Nimi: Toisenlainen
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Genret: draama, angst, songfic
Paritukset: kaikki vain pieninä mainintoina, mutta ainakin Ron/Hermione, Draco/Astoria, (yksipuolinen) Harry/Ginny
Varoitukset: Ei mitään.
Vastuuvapautus: En omista hahmoja enkä paikkoja, jotka voi JKR:lle tunnistaa kuuluviksi. En omista myöskään laulua, jonka pohjalta tämä ficci on tehty, sen omistaa J. Karjalainen omassa persoonassaan.
Yhteenveto: Harry oli viettänyt vuosikausia maailmaa kiertäen.
A/N: Osallistuu Oi Doris – eli lauluista teksteihin -haasteeseen J. Karjalaisen kappaleella Doris.
A/N2: En ole koskaan kirjoittanut Ron/Hermionea tai Harry/Ginnya, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja annettakoon tämä poikkeus anteeksi, sillä kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Vai mitä?
Toisenlainen
Harry Potter vilkaisi pimeänä olevaa Hagridin mökkiä ja tunsi palan kurkussaan. Hän oli lähtenyt Tylypahkasta miltei viittätoista vuotta aikaisemmin eikä ollut sen jälkeen suonut ajatustakaan koko paikalle. Ei ennen kuin oli muutamaa päivää aikaisemmin saanut kutsun saapua entisten oppilaiden kunniaksi järjestettäviin tanssiaisiin. Itseasiassa mies ei ollut edes suonut ajatustakaan yhdellekään entiselle ystävälleen, jotka oli jättänyt jälkeensä pian sen Suureksi sodaksi nimetyn Tylypahkan taistelun jälkeen.
Harry oli vain tahtonut unohtaa ja olikin onnistunut tehtävässään hyvin. Hän oli kiertänyt maailmaa, kuten oli aina halunnut tehdäkin. Harry muisteli onnellisia hetkiään Kuuban auringon alla, niitä kymmentä kaunista tummaihoista naista, joiden kanssa oli viettänyt muutaman ikimuistoisen yön. Hän muisti kuin eilisen päivän viikkonsa Italiassa ja jälkeensä jättämänsä italiattaret. Rio de Janeiron kuumat ja kosteat yöt ylittivät kaikki Harryn unelmat. Eikä hän katunut hetkeäkään. Hän unohti naisensa saman tien kun jatkoi matkaansa eikä jäänyt kaipaamaan yhteisiä hetkiä heidän kanssaan. Hän unohti heidät, mutta samalla muisti kaikki. Sen takia hän ei koskaan palannut samaan paikkaan, josta jo kerran oli lähtenyt.
Harry asteli sisään Tylypahkan eteisaulaan, joka oli jo valmiiksi täynnä hänen entisiä koulukavereitaan. Mies tunnisti Ronin ja Hermionen, Ginnykaan ei ollut muuttunut ulkonäöllisesti tippaakaan siitä mitä tämä oli ollut jo kouluaikoinaan. Harry näki Lavender Brownin ja Patilin kaksoset roikkumassa toistensa kauloissa itkien ja nauraen samaan aikaan. Mies kohtasi Neville Longbottomin katseen ja totesi entisen tupalaisensa muuttuneen edukseen. Enää tämä ei ollut se pyöreäkasvoinen ja arka poika. Nevillen käsipuolessa seisoi Hannah Abbott, viimeisillään raskaana. Harry hymyili avioparille ja käänsi sitten katseensa pois päin. Hän ei halunnut nähdä sellaista onnea toisten kasvoilla.
Monet entisistä koulukavereista kävivät hakkaamassa Harrya selkään ja tokaisemassa jotain ystävällistä, kuten hauska nähdä, vanha kamu tai ei ollakaan pitkiin aikoihin nähty tai jokos sinulla on vaimo rinnallasi. Harry irvisti ajatuksellekin, että hän olisi joutunut menemään naimisiin jonkun kanssa. Hän tahtoi olla villi ja vapaa kaikesta. Kuitenkin hänen katseensa palautui useaan otteeseen Ginny Weasleyyn, joka nauroi jollekin mitä Hermione oli sanonut.
Harry seurasi pulisevia tovereitaan Suureen saliin, joka oli koristeltu täsmälleen samannäköiseksi kuin sinä talvisena päivänä jolloin Tylypahkassa oli järjestetty Kolmivelhoturnajaisten kunniaksi joulutanssiaiset. Harry huokaisi raskaasti. Hän ei ollut nauttinut silloin tanssimisesta, mutta sen päivän jälkeen paljon oli muuttunut.
Harry antoi katseensa seurata Ginnya, joka juuri sillä hetkellä tanssi yhdessä Seamus Finniganin kanssa ja nauroi heleästi jollekin mitä mies oli sanonut. Hetkeä myöhemmin Dean Thomes sieppasi punatukkaisen naisen käsivarsilleen ja pyöräytti tämän pois yksinään jääneen Seamuksen luota. Harry käänsi katseensa pois tanssivasta parista ja kohtasi kylmän harmaat silmät, joiden omistaja ei ollut muuttunut mihinkään. Draco Malfoy seisoi paikoillaan jäykkänä eikä huomioinut vierellään seisovaa naista mitenkään. Harry ei tunnistanut naista ollenkaan.
Harry näki kuinka Thomas saattoi Ginnyn takaisin Hermionen ja Ronin luokse, kumartaen sitten pienesti. Ginny ei edes katsonut miestä tämän lähtiessä takaisin omien ystäviensä luokse. Harry hengähti raskaasti ja kokosi rohkeutensa ennen kuin asteli kolmikon luokse. Ron vilkaisi häntä pikaisesti, sanaakaan sanomatta ja keskittyi sitten kermakaljaansa, Hermione tervehti häntä miltei viileästi ja Ginny ei edes katsonut häneen päin. Kaikki oli muuttunut ja he olivat kuin vieraita toisilleen. Eikä Harry voinut syyttää muita kuin itseään tilanteesta.
Uusi kappale alkoi soida ja Harry vilkaisi nopeasti Ginnya. Rohkaistuaan mielensä hän asteli entisen tyttöystävänsä luokse ja ojensi tälle kätensä kutsuna tanssiin. Ginny vilkaisi pikaisesti veljeään ennen kuin tarttui Harrya kädestä kiinni. Harry oli jo ehtinyt vuosien varrella unohtaa kuinka kaunis Ginny olikaan aina ollut.
Ginny ei katsonut Harrya silmiin. Nainen ei hymyillyt eikä sanonut sanaakaan, ei vastannut Harryn yrityksiin murtaa jäätä heidän väliltään. Harry tunsi kuinka naisen oli vaikea antaa hänen viedä, itseasiassa tämä yritti kovasti saada Harrya mukautumaan omiin askeliinsa. Ja Harry antoi periksi naiselle. Ginny oli kuin olikin muuttunut kovasti siitä mitä tämä oli aikanaan ollut. Harry muisti Ginnyn punastelevana tyttönä, joka oli ujostellut Harrya ja paennut paikalta aina kun he olivat kohdanneet. Ginny oli mukautunut siihenkin kun Harry oli ilmoittanut, ettei enää voisi seurustella tytön kanssa. Toki tämä oli itkenyt aikansa, mutta antanut kuitenkin lopulta periksi.
Nyt kaikki tuntui olevan toisin. Harry oli viettänyt vain muutaman minuutin Ginnyn seurassa ja oli jälleen menettänyt sydämensä naiselle. Joskin Harry epäili, ettei ollut edes alun alkaenkaan koskaan saanut sydäntään takaisin Ginnylta jätettyään tämän vuosia aikaisemmin.
Kappale loppui aivan liian pian. Ginny ei edes jäänyt odottamaan, että Harry olisi saattanut tämän takaisin paikoilleen. Nainen asteli ylväästi, Harrysta välittämättä, istumaan Ronin ja Hermionen pöytään. Eikä kestänyt kauankaan kun jo ensimmäinen mies oli pyytämässä Ginnya tanssimaan kanssaan. Harry ei voinut muuta kuin seurata mustasukkaisena kuinka jokainen muu tanssittaja sai Ginnyn nauramaan ja puhumaan kanssaan.
Harry ei koko loppuiltana päässyt Ginnyn kanssa tanssiparketille vaikka kuinka yritti ehtiä ennen muita. Ginny kuitenkin joko väitti, että oli jo ehtinyt luvata tanssin jollekin toiselle tai juoksi karkuun nähdessään Harryn tulevan kohti.
Ja Harry tunsi kuinka kipu viilsi sydäntä aina kun hän vain ajattelikin Ginnya, jolle oli luovuttanut sydämensä miltei huomaamattaan.
Doris
Laalaa, laalaa
Reissumiestä laulattaa, kaunista tyttöä saa hän rakastaa
Laalaa, laalaa
Reissumiestä laulattaa, aamun tullen hänet taas unohtaa
Doris oli toisenlainen, Doris oli reissunainen
Hän näytti mulle miltä tuntuu kun saa maistaa omaa lääkettään
Doris, Doris
Sä veit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen
Mä Doriksen tanssiin hain, ihan leikilläni vain
Koska Doris oli hyvän näköinen
Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut
Ja hetken aikaa olin onnellinen
Mut ennen kun mä huomasinkaan
Doris oli mennyt
Hän sydämeni mukaan otti
Ja rintaan jätti tuskan viiltävän
Doris, Doris
Sä veit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen
Oi Doris, Doris
Sä veit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen
Doris, Doris
Sä veit mun sydämen
Doris, Doris
Tuo se pois, takaisin sydäntäni vielä tarvitsen.
