Ficin nimi: Livin' on a prayer
Kirjoittaja: minä
Genre: Draama, gen
Ikäraja: Sallittu
A/N:Inspaannuin Looptroop Rockersien biisistä, tämä on nopea parin tunnin tekele. Alkuperäisessä tekstissä henkilöt tykkäsivät puhua ja dialogi oli metrin mittainen, tässä vähän lyhennettynä kuitenkin.
Livin on a prayer
Cockrey oli pieni pölyinen kyläpahanen jossakin päin Montanan rajaseutuja. Sen asukasluku vastasi mitättömän pientä murto-osaa koko osavaltion asukasluvusta ja siksi se usein unohdettiin mainita koko osavaltioon kuuluvaksi. Sillä oli sama kohtalo kuin muillakin pölyisillä ja pienillä takapajuloilla: hidas kuoleminen. Sally's Diner sentään toimi jokseenkin vilkkaasti muutamaa mailia Cockreystä etelään, jossa se nökötti uljaassa ylhäisyydessään keskellä kullanväristä erämaata ja tummaa tietä muutamat loistelamput välkkyen mainostaen Sallyn erikoispannukakkuja, alkaen kaksi ja puoli dollaria.
Gina McCrouw pyyhki hikistä otsaansa viedessään hutaisemalla kirjoittamaansa lappua keittiöön, "Suklaahippu pannukakut, vierivät munat ja pannu kahvia kolmospöytään, kiitos", hän sanoi ei kenelläkään ja istuutui hetkeksi alaksi yrittäen käsillään hiukan löyhytellä itseensä viileämpää ilmaa. Aamu oli ollut kiireinen: monet rekkakuskit läpikulkumatkallaan pysähtyivät ensimmäisellä aamupysähdyksellään Sally's Dineriin ja tänään heitä oli lapannut ennätyksellinen joukko sisään samaan aikaan. Ginalla ja parilla muulla tytöllä oli ollut kädet täynnä, samoin Danny-paralla, joka oli saanut paistaa kasan munia enemmän kuin normaaliaamuna.
"Otas tästä", sanoi ääni hänen takaansa ja hänen eteensä tungettiin pyöreä rasia.
"Sarah, älä nyt viitsi, en minä nyt mitään puuteria tässä helteessä viitsi laittaa, kun ei ole nyt muutakaan.."
"Nimenomaan. Kuule, voisit vaikka hymyillä, jos tietäisit näyttäväsi hyvältä. Sitä paitsi meitä ei Sallyn erikoispannarit kauaa pelasta, jos tarjoilijat juoksevat ympäriinsä kuin linnunpelättimet, ota tästä nyt."
"No jos minä nyt vähän", Gina sanoi katkaisten Sarahin alkavan puhetulvan. Sarah Smith oli hurmaava nainen, mutta pälpätti kuin papupata halusipa sitä kuulla tai ei. Hän avasi puuterirasian ja katsoi hetken virttinyttä ja punanaamaista peilikuvaansa. Olisi ehkä todella kannattanut jotakin aamulla laittaa, hän mietti ja levitti puuteria varovaisin sormin kasvoilleen, ei auttanut rikkoa Sarahin puuteria tai käyttää sitä liikaa.
"Lakkaa tuputtelemasta sitä yhdellä sormella, ota nyt reippaasti ja levitä kunnolla, niin saattaa tuloskin näkyä!" Sarah nappasi puuterirasian Ginan sormista ja tuputti sitä kunnolla nenän päälle ja poskille reippain ottein.
"Kaikella hyvällä, mutta nukkuminen ei ole yliarvostettua, tiesit kai sen? Mitähän Tommy sanoo, kun kuljet taas silmäpussit polvissa ympäri kylää, koska hän muuten palaa?"
"Ensi viikolla, soitti eilen ja sanoi, että kokeilee myös Totchurcissa ja tulee kotiin vasta maanantaina, joten minulla on hyvin aikaa vetää vielä parit tuplat ennen hänen paluutaan.."
"Taasko teit tuplat? Luoja Gina, ei mikään ihme, että näytät puusta pudonneelta jatkuvasti. Ei tuokaan ole ihan tervettä!”Sarah huudahti, vetäisi sitten keuhkot täyteen ilmaan ja kädet viuhuen aloitti jo tutuksi käynyttä puhettaan: “Kuule nyt menet kotiin ja nukut vähän, kyllä me Darlan kanssa sinun vuorosi hoidellaan, älä sinä siitä yhtään huolehdi ja Sallylla ei ole siihen nokan kopauttamista, kaikki tietää että sinä olet muutenkin paras tarjoilja täällä..!"
"Sarah, Sarah!” Gina huudahti, katkaisten alkavan puhetulvan, joka ei loppuisi tämän vuoron aikana.
“Kiitos tarjouksesta, mutta sinä tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että niitä tuplavuoroja tarvitaan meillä päin, enkä minä aina ole niin väsynyt, en vain saanut unta yöllä. Illalla oli niin kiire ja aamulla piti nousta aikaisin", hän sanoi ja heitti väsyneen hymyn Sarahille, joka katsoi häntä kulmat kurtussa ja kyllästyneen näköisenä. Sarah huokaisi syvään ja nyökkäsi sitten Dannylle, joka oli kuunnellut heidän keskusteluaan pannunsa vierestä ja kääntyi huikkaisemaan olkansa yli Darlalle, joka tuli keittiöön astiavuoren kanssa: "Vie pannarit ja munat kolmoseen, me pidetään Ginan kanssa tauko." Sarah kävi hakemansa takkinsa taskusta tupakkansa ja työnsi sitten Ginan takaovesta ulos pienelle takapihalle, josta saattoi nähdä osan valtatiestä ja muutaman kitukasvuisen pensaan.
Sarah sytytti tupakkansa ja imi sitä pitkään hartaasti silmät puoliummessa. Gina istuutui hänen viereensä portaalle ja suki pitkää tukkaansa paremmin ponihännälle. Oli ollut pitkä aamu.
"Tommy tulee siis maanantaina ja meinasit olla töissä siihen asti?" Gina huokaisi ja vältteli vastausta. Hän oli kuullut saman saarnan Sarahilta moneen kertaan ja hän osasi sen kohta ulkoa. "Näin ajattelin. Ei puhuta tästä nyt, on ollut raskas aamu."
"Menisit kaupunkiin töihin, saisit enemmän palkkaa. Emme mekään Johnnyn kanssa rahassa kieri, mutta tuo se Johnnykin rahaa kotiin eikä meidän tarvitse vain minun palkallani kituuttaa."
"Sarah. Kyllä Tommykin tienaa", hän sanoi väsyneesti ja turhautuneena keskustelemaan aina samasta aiheesta. Tommy oli cowboy ja kierteli ympäri maata kisoissa milloin minkäkin pituisilla matkoillaan. Viimeksi hän oli tuonut muutaman tuhat dollaria voittorahoja kotiin marraskuussa. Siitä oli pitkä aika. Ja sekin raha oli käytetty melkein kokonaan Tommyn auton paikkaamiseen ja uusiin ikkunaverhoihin.
"Tiedät itsekin, ettei hän tienaa tarpeeksi. Mene kaupunkiin töihin ja muuta sinne, Tommylla nyt ole siihen mitään sanomista, hänhän se ympäri maita ja mantuja kiertää ja on aina poissa, sama kai se silloin on, mihin sitä päänsä silloin laskee."
"Mitä minä kaupungissa? Tiedät etten pidä kaupungeista, eikä pidä Tommykaan. Eikä tämä ole lopullista, jonain päivänä Tommy asettuu aloilleen ja silloin kaikki helpottuu, saatpa nähdä", Gina sanoi ja toivoi koko sydämestään, että voisi myös itse uskoa omat toiveikkaat sanansa. Hän katsoi käppyräistä maisemaa ja mietti hetken, mitä erikoista hän siinä näki, ettei voinut jättää sitä kaupungin houkutuksien edessä.
"Sinä olet uskomaton, Gina. Tiedän, että rakastat Tommya hyvin paljon ja teillä on kaikki okei, mutta ei se nyt käy, jos asutte kohta sillipurkissa tuossa pölytien varrella. Anteeksi vain, mutta minä sanoisin Tommylle, että hankkisi oikeita töitä niin että pärjäisitte vähän paremmin!" Sarah sanoi kärkkäästi ja viskasi tupakan tumppinsa hiekkaan. Häntä ärsytti ystävänsä puolesta.
"Aiheutat metsäpalon."
"Aiheutan metsäpalon vai, täällä ei piru vie kasva muuta kuin puskaa ja minun puolesta saavatkin palaa! Lähtisin itse saman tien ellei Johnny olisi niin kiintynyt tähän paikkaan 'Ollaan lähellä sukujuuria' sanoo hän, no ne sukujuuret ovat visusti mullan alla ja minulle aivan sama missä ne ovat, vaikka Missisippin pohjassa, ei se meitä enää liikuta. Typerä mies. Ja äh, sinä olet ihan samanlainen Tommysi kanssa!" Sarah sanoi ärtyneesti ja pyyhkäisi vaaleita hiuksiaan suunsa edestä ja tuijottaen vihaisesti kitukasvuista maisemaa. Gina taputti häntä olalle huvittuneena, saman selostuksen hän oli kuullut aikaisemmin. Totuus vain oli, että jos Sarah todella olisi halunnut lähteä, hän olisi saanut Johnnyn ja puolet kylästä mukaansa. Nyt hän vain purki väsymystään. Totuus oli, että jokainen Cockreyn asukas vihasi jollakin tavalla omaa asuinpaikkaansa, mutta oli silti niin juurtunut siihen kiinni, ettei lähtemisestä oikein ikinä tullut mitään. Nekin jotka lähtivät tulivat aina vanhemmiten takaisin. He olivat omanlaisiaan, toisiin paikkoihin oli vaikea sopeutua.
"Eikö sinustakin ole mukavaa tietää, että Robbie on täällä oman sukuhistoriansa ympäröimänä? Minua ainakin se lohduttaa sitten joskus kun saamme lapsia." hän sanoi itsekseen hymyillen, ehkä hänen ja Tommyn lapsilla olisi isänsä kauniit silmäripset ja he perisivät hänen pisamansa, kun he juoksisivat heidän tilansa pihalla varpaat paljaina.
"Ai sitten joskus vai? Gina, sinä olet kolmekymmentäviisi, ei ne lapset taivaalta tuosta noin tupsahda, vaikka äitisi niin sinun haluaakin uskovan, kyllä se usein on ihan niiden tekemistä." Puristaen huulet tiukasti yhteen Gina suoristautui ja suki rypistynyttä esiliinaansa suoremmaksi. "Tauko on ohi, Darla saa hepulin, jos olemme yliaikaa ja tulee itse hakemaan meitä täältä." Sarah hyppäsi ylös ja juoksi takaisin keittiöön, jossa hän nappasi Dannylta tulleen lautasen ja lähti viemään sitä jonkun pöytään.
"Gina, kännykkäs tais piristä, kun olitte Sarahin kans ulkona", Danny huikkasi sirisevän pannunsa takaa ja Gina hymyili hänelle kiitokseksi. Kännykkä oli hänen takkinsa taskussa ja siellä tosiaan oli Tommylta viesti vastaajassa, hän kuunteli sen kaksi kertaa läpi:
"Hei kulta, iskin eilen yhden kylkiluun murskaks, mutta tulin silti kakkoseks, Tyler sai viitossijan. Voittosumma oli muutama satanen. Teipattiin luut kasaan ja matka jatkuu, jos et ole töissä illalla, niin soitan ennen kisaa. Se menee yleensä paremmin sen jälkeen. Yritä jaksaa. Nähdään maanantaina."
Vuorolistaan hän kirjoitti vielä kahdet tuplavuorot ennen maanantaita. Muutama päivä enää.
