Väärä täydellinen Ron/Draco, tuplaraapale, K-11

[pikkuinen]

Title: Väärä täydellinen
Author: pikkuinen
Genre: angst, draama, slash
Rating: K-11
Pairing: Ron/Draco


Käsiä, ihoa, huulia, Tylypahkan käytävän kylmä seinä ja tukko vaaleita hiuksia. Miten kaikki tuntui niin oikealta ja niin väärältä, niin oikealta ettei Ron voinut kuin painaa vaaleaa luihuista vasten seinää ja toivoa, että jotenkin pääsisi lähemmäs ennen kuin tajuaisi, miten väärin kaikki oli ja kupla särkyisi lattialle ropiseviksi vesipisaroiksi.

Eikä Ron voinut edes ajatella toisen nimeä nälkäisten huulien liukuessa hänen leuallaan, sateen hakatessa linnan ikkunoita ja rytmittäessä sitä hullua, absurdia hetkeä, johon Ron ei olisi uskonut koskaan joutuvansa. Nimen ajattelu saisi hänet tajuamaan asioita, joita hän ei halunnut tajuta, ei juuri nyt, kun kaikki tuntui niin syntisen hyvältä - enemmän oikealta, vähemmän väärältä. Eikä kukaan koskaan saisi tietää, vaikka Ron halusi huutaa sen tunteen koko maailmalle, kuinka kukaan ei voinut ymmärtää miten hyvältä väärä saattoi tuntua.

Vasta kajahtelevat askeleet saivat heidät erkaantumaan toisistaan ja todellisuuden palaamaan taas todellisuudeksi, jossa Ron tunsi joskus itsensä niin irtonaiseksi ja halusi vain repiä ihostaan ne normit, jotka kielsivät täydellisyyden.

Opettajan epäilys siitä, että he olivat tapelleet, tuima katse - miten lähellä viha ja rakkaus olivatkaan toisiaan. Toisen silmissä oli jotain uhmakkaan itsetietoista, mutta myös sitä nälkää, jonka Ron tiesi löytyvän omistakin silmistään, kun heidän tiensä erosivat eri suuntiin.

Seuraavana päivänä oli vain katumus ja kylmiksi sanoiksi purkautuva epätoivo.

[Ruskapoika]

On tuosta näytä edellisen käynnin jälkeen kirjoitetut viesti -nappulasta jotain hyötyä! Nimen perusteella tämän sieltä aukaisin ja enkä todellakaan pettynyt. Ron/Draco on sitä harvinaista herkkua, mitä löytyy vielä aivan liian vähän :/ Kuvailu tässä on kaunista ja Ronin ajatuksista sai hyvin kiinni. Ja tykästyin tuohon lopetukseen ihan hirmuisesti! Se vain sopii tuohon niiin täydellisesti. Toisaalta oli hyvä, että tämä oli näin lyhyt, vaikka sitäkään en kiellä, ettenkö olisi lukenut pidempäänkin.

Pidin tästä ihan hirmuisesti, jos se ei käynyt jo selväksi Rakenta hiukan uupuu, mutta väsyneenä sitä ei vain osaa kirjoittaa...

~Ruskapoika

[Pai^]

Aivan ihana! Tosi koskettava, melkein tuli kyynel silmiin. Pidän erityisesti Ron/Draco -parituksista, vaikka nää onkin melko harvinaisia. Persoonallinen ficci <3

[Resonanssi]

niin ihana, että ihme etten voihki hulluna koneen toisessa päässä

mä kiitän kumarran näin upeasta ficistä

[Antura_]

O_O Tää oli suorastaan ihana! Kuvailu oli onnistunut täydellisesti omasta mielestäni, itseasiassa ei ole yhtään mitää moitittavaa tästä tekstistä. Todella hyvää tekstiä ja hyvin kuvailtua.
Ron/Draco ficcei tosiaan on todella vähän joten ihan mukavaa että näitä edes jostain löytyy.

Hienoa tekstiä!  

[pikkuinen]

Ruskapoika, kiitos kommentista! Ron/Dracoa lukisi tosiaan kyllä mielellään enemmänkin, kuin mitä sitä finistä löytyy, en ole tainnut lukea täällä yhtäkään ficciä kyseisellä parituksella. :---(

Jekaterina, kiitos! Musta on aina kiva, jos joku lukee ficcini ja pitää siitä huolimatta just esim. parituksesta, joka ei miellytä. ^^

Pai^, aww, kiitos!

Resonanssi, ihana, kiitos.

Antura_, hämäävää, katoin että ruutua pitkin juoksee muurahainen kun tossa menee toi teksti ympäri. :''D Mutta kiitos kommentista, ja tosiaan lisää Ron/Dracoa finiin!

[MissWeasley]

Selasin tota sun listaustas (kuinkakohan monetta kertaa...) ja lueskelen sun ficcejäs varmaan sadatta kertaa
Oot todella hyvä kirjottaja, ja tää paritus on loistava!
Kirjotat miltei jumalaisesti, tykkäsin tosta kupla vertauskuvasta

Kiitos tylsän päivän piristyksestö, lähden lueskelemaan lisää ficcejäsi


~Missy

[Vendela]

Tämä aarre löytyi stalkkerinapin takaa ja ihanaa, että joku vieras tätä lueskeli niin huomasin itsekin tämän

Ah, Ron ja Draco ja nämä tunteet! Mikä onkan oikein ja mikä väärin, ja miksi näin pitää olla. Todella hienosti kirjoitettu tarina, tykkäsin valtavasti.

Käsiä, ihoa, huulia, Tylypahkan käytävän kylmä seinä ja tukko vaaleita hiuksia.

Tämä alku oli tosi hieno ja jäin heti fiilistelemään tätä ensimmäistä lausetta. Tässä tiivistyi todella hyvin niin kokonaisuus kuin tuo yksi varastettu hetkikin.

Seuraavana päivänä oli vain katumus ja kylmiksi sanoiksi purkautuva epätoivo.

Loppu oli taas viiltävä ja jätti todella surullisen fiiliksen. No, angstia tämä olikin joten näin pitikin olla. Silti pieni osa minua toivoo, että kunhan nämä tästä kasvavat niin yhteys löytyy uudelleen

Vaikka tarina on vuosien takaa, niin tämä on kestänyt todella hienosti aikaa Lämmin kiitos tästä!

Vendela