Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Ficlet
Henkilöt/Paritus: Lievä Astoria/Draco, Scorpius
Vastuuvapaus: Row omistaa hahmot
A/N: Kerää kaikki hahmot -haasteeseen menee Astoria Malfoy hahmolla
Astoria Malfoy katseli kuinka hänen kolmevuotias poikansa Scorpius juoksenteli ulkona tummansinisiin jästien polvihousuihin puettuna. Pojan haaleanvihreä t-paita oli ehkä koon liian suuri pojalle, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. Poika jahtasi iloisesti naurahdellen perhosta. Astoria kurkotti pöydällä olevaa vesilasiaan kohti ja joi siitä huikan.
“Äiti! Äiti!”
Astoria nosti katseensa häntä kohti juoksevaan Scorpiukseen. Pojan poskille oli kohonnut innostuksen puna ja tämä hengitti aavistuksen raskaammin. Nainen laski lasin takaisin pöydälle ja laittoi sylissään makaavan kirjan väliin merkin, että muistaisi missä meni.
“No kerro, kulta.”
“Katso”, Scorpius sanoi ojentaen käsiään äitiään kohti ja avasi ne varovasti löysästä nyrkistä, jossa oli pystynyt pitämään helposti jotain vankinaan.
Scorpiuksen käsillä lepäsi perhonen jota poika oli hetki sitten jahdannut. Perhosen Astoria tunnisti nokkosperhoseksi. Sen kauniin oranssin sävyiset siivet värähtelivät hiukan leppoisan tuulen vaikutuksesta ja äkkiä perhonen otti tuulen siipiensä alle ja lennähti pois äidin ja pojan luota. Uteliaat harmaat silmät seurasivat hetken perhosen lentoa ennen kuin kääntyivät taas kohtaamaan Astorian siniset.
Hetken he vain tuijottivat toisiaan, mutta nopeasti Scorpius kyllästyi ja lähti taas juoksemaan Malfoyden suuren sukukartanon takapihan nurmikentälle. Astoria palasi takaisin kirjansa pariin, jästien kirjoittama sekin, mutta Astoria ei välittänyt. Dracoa, hänen aviomiestään, ei jaksanut kiinnostaa vaimonsa jästiasioihin mieltyminen, kunhan tämä ei näyttänyt niitä julkisesti. Julkisivu oli pidettävä, vaikka se tarkoittaisi oman persoonan piilottamista.
Aurinko paistoi lämpimänä taivaalta ja aika ajoin pilvet piilottivat sen taakseen, tuoden hetken helpotusta pakahduttavaan kuumuuteen. Vaikka Astorialla oli päällään vain ohuesta kankaasta tehty valkoinen kesämekko, oli lämpöä hänen makuunsa aivan liikaa. Ruoho alkoi näyttää kuivalta, kun moneen päivän ei ollut satanut. Kotitonttujen täytyisi kohta kastella se, ettei se kuolisi kokonaan pois. Pihan ruusupensaatkin näyttivät niin läkähtyneiltä, että naisen kävi niitä melkein sääliksi, vaikkeivät ne edes tunteneet mitään.
Astoria oli niin ajatuksiinsa vajonnut, ettei huomannut Scorpiuksen saapuneen hänen viereensä ennen kuin poika nykäisi häntä mekon helmasta. Poika kiipesi mitään sanomatta hänen syliinsä ja kääntyi katselemaan häntä lempeillä lapsen silmillään. Astoria tiesi, että ne tulisivat kylmenemään pian, kohdattuaan todellisen maailman. Kuitenkin nyt ne olivat niin lämpimät, että hän toivoi niiden pysyvän sellaisina; lapsen silminä jotka eivät vielä tietäneet liikaa.
“Isi hääsi minut tänä aamuna luotaan”, Scorpius totesi surullisella äänellä mutristaen huuliaan pettyneenä.
“Ehkä hänellä oli kiire. Katsotaan jos hänellä löytyisi sitten illemmalla aikaa sinulle”, Astoria sanoi myötätuntoisesti. Dracolla oli usein kiire ja usein työt menivät jälkikasvun edelle. Kuitenkin Astorian pari kertaa sanottua tiukkasanainen mielipiteensä miehen osallistumisesta lapsensa elämään, oli Scorpiukselle alkanut löytyä enemmän aikaa Dracon aikataulusta.
Scorpiuksen suupielet kohosivat hiukan ylöspäin ja poika kiersi kätensä Astorian kaula ympärille ja hän halasi hellästi äitiään. Astoria hymähti ja laski kätensä varovasti poikansa ympärille ja painoi tämän tiukasti itseään vasten ennen kuin nousi seisomaan. Scorpius painoi päänsä naisen Astorian olkapäätä vasten ja haukotteli. Kello oli lähestymässä jo hänen päiväunien aikaansa ja päivän aikainen riehuminen oli ottanut veronsa. Hänen silmäluomensa lupsahtelivat lupaavasti ja uusi haukotus purkautui Scorpiuksen huulilta.
Astoria lähti kulkemaan kartanon terassin ovea kohti ja sieltä Scorpiuksen huoneeseen. Lukuisat muotokuvat seurasivat hänen menoaan, mikä ärsytti häntä kaikkein eniten. Hän oli yrittänyt pari kertaa puhua Dracoa ympäri, että he poistaisivat taulut pois sieniltä mutta koskaan mies ei ollut taipunut siihen. Taulujen intensiivisten katseen saattelemana Astoria piiloutui Scorpiuksen huoneeseen ja laski puoliunessa olevan pojan pehmeään sänkyyn. Hän kävi itsekin makaamaan pojan viereen ja sulki silmänsä. Päiväunet eivät koskaan olleet pahitteeksi.
