Title: Jäisitkö luokseni?
Author: nettuski
Pairing: Hatuntekijä/Liisa
Rating: S
Genre: romance/fluff
Fandom: Liisa Ihmemaassa, 2010 (Alice In Wonderland)
Summary: Tyttö avasi kädessään olevan pienen pullon, jossa oli violetin väristä verta. Hän katsoi sitä vielä hetken. Kuitenkin ennen kuin hän pystyi juomaan sen, Hatuntekijä laittoi kätensä Liisan poskille, aivan kuin tämä oli tehnyt hänelle.Disclaimer: En omista hahmoja, surullista, mutta totta.
A/N: Sain sen verran kommentteja tuohon samalla parituksella olevaan raapaleeseeni (nimeltä Toive), että innostuin kirjoittamaan lisää.
Käytin tässä sitten vain nimitystä ’’Hatuntekijä’’, sillä Tarrant kuulostaa oikeasti liian oudolta suomenkielessä. XD
Huomautelkaa virheistä, jos niitä löytyy, niin voin sitten korjailla. Tämä on sitten muuten oma ”lopetukseni” elokuvalle.
Kritiikki ja kehut= <3
---------
’’Voisit jäädä.’’Liisa kääntyi ympäri nähdäkseen Hatuntekijän. Tyttö hymyili.
’’Mikä ajatus. Hullu, mutta ihana ajatus’’, hän sanoi, hymy haihtuen kasvoiltaan.
’’Mutta en voi.’’
Hymy, joka oli myös ollut Hatuntekijän kasvoilla, hävisi myös.
’’On kysymyksiä, joihin tarvitsen vastauksen. Asioita, jotka ovat vielä tekemättä’’, Liisa sanoi surullisesti.
Tyttö avasi kädessään olevan pienen pullon, jossa oli violetin väristä verta. Hän katsoi sitä vielä hetken. Kuitenkin ennen kuin hän pystyi juomaan sen, Hatuntekijä laittoi kätensä Liisan poskille, aivan kuin tämä oli tehnyt hänelle.
’’Ole kiltti.’’
Se oli käheä, hento kuiskaus, joka koski Liisan rintaan. Hänen isot, suuret vihreät silmänsä olivat epätoivoiset ja pyytävät. Hän avasi suunsa uudestaan:
’’En usko, että kestäisin enää lähtöäsi.’’
Liisan silmät suurenivat. Voisiko hän mahdollisesti…?
’’Hatuntekijä… minä-’’
Hän ei saanut lausettaan loppuun, koska Hatuntekijä asetti valkoisen sormensa Liisan huulille.
Mies irrotti hitaasti vielä toisen kätensä hänen poskeltaan. Tyttö katsoi vielä kerran pulloa käsissään, ennen kuin hän kääntyi ympäri, ja ojensi sen Valkoiselle Kuningattarelle.
’’En lähde. En vielä tänään.’’
Vahvat käsivarret vetivät hänet tiukkaan halaukseen takaapäin. Lämpö, ja jokin toinen tunne valtasivat hänen kehonsa, ja kerrankin Liisa tunsi olevansa oikeassa paikassa. Hatuntekijä kuiskasi hänen korvaansa jotakin juuri sillä äänellä, mikä sai perhoset lepattamaan hänen vatsassaan.
’’Kiitos.’’---------
A/N: En yrittänyt edes tuoda tässä esille Hatuntekijän hulluutta, koska tuo oli kuitenkin sen verran koskettava hetki. Kommentit antavat sitte kirjoitusintoa (wink wink), mutta kertokaa kuitenki mitä tykkäsitte.
Kuten varmasti huomasitte, se oli sitten raapale.