän tahtiin vain Alice jolla oli sininen mekko päällään ja Jasper, jonka päälle Alice oli luultavasti pakottanut sinisen kauluspaidan, jonka hihat oli kääritty ylös, sekä  Nessie jonka hiukset oli päästetty vapaaksi ja hänen päällään oli valkoinen, viime kesänä ostettu mekko, jossa oli sininen isosolkinen vyö. Hän tanssi yhden pojan kanssa.  Kiinnitin huomioni myös muiden ihmisten vaatetukseen, joillain tytöillä oli edelleen cheerleader-asu päällään, joillain oli mekkoja ja jotkin olivat edelleen kouluasussa, heidän päällään oli farkkuja ja toppeja. Suurin osa pojista oli laittanut t-paidan ja farkut, jotkin olivat laittaneet farkkujen kanssa kaulus paidan - kuten Edward ja Jasper - jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin asti.

“Mitä katsot?” Edward kysyi huomattuaan, että olin ajatuksissani.
“Katson, että Esme on tehnyt kyllä ihan uskomatonta työtä!” sanoin, koska katseeni oli juuri ruvennut hämmästelemään jälleen pihamaan koristelua.
“Niin, äiti hössötti tästä koristelusta varmaan viikon verran”, Edward  sanoi ja pyöritti päätään käsittämättömyyden merkiksi.
“Mistä hän tiesi, että voitatte?” kysyin uteliaana.
“Ei hän tiennytkään. Meillä olisi ollut juhlat joka tapauksessa”, Edward sanoi ja kohautti olkiaan.
Kappale vaihtui nopeampaan ja rupesimme tanssimaan villisti. Edward nosti minut taivutettuaan ensin kätensä varaan ja suuteli minua. En ikinä kyllästyisi hänen suudelmiinsa, samalla tunsin syyllisyyden pistoksen että joutuisin luopumaan niistä.


« Viimeksi muokattu: 01.06.2010 16:31:32 kirjoittanut Lööperiikka »

CandyApple

  • wonderwoman
  • ***
  • Viestejä: 221
  • I'm a broken doll and you're the puppeteer.
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #26 : 01.06.2010 17:04:46 »
Olipa hyvä luku   ;)
Mut mitä toi viimesen lauseen loppu
oikeen tarkotti.. Apua!
Ei mulla mitään järkevää sanottavaa
kyllä ole, eli JATKOO!

♥:llä, Candy
I don't know who invented high heels, but all women owe him a lot.
-Marilyn Monroe-

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #27 : 02.06.2010 13:44:52 »
Ooo!!! Tää on siis aivan ihana. Luin koko ficin tai siis olen lukenut tän aikasemmin mut nyt vasta kommentoin :D
Mut siis tää on niin ihana. Ja tietääkö Nessie ja Emmett että Bella pystyy muuttumaan sudeksi? Tai siis tietääkö sen perhe sen. Ja miks Seht pystyy muuttumaan sudeks jos kukaan muu ei pysty? ???
mut toivon tosi paljon että jatkoa tulee pian ;)
Ginerva :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Merkku

  • Vieras
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #28 : 02.06.2010 21:44:04 »
Ihana uusi luku!
Luin sen jo aikasemmin
mutta kommentti tuli vasta nyt.
Viimeinen lause kylla vaivaa minuakin...
Jätit pahaan kohtaan ja toivon jatkoapian!

//Merkku

Sienis

  • queen of winterfell
  • ***
  • Viestejä: 465
  • ravenprinces
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #29 : 03.06.2010 15:34:00 »
Hienosti kirjoitettu ja mitä ilmeisimmin ainut laatuansa.. (Bella on se satu olento ja muut autuaan tietämättömiä..)

Lainaus
kaulus paidan

Eikös tuo tule yhteen?? Ainut virhe jonka bongasin ja sitten oli jokin oudosti muotoiltu lausekkin...
Lainaus
Jared ja Mike - jotka pelasivat vain, koska luulivat että pääsisivät niin tyttöjen suosioon - pelasivat keskushyökkääjinä
- Viivojen sisässä persoonamuotoiset sanat olivat y.3. ...

Puhuttavatni olen nyt puhunut ja jään odottelemaan jatkoa.. ((:

  - Nez
« Viimeksi muokattu: 03.06.2010 15:40:09 kirjoittanut Renezmei »
Jos jaksaa jatkaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan,
 saattaa saavuttaa kevytlegendan aseman.

ava (c) ingrid

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #30 : 07.06.2010 07:20:59 »
CandyApple , hyvä että luku oli mieleen.  ;) Kiitos kommentista!
Ginerva , kiitos! Tuosta susi jutusta tulee selvyyttä tässä luvussa.
Merkku , kiitos kommentista! Mitenkä pahaan kohtaan? ;D
Renezmei , kiitos kommentista! Ei ole ainut laatuaan. Erään toisenkin ficcin olen löytänyt ja seurailen.
 A/N: Juups eli 3 luku on täällä! Saamme hiukan susia mukaan. Kiitos jälleen Fellille betauksesta! <3 Luku on nyt tähän astisista lyhyin, koska kirjoitin jo neloslukua ennen kuin tämä oli valmis ja minun piti kirjoittaa tämä niin että nelosluku pystyy alkamaan siitä mistä se alkaa. Mutta minäpä taidan jättää seloittelyt ja tästä lähteä aamulenkille.
Risut ja ruusut tänne vain!


3.

 Potkin korkokenkäni jaloistani ja hiippailin omaan huoneeseeni, mutta matkalla huomasin oudon valon joka tuli olohuoneesta. Hiivin olo huoneeseen aseistautuen korkokengälläni. Mutta mihin minä korkokenkää tarvitsisin? Olinhan minä paljon pahempi kuin korkokengän isku päähän!
“Kuka siellä?” huikkasin ja tiesin kuulostavani typerältä. Sain vastaukseksi kuorsausta. Hiivin sohvan eteen nähdäkseni sikeästi nukkuvan hahmon - isä. Huomasin hänen kädessään olevan kaukosäätimen ja huomioni kiinnittyi televisioon. Siitä outo valo oli peräisin. Hivutin kaukosäätimen isäni kädestä ja sammutin television. Jäin toviksi ihmettelemään hänen nukkumapaikkaansa, mutta olin itse niin väsynyt juhlimisen jälkeen, että suurin toiveeni oli oma sänky ja untuvatyynyni johon painaa pää. Kiipesin rappuset ylös ja kävelin suoraan huoneeseeni joka oli rappusista katsottuna suoraan edessä. Heitin mekkoni myttyyn lattialle ja nappasin käteeni hiusharjan pöydältä. Harjatessani hiuksiani katsoin suureen peiliin josta minua vastaan katsoivat suuret, ruskeat silmät.  Kun lopulta kömmin pehmeään sänkyyni, ehdin vain painaa pääni tyynyyn ja nukahdin heti syvään uneen.

Näin unta siitä, kuinka puut vilisivät ympärilläni. Se ei ollut täkäläinen teollisuusmetsä vaan Forksin vihreä metsä. Rakastin sen vihreyttä ja vauhtia, jolla liikuin, puut vain ohitse. Kuulin metsän äänet todella elävästi, mutta en jäänyt ihastelemaan niitä tapani mukaan. Tarkkaa nenääni poltti tuttu imelä haju. Vampyyri. Jahtasin häntä sillä hän oli tullut maillemme. Sain mustahiuksisen vampyyrin kiinni ja näin sen kirkkaan punaiset silmät jotka vain välähtivät kun hyökkäsin hänen kaulaansa ja revin pään irti. Kuului kaameaa kirskuntaa - kuin kiveä revittäisiin. Silloin huomasin, että minulle oli tullut apujoukkoja. Katsoin vasemmalle puolelleni jossa oli Seth ja oikealla oli Michael. Pojat raatelisivat kyllä vampyyrin loppuun, joten ryhdyin etsimään tikkuja sytykkeeksi. Hetken kuluttua vampyyrin kehon osat jo lepäsivätkin palamassa kokossa josta lähti tunkkaista suitsukkeen hajuista savua.

Heräsin kiivaasti ja pinnallisesti hengittäen, sillä uni oli ollut erittäin todenmukainen. En ollut ennen nähnyt paikkaa, joten pelkäsin että uni oli jonkin sortin enneuni - en todellakaan haluaisi Forksiin jäljittämään vampyyrejä taas. Olin saanut tarpeeksi niistä, myös siitä, että Michael yritti aina suojella minua. Olin ikuisesti vihainen niille kahdelle vampyyrille joiden takia minä muutuin.  He olivat kiertolaisia, mutta pysähtyivät pariksi kuukaudeksi ja pam. Minun susihormonini muuttivat minut. Epäilin että Emmettkin olisi muuttunut, mutta hän saamari oli ollut juuri ne kaksi kuukautta lomalla jossain pohjoisessa.  Joten olin ainut ihmissusi perheessämme. Pojat - tai sudet - olivat hämmästyneet kun minä, kalpeaihoinen TYTTÖ, tulin heidän reservaattiinsa ja kerroin, että olin muuttunut ensimmäisen kerran viikko sitten ja sain tietää Internetistä että minä en ollut seonnut vaan muuttunut satuhahmoksi. Pojat eivät olleet uskoneet minua joten minun piti muuttua vaaleaksi, hennoksi sudeksi. Vasta silloin he olivat uskoneet ja kysyneet sukujuuristani. Kerroin vanhempieni nimet, eivätkä he löytäneet yhtäläisyyksiä lähisuvustani. Joten he kysyivät isovanhempieni nimiä. Niitä en tiennyt, sillä isäni ei ikinä ollut puhunut vanhemmistaan ja äiti oli adoptoitu. Joten oli todennäköistä, että olin ensimmäinen susi suvussani moneen sukupolveen. Rick - joka oli laumamme johtaja ja näin ollen ensimmäinen susi - oli kysynyt, miten olin pysynyt rauhallisena. Hän itse oli juossut monta viikkoa sutena pitkin Olympian metsiä. En osannut kertoa syytäni käyttäytymiseen, olin vain aina tuntenut vetoa tänne.

Vetäydyin muistoistani ja katsoin yöpöydälläni olevaa digitaalikelloa. Sen punaiset numerot kertoivat kellon olevan seitsemän aamulla. Punnersin itseni ylös sängystä ja tepsuttelin alakertaan, luullen olevani ensimmäinen herännyt. Näin ei tosin ollut, sillä keittiössä ruokapöydän ääressä istui isä ja hänen vieressään oli musta matkalaukku. Äiti seisoi keittiönpöytään nojaten katsellen eri suuntaan kuin isä. Hämmästelin heidän kummallista käytöstään ja kävelin heidän välistään jääkaapille. Silloin äiti avasi suunsa.
“Bella. Isäsi muuttaa pois”, kaadoin vain maitoa vaitonaisena. Isä oli lähtenyt ennenkin ja aina palannut takaisin. Mistäköhän ero tällä kertaa johtui - isä ei antanut äidin ostaa uutta puhelinta? Autoa? Taloa? Kartanoa?

“Etkö sano mitään?” isäni tiuskaisi.
“En”, vastasin. En ollut aamuisin mikään ilopilleri.
“Me eroamme”, äiti kertoi Bambi-silmät suurina.
“Niin. Mistä syystä?” kysyin huokaisten - tämä keskustelu oli käyty niin usein ennenkin.
“Äidilläsi on toinen mies!” isä murahti.
“Ja olet raskaana?” kysyin epäuskoisena.
“En! Me olemme käyttäneet ehkäisyä!” Äiti kiljaisi.
“No, kuka tämä onnekas on?” kysyin juoden tilkan maitoa.
“Phil”, Äiti mutisi punastuen hennosti. Sylkäisin suussani olevat maidot hänen päälleen.
“PHIL?!” kiljaisin. Phil oli Nessien isä - Nessie oli saanut alkunsakin syrjähypyn tuotoksena.
“Niin”, Äiti mutisi nolona.
“Sinä ja Phil?” mutisin sekona.
“Niin.”
“Kuinka kauan sitä on jatkunut?”
“Puoli vuotta”, äiti vastasi. Silloin kädessäni oleva maitokannu tipahti käsistäni ja tuhoutui pirstaleiksi. Tunsin, kuinka sormenpäitäni rupesi kuumottamaan ja kuulin, että Emmett oli tullut keittiöön. Hänen askeleensa olivat raskaammat ja väsyneemmät kuin Nessien.
“Mitä puoli vuotta?” hän kysyi rennosti.
“Äiti on pettänyt puoli vuotta isää Philin kanssa”, vastasin tälle tuijottaen äitiäni tiukasti silmiin.
“Äiti, onko tuo totta?” Em kysyi epäuskoisena.
“Kyllä on”, äiti vastasi katsellen edelleen minua silmiin. Silloin isä nousi ylös kaataen tuolinsa ja ryntäsi ulos. Menin hänen perässään, mutta suuntasin metsään. En kestäisi tätä ihmishahmossa. Muutuin kesken loikan ja vaatteiden riekaleita lensi ympärilläni. Siivoaisin ne myöhemmin. Juoksin, juoksin ja juoksin. Tunsin, kuinka suuret sudenkyyneleet kihosivat silmiini ja silmäni sumentuivat. Juoksin nyt vain vaistoni varassa. Pysähdyin äkisti ja retkahdin maahan kyljelleni. Kuin haavoittunut eläin uikutin ja kaivoin toisella käpälälläni maata. En välittänyt että valkoinen turkkini menisi likaiseksi. Olisin vain halunnut juosta kauas, mutta jalkani eivät enää kantaneet. Kuulin Rickin pehmeän ja hiukan möreän äänen päässäni.

“Bella? Mitä nyt?” uikutin vain vastaukseksi ja kelasin tapahtuman nopeasti päässäni läpi, ”kurja juttu. Soitan Sethille, että hän voi tulla tukemaan sinua”, tein pääni sisällä huudon, joka vastasi äskeiseen kommenttiin kieltävästi. Rick ei uskonut vaan, tunsin hänen lähtevän pois susitilastaan ja pian kuulin Sethin äänen pääni sisällä.
“Bells, Rick kertoi kaiken. Olen paihollani. Tulen sinne”, Seth ajatteli ja huomasin hänen juoksevan minua kohti. Pian tunsin Sethin vierelläni ja hän rupesi ohjaamaan minua jonnekin. En välittänyt. Phil oli jo toisen kerran särkenyt perheemme.
“Bells, tunnen tuskasi mutta meidän pitää siirtyä. Tämä on retkeilijöiden seutua”, Seth selvitti ajatuksissaan. Älysin hänen pointtinsa, mutten pystynyt liikkumaan, tuntui kuin olisin halvaantunut jaloistani.
“Bells, sinun pitää muuttua takaisin”, Seth järkeili. Ajattelin rikkoutuneita vaatteitani ja Seth nyökäytti päällään nilkkaansa päin.
“Hyvä on”, myönnyin. Huomasin kuinka Seth meni piiloon muuttumaan ja palasi hetken päästä, suuressa sudensuussaan farkut ja t-paita. Nappasin vaatteet häneltä, menin samaan piilopaikkaan kuin hänkin ja puin ylisuuret vaatteet päälleni.
“Seth. Todella kiltisti tehty”, sanoin ja viittasin päälläni oleviin vaatteisiin. Seth kohautti suuria lapojaan. Tulkitsin mitä hän “sanoi.”
“Seth kyllä tämä on iso juttu!” sanoin Sethille moittivalla äänellä, joka pyöräytti vain suurta päätään ja viittasi selkäänsä päin.
“En kyllä tule selkääsi”, sanoin. En ollut koskaan ollut ihmissuden selässä, siksi olin kauhuissani. Seth pyöritti jälleen suurta päätään ja tarttui jalastani. Säikähdin koska luulin hänen kadottaneen järkensä ja repivän jalkaani. Hän kuitenkin tarttui hellästi housujensa lahkeeseen ja vetäisi niin, että lensin selälleni. Kun hän oli saanut minut selkäänsä, hän lähti nykimään minua eteenpäin, kuin osoittaakseen mikä oli toinen vaihtoehto.
“Hyvä on!” kiljuin ja kapusin susi-Sethin päälle istumaan. En käsittänyt, miksi minun oli pitänyt muuttua ja olla ihminen. Epäilin että sen takia, että susilla oli yhteinen mieli ja tuskani oli nyt kaikkien nähtävillä, he tuntisivat saman ja tunne voimistuisi minulle kestämättömäksi. Seth kiihdytti vauhtiaan ja pian näin heidän pienen punaisen talonsa kohoavan parinsadan metrin päässä.
“Seth. Laskisitko minut alas. Äitisi ei luultavasti pitäisi, jos kulkisit kuraisilla tassuillasi pitkin taloa, eikä siitä että minä kulkisin alasti”, sanoin ja Seth laski selkäänsä matalammalle jotta  pääsin hyppäämään hänen selästään helpommin. Minut laskettuaan hän häipyi metsikköön josta huusi: “Bella, mene sisälle, minun huoneeseeni ja ota sieltä vaatteet ja tuo ne minulle. Minä en pidä tästä Aatamin asussa olemisesta”,
“Hyvä on sanoin ja lähdin hölkkäämään talon sisälle, missä suunnistin suoraan Sethin huoneeseen, jota verhoili siniset tapetit. Sängyn päällä oli harmaa huonosti taiteltu päiväpeite. Aukaisin Sethin vaatekaapin oven ja sain päälleni vaatevyöryn. Hän ei näköjään ollut viitsinyt järjestellä vaatekaappiaan. Nappasin ensimmäiset vaatteet jotka sattuivat käteeni ja lähdin taas hölkkäämään, suuntanani oli jälleen metsä.

“Seth?” huikkasin, jotta löytäisin hänet paremmin.
“Täällä”, Seth sanoi pusikosta. Heitin hänen ääntään kohti kantamani farkut ja paidan.
“Seth, pikku vinkki. Siivoa kaappisi - ne ovat kuin pommin jäljiltä”, saarnasin Sethille.
“Joo joo, äiti”, Seth sanoi ja tuli pusikosta hymyillen leveästi. Mutristin suutani ja katsoin Sethiä murhaavasti.
“Sinä kadut tuota vielä”, murisin ja ‘hyökkäsin’ Sethin kimppuun, muuttuen sudeksi tarkoituksella. Seth muuttui samaan aikaan kuin minä ja meni valmius asentoonsa. Murisimme ja painimme kaataen huteria puita. Silloin kuulimme Rickin äänen.
“Bella, Seth! Nyt loppu “
Pysähdyimme heti ja lopetimme leikkisän tappelumme.
“Mitä nyt?” kysyimme samaan aikaan mielessämme.
“Vaara. Teidän pitää tulla tänne. HETI!” Rick ajatteli ja kuulosti hätäiseltä ja stressaantuneelta.
“Mitä nyt?!” kysyimme jälleen yhtä aikaan.
“Selvitän sitten kun tulette”, Rick ajatteli ja tunsimme kuinka hän poistui mutta muita susia jäi vielä. Michael, Jack, Embry, ja Frank.
“Mitä siellä tapahtuu?” Seth kysyi kiivaasti.
“Vampyyreja. Ja paljon”, Jack ajatteli möreällä äänellään.

Ragdoll

  • Tribute
  • ***
  • Viestejä: 80
  • Friend. Lover. Victor. Enemy.
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #31 : 07.06.2010 13:27:37 »
Mä pidän tästä ficistä tosi tosi paljon.
Kiva, kun Bellasta on tehty ihmissusi, koska useimmiten se on aina vampyyri.
Pidän muutenkin noista susista enemmän.  ;)
Rakentavaa tai mitään muutakaan ei tule nyt tässä mieleen.
Jatkoa odottelen mielenkiinnolla!

~ Ragdoll
If heaven is up there, this is hell on earth.

alice-

  • ***
  • Viestejä: 55
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #32 : 07.06.2010 16:29:52 »
Molemmat luvut olivat hyviä, tyksin. ;)
Kiva et sudet pääs mukaan jo näin alussa.  :D
 
Eipäkaimuuta, jatkoa mahollisimman pian,
alice-

P.S. Tommoseen kohtaan EI saa jättää!!!
        Kauheet kiusaamista ;)
"Of course it is happening inside your head, Harry, but why on earth should that mean that it is not real?"
-Dumbledore

Katherine: "The three of us together, just like old times. The brother who loved me too much and the one that didn't love me enough."
Damon: "And the evil slut vampire who only loved herself."

ava by Amnesiac

FRETTIBITCH

  • Venuksessa asuva Ufo
  • ***
  • Viestejä: 89
  • Cherry Cherry Boom Boom
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #33 : 07.06.2010 16:50:13 »
Oumai, luin putkeen ja _rakastuin_ ideaan  :o

Toi Bellan ja Sethin leikkitappelu toi muiston joltain koululuokalta kun aloin tappelemaan luokassa pikkuserkkuni kansas, eli kolmonen nyt osottautui suosikiksi :D jatkoa pian!

~nm
Avatar © Emilja

Sally

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #34 : 07.06.2010 17:56:45 »
WoW, tää on hyvä!
Mä oon aina ohittanu tän ja ajetellu, et tää on joku kakka Renesmee/Jake--juttu, mut eipä ollu!
Pidän tosta ideasta, et Bella on ihmissusi!
Jatkoo!
Sally
« Viimeksi muokattu: 07.06.2010 18:11:10 kirjoittanut Sally »

Lauranood

  • Unelmien metsästäjä
  • ***
  • Viestejä: 363
  • Melankolisia sanoja ja unelmia
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #35 : 07.06.2010 19:40:31 »
Oho täähän olikin hyvä :)  Hups oon ollu vähän ennakkoluulonen ton nimen takii, en tajunnu, että tälläsenki idean voi saada. Ihan mahtava. Jään kyllä seuraamaan innolla.

Ja joo, jatkoo mahdollisimman pian ja silleen :))
Syyt muuttuvat, mutta määränpää pysyy samana

Lauranoodin Salainen laatikko

Sienis

  • queen of winterfell
  • ***
  • Viestejä: 465
  • ravenprinces
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #36 : 07.06.2010 19:43:09 »
Heeeyyyyys!! Toi oli ilkeetä! Ei tollaseen kohtaan saa jättää.. Mur..! Mut joo rakentava juoksi kirkuen pakoon ja uutta lukua mahdollisimman pian kiitus.. ((:

    -Nez
Jos jaksaa jatkaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan,
 saattaa saavuttaa kevytlegendan aseman.

ava (c) ingrid

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #37 : 07.06.2010 19:53:01 »
Ragdoll, kiitos kommentista! <3
alice-, kiitos sinullekkin! <3
neiti-miska , kiitos kommentista! On kiva saada uusia lukijoita.
Sally ja Lauranood ette arvaakkaan miten repesin nauramaan luettuanne viestinne! Siitäs näitte ettei kannata olla ennakkoluuloinen!  ;D Kiitos kummallekkin kommentista!
Renezmei en edelleenkään älyä miten olen ilkeä!  ;) Mutta kiitos sinullekkin kommentista!

Ginerva

  • ***
  • Viestejä: 239
  • Qhuinn & Blaylock
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #38 : 08.06.2010 13:53:58 »
Jess! Uusi luku. Oliko se Bellan uni sit oikeesti ennen uni? Ja vähän hirveetä kun Bellan isa ja äiti eroo. Mitenköhän käy Bellan ja Edwardin. Kuoleeko Bella?
Monta kysymystä, mutta minä tarvitsen vastauksia :D
Toivo tosi pian jatkoa ;)
Ginerva :-*
Alussa oli maila, kiekko ja Teemu?

Sienis

  • queen of winterfell
  • ***
  • Viestejä: 465
  • ravenprinces
Vs: Miss Wolf
« Vastaus #39 : 08.06.2010 14:10:08 »
Oot ilkee ku jätät tommosiin kohtiin.. Mjut millos päästään nelos luvun kimppuun??

   -Nez
Jos jaksaa jatkaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan,
 saattaa saavuttaa kevytlegendan aseman.

ava (c) ingrid