A/N: Kiitokset kommenteista!
Bohäämi: Kiitus, tässä sitä jatkoa tuleepi!
Lotazi: Hidasta toimintaa? Jaa-a ei tämä nyt niiiin hidasta ole
PROLOGI
Mustien sukupuu sijaitsee Kalmahanaukio 12:ssa Sukupuu on vanha ja kärsinyt, eikä siitä ole pelätty polttaa epätoivottujen sukulaisten nimiä pois. Nimestä
Bellatrix Musta, lähtee viiva nimeen,
Rodolphus Lestrangeen. Oikeasti Bellatrixista lähtee vielä
kaksi viivaa; yksi salaperäisiin nimikirjaimiin
T.L.V ja toinen viiva alas,
Rosalid Mustan nimeen. Nämä kaksi nimeä ovat kuitenkin kuluneet lähes näkymättömiin, eikä kukaan enää muista heitä...
***
"Vie se pois!" sähähti mustahiuksinen nainen kartanon oveltaja hätisteli erästä kuolonsyöjää matkaan. "Mutta minne minä vien sen?" mies kysyi hädissään ja oli tiputtaa käärön. "Vie se jonnekin, jonkun perheen luokse! Katsokin, että se perhe on hyvä!" nainen vastasi ja paiskasi oven kiinni. Mustakaapuinen mies jäi seisomaan ulos, ja jäätävä viima puhalsi kylmää tuulta piiskaavasti. Mies puristi kääröä suojelevasti ja kaikkoontui hetken epäröityään.
Lapsi oli saatava turvaan.
***
"Lee!"
"Niin äiti?" pieni poika kysyi arasti.
"Oletko käynyt piparipurkilla?" nainen kysyi, ja poika liikuskeli vaivaantuneesti. "Ömh... Mistä sinä tuollaista päättelet? Enhän minä iki-" poika aloitti, mutta oveen koputettiin ja nainen juoksi avaamaan. Poika huokaisi helpotuksesta ja kipitti yläkertaan. Pojan taskuista varisi keksinmurupolku.
Nainen avasi oven, mutta ketään ei näkynyt. "Onpas omituista" nainen mutisi ääneen ja oli vetämässä ovea kiinni, kunnes kuuli itkua. Hän katsahti alas ja huomasi pienen nyytin, josta kurkotteli pieni tyttövauvan käsi. Nyytin vieressä oli kirje ja ruusu. Nainen nosti nyytin toiselle käsivarrelleen ja nosti kirjeen ja ruusun toisella. Hän avasi kirjeen ja luki sen ääneti mielessään.
"Tämä lapsi on hylätty. Hänen isänsä ei voi sietää vauvaa silmissään ja äiti ei voi näin ollen pitää sitä. Kasvattakaa lapsi kuin omanne ja huolehtikaa hänestä. Kertokaa hänelle hänen tarinansa vasta, kun hän voi sen ymmärtää
~Ystävä""Kulta!" nainen huusi sisälle taloon ja pian hänen miehensä juoksi paikalle. Nainen ojensi kirjeen miehelleen, ja antoi tämän lukea sen. "No?" nainen kysyi, kun mies oli lukenut kirjeen. "Minä menen ministeriöön laillistamaan adoptiopaperit" mies sanoi hiljaa ja kaikkoontui samantien. Nainen jäi istumaan portaille yksin sen saman jäisen tuulen puhaltaessa synkkyyttä ja epätoivoa jokaikiseen, joka pihalla oli.
Samaan aikaan pieni Lee mussutti varastettuja keksejään yläkerrassa ja mietti hiljaa itsekseen, miksi puhuminen oli niin vaikeaa kaksivuotiaalle.
