Kupla korjasi alaotsikon tiedot näkyviin.Ikäraja: S se taitaa olla
Genre: Angst, Romance, Het nyt ainakin
Paritus: Gregor/Jana, (Gregor/Samia)
Fandom: Lemmen viemää
Vastuuvapaus: En omista hahmoja enkä paikkoja, ne kuuluvat jollekin isolle saksalaispampulle joka on tämän tv-sarjan luonut
Summary: Samian lähdön jälkeen Gregor oli opetellut rakastamaan uutta vaimoaan melkein yhtä hyvin kuin Samiaa, suurta rakkauttaan, ja sitä paitsi, Jana tappaisi itsensä jos Gregor jättäisi hänet nyt.A/N: Joo, tänään kattelin vähän Lemmen viemää nauhotuksia telkasta ja kun olin katsonut sen jakson jossa Jana pyytää Gregoria lähtemään kanssaan Berliiniin, syntyi tällainen idea. Osallistuu myös Entä jos?-haasteeseen. Enjoy if you can!
Gregor istui Fürstenhofin ravintolassa tuijotellen väljähtyneeseen punaviiniinsä. Taustalla soiva elegantti musiikki olisi normaalisti hivellyt korvia, mutta tyhjässä ravintolassa se vain kaikui epämiellyttävästi.
”Haluatko uuden lasillisen?” Felix kysyi tiskin takaa kuivaten samalla yhtä ravintolan tuhansista laseista. Gregor nyökkäsi pää painuksissa.
”Ongelmia Janan kanssa?” mies kysyi myötätuntoisesti. Niin, Jana. Kaikki Gregorin elämässä oli alkanut mennä alamäkeen Janan tulon jälkeen. Fürstenhofiinhan nainen oli saapunut alunperin selvittämään Samian isän, Joshua Oboten, murhaa, ja siinä samassa saattanut Gregorin ja Samian eroon ystävänsä Philippin avulla. Silloin Gregor ei tietenkään ollut osannut syyttää siitä Janaa, vaan oli sen sijaan ystävystynyt komisarion kanssa.
”Niin. Jana ei halua vieläkään mennä terapeutille”, Gregor kertoi väsyneesti ja nojasi päätään käsiinsä. Vasemmassa nimettömässä kiilteli kultainen vihkisormus. Janan traumat tämän veljen kuolemasta olivat ajan mittaan vain pahentuneet, eikä hän halunnut puhua siitä kellekään. Ei edes Gregorille. Kaiken kaikkiaan, Jana oli aivan eri nainen kuin se, jonka Gregor kihlannut kolme vuotta sitten. Vaikka eipä Gregor juuri silloin ollut edes välittänyt, millainen Jana oli, hän oli vain halunnut eroon siitä tuskasta jonka Samia hänelle tuotti ottamalla ja lähtemällä Ugandaan heti saatuaan rahat Afrikan Kyyneleestä, verisestä timantista. Mutta sitä hän ei tietenkään kellekään kertoisi.
”Sinun pitäisi tehdä jotain, Gregor, tai sekoat itsekin”, Felix huomautti ja nosti uuden viinilasin Gregorin eteen. Toisin kuin Felix, Gregor ei näyttänyt ollenkaan ikäiseltään, onnelliselta aviomieheltä. Tummat hiukset olivat sekaiset ja kiillottomat ja silmien alla sinertävät renkaat kielivät väsymyksestä ja valvotuista öistä. Olemuskin oli väsähtänyt ja vaatteet nuhruiset. Janan jokaöiset painajaiset verottivat voimia kummaltakin.
”En minä voi pakottaakaan häntä, eikä muista vaihtoehtoja ole”, Gregor sanoi painokkaasti. Ei, hän ei jättäisi Janaa nyt. Samian lähdön jälkeen Gregor oli opetellut rakastamaan uutta vaimoaan melkein yhtä hyvin kuin Samiaa, suurta rakkauttaan, ja sitä paitsi, Jana tappaisi itsensä jos Gregor jättäisi hänet nyt.
”Gregor...”
”Ei.”
Gregor nousi tiskin äärestä ja lähti kotiin, kello oli jo vaikka mitä. Felix jäi huolestuneena katsomaan ystävänsä perään, mutta tuumasi sitten miehen selviävän kuten aina ennenkin. Sen sijaan hän nappasi käteensä Gregorilta jääneen koskemattoman viinilasin. Mitä turhaan haaskata hyvää viiniä.
***
”Jana? Oletko täällä?” Gregor kysyi pehmeästi astuessaan ovesta isään. Vaaleahiuksinen, riutunut nainen ilmestyi oviaukkoon – hän oli kuullut avainten rapinan jo ennen miehen tuloa.
”Täällä on niin kylmä, Gregor...” Janan silmät olivat suuret ja kylkiluut törröttivät ohuen satiiniyöpaidan alta. Naiselle Rolfin itsemurha ja töistä lomauttaminen olivat olleet aivan liikaa, ja sitten oli tullut vielä Philippin itsemurhakin. Gregor pelkäsi naisen jonakin päivänä, kun hän ei olisi paikalla, murtuvan ja satuttavan itseään.
”Mene vain takaisin peittojen alle, kulta. Minä säädän lämmitystä ja tulen ihan pian perästä”, Gregor sanoi pakottaen äänensä rauhallisesti. Ovi naksahti hiljaa sulkeutuessaan miehen takana. Jana nyökkäsi ja katosi.
Gregor käveli patterille ja sääti niitä kovemmalle. Ne olivat nyt täydellä teholla, mutta tällä menolla nekään eivät riittäisi pitämään Janan anorektista kehoa lämpimänä. Miten paljon helpompaa olisikaan, jos herra Obote ei olisi koskaan kuollut... Gregor esti itseään ajattelemasta pidemmälle. Samiaa ei saanut ajatella, hänellä oli nyt Jana. Ja hän oli onnellinen, niin kuin Samiakin omalla tahollaan.
Samia oli kerran lähettänyt Gregorille kortin Ugandasta, mutta Gregor oli piilottanut sen Janan vuoksi. Oikeasti hän olisi halunnut laittaa sen jääkaapinoveen. Mutta siitäkin oli jo kauan, eikä postikortissa ollut sanaakaan kaipausta, kirjaintakaan epätoivoa, ei edes pisteen vertaa jossittelua. Samia oli mennyt Ugandassa naimisiin jonkun heimolaismiehen kanssa ja toivotti Gregorille hyvää loppuelämää. Siinä kaikki. Raskaasti huokaisten Gregor jätti patterin rauhaan ja lähti makuuhuoneeseen Janan luo. Kunpa tänä yönä ei olisi painajaisia.
