Ficin nimi: Sen piti olla mahdotonta
Kirjoittaja: Twaikkari
Beta: Sädekehä, suurtakin suuremmat kiitokset loistavasta betauksesta! ^^
Fandom: Twilight
Disclaimer: Stephenie Meyer omistaa twilightin, minä vain leikin (:
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: K 11
Paritus, Päähenkilöt: Rosalie/Emmett
Summary: Voiko sittenkin... ...onko se mahdollista?
A/N:
Osallistuu Kukkia ja mehiläisiä - mitä niistä seuraa - haasteeseen. Tälläinen raapustus, joka kolmella sanalla ylittää triplaraapaleen rajan. ^^ Ollaanpa sitä tarkkoja.. Tästä on myös hieman pidempi versio, mutta betani ja minun molempien mielestä tämä lyhyempi on parempi, lopetus on tehokkaampi. (: Jos luet niin kommentoit, eiks je?
Sen piti olla mahdotontaRosalie käännähti kyljelleen aamuauringon hyväillessä hänen alastonta vartaloaan ikkunan läpi. Vaikkei vampyyrit voineetkaan nukkua, Rosalie tunsi outoa väsymystä. Hän puristi silmänsä tiukasti kiinni ja hänen täyteläiset huulensa kaartuivat hymyyn hänen muistellessaan viime yötä. Emmett oli yllättänyt rakkaimpansa jälleen kerran. Kyllähän Rosalie oli selvillä miehensä taidoista, mutta viime yö - se oli kerta kaikkiaan ollut uskomaton. Lihaksikas vampyyri oli ollut tavallista rajummalla tuulella, siitä Rosalie ei tosin voinut valittaa, hänhän oli tainnut hieman yllyttää miestään!
Rosalie avasi silmänsä, kun tunsi Emmettin suudelman kaulallaan. Hän kiersi sormensa lyhyiden hiusten ympärille ja painoi omat huulensa Emmettin kylmään, timanttiseen niskaan. Hän olisi voinut olla siinä ikuisesti, mutta muutaman tunnin jälkeen hän katsoi välttämättömäksi nousta ylös ja näyttäytyä muulle perheelle muodon vuoksi.
Rosalie ponkaisi ylös sängystä, mutta ennen kuin hänen sirot jalkansa ehtivät koskettaa parkettia, oli Emmett vetänyt hänet takaisin vierelleen. Mies liikutti kättään Rosalien kylkiä yhä alemmas, ja vihdoin ne eksyivät Rosalien vatsalle. Vatsalle, joka oli aina ollut mitä littein ja täydellisin. Nyt Emmett kuitenkin vetäisi kätensä äkisti pois, ja ryhtyi tarkastelemaan vaimoaan sivulta päin. Oliko Rosalien vatsa todella hieman koholla? Eiväthän vampyyrit pystyneet lihomaan, Emmettin oli täytynyt kuvitella. Rosalielta ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta Emmettin pitkä katse hänen vatsassaan ja niinpä Rosaliekin kiinnitti huomionsa ruumiinosaansa, johon hän ei ollut aikoihin uhrannut ajatustakaan sen täydellisyyden vuoksi.
Kultakutrin suusta pääsi kauhistunut henkäys ja hän laski kätensä vatsalleen. Se vaikutti erilaiselta. Se ei ollut suuri ja pehmeä, mutta näytti kuin Rosalien vatsassa olisi ollut litistynyt, kova pallo. Hänen ihonsa oli vatsan ympäriltä jotenkin oudon läpikuultava ja ainakin hän kuvitteli näkevänsä mustan, hitusen liikahtelevan varjon sen sisällä. Hitaasti, huojuvin askelin Rosalie käveli suuren kokovartalopeilin eteen. Hän joutui useasti nojaamaan vieressään kulkevaan Emmettiin, sillä häntä heikotti. Emmettinkin kasvoilla oli huolestunut ilme - edes hän ei keksinyt tilanteesta yhtäkään vitsin aihetta. Päinvastoin, Emmett oli peloissaan, yhtä peloissaan kuin Rosaliekin. Outo väsymys, heikotus, kohonnut vatsa, kolme asiaa, joiden piti olla mahdottomia vampyyreille. "E-Emmett", Rosalie änkytti kankeasti. "Sen piti olla mahdotonta, eivät vampyyrit voi tulla raskaaksi, eiväthän?"
