Name: 3 kertaa, kun Draco huomasi rakastavansa Lunaa
Rating: K11
Fandom: Harry Potter
Pairing: Draco/Luna
Genre: het, fluffy
Beta: ei
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistat kuuluvat Rowlingille on hänen omaisuuttaan.
Summary: Lunan ilme kuitenkin sulatti hänet uudelleen. Luna hymyili ihanan iloisesti ja hengitti kiivaasti tuijotellen yhä eri suuntaan. Hän poukkoili paikoillaan ja yritti nähdä Dracon ohi. Draco käänsi tämän pään taas itseään päin.
“Sinä olet ihan hupsu”, hän sanoi lempeästi ja painoi huulensa Lunan huulille. Ja sillä kertaa Luna ei lähtenyt pois.
A/N: Osallistuu “3 kertaa kun…” - haasteeseen, Het10 - haasteeseen ja Pixien minulle yksärillä heittämään haasteeseen, kiitos!
***
Ensimmäinen kerta:
Luna makasi pehmeillä lakanoilla hymy huulillaan. Hänellä oli ihanan rentoutunut olo, tuntui kuin jokainen hänen solunsa olisi levännyt. Hän kohottautui hitaasti ylemmäs ja työnsi varovasti päällään lepäävän käden pois. Käsi oli lämmin ja pehmeä, mukavan tuntuinen hänen ihoaan vasten.
Luna venytteli hitaasti raajojaan ja haukotteli makeasti. Sitten hän meni takaisin makaamaan ja kääntyi kyljelleen Dracon puoleen. Hellästi hän silitteli pojan nenänpäätä.
“Draco, herätys”, hän kuiskasi hiljaa. Draco ei liikahtanutkaan, makasi vaan paikoillaan vaaleilla lakanoilla ja tuhisi pienesti. Luna hymähti ja kuljetti sormiaan höyhenenkevyesti pojan nenältä huulen kaarelle. Hän leikitteli sormillaan pojan raottuneilla huulilla, kunnes painoi omansa vasten niitä. Draco lopetti tuhinan, mutta nukkui yhä. Tai niin hän ainakin tahtoi Lunan luulevan, hän ei tahtonut herätä vielä. Siinä oli ollut niin hyvä olla, pitää Lunaa sylissä ja maata paikoillaan.
Luna puhalsi kevyesti Dracon korvaan. Draco hätkähti ja vilkaisi Lunaa äreästi. Luna vain hymyili seesteisesti ja toivotti kirkkaalla äänellään huomenta. Draco nyrpisti nenäänsä.
“Ei ole kiva herätä tuollaiseen”, hän tuhahti ja sulki silmänsä uudelleen.
“Tiedän, että sinä et nukkunut enää. Sinä tuhiset nukkuessasi, ja suusi on aina auki. Nyt sinä suljit sen ja olit ihan hiljaa. Ei minua noin helposti petkuteta”, Luna sanoi nauravalla äänellä. Hän oli täysin pirteä. Draco näytti vieläkin happamalta avatessaan silmänsä mulkaistakseen Lunaa nopeasti.
“Sinä tunnet minut liian hyvin. Vihaan sitä, kun joku puhaltaa korvaani”, hän murahti ja painoi silmänsä itsepintaisesti uudelleen kiinni.
“Niin tunnen. Ja tiedätkö, sinusta ei ollut kiva herätä korvaan puhaltamiseen, mutta arvaapa mitä?” Luna sanoi hymyillen kiduttavan suloisesti.
“No mitä?” Draco puuskahti vastoin tahtoaan.
“Minusta ei ollut ollenkaan kivaa, kun et vastannut minun suudelmaani vaan leikit nukkuvaa”, Luna sanoi yhä hilpeästi. Draco huokaisi raskaasti ja kampesi itsensä ylös.
Hän katseli hetken sängyllä jalat koukussa istuvaa Lunaa, joka hymyili ja sulki silmänsä.
“Minä odotan”, hän rallatteli. Dracon valtasi lämmin tunne, kun hän katseli Lunan kauniita kasvoja. Hän rakasti tuota tyttöä niin suunnattoman paljon.
Draco murahti ja kohottautui Lunan luo. Hän kietoi kätensä hitaasti Lunan niskan taakse ja toisen tämän lantiolle. Hän nojautui lähemmäs ja sulki omatkin silmänsä. Luna raotti huuliaan, ja hänen herkulliselta tuoksuva hengityksensä leyhähti Dracon kasvoille. Hellästi hän painoi huulensa Lunan pehmeille huulille.
“Kelpasiko?” Draco kysyi virnistäen.
“Kelpasi, oikein hyvin”, Luna naurahti ja suuteli Dracoa uudelleen. Nopeasti hän kuitenkin vetäytyi pois.
“Hei, älä karkaa”, Draco mumisi, kun Luna hypähti virkeänä pois sängyltä.
“Tule, mennään ulos! Siellä on ihana ilma”, Luna huikkasi tanssahdellessaan ovelle. Draco huokasi raskaasti ja kaatui kuolleen näköisenä sängylle.
***
Toinen kerta:
“Sinä sanoit, että täällä on hyvä ilma”, Draco tuhahti turhautuneena ja potkaisi maassa makaavaa kiveä. Hän oli lopulta lähtenyt Lunan mukaan ulos, mutta katui sitä nyt. Siellä satoi kaatamalla, ja Draco oli aivan märkä. Hän vihasi sadetta.
“Enkä sanonut, sanoin, että täällä on ihana ilma”, Luna korjasi reippaasti tanssahdellessaan sateessa kasvot taivasta kohti monta metriä Dracon edellä.
“Minun käsitykseni ihanasta on se, että on lämmin ja paistaa aurinko, eikä se, että minuutin ulkona seistyäni oloni on kuin uitetulla koiralla. Täytyy olla hullu, että pitää sateesta!” Draco narisi kuin pikkulapsi.
“Kuule, älä mollaa. Minä pidän sateesta, enkä ole hullu”, Luna sanoi ja hihkui ilosta hypähdellessään kadulla nilkkoihin asti vedessä.
“Siitä en menisi takuuseen”, Draco mutisi hiljaa niin, ettei Luna kuullut.
Muutamalla juoksuaskeleella Draco otti Lunan kiinni. Hän kaappasi tytön syleilyynsä ja kietoi kätensä tämän pikkuruiselle lantiolle.
“Mutta toisaalta sade on aika romanttista”, Draco kuiskasi hiljaa Lunan korvaan. Luna päästi vain epämääräisen ynähdyksen. Draco hymyili ja katsoi tytön kasvoja. Niiden ilme oli hieman poissaoleva niin kuin aina. Draco siirsi kätensä pois Lunan lanteilta ja siirsi ne tämän kasvoille. Hitaasti hän kallistui alemmas ja raotti huuliaan. Hän sulki silmänsä ja oli jo niin lähellä, että tunsi Lunan hengityksen kasvoillaan. Hän kumartui vielä lähemmäs ja…
“Ruttusarvisen niistaikin poikanen!” Luna kirkaisi ja henkäisi terävästi osoittaen jonnekin kaukaisuuteen. Draco tuhahti ärtyneenä. Hän oli juuri suutelemassa Lunaa, ei hänen pitäisi välittää mistään kummallisista olennoista, joita ei edes oikeasti ollut olemassa!
Lunan ilme kuitenkin sulatti hänet uudelleen. Luna hymyili ihanan iloisesti ja hengitti kiivaasti tuijotellen yhä eri suuntaan. Hän poukkoili paikoillaan ja yritti nähdä Dracon ohi. Draco käänsi tämän pään taas itseään päin.
“Sinä olet ihan hupsu”, hän sanoi lempeästi ja painoi huulensa Lunan huulille. Ja sillä kertaa Luna ei lähtenyt pois.
***
Kolmas kerta:
Luna oli mennyt suihkuun, vaikka Draco olikin huomauttanut sen olevan melko turhaa kaatosateessa seisoskelun jälkeen. Luna oli kuitenkin ilmoittanut hilpeästi, että rutiineja ei saa rikkoa. Sillä välin Draco oli laittanut radiosta soimaan taustalle hiljaisen rakkauslaulun ja sytyttänyt pari kynttilää. Yleensä hän ei tehnyt mitään niin siirappista ja yliromanttista, mutta tällä kertaa hän tahtoi kaiken olevan täydellistä.
Lunan tullessa suihkusta pelkkä pyyhe päällään Draco meni häntä vastaan ja pysäytti hänet. Luna näytti hämmentyneeltä, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin Draco polvistui hänen eteensä.
“Ahaa”, Luna kuiskasi lähes olemattoman hiljaa, kun Draco otti hänen kätensä omiinsa.
“Minä rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta maan päällä. Rakastan sinua enemmän kuin vanhempiani, enemmän kuin ystäviäni, enemmän kuin mitään, mitä vain voit keksiäkään. Olet kaunein olento maan päällä”, Draco sanoi hiljaa ja katsoi jäänharmailla silmillään Lunan isoihin silmiin. Hänestä tuntui, että hän hukkui niihin uudelleen ja kesti hetken, että hän sai koottua itsensä.
Hitaasti hieman tärisevin sormin Draco otti takataskustaan pienen rasian ja avasi sen. Pehmeällä tyynyllä lepäsi kimalteleva timanttisormus, joka oli varmasti maksanut maltaita.
“Luna Lovekiva, tuletko vaimokseni?”
Tuli hetken hiljaisuus. Sitten Luna hymyili leveämmin kuin kertaakaan sinä aamuna, ja hihkaisi: “Tulen!”
Aika tuntui pysähtyvän, mutta sitten Luna kiskaisi Dracon ylös ja heittäytyi tämän kaulaan kiljuen. Draco nauroi ja pyöritti Lunaa sylissään ympäri. Luna yhtyi nauruun, ja kun Draco laski hänet lattialle, he suutelivat pitkään ja intohimoisesti. Dracon päässä pyöri, hänestä tuntui kuin hän olisi pyörtymäisillään onnesta.
Suudelman loputtua he halasivat toisiaan pitkään. Draco rutisti Lunaa ja hautasi kasvonsa hänen hiuksiinsa. Yhtäkkiä Luna tärisi hänen vartaloaan vasten.
“Itketkö sinä?” Draco kysyi hieman huvittuneena.
“En”, Luna sanoi ja nauroi. “Vaan nauran!”
“Miksi?” Draco kysyi ja irrottautui tytöstä siirtäen tämän kädenmitan päähän nähdäkseen tämän ilmeen. Luna todella hytkyi naurusta ja yritti saada ilmeensä kuriin.
“No, tuota… Kulta, minä vihaan tätä kappaletta”, hän sanoi nauraen ja osoitti radiota.
No, ehkei kaiken tarvinnutkaan olla niin täydellistä.
Fin.
Haasteen antaja: Pixie
Haaste: Eli toivoisin sellaista romanttista tekstiä parituksella Draco/Luna. Tyyliin sellaista romanttista fiilistelyä, vaikkapa aamulla siitä, kun ne herää toistensa vierestä, suutelee sateessa etc etc. Mutta jotain simppeliä ja kivaa tunnelmointia toivoisin. Angst olisi myös kivaa.
