Nimi: Pikkuveljensä sankari
Ikäraja: S
Tyylilajit: Draama, humor, raapale kertaa 7
Paritukset: Ron/Hermione, Rose/Scorpius
Varoitukset: Parista kirosanasta.
Vastuunvapaus: Kaikki mikä on tunnistettavissa kuuluvaksi Rowlingille, kuuluu hänelle. En saa tästä mitään rahallisia korvauksia.
Tiivistelmä: Percyä pidetään välillä äärimmäisen ärsyttävänä tapauksena ja eritoten Ronin mielestä. Kuitenkin on tilanteita, jolloin nipottava isoveli on ollut pikkuveljensä silmissä elämääkin suurempi sankari.
Oma sana: Vaikka Percy onkin hieman nipottava ja ärsyttävä, ainakin Ronin mielestä, niin on varmasti ollut tilanteita, joissa Ron on ollut sitä mieltä, että hänen isoveljensä on sankari
Ja tässä siis seitsemän niistä. Osallistuu Weasleyn perhepotrettiin Percyllä ja vuosi raapalehtien II:n.
1.Percy kuuli korvia särkevää huutoa yläkerrasta ja loikkasi olohuoneen nojatuolista suuntanaan yläkerta; hän oli tunnistanut äänen kuuluvan Ronille, perheen nuorimmalle pojalle, ja oli aivan varma, että huudon aiheuttajina olivat tälläkin kertaa kaksoset.
Percy käännähti tasanteella oikealle vain törmätäkseen kaksosiin ja pysähtymättä jatkoi matkaansa kohti Ronin huonetta. Näky oli saada hänet huudahtamaan säikähdyksestä, sillä keskellä huonetta sätki selällään valtavankokoinen hämähäkki.
“
Nalleni!” Ron parkui sängyllään ja osoitti hämähäkkiä. Percyllä kesti hetken aikaa ennen kuin hän tajusi tapahtuneen ja sauvanheilautuksella kahdeksanjalkainen oli muuttunut taas takaisin resuiseksi nalleksi.
Ron juoksi itkien halaamaan isoveljeään. “Sa-sankari”, hän nikotteli ja sai jo valmiiksi pöllämystyneen Percyn hämmentymään entisestään.
2.Percy katseli sivusilmällä nuorempaa veljeään tämän istuessa takkatulen ääressä ja ahdistuessa tehtävänsä kanssa.
“En ikinä pääse tätä läpi”, Ron tuskaili. “Kalkaros reputtaa minut ja joudun käymään kurssin uudelleen. Mitä hittoa tähän liemeen edes pitäisi sekoittaa, että siitä saisi vihreää?”
Percy oli tunnettu pätemisestään ja tälläkin kertaa hän halusi saada taas yhden sulan hattuunsa; hän nousi penkiltään ja asteli Ronin taakse.
“Vai Kaktuspiikkienkasvamisliemi”, hän sanoi ja sai Ronin säikähtämään. “Viherlepakon oksennusta käyttämällä saat siitä myrkynvihreää, millaista Kalkaros tässä todennäköisesti hakeekin.”
Ron kääntyi esseensä puoleen ja kirjoitti kaiken, mitä Percy oli sanonut. “Kiitti, pelastit minut!” hän sanoi helpottuneena hämmentäen Percyn taas kertaalleen.
3.Kiroukset viuhahtelivat Percyn pään yli hänen väistellessään osumia taistelutantereella; hän oli itsekin osunut muutamaan Kuolonsyöjään ja pelastautunut täpärästi pariin otteeseen poismenolta. Percy oli nähnyt liian monen ystävänsä kaatuvan maahan nousematta siitä enää koskaan ja halusi itse välttää tämän viimeiseen saakka.
Percy nojautui vasten puuta ja katseli ympärilleen raskaasti hengittäen; toisella puolella Harry yritti kovasti saada Voldemortia kumoon ja toisella taas...
Percy näki erään Kuolonsyöjän väijyvän Ronia ja varsin nopealla liikkeellä lähetti tähän tainnutuskirouksen; Ron säikähti vierelleen kaatuvaa vihollista ja katsahti Percyyn päin.
“Hei kiitos, pelastit minut jälleen pulasta!”
Percyn lamaantui veljensä positiivisten sanojen vuoksi ja säikähti pian yllään räjähtävää puunlatvaa.
4.Ronin haroi jo valmiiksi sekaisia hiuksiaan ja nielaisi kostuttaakseen kuivaa kurkkuaan; yli satapäinen häävieraskatras istui kuuntelemassa papin toimittamaa hääseremoniaa ja Ron oli aivan varma, että hän pyörtyisi minä hetkenä hyvänsä jännityksestä.
Percy katsoi huolestuneena ensimmäiseltä riviltä veljeään, jonka otsalle oli ilmestynyt hikikarpaloita ja jalat tärisivät mahdottomasti. Hän tuijotti tiiviisti tämän silmiä ja sai luotua viimein katsekontaktin, ja piti sen irvistämällä hämmentävästi.
Olen käynyt saman kuin sinä, hän muodosti sanat huulillaan.
Hengitä. Percy näytti vielä peukkua varmistaakseen, että kaikki menee hyvin ja sai Ronin kasvoille ilmestymään hymyn. Pieni nyökkäys kertoi taas sen, että sanat olivat pelastaneet hänet tilanteelta ja rentouttaneet mieltä.
5.“Miksei se hiljene?”
Ron käveli edestakaisin Kotikolon olohuoneessa ja kanteli käsissään huutavaa kääröä; Hermione oli sairastunut kovaan kuumeeseen pari päivää sitten ja lapsen hoitaminen oli jäänyt avuttoman Ronin tehtäväksi.
“Ääh, vaikene, sinä möykky”, Ron mutisi turhautuneena. Percy katsahti veljeään lehtensä takaa, taitteli sen lehden huolellisesti ja laski sitten vierelleen.
“Saanko minä?”
Ron pysähtyi salamana ja ojensi lastaan kohti yhtä tämän sedistä. “Ole hyvä, ota, tee mitä tahansa, että se hiljenee.”
Percy keinutteli pientä tyttövauvaa jonkin aikaa ja pian olohuone hiljeni melkein täysin; hän hymyili tyytyväisenä ja laski lapsen Arthurin tekemään kehtoon.
“Saisit useamminkin hoitaa Rosea, kerta olet siinä ammattilainen”, Ron sanoi.
6.Ron käveli tapansa mukaan hermostuneena edestakaisin ja haroi jo hieman harmaantuneita hiuksiaan. Percy oli jäänyt hänen luokseen turvaksi ja seisoi tyynenä nojaten vasten seinää.
“Ei sen pitäisi näin jännittävää olla”, Ron puheli itsekseen. “Mutta - Scorpius!”
“Älä nyt, perheidemme välit ovat muuttuneet sitten meidän lapsuusaikojemme”, Percy sanoi. “Scorpius on sitä paitsi fiksumpi kuin isänsä tai isoisänsä ja minusta hän sopii vallan mainiosti Rosen aviomieheksi.”
“Mutta hänestä tulee Rose Malfoy!”
“Rose
Weasley-Malfoy.”
“Ihan hiton -”
Percy astui Ronin eteen ja tarttui tätä hartiasta. “Olen ollut tässä tilanteessa itsekin, hengitä”, hän sanoi useasti kuullut sanat ennen kuin Rose saapui takahuoneesta isänsä saatettavaksi alttarille.
7."Percy!"
Percy heräsi syvästä unestaan ja muisti olevansa joululomalla Kotikolossa sukulaistensa kanssa. Hän hieraisi silmiään ja kuuli huudon uudestaan; nopeasti mies oli ylhäällä ja ravannut olohuoneeseen.
Ron seisoi avuttoman näköisenä keskellä olohuonetta huutava käärö sylissään ja näky muistutti reilun 20 vuoden takaista muistoa.
"Percy, et viitsisi..."
Percy turhautui hieman aikaisesta herätyksestään moisen takia. "Mutta sinähän hänen ukkinsa olet!"
"Ja sinä isosetä! Muut heräävät kohta tähän, enkä minä saa häntä hiljaiseksi!"
Percy tiesi Ronin sanat todeksi ja otti Rosen ja Scorpiuksen lapsen syliinsä.
"Kiitos, minä menenkin sitten nukkumaan", Ron mutisi ja Percy mulkaisi häntä vihaisesti.
Sankarina oleminen oli joskus rankkaa.
