A/N: Spurttiraapale IV-haasteeseen. 7 rapsua joista kaksi "tuplaa". Destieliä + Sammy ja Jack
Jatkavat oikeastaan aika suoraan "tarinaa" edellisten raapaleiden perään.
Fluffia (hampaat meinasi mennä kirjoittaessa), vähän angstia ja huumoriakin.
Lusikoita ja
Rakkaus -sarjat spoilailevat pienesti uusinta jaksoa (13.06), ja ylipäätään nämä kaikki
spoilaavat 13 kautta.
Enjoy!
***
PainajainenDean seisoi taas pimeydessä. Musta tahma ulottui häntä puoleen sääreen, ja jokainen askel oli raskaampi kuin edellinen. Aine, jossa hän tarpoi, heijasteli välillä valoa, eikä Dean nähnyt, mistä tuo valo tuli.
Se oli sinertävää ja toi Deanin mieleen jotain, mistä hän ei aivan saanut kiinni.
Hän paleli, ja hengittäminen oli tukahduttavan vaikeaa.
”Cas”, Deanin ääni oli käheä kuiskaus, ja valo voimistui hiljalleen, kun hän kutsui enkeliä yhä uudelleen.
Dean jatkoi kahlaamistaan, vaikka jokainen suunta näytti samalta. Sininen valo seurasi häntä, pyrki välillä hänen edelleen.
Kun Dean ei jaksanut enää, valo otti hänet kiinni, ja äkkiä Dean oli Castielin sylissä.
Turvassa.
*
Dean heräsi yksin, henkeään haukkoen.
”Cas?” Dean inhosi värähdystä äänessään, sitä samaa heikkoutta, joka nosti aina päätään, kun hän hetkeksi unohti. Castiel oli bunkkerissa, Castiel oli elossa.
Ja Dean kutsui häntä kuin lapsi, joka oli herännyt painajaisesta, kutsui äitiä pitämään kädestä kiinni, kunnes uni vaihtuisi parempaan.
”Cas?” Dean kuuli äänensä särkyvän ja painoi käden suunsa päälle hiljentääkseen hätääntyneen lapsen.
Hänen sydämensä ei hidastanut kuumeista tykytystään ja Dean nousi tärisevin jaloin sängystä. Castiel seisoi käytävällä, heti Deanin oven ulkopuolella. Enkelin silmät olivat kiinni ja tämä tuntui olevan jossain kaukana.
Dean nojautui Castielia vasten samalla lailla kuin unessa, sulki silmänsä ja hengitti.
Lusikoita Hitaasti Castielin ruumis heräsi ja käsivarret kietoutuivat Deanin ympärille.
”Näitkö taas painajaista?” Castiel mumisi Deanin kaulaan. ”Samaa kuin viimeksi?”
Dean kohotti katseensa silmät kysyvinä. Hän ei ollut kertonut unestaan kenellekään.
”Sinä olit siellä oikeasti.”
Se ei ollut kysymys, mutta Castiel nyökkäsi silti.
”En saanut sinua muuten heräämään.”
Dean sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Pyyntö roikkui kurkussa odottamassa.
Tule nukkumaan minun kanssani?”Minä tulen nukkumaan sinun kanssasi”, Castiel sanoi posket punehtuen, ja Dean rypisti kulmiaan.
”Anteeksi”, enkeli katsoi häpeissään poispäin.
Dean tarttui Castielin käteen.
”Jos saisin sen verran henkilökohtaista tilaa, että olisin ajatuksissani yksin? Ja tiedoksesi, minä olen sitten pikkulusikka.”
”Miten ruokailuvälineet liittyvät siihen, että nukumme yhdessä?” Castiel kysyi. Dean naurahti hiljaa.
Käytävän pimeys oli äkkiä lämpimämpää, ja Deanin huoneen hämärä muistutti kotoisaa pesäluolaa, kun Dean veti Castielin perässään sängylle ja painautui selkä enkelin rintaa vasten.
”Ei minua ole lasista tehty”, Dean mumisi ja kietoi Castielin käsivartta tiukemmin ympärilleen.
”Minä en vieläkään ymmärrä, miten keittiövälineet liittyvät tähän tilanteeseen.”
Deanin teki mieli vääntää vitsi posliinista, mutta hän onnistui jotenkin hillitsemään itsensä.
”Pidä vaan minusta kiinni, jooko, Cas?”
”En laskisi sinua koskaan irti, jos sellainen vaihtoehto olisi olemassa”, Castiel vastasi vakavana ja Deaniin huljahti kaikennielevä lämpö.
”Hyvä”, Dean hieraisi Casin poskea omallaan.
*
Jack raotti ovea niin hiljaa kuin kykeni ja pidätti hengitystään kurkistaessaan sisään Deanin huoneeseen.
Hän oli yhä hiukan varautunut Deanin lähellä. Välillä miehen katse tuntui kuin olisi uhattu aseella.
Mutta Jack oli etsinyt Castielia jo kaikista mahdollisista paikoista, eikä löytänyt. Sam oli neuvonut kysymään Deanilta, ja tässä sitä oltiin.
Jack keinui ovenraossa, nyt hän tiesi, että Dean ei arvostaisi herätetyksi tulemista yhtään. Nuorukainen siristi silmiään nähdäkseen pimeään huoneeseen kunnolla, ja hahmotti pian Deanin sängystä kaksi ihmistä. Ihmisen ja enkelin.
Dean näytti nyt paljon pehmeämmältä kuin aiemmin. Castiel makasi Deanin takana, vaikka Jack tiesi, etteivät enkelit nukkuneet.
Jack rypisti hämmentyneenä kulmiaan.
*
Kahvi tippui bunkkerin keittiössä, kun Dean ja Cas vihdoin ilmaantuivat noin kuvainnollisesti päivänvaloon Deanin huoneesta. Castiel avasi lusikkalaatikon ja pysähtyi äkkiä.
”Nyt minä taidan ymmärtää miksi puhuit silloin aiemmin lusikoista”, enkeli totesi ääni täynnä oivalluksen iloa. Dean hautasi kasvonsa kahvikuppiinsa ja mutisi posket punehtuen:
”Anna nyt vaan se lusikka että saan sokeria.”
”Nämä ovat kyllä kaikki pieniä”, Cas pohti, mutta ojensi Deanille teelusikan, kun tämä tarpeeksi mulkoili.
Sam rykäisi merkitsevästi, kun ei enää pystynyt teeskentelemään syventyneensä sanomalehteen.
”Sammy hiljaa”, Dean ärähti naama edelleen helottaen.
”Olen iloinen, että teillä on asiat hyvin, mutta en halua tietää yksityiskohtia…”
Jack ei ymmärtänyt mitään.
Rakkaus”Sinuna välttäisin tv-huonetta”, Sam madalsi ääntään tullessaan Jackia vastaan käytävällä. Pidempi Winchester ei tarkentanut sanojaan mitenkään, ja Jackin uteliaisuus heräsi.
Hän oli ollut matkalla kuntosalille, mutta teki täyskäännöksen heti Samin askelten lakattua kaikumasta.
Mitä sellaista tv-huoneessa saattoi olla, jota pitäisi välttää?
Jack hiljensi askelensa hiipimiseksi, hän oli oppinut että ihmiset tekivät niin, kun eivät halunneet tulla huomatuiksi.
Tv-huoneesta kuului kavioiden kapsetta, ja Jack kurkisti varovasti ovensuusta sisään.
Ruudulla pyöri selvästi cowboy-elokuva. Jack oli hakenut niistä tietoa edellisen metsästyskeikan jälkeen, ymmärtääkseen, miksi Dean oli aiheesta niin innoissaan. Hän ei vieläkään ymmärtänyt.
Mutta ei niissä silti Jackin mielestä mitään suoranaisesti vältettävää ollut.
Sitten hänen katseensa osui sohvaan, jonka selkänojan yli hän erotti kaksi päätä erittäin lähellä toisiaan. Bunkkerissa ei ollut kuin he neljä, joten siinä olivat epäilemättä Dean ja Castiel.
Jack pohti, saisiko hän ehkä liittyä seuraan.
Dean kääntyi katsomaan Castielia ja Jack perääntyi vaistonvaraisesti. Äkkiä tuntui huonolta ajatukselta keskeyttää, mitä ikinä huoneessa olikaan meneillään. Jack rypisti kulmiaan, miten jokin saattoi tuntua niin vahvasti, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan mitä tapahtui?
Tällä kertaa Dean näytti pehmeältä, vaikka oli hereillä.
Castiel näytti aina sellaiselta, lempeältä, kun enkeli katsoi Jackia. Jack oli nähnyt Deanin katsovan vain Castielia sillä tavalla.
Dean painoi suukon Castielin poskelle.
***
Jack vetäytyi huoneeseensa, otti saamansa läppärin syliinsä ja avasi videon, sen, jonka äiti oli jättänyt hänelle. Sen, jossa hänen äitinsä sanoi rakastavansa häntä.
Video teki Jackin uskomattoman onnelliseksi ja samaan aikaan surulliseksi. Jotenkin se sai hänet myös ymmärtämään paremmin sitä, mitä hän oli juuri nähnyt.
Dean rakasti Castielia. Jack oli varma siitä.
Siksi Dean oli ollut sellainen aiemmin, ikävä. Deanilla oli ollut ikävä.
Jack ikävöi äitiään, mutta hän oli puoliksi enkeli, joten ehkä hän hallitsi ikäväänsä paremmin.
Tai ehkä hänen voimiaan oli joskus vaikea hallita ikävän takia?
Ehkä hänenkin olisi vain löydettävä joku jota rakastaa. Joku tärkeä.
Ehkä ikävä paranisi.
