Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
Yhteenveto: Sisarusten elämän kohtia. PoVit menee niiden ikäjärjestyksessä Eki > Vanhin, Saila > Toisiksi vanhin, Aki > Kolmanneksi vanhin ja Suvi > Pikkusisko, eli nuorin.
Vastuuvapaus: Muut on min, paitsi kursivoidut sanat Hetken tie on kevyt -kipaleesta Tehosekoittimeelta
A/N: Tämä nyt on tämmöinen lyhyt oneshotti, joka tuli joskus ystävälle kirjoitettua tämän annettua haaste kirjoittaa tälläinen. Hetken tie on kevyt -kappaletta olen käyttänyt inspiksen tuojana ja pieni katkelma kappaleesta löytyykin lopusta.
PoV Eki
Tunnen hänet, vaikka sitä ei aina uskoisi. Olen katsonut vierestä kun hän on kasvanut vauvasta taaperoksi. Taaperosta lapseksi. Hän on nukkunut aina välillä öitään vieressäni. Minusta turvaa hakien; enkä ole kyennyt työntämään häntä pois. Ruskeat hiukset valahtavat rauhallisesti uinuvien kasvojen peitoksi ja siirrän ne hellästi pois. Minun rakas pikkusiskoni, jolleka en anna kenenkään tehdä pahaa. Tiedän, etten pysty täyttämään tuota täydellisesti, mutta haluan yrittää. En halua kenenkään satuttavan häntä. Onhan hän meistä lapsista nuorin. Saila katsoo enemmän meidän kaikkien perään, minä huolehdin Suvista ja Akista. Aki puolestaan katsoo enemmän Suvin perään, mutta ei hänelle vielä voi niin suurta vastuuta siirtää. Pidän meistä kaikista huolta. Olemme sisaruksia, pidämme yhtä.
- En anna kenenkään satuttaa sinua pikkusisko.
Piirrän hänen kasvojen piirteitä sormen päälläni. Hänen ilmeensä on rauhallinen; ilmeisesti hänen pieni unen veneensä seilaa rauhallisilla vesillä. Painan pääni tyynyä vasten, mutta en vielä pysty nukkumaan. Tämä on niitä harvoja öitä, joina minulla on outo turvattomuuden tunne. Yhtäkkiä sisko liikahtaa vieressäni levottomasti ja vetää värisevästi henkeä. Kasvojen piirteet ovat muuttuneet pelokkaiksi. Vedän hänet varovasti lähemmäs itseäni ja hän takertuu minuun pelokkaana. Sivelen ruskeita hiuksia hellästi. Purjehdi nopeasti pois tuulisilta unimaailman vesiltä, purjehdi kohti unimaailman rauhallista laitaa.
PoV Saila
Katson hymyillen takkutukkaista pikkusiskoani. Yli olkapäiden laskeutuvat hiukset ovat täysin sekaisin ja takussa suihkussa käynnin jälkeen. Haalistuneen punainen pyyhe on ruimittuna lattialle mielenosoitukseksi ja pienet kädet laitettu puuskaan rinnan päälle. Huulet kurtistuneet mutruun ja katse porautui minuun kulmien alta tuimana. Silti olen huvittunut.
- Minä en halua laittaa yökkäriä.
- Vilustut, jos et laita sitä.
- Mutta en halua sitä!
Pienet jalat polkevat lattiaa säestäen kiukuttelemista. Ojennan yöpukua siskoa kohti ja pudistan päätäni, kun hän istuu märälle kaakelille minua edelleen mulkoillen. Lasken vaatteen kädestäni pyykinpesukoneen päälle ja sieppaan pyyhkeen käteeni kävellessäni hänen luokseen. Pyyhe on suurin piirtein kuiva, vaikka tyttö kuivasikin raivokkaasti vedet hiuksistaan. Voih, mikä selvittely niissä kutreissa olisi ennen kuin ne olisivat ojennuksessa taas. Ujutan käteni hänen kainaloidensa alle ja nostan seisomaan. Hän tottelee vastahakoisesti, mutta antaa minun lopulta kuivata ja pukea yöpuvun päälle.
- Nyt nukkumaan, pikkuinen.
- Miksi jo nyt? Eihän kello ole edes paljoa, Suvi vastaa minulle haukotellen.
Katsahdan kelloon, kun poistumme kylpyhuoneesta; vartin yli puolen yön. Hän on vielä niin nuori, eikä jaksa valvoa pitkälle yöhön. Nyt viikonlopun kunniaksi, hän on saanut taas valvoa niin pitkään kuin jaksaa ja vastusteluista huolimatta raahaan hänet yläkertaan nukkumaan. Silmäluomet lupsahtelevat epäilyttävästi aina välillä kiinni, ennen kuin pikkuinen terästäytyy ja yrittää pysyä hereillä. Nostan kirsikkapuun koristaman päiväpeiton pois paikoiltaan ja Suvi sukeltaa nopeasti peiton alle. Taisi nukkumatti ollut ottanut itseään niskasta kiinni ja tullut vierailemaan pikkusiskon luona. Hymyilen tyytyväisenä, kun rauhallisen hengityksen ääni täyttää huoneen.
- Nuku hyvin ja rauhassa, pikkuinen. Huomenna on uusi päivä.
PoV Aki
Suvi istuu edessäni, kuitenkin minussa aivan kiinni. Nosta polveni koukkuun ja sisko asettuu paremmin turvaan niiden väliin. Televisiossa pyörii nauhalta Shrek -elokuva jonka olin jokunen minuutti sitten laittanut pyörimään. Aikuisten riitely kantautuu alhaalta tänne ylös saakka, mutta yritän sulkea sen pois mielestäni. Heitän jonkin tyhmän kommentin elokuvasta ja saan Suvin nauramaan. Ainakin tyttö oli unohtanut äskeisen hetkeksi. Shrek on yksin alussa yksin ja hänet kierrettiin aina kaukaa tai taloon tunkeuduttiin keihäin ja kirvein; silti hän jaksoi eteenpäin yksin vaeltaa. Meillä sentään on toisemme ja Eki ja Saila. Tunnen kuinka sisko rentoutuu elokuvan edetessä ja pikku hiljaa, jopa alhaalta alkaa riitelyn äänet loppua. Kello käy jo pitkällä yötä, mutta ei se haittaa. Nyt on tärkeintä saada sisko unohtamaan, edes pieneksi hetkeksi.
Kannan hänet nukkumaan sänkyynsä. Pikkuinen nukahti vähän ennen kuin elokuva loppui. Peittelen hänet huolellisesti ja jään hetkeksi katselemaan nuorinta meistä lapsista. Hän oli nähnyt tänään ehdottomasti aivan liikaa... Miksei asioita voinut ottaa takaisin? Huokaan ja kävelen oman sänkyni luokse, huokaukseni kaikuu huoneessa vielä silloinkin kun käperryn peittoni alle.
Kun yössä yksin vaeltaa
Voi kaltaisensa kohdata
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
