Ficin nimi: Ihmisten edessä
Kirjoittaja(t): minä, eli NiNNNi
Tyylilaji/Genre: varmaan pienoinen romance
Ikäraja: Uskoisin ihan S riittävän
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary:Kadut täyttyy ihmisistä
ne ei tiedä meistä mitään
Ootat mua asemalla
Ehkä kello antaa anteeksi minulle
Juoksen loppumatkan
Sinä olet kaunis niin kuin aina
sinun korkeissa koroissa
Sanot: "Tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaan"
Kadut täyttyy äänistä
joku huutaa meidän perään
Olet meistä vahvempi
kanssasi en pelkää kaupungin pimeää
Ihmisjoukon kohdalla
pidät kiinni kovempaa
ja pelkoni katoaa
Sillä tämä ilta kävellään käsi kädessä
ihmisten edessä
Älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
joka harvoille luetaanVaroitukset: Kahden tytön välinen suhde. Mutta ei ole mitään tarkasti kuvailtua.
A/N: Osallistuu Oi Doris - eli lauluista teksteihin-haasteeseen. Tää on tälläinen aika lyhyt pieni pätkä, toivottavasti pidätte ja kommetoisitte! 
Kasvojani punottaa edelleenkin sanojesi jäljiltä. Tunnen kätesi omieni ympärillä ja kuinka puristat niitä hellästi ja rohkaisevasti. Katseeni on vieläkin maassa ja tarkastelee kenkiäsi, yritän välttää katsettasi ja sen voimaa. Tiedän kuinka saat minut lupautumaan kaikkeen tahtomaasi yhdellä pienellä katseella. Sinä olet täysin lumonnut minut.
Hetken kuluttua tunnen otteesi irtoavan ja ilmestyvän pian molemmille poskilleni. Peukalosi silittävät ihoani silkin pehmeästi ja nostavat leukaani samalla milli milliltä. En kehtaa enkä halua vastustaa, tiedän haluavani parastasi ainoastaan. Joten kohtaan rohkeasti onnesta kiiltävät silmäsi ja jään niiden lumoihin jälleen tänä iltana.
Selität minulle jälleen kuinka olemme olleet jo kauan yhdessä ja meidän pitäisi esiintyä yleisillä paikoilla jo pariskuntana. Luulet, että häpeän sinua vaikka se on juuri sen vastakohta. Minä jumaloin jokaista solua sinusta, mutta pelkään niin kovasti ihmisten katseita ja arvosteluita. Tiedäthän sinä todella hyvin kuinka herkkä olen. Siihenkin sinulla on vastaus jo valmiina, olet valmistautunut tähän iltaan, tahdot tuoda kaiken vihdoin esiin.
Vakuutat ettemme ole ensimmäinen pari tätä laatua ja kuinka meidän pitäisi tuoda onnemme esiin jonka niin harva saa tosissaan kokea, ja siihen minunkin on pakko myöntyä. Olet tuonut kaiken faktan esille, minun ei auta muu kuin myöntyä pyyntöösi. Olethan sentään rakkaani.
Silmäsi alkavat loistamaan jopa suuremmasta onnesta ja painat innokkaan suudelman huulilleni. Vastaan siihen pienesti hymyillen ja otan kätesi omaani.
Nappaamme enää takit harteillemme ja astumme asunnostani pihalle, käsikkäin. Menemme rappuset alas hitaasti, viimeisissä rappusissa vanha nainen tulee vastaan ja puristat kädestäni kovempaa. Hänen katseensa jää hiukan turhan pitkäksi aikaa yhteen liitettyihin käsiimme ja antaa varoittavan ja halveksuvan katseen.
Huomaan silmäkulmastani sinun nauttivan siitä, että voimme olla käsikkäin toisten katseitten alla. Tuntuu kuin nauttisit toisten väheksyvistä katseista, kuin se antaisi sinulle voimaa jaksamaan muidenkin katseet siihen asti kunnes kaikki hyväksyvät meidät. Olet ollut aina meistä se vahvempi, ja sinun voimasi antaa minulle voimaa jatkaa eteenpäin. Ja siksi hymy nousee myös kasvoilleni. Olen voittamassa pelkoni.
Rappusten alapäässä pysähdyt ja käännyt minuun päin niin, että nenänpäämme osuvat toisiinsa. Vilkaiset vielä sivulle, se sama vanha nainen tuijottaa meitä. Naurahdat kevyesti, kuin tuulikellot ja painat nauravat huulet omilleni, mehän voitamme tämän sodan.
