Anteeksi tupla postaus!
Ja jatkoa! Olkaa hyvät, siinä kesti... KAUAN! Liian kauan.... Mutta nauttikaa ja kommentoikaa!
xoxo,
kjatri
4. It’s time to realise that I’m pregnantRaskaus oli jo edennyt viidennelle kuulle, ja se näkyi aika kohtuullisen hyvin, marketeissa mummojen päät kääntyivät aina katsomaan. He eivät käsittäneet teiniraskauksia, en minäkään, mutta silti kannoin jotain niin ihanaa tyttöä sisälläni. Hän oli jo muuttanut elämäni totaalisesti, en malttanut odottaa neljää kuukautta sitä, kun hän tulisi ulos. Charlie oli vihdoin hyväksynyt asian, mutta hän ei ollut kuvitellut, että hänestä tulisi näin pian ukki.
Rosalie ja Alice kävivät täällä aina lomilla, koska heidän piti mennä takaisin istumaan koulunpenkille. Mitä Edwardkin olisi ajatellut, kun olisin palannut kouluun, ja mahani olisi ollut hieman pyöreämpi? Emmett olisi vain kettuillut siitä, miten olin lihonut, kun en ollut ollut Beverly Hillsissä kaikkien laihojen ihmisten ympäröimänä, niin olin päästänyt itseni lihomaan. Olin lihonut vain mahani kohdalta, siitä missä tuleva tyttäreni nyt eleli.
Kiertelin kaupassa katsomassa pinnasänkyjä ja muita tarpeellisia tavaroita, rahasta minulla ei ollut puutetta, mutta tämä oli hankalaa ilman Alicea. Minulla oli ongelmia shoppailla ilman Alicea ja totta kai ilman Rosalieta. He tulisivat viikonlopuksi, samoin Emmett ja Jasper. Emmett oli kuulemma haltioissaan näkememässä minua, tyttöä, jota hän voisi kiusata ja Jasperillakin oli kuulemma ikävä. Minäkin ikävöin heitä.
Ei tästä tulisi mitään, ajattelin ja marssin ulos kaupasta. Minä tarvitsisin Alicea, pakko kai se olisi joskus myöntää, mutta ehkä en paljastaisi sitä hänelle ikinä.
☆ ★ ☆ ★
Olimme vihdoin päässeet muuttamaan omaan taloomme, se oli kaksi kerroksinen ja tehty harmahtavasta tiilestä. Siinä oli suuret valkokarmiset ikkunat, ja ovi oli hieman synkähkö, mutta se ei haitannut. Talossa oli myös torni, johon tyttöni huone tulisi.
Astuin sisään tummasta puuovesta, jossa oli ikkuna, joka oli täynnä erivärisiä tummia laseja. Olin eteisessä, jonka seinät oli maalattu vaaleanruskeiksi ja sisustettu ruskean eri sävyillä. Sieltä lähtevä käytävä oli samanvärinen. Käytävän vasemmalla puolella oli vihreänsävyinen keittiö, keittiöstä kulki oma ovi ruokailuhuoneeseen. Käytävän oikealla puolella oli niin sanottu oleskeluhuone, jossa oli kirjoja ja sen sellaisia ja myös tummanruskeat portaat, jotka veivät yläkertaan. Lähdin kävelemään yläkertaan, siellä oli huoneeni aivan tulevan tyttäreni huoneen vieressä. Jos olisin jatkanut matkaani, olisin kävellyt olohuoneeseen, joka oli myös sisustettu vaaleasti. Jokainen huone oli sisustettu jonkin värin mukaan.
Pääsin vihdoin omaan huoneeseeni, se oli sisustettu sinisen eri sävyillä ja valkoisella, siellä myös oli valkoinen pianoni. Huoneen ikkuna osoitti takapihalle, ja ikkunoiden kohdalla seinää oli hieman pyöristetty. Ikkunoita verhosivat vaaleat verhot, ja seinät olivat vaaleansiniset. Istahdin yhdelle siniselle sohvalle ja avasin kannettavan tietokoneeni pöydälle, menin selailemaan lastenvaatteita, mutta en osannut valita, kaikki olivat niin ihania. Tämä tosiaan oli Alicen heiniä.
’’Bella’’, kuului ovelta ja nostin katseeni. Charlie.
’’Niin?’’ kysyin uteliaana. Mitä hän nyt oli keksinyt?
’’Ajattelin, jos menisimme tänään ulos syömään’’, hän sanoi hymyillen.
’’Totta kai, olen valmis 15 minuutissa’’, sanoin, ja Charlie nyökkäsi ja sulki oven. Mitä minä pukisin päälleni? Valitsin tummahkot farkut, mustan löysän topin, jossa oli niittejä rintojen välissä, pitkän vaaleanpunaisen neuleen ja jalkoihini laitoin vaaleanpunaiset, mokalla päällystetyt korkokengät, joissa oli kymmenen sentin korko. Meikkasin nopeasti: puuteria, kajaalia, ripsiväriä ja hieman huulikiiltoa. Laitoin hiukseni ylös ja nappasin laukun, jonne laitoin puhelimeni ja kukkaroni. Olin valmis, yksi vilkaisu peiliin ja menoksi.
Saavuimme kiinalaiseen ravintolaan, rakastin kiinalaista, se oli varmaankin parhainta ravintolaruokaa, mitä tiesin. Menimme tiskille, josta saisimme pöytämme.
’’Varaus nimellä Swan’’, Charlie sanoi, ja tarjoilija nyökkäsi ja lähti kuljettamaan meitä pöytää kohti. Istuin paikalleni ja Charlie vierelleni ja tarjoilija hävisi.
’’Miksi me istumme kuuden hengen pöydässä?’’ kysyin, mutta hän ei välittänyt vastata. Kenties me söisimme joidenkin sukulaisten kanssa. Olin uppoutunut ruokalistaan, en tiennyt, mitä tilaisin.
’’Anteeksi, että olemme myöhässä’’, kuulin tutun äänen sanovan, ja nostin katseeni puhujaan. En voinut uskoa, että tämä oli totta.
’’Alice? Mitä te täällä teette?’’ kysyin, olin aivan ihmeissäni. Heidän olisi pitänyt olla koulussa, ei täällä, ei ennen perjantai-iltaa.
’’No halusimme tulla aikaisemmin, tai Emmett halusi, hänellä oli niin ikävä. Ja Carlisle ja Esme päästivät meidät mielellään ja koulussa poissaolomme syy on se, että me tulimme katsomaan sinua’’, Alice kertoi.
’’Olen iloinen, että tulitte ja isäkään ei kertonut mitään’’, sanoin, ja tarjoilija tuli luoksemme, ja tilasimme annoksemme. Muutamia hetkiä myöhemmin olimme valmiit ja lähdimme kohti kotia.
☆ ★ ☆ ★
Aamulla heräsin siihen, kun tulevan lapseni huoneesta kuului puhetta. Katsoin kelloa, vasta kahdeksan. Nousin ylös hieman väkinäisesti ja siistin hitusen hiuksiani ja lähdin kävelemään huonetta kohti. Päälläni oli toppi, joka kiristi hieman mahani kohdalta, ja yöhousut. Hieroin silmiäni, kun astuin sisälle. Emmett ja Jasper kokosivat pinnasänkyä. Okei, montako miestä tarvittiin kokoamaan pinnasänky? Ilmeisesti kaksi, jotka eivät osanneet käyttää ohjeita, joka lojui lattialla heidän takanaan. Mutta en minä ollut ostanut pinnasänkyä?
’’Mistä te tuon saitte?’’ kysyin hieman uneliaan kuuloisena.
’’Alice tilasi tämän’’, Jasper sanoi kiltisti ja jatkoi puserrusta.
’’Eikö olisi vain helpompi käyttää ohjeita?’’ sanoin hieman ivallisemmalla äänellä.
’’Bella, luuletko, että tarvitsemme ohjeita pinnasängyn kokoamiseen?’’ Emmett kysyi.
’’Kyllä, koska te ette osaa. Jasper, puhu tuolle järkeä’’, sanoin ja lähdin pois huoneesta. Totta kai Emmett nyt luuli itsestänsä liikoja, koska oli saanut pokattua Rosalien. Astelin laiskoin askelin alakertaan, josta kuului puheensorinaa. Rosalie ja Alice istuivat pöydän ääressä juomassa teetä, ja Charlie yritti paistaa pekonia ja kananmunia. Yleensä minä olin laittamassa aamiaista, mutta hän halusi osoittaa vieraanvaraisuutensa.
’’Huomenta Bella’’, Alice sanoi iloisella äänellä.
’’Huomenta, olettepa virkeitä’’, sanoin ja istuin pöydän ääreen.
’’Sinäkin vaikutat varsinaiselta auringonpaisteelta’’, Rosalie vitsaili. Niin varmaan, luultavasti hiukseni eivät olleet kuosissa, silmäni olivat vielä puoliksi unessa ja minua nukutti.
’’Uskon sen.’’
’’Bella, haluatko jotain?’’ Alice kysyi, kun nousi ylös pöydän äärestä.
’’Voisin ottaa lasillisen vettä’’, sanoin ja painoin pääni pöytään. Miksi Emmettin ja Jasperin piti metelöidä?
’’Bella, mikä on?’’ Charlie kysyi.
’’Väsyttää hieman, ei mikään muu’’, sanoin ja yritin saada itseni hieman pirteämmäksi.
☆ ★ ☆ ★
Olimme sopineet aiemmin Alicen kanssa, että menisimme lastentarvikeostoksille ja alkaisimme muodostaa lastenhuonetta, mutta se taisi jäädä unelmaksi, kun pihaamme tuli suuri valkea kuorma-auto, joka sisälsi kaiken, mitä tarvitsisin lastenhuoneeseen. Niin tyypillistä Alicea.
’’Bella?’’ Emmett kysyi.
’’Kerro, Emmett’’, sanoin ja käännyin katsomaan häntä kirjani takaa.
’’Lähtisitkö kanssani syömään?’’
’’Eihän minulla ole muutakaan tekemistä, en saa osallistua lapseni huoneen tekemiseen, joten voin lähteä. Mutta ensin käyn vaihtamassa vaatteet’’, sanoin ja nousin sohvalta. Kävelin huoneeseeni ja menin kaapilleni, nappasin mustat äitiysfarkut, violetin pitkähihaisen, jossa oli vene kaula-aukko, ja puin mustan pitkän neuleen sen päälle ja nappasin mustat saappaat jalkaani. Katsoin itseäni pelistä, mahani tuli söpösti esille. Asetin käteni mahani päälle ja vaivuin ajatuksiini.. Kuvittelin, että Edward seisoi takanani ja laittoi kätensä käsieni päälle ja kuiskutteli kaikkea söpöä korvaani.
’’Bellaa, oletko pukeissa jo?’’ kuulin Emmettin kysyvän oveni takaa ja palasin tähän maailman. Nappasin mustan olkalaukkuni ja laitoin sen olalleni. Huokaisin, Edward ei saisi koskaan tietää, että meillä oli yhteinen lapsi. Ei koskaan… Ei pitäisi vannoa, mutta niinhän minä juuri tein.
Aukaisin oven ja astuin käytävään, jossa Emmett odotti kärsimättömänä. Lähdimme hiljaisuudessa alakertaan, ja Jasper oli eteisessä.
’’Minäkin tulen’’, hän sanoin ja nyökkäsin. Mitä ihmettä, ehkä heillä oli jokin taka-ajatus..
’’Totta kai’’, sanoin ja avasin oven ja kävelin autoni luo. Olin juuri avaamassa kuskin puoleista ovea.
’’Bella, sinä et aja’’, Emmett sanoi ja nappasi avaimeni. Miehet.
’’Älä tapa sitten autoani’’, sanoin ja kävelin toiselle puolelle ja istuin pelkääjän paikalle.
’’En tietenkään, kunhan kokeilen, miten kovaa se kulkee.’’ Nyökkäsin vain ja laitoin turvavyön kiinni.
Pian saavuimme ravintolan eteen, joka olikin Mc Donald’s kuinka kekseliästä. Olin odottanut vähän jotain muuta, mutta kyllä tämäkin kelpasi. Nousimme autosta ja kävelimme tiskille, tilasimme ruuat ja menimme ikkunapaikalle odottelemaan niitä.
’’Bella, oletko koskaan ajatellut kertoa Eddielle?’’ Emmett kysyi, minä arvasin, että tähän oli koira haudattuna.
’’En, Emmett. En halua, että hän saa koskaan tietää, että odotan hänelle lasta’’, sanoin rauhallisesti ja siemailin juomaani.
’’Mutta eikö hänen kumminkin tulisi tietää?’’ Jasper kysyi.
’’Ehkä, mutta ei. Ei sen jälkeen, mitä hän sanoi.’’
’’Mutta et sinäkään ollut hänelle aivan rehellinen’’, Emmett muistutti.
’’Tiedän, minulla oli hyvä syy ja nyt on myös hyvä syy’’, sanoin topakasti. Ruokamme tuotiin pöytään, ja söimme hiljaisuudessa. Ehkä Edward saisi tietää lapsesta jokin päivä, ei. Ei hän saisi, minä vannoin. Tämän takia ei pitäisi vannoa, mieli muuttui…
