Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-11

[ReginaRiddle]

Miksi pidät mua edelleen jännityksessä! Oho uskaltaako Greengrassit mahdollisesti naittaa tyttärensä kuolonsyöjän pojalle? Just ku ne sai itsensä pönkitettyä piireihin niin sit se saattais sekaantua kuolonsyöjiin kuiteski?

Cornelia on mun lemppari näistä sun hahmoista Rakastan tekopyhiä pölvästejä ylikaiken.

[Winerie]

En voi uskoa sitä, etten huomannut tätä aiemmin! Tämähän on aivan mahtava 
Nyt luin koko tekstin yhteen pötköön ja koukutuin koko ajan yhä pahemmin.
Ennen en ollut mikään luihuisfani, mutta nyt suhtautumiseni totisesti muuttui 
En voi sanoa muuta kuin, että rakastuin tähän ficciisi ja odotan niin kovasti, että kirjoitat jatkoa.
Kiitos todella paljon 

[Belsissa]

ReginaRiddle: Pakko pitää vielä hetki. Kyllä ne ehkä uskaltavat, kun tuolla pojalla nyt sattuu olemaan tuota omaisuutta ja nimeäkin vielä jonkin verran muun suvun kautta.

Winerie: Paljon kiitoksia! Ihanaa kuulla, että pidät tästä!


Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 28 – Maailma avoinna

22.05.1998

Voi kun Daphne vain päättäisi nopeasti mitä haluaa miehensä suhteen, sillä en jaksa noiden kahden perheen ramppaamista ovellamme. Olen täydellisen väsynyt istumaan päivällispöydässä typerä tekohymy kasvoilla ja turhat kohteliaisuudet huulilla. Ainakin kummankin pojan vanhemmat ovat hyvin mieltyneitä meihin tyttöihin ja kuulemma valmiita ottamaan kumman tahansa sukuunsa. Itse en ole kovin innoissani ajatuksesta, minulla kun on omat salaiset haaveeni, mutta pitäisi kai antaa ajan kulua ja katsoa sitten, mikä minulle on parhaaksi. Valitettavasti minulla vaan ei ole aikaa kuin korkeintaan muutama viikko. Sen jälkeen aletaan suunnittelemaan Daphnen häitä, jonka jälkeen on oma vuoroni.

Pojat näyttävät sietävän tätä hullunmyllyä kohtalaisen hyvin, vaikka Theodore onkin edelleen järkyttynyt isänsä tuomiosta Azkabanissa. Anthony Nott sai seitsemän vuotta vankeutta, joka ei ole suuri tuomio verrattuna hänen tekoihinsa, mutta pojan kannalta valitettava. Theodoren onneksi hän ei kuitenkaan joudu täysin heitteille, sillä pojalla on tukenaan rikas ja arvostettu suku. Toisin kuin Malfoyt, ovat Nottit päässeet kohtalaisen hyvin yli ahdingostaan Pimeyden lordin luhistumisen jälkeen. He eivät tunnu juuri puhuvan tuomituista sukulaisistaan, vaan pitävät yllä samankaltaista imagoa kuin me Greengrassitkin. Kaatuneita surraan, kuolonsyöjien tekoja pidetään kammottavina, Azkabanissa viruvat sukulaiset lähes kielletään eikä puhdasverisyysaatteesta juuri puhuta, vaikka sitä edelleen kaikessa hiljaisuudessa kannatetaankin.

Blaise puolestaan on oikein mielissään tilanteesta. Ymmärrän sen oikein hyvin, sillä onhan sukumme arvostettu ja varakaskin. Lisäksi etuna on se, ettei kumpikaan meistä sisaruksista näytä Millicent Bulstroden kaltaiselta vastenmielisyydeltä. En edelleenkään pidä itseäni minään kaunottarena, mutta tarkemmin katsottuani huomasin, että oikeastaan silmäni ovat kohtuullisen sievät. Eivät ehkä orvokinsävyiset, kuten Daphnen, mutta tummanruskea luo kauniin kontrastin valkoiseen ihooni. Hiuksenikin ovat pitkät ja paksut, ja vartalonikin ihan mukiinmenevä. Saatan siis kelvatakin, kunhan onnistun pysymään näissä mitoissa. Seuraava askel kohti elämääni hienona naisena olisi siis se.

[NeitiMusta]

Nyt on kyllä pakko sanoa, Astoria-parka. Eihän kukaan halua mennä naimisiin pakotettuna "vieraan" ihmisen kanssa, kun on kiikarissa joku, joka mahdollisesti houkuttaa vielä enemmän. Eihän muutama viikko ole sinänsä pitkä aika, mutta onneksi neidillä on sentään hetken aikaa nauttia vapaudesta, ja toivoa, että ehkä jotakin ehtii tapahtua. Ja että se pääsisi naimisiin haluamanasa miehen kanssa. Ja muutenkin, onhan sen ikä aika nuori vaimoksi.

Dracoa kyllä käy sääliksi, onhan aseman menettäminen kuitenkin aika iso juttu. Kaikki entiset tutut käyttäytyy kun ei tuntisikaan. Mutta onneksi nuorella herralla on Astoria. Ne on suloinen pari. ♥

Jatkoa vaan. Pahoittelen, että tästä nyt tuli vähän tälläinen..

NeitiMusta.

[Glorisablet]

Osasta 27

Huolella suunniteltu on puoliksi valmis; jokainen laskelmoija tietää sen ja hoivatun maineen suotuisan vaikutuksen. Se että rouva Greengrass on ostanut kaiken tarvittavan kesätanssiaisia varten, osallistunut ahkerasti kissanristiäisiin ja pönkittänyt suvun mainetta tuo julki sen, ettei noitarouva rakasta muuta kuin seurapiirielämää, hulppeaa elämäntyyliä ja sitä että saa olla rahvaan, pyrkyreiden ja uusrikkaiden yläpuolella. Tyttäret on synnytetty pelkästään puhdasverisen naisen velvollisuudesta somistamaan elämäntyyliä.

Cornelia taitanee olla vittumaisesta tekopyhyydestään huolimatta taitava järjestämään hyviä naimakauppoja. Esiliina-tyyppiä. Rouva Greengrass taitaa arvostaa kurppaa tämän hyödyllisyyden takia kun kerran käski tyttäriään laittautumaan kauniiksi Cornelia-tädin vierailua varten. Tällainen vaivannäkö sai synkän virneen piipahtamaan huulillani. Aateliseukko halusi ilmeisesti lisäsyitä itserakkauteen korostamalla Astorian olevan liki toivoton, vaikka tämä yrittäisi nähdä suuresti vaivaa kaunistautuakseen. Tuollaisten inhottavuuksien pitäisi saada toisilta kuraa omaa niskaansa. Ehkä hän saakin sitten kun Astoria rohkaistuu antamaan soveliaisuuden rajoissa samalla mitalla takaisin.

Osasta 28

Daphneen keskitytään ensin, sillä aateliskartanoissakin vallitsee jämät nuoremmille sisaruksille periaate, vaikka leninkejä ja muita tavaroita ei pistetäkään kiertoon niin kuin köyhemmillä on tapana. Blaisen sekä Theodoren vanhemmat ovat mieltyneet Greengrassin sisaruksiin hyvästä syystä; molemmissa on ainesta hulppeaan kartanomiljööseen istuviksi sisustuselementeiksi toisin kuin joistain Merope Kolkon näköisistä marakattitytöistä. Ja hyvännäköiset, hienon sukutaulun omaavat yksilöt sopivat paremmin siitokseen. Niin piiloarjalaista.

Vanhemman Nottin vankeustuomio tukee omaa näkemystäni sen suhteen, etteivät kaikki kuolonsyöjät voineet mitenkään saada elinkautista, vaikkeivät onnistuisikaan kieroilemaan itseään välttämään Azkabanin. Miestä vastaan ei tainnut olla tarpeeksi todisteita, vaikka hän oli tehnyt paljon ”pahaa” hyville ja ihanille moukille – toisin sanoen niitä ei muka löytynyt tarpeeksi arvostetun suvun takia. Haha, sankari Potta.

Jäiks, Astorialla on vain muutama viikko aikaa, ennen kuin hänen ja Daphnen hylkäämän sulhon häitä aletaan suunnitella alustavasti. Moinen kiire heittää kapuloita rattaisiin. Jännittää kovasti mikä käänne tulee Astorian ja Dracon avuksi. Sinun ei voi syyttää tekevän neiti Greengrassin ja nuoriherra Malfoyn rakkaustarinaa liian ongelmattomaksi ja täydelliseksi.

[Belsissa]

NeitiMusta: Itsekin olisin Astorian tilanteessa suorastaan kauhuissani. Saa nähdä, mitä hänelle käy.

Lavinia: Hyvin sanottu. Kiteytit rouva Greengrassin olemuksen pariin lauseeseen. Olen itse asiassa ajatellut kirjoittaa hänestäkin jonkinlaisen tekstin, joko sitten tämänkaltaisen pitkän tai sitten one-shotin. Olisi tavallaan ihan kiinnostavaa kirjoittaa hänen päiväkirjaansa. Saa nähdä millaiseen ratkaisuun päädyn.

Cornelia-tätiä pidän ainoana naisena, jota rouva Greengrass kunnioittaa tai jopa pelkää. Lisäksi hänellä on näppinsä vahvasti pelissä seurapiirielämässä. Siksipä sisarusten äiti varmaan naista niin kovasti kunnioittaakin... Oikeastaan suurin osa rouva Greengrassin suhteista suurin osa on käyttösuhteita ja Corneliasta on hänelle kovastikin hyötyä.

Ja joo, sisustuselementeiksi todellakin. Saa nähdä, mitä tyttöjen avioliitoille käy. Ovatko ne rakkaudentäyteisiä vai kohtelevatko miehet heitä kuin esineitä tai synnytyskoneita? Kaikki on vielä mahdollista.

Minun mielestäni käsitys kaikille kuolonsyöjille jaetuista elinkautisista on naurettava. Hyvin monet heistä ovat erittäin älykkäitä henkilöitä, jotka tuskin ovat jättäneet häviön mahdollisuutta huomioimatta. Monella on varmasti jonkinlainen valttikortti hihassaan. Todisteistakin suuren osan voi hävittää ja näin lyhentää tuomiota. Tuskin lahjontakaan on pois suljettu vaihtoehto.

Draamaa Astorian ja Dracon suhteesta ainakin löytyy. Aina on joku tulossa väliin. Pelkään, että ficci alkaa pian muistuttaa Kauniita ja rohkeita.

Kiitokset kommenteistanne!

***

Part 29 – Primadonna

24.05.1998

Sain jälleen kirjeen Dracolta. Hänen oikeudenkäyntinsä on jo viikon päästä ja poika olisi halukas tapaamaan minut vielä ennen sitä. Minäkin olen totta puhuen hyvin mielissäni tästä tapaamisesta, mutta toisaalta haluaisin siirtää sen kauaksi tulevaisuuteen. Minua nimittäin kammottaa ajatus siitä, että tämä kerta on ehkä viimeinen Azkabanin muurien ulkopuolella. Huolimatta siitä, että nuoren Malfoyn tilanne on kuulemma kääntynyt parempaan. Jostakin kumman syystä Harry Potter on tarjoutunut tukemaan häntä oikeudessa. En oikeastaan ymmärrä minkä vuoksi, sillä hehän oivat kouluaikana mitä suurimpia vihamiehiä. Ehkä Draco vaivautuu selittämään minulle tilanteen tavatessamme ylihuomenna.

Daphne taas on käyttäytynyt hyvin kummallisesti viimepäivinä. Hän unohtelee asioita, joskus jopa saattaa vahingossa rikkoa etikettiä eikä tunnu huomioivan ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu. Äiti on hermona, mutta yrittää korjata tyttärensä virheet selittäen milloin kellekin vieraalle, että Daphne on vain kovin tohkeissaan tulevasta avioliitosta. En oikein uskonut syyn olevan siinä. Pelkäsin jopa, että hän olisi ihastunut johonkin sulhaskandidaattien ulkopuoliseen henkilöön. Totuus paljastui, kun löysin tytön itkemästä sängyltään muutama tunti sitten. Menin hänen luokseen, kuivasin kyyneleet poskilta ja kysyin mikä on hätänä. No, eihän minun olisi pitänyt yllättyä. Daphne on luonteeltaan dramaattinen, eikä romantiikanhakuisuus ole ollenkaan hyvä piirre yhdistettynä siihen. Nyt on nimittäin käynyt niin, että hän on valitettavan hullaantunut kumpaankin poikaan, eikä ole valmis luopumaan toisesta. Päätös avioliitosta olisi kuitenkin tehtävä pikaisesti, jonka vuoksi Daphne sanoo olevansa hyvin ahdistunut.

Realistisesti ajatellen minusta kuitenkin tuntuu siltä, että siskoni oikein piehtaroi tunteessaan. Tavallaan hän nauttii omasta mielestään varmaankin kovin traagisesta tilanteesta, jossa kaksi hyvin tavoiteltua poikamiestä riutuu rakkaudesta hänen vuokseen. Voin kuvitella, että kun hän lopulta tekee päätöksensä, unohtuu toinen nuorukainen saman tien. Ainakin siksi aikaa, kun aristokraatti alkaa suunnitella uutta avioliittoa. Sen verran hyvin Daphnen tunnen, että voin sanoa tytön ajattelevan kerran hänelle kuuluneen olevan aina omaisuuttaan. Odotan kauhulla hetkeä, jolloin helvetti räjähtää. Sen verran Daphne on kuitenkin ottanut Pansyn jengiltä vaikutteita, että hylätyn pojan morsiamen elämä ei tule olemaan vähään aikaan kovinkaan miellyttävää.

[NeitiMusta]

Jotenkin oli odotettavaa, että Daphne nyt pitää niin paljon omasta tilanteestaan, missä sillä on kaksi kelpoa kandidaattia, mutta tyttö parka.. Loppujen lopuksi täytyy valita vain yksi. Poika-parat.. ne ei kyllä ehkä ihan ymmärrä naisen pään liikkeitä, ja voi olla, että niille tulee kauhun hetkiä, kun valinta on tehty.

Jei! Draco haluu tavata Astorian, vaikkakin tilanne ei näytä hyvältä. Draco-parka. Harryn auttava käsi on ehkä odottamaton veto, mutta nuorella herra Malfoylla ei sen tilanteessa ole paljon varaa sanoa, ettei apu kelpaa.

NeitiMusta. <3

[L!na]

Tämä on ihana. Ja muaki kiinnostaa miks Harry puolustaa Dracoa Mahtavaa tekstia.

[Mortti]

MAHTAVAA! Onnistuneen stalkkausreissuni seurauksena päädyin lukemaan nämä kaikki - ja olen iloinen siitä!

Sun tekstejä on aina ilo palata lukemaan.  Idea toimii ja on mielenkiintoinen, Astoria vastaa omia ajatuksiani, vaikka sivuhahmo Daphne onkin hieman erilainen (tosin tekstiin sopivalla tavalla). Tylypahka aikoina olisin mieluummin kuullut enemmän juttua opiskelusta ja muista normaaleista huolista (romantiikan lisäksi  ) ja samaten olisin toivonut ettei Astoria olisi ollut niin sokea sodan suhteen. Hänhän pui sitä enemmän läpi vasta sen seurauksien takia, sen ollessa päällä hän ei oikein vaikuttanut välittävän koko jutusta, joka omaa makua ei siinä mielessä oikein miellytä.

Kaunista tekstiä, virheitä pari mutta niitä nyt jää aina, juoni on mahtava, sukulaiset hienoja ja muutenkin onnistuneen sävyinen teksti. Toivottavasti jatkoa on piakkoin tulossa! 

[Glorisablet]

Harry Potter puhumassa oikeudessa Malfoyden, ensisijaisesti samalla vuosikurssilla olleen Dracon kanssa saa luihuisten suut mustia aukkoja suuremmiksi, sillä heille ei tule ensimmäiseksi mieleen syytä Potterin vetoon. Potta on mustavalkoisempi tyyppi kuin mustavalkovalokuvat, mutta ilmeisesti hänen rilleissään on sen verran tarpeeksi tehoa että The Valittu käsitti Malfoyn perheessä olleen jotain hyvääkin. Perhe oli heille käärmeennäköistä ihmiskuvatusta eli pimeyden lordia tärkeämpi, ja se selvinnee Astorialle aatelistytön puhuttua Dracon kanssa.

Realistisesti ajatellen minusta kuitenkin tuntuu siltä, että siskoni oikein piehtaroi tunteessaan.--

Daphnen itkeskelevästä jahkailusta tulee mieleen kaakattava shoppaholistibimbo boutiquessa, jossa myytävien designtuotteiden hinnoissa on ilmaa. Shoppaholisti on löytänyt kaksi yhtä ihanaa merkkilaukkua, mutta hän ei voi ostaa kuin toisen – eikä hän tiedä kumman haluaisi. Äidin lempisomiste – eh tytär kävisi Plum Sykesin Manhattanin blondit -romaanin eturivin tytöistä, joiden kauden tärkein asuste on TA eli tuleva aviomies. Olkoonkin että Dahne-neiti on aidosti romatiikka-addikti.

Jään odottelemaan kenestä tulee Daphnen hylkäämän kosijan morsianpolo, johon Pansyn seuraaja soveltaa oppejaan. Ja nuoremman sisaren sekä nuoriherra Malfoyn seuraavaa tapaamista, jossa tunteet lienevät pinnalla oikeudenkäynnin tähden.

[Audrina]

Mitä Daphnen tilanteesta kerroit viimeisimmässä osassa, muistin sen luettua heti Lautturi - nimisen kuvauksesi hänen pahasta olosta. Kolmiodraaman pyörittäminen oli varmasti vanhemmasta Greengrassin sisaresta alussa jännittävää, mutta kun tarpeeksi moista sokkeloa pyörittää, niin saattaapa mennä aatelisneidon tunteet mukaan. Siitä miten aika painostaa kumman sulhaskandidaatin hän valitsee tuntuu tulleen Daphnelle olkapäitä kovaa painava ahdinko, vielä kun tuleva hyljätyn pojan vaimo Astoria joutuu samalla kantamaan samaa taakkaa. Vaikea päättää kumpi - kun haluaisi molemmat.

Palataan!

[Cilla]

Astorian päiväkirja oli minulle aivan uusi tuttavuus, vaikka olenkin lukenut joitakin muita tekstejäsi. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ficci tämä on.

Potter-kirjoissa Astoria jää lukuisten sivuhahmojen joukkoon, joten minulla ei ollut sen kummempia ajatuksia siitä, minkälainen tyttö Astoria olisi. Luettuani ficciäsi miellän Astorian hyvin paljon sen kaltaiseksi, kuin millaisena hän esiintyy tässä. Perheelle puhdasveristen arvot olivat ilmiselvästi tärkeitä, sillä Astoria naitettiin arvostettuun sukuun, vaikkakin tämä sulhasen suku oli jo menettänyt nauttimaansa arvostusta lopullisen taistelun jälkeen. Astoria itse tavallaan pakenee muuta maailmaa omaan maailmaansa, joka ei aukene kovin monelle. Ulkopuolisesta hän voi vaikuttaa jopa omituiselta, mutta mielestäni tämä sopii Astorialle. Antaa Daphnen paistatella Greengrassien tyttärenä numero yksi, jolloin Astoria saa olla rauhassa – aina sisaren häihin asti, jolloin kaikki huomio kohdistuukin nuorempaan sisareen.

Tekstisi on ihanan virheetöntä ja sitä on mukava lukea. Osaat kuvailla Astorian elämää sellaiseksi, kuin se hyvin mahdollisesti olisi. Kiitän mukavasta lukukokemuksesta! : )

[sukkula]

Kauhean vaikea kommentoida, kun ei kehtaa enää kamalasti analysoida kun muut ovat sen jo tehneet. Hassua muuten, että vaikka en näistä hahmoista canonissa tykkääkkään, niin fanonissa ne on ihania.

Teksti on tietysti yhtä ihanaa kuin aina ennenkin ja Astoria on hyvin oma itsensä.  Daphne alkaa saada uusia ulottuvuuksia draamakuningattarena, rooli sopii hänelle loistavasti. Rakastuminen kahteen mieheen, samaan aikaan riuduttavaa ja ihanaa, saa käyttäytyä kuin rakkausromaanien päähenkilöt.
Astoria saa hylätyn miehen, mutta kulissiavioliiton ollessa kyseessä, se tuskin haittaa muuten kuin Daphnen mahdollisten kommenttien takia. Draco joutuu luultavasti vankilaan, ja vaikka HP hänet siltä pelastaisikin, niin maine on silti mennyttä. Suhde ei silti älttämättä ole ohi, eikös monilla puhdasverisillä ole ainakin yksi rakastaja, joka muodollisesti tietenkin on vain ystävä tai lastenhoitaja tai jotakin, mutta kaikki kyllä tietävät totuuden vaikkei siitä puhuta.

Harryn yllättävä tarjous on tulkittavissa monella tavalla. Onko sankaripoika kenties raottanut kaapin ovea, vai onko syntynyt uusi ystävyys? Vai onko kyse sittenkin jostakin muusta, paljon monimutkaisemmasta kuviosta, se jää nähtäväksi.

Ohoh, tuli taas jotakin tekosyvällistä analysointia. No, olkoot.

<3 sukka

[Belsissa]

NeitiMusta: Niin, Daphnen tilanne on samaan aikaan sekä huvittava että surullinen. Hän varmasti tavallaan nauttii siitä, mutta tuollaisesta valinnasta aiheutuu varmasti myös paljon surua. Väärän valinnan mahdollisuus on aina olemassa.

L!na: Se selviää kyllä vielä.

Mortti: Mukavaa nähdä sinua täällä, olenkin hieman kaivannut kommenttejasi. Muistan sinun joskus kommentoineen Nemoani ja sain palautteestasi hyvin paljon irti. Tässäkin kommentissasi mainitsit asioita, jotka toden totta olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon. Sodan tapahtumien puuttuminen on ehkä suurin moka tässä tekstissä. Onneksi sentään kirjoitan Astoriasta, enkä esimerkiksi Theodoresta. Kuolonsyöjän pojan kannalta kerrotussa tekstissä tuollainen olisi pilannut koko tekstin.

Lavinia: Naulan kantaan, juuri näin. Kerrankin Potta osaa hieman ajatella... Eheh, huomaa varmaan ettei ole minun lempihahmojani.

Hahaha, esimerkkisi oli loistava ja sai minut nauramaan. Daphne-raukka. Saa nähdä, kumman hän valitsee ja ennen kaikkea, mitä päätöksestä seuraa.

Audrina: Minusta on hienoa, että olet tullut lukeneeksi Lautturi-teksini. Se ei ole mikään spin off tälle tekstille, mutta selventää ficcini Daphnen persoona jonkin verran. Toisinaan tykkään kirjoittaa eri teksteihini vaihtoehtoisia versioita hahmoista, mutta näissä kahdessa Daphne on täysin yksi ja sama.

Cilla: Tervetuloa, uusi lukija! Astorian persoona on mielestäni hyvin kiintoisa. Rowlinghan ei ole sellaista hänelle antanut, mutta oma näkemykseni hänestä on hyvin monipuolinen. Tämän ficin edetessä te lukijat tulette varmasti huomaamaan hänessä monenlaisia puolia, toisinaan ristiriitaisiakin. Astoria on selvästi kunnon eskapisti, mutta toisaalta hänessä on myös tietynlaista vahvuutta, jota ulkopuolinen ei ehkä hetkessä huomaa. Läheisistä ihmisistään tyttö poikkeaa myös arvojensa suhteen. Hän toki pitää puhdasverisyyttä tärkeänä, mutta erilaiset käytössäännöt ja ylimistön tavat eivät oikein meinaa mahtua hänen ajatusmaailmaansa. Saa nähdä, miten tällainen piirre tytössä vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa.

sukkula: Tiedän tunteen. On ärsttävää, kun pitäisi saada kommenttia aikaiseksi, mutta kaikki muut ovat ehtineet ensin, eikä itselleen jää hirveästi sanottavaa.

Joo, Daphne on tosiaan aika draamakuningatar, mutta mitä muuta voisi olettaakaan, kun tyttö on aina saanut kaiken minkä tahtoo. Tällä kertaa on se ongelma, että hänen pitäisi valita. Siinäpä vasta pulma. Lisäksi hän, kuten olitkin jo huomannut, nauttii kovasti oman tragediansa esittämisestä.

Niin, kulissiavioliitot ovat puhdasverisillä kovin yleisiä. Astorian luonne hieman sotii sellaista vastaan ja hän yrittääkin kaikkensa välttyäkseen melkeinpä väistämättömältä kohtalolta. Viimeinen oljenkorsi tuntuu olevan Draco, mutta siitäkin saattaa olla pian aika luopua. Aika näyttää.

Ja höpöhöpö, ei ollut yhtään tekosyvällistä.

Suuret kiitokset jokaisesta kommentista!

***

Part 30 - Vähiin valunut hiekka
25.05.1998

Minusta oli jotenkin huvittaa nähdä Daphne kirjoituspöytänsä ääressä kahden rakkauskirjeen kanssa. Ei niin, ettenkö olisi vastaavaa ennen nähnyt, mutta tällä kertaa tyttö oli väsännyt ne itse, eivät ihailijat. Hän luki minulle molemmat ääneen ja kummassakin oli lähes sama sisältö. Tavallaan se oli kovin koomista, mutten siltikään ole moisesta ajatuksesta kovinkaan innoissani. Mitäköhän pojat sanoisivat, jos tietäisivät Daphnen lähettävän vastaavan kirjeen myös toiselle kosijalle kuin itselleen? Ainakaan siinä tunnustetut tunteet eivät vaikuttaisi kovinkaan aidoilta. Varoitin Daphnea vaarasta, mutta ei tämä tuntunut neuvojani kovin tarkasti kuuntelevan. No, itsepähän tekee virheensä.

Minua jännittää kovin huominen tapaaminen Dracon kanssa. Aion kertoa hänelle vanhempieni avioliittosuunnitelmista. Haluan tietää, onko asialla hänelle minkäänlaista merkitystä. Luulen, ettei minulla enää ole paljon aikaa ennen avioliittoa, joten jos poika pitää sijoitusta vain hyvänä niin siihen on varmaankin alistuttava. En kuitenkaan pystyisi hurmaamaan poikaa tämän viruessa Azkabanissa. Sillä niin minä odotan hänelle käyvän, joutuvan siihen hirveään loukkoon. Tuskin Potterkaan pystyy pyyhkimään pois kaikkia Malfoyden tekoja. Varsinkaan, kun nämä eivät ole edes suuremmin osoittaneet katumusta. Niinpä tilanne onkin enemmän kuin ahdistava. Tuntuu kuin juoksisin kilpaa ajan tiimalasin hiekan kanssa. Valitettavasti en ole koskaan suuremmin pitänyt kilpailutilanteista.

[Belsissa]

Part 31 – Muutama rivi pölyyntyneistä umpisolmuista ja ohjeet niiden avaamiseksi
26.05.1998

Olen aivan kiihdyksissä vierailuni jäljiltä! Sydämeni takoo tuhatta ja sataa enkä ihmettelisi ollenkaan vaikka se räjähtäisi riekaleiksi tällä sekunnilla. Pitäisi varmaan yrittää rauhoittua, mutta en yksinkertaisesti pysty. Tunnen olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan!

Ensinnäkin, Dracolla on mahdollisuudet selvitä oikeudenkäynnistä täysin syyttömänä! Vaikken koskaan ole suuremmin pitänyt Harry Potterista, niin nyt minun täytyy sanoa olevani hänelle hyvin, hyvin kiitollinen. Ilman häntä Draco olisi saattanut saada pitkänkin tuomion. Aluksi olin kyllä hyvin äimistynyt Potterin avusta, mutta tupatoverini selitti minulle kaiken. Sodassa oli tapahtunut asioita, joilla Malfoyt olivat osoittaneet olevansa täysin muuta kuin tavallisen kansan keskuudessa puhutaan. Narcissa Malfoy oli pelastanut Harryn hengen Kielletyssä metsässä valehtelemalla Pimeyden lordille pojan olleen jo kuollut miehen kirouksen jäljiltä. Niinpä Potter oli naiselle velkaa hyvin paljon. Dracokin oli paljastanut oikean luonteensa, kun ei ollut kyennyt tappamaan Dumbledorea, vaikka se saattoi merkitä hänen omaa kuolemaansa. Luciuksen rohkelikko meinasi tosin jättää kokonaan huomiotta, mutta tuli lopulta kuitenkin tapaamaan koko perhettä kartanoon muutama päivä sitten. Siellä hän sai kuulla totuuden Malfoyden elämästä sodan aikana. Itsekin järkytyin kovin Dracon kertoessa, kuinka he olivat jatkuvasti joutuneet pelkäämään niin omaa kuin toistensakin kuolemaa. Jokainen hetki saattoi olla viimeinen, sillä Pimeyden lordi oli arvaamaton. Koskaan ei voinut tietää, oliko jokin teko anteeksiannettu, vaikka mies olisi sellaista lupaillutkin.

Viimeinen sota oli ollut Malfoylle epäsuosion aikaa. Heitä ei kohdeltu ihmisarvoisina omallakaan puolella. Toiselle puolelle he olivat sydämettömiä hirviöitä, toiselle säälittäviä surkimuksia. Tuntui olleen vain ajan kysymys, milloin jompikumpi olisi teurastanut heidät. Dracon kertomuksen myötä myös Potter oli tullut niin vakuuttuneeksi, että päätti saman tien asettua puolustamaan oikeudessa heitä jokaista. Hän lupasi yrittää taivutella oikeuden säästämään heidät tuomiotta, mutta ei tietenkään voinut luvata varmasti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Malfoyt selviävät ainakin lyhyemmillä tuomioilla, sillä Potter on tällä velhomaailman vaikutusvaltaisimpia henkilöitä.

Herra Malfoylle Potterin apu oli ollut hyvin kova paikka ja aluksi hän oli kieltäytynyt ottamasta sitä vastaan. Kahden miehen välille oli meinannut tulla melkoinen sanaharkka, mutta Draco ja rouva Malfoy olivat saaneet hillittyä suosionsa menettäneen aristokraatin. Ihmettelin, että ystäväni itse oli pysynyt aivan rauhallisena, mutta Draco selitti tajunneensa, että hänellä on elämä vielä edessään. Poika ei ollut tahtonut pilata sitä vain, koska hänellä oli vanhoja kaunoja Potteria kohtaan. Hänen isänsä ylpeys oli ollut kovempaa luokkaa, mutta hetken keskusteltua kahdestaan vaimonsa kanssa tämäkin oli kuulemma taipunut.

Keskustelimme Dracon kanssa myös tulevasta avioliitostani ja olen vallan iloinen, ettei hän suhtautunut siihen suopeasti. Hän sanoi ihmettelevänsä, että vanhimmillani oli niin kiire naittaa minua, sillä eihän perheemme asema ollut millään lailla epävakaa. Hänen vanhempansa, tai lähinnä Narcissa, olivat aikoneet pitää pojan niin kauan kotona kuin suinkin mahdollista. Asia kuitenkin selittyi Dracolle kerrottuani hänelle hieman suvustani. Moinen juoruaminen on kieltämättä paheksuttavaa, mutta kaiken sen jälkeen, mitä Draco on minulle kertonut, en voinut vain istua tuppisuuna. Välillemme oli syntynyt luottamus, jota tahdoin käyttää hyväkseni. Muille en voi vastaavista asioista puhua. Daphnelle hieman, mutta hänellekin rajoittuneesti. Niinpä Dracosta tuli henkilö, jolle uskoin koko sairaan elämäntarinani psykopaattiperheen luona. Hän kuunteli tarinaani kovin yllättyneenä, sillä ei olisi uskonut päällisin puolin täydellisen Greengrassin suvun kykenevän käyttäytymään niin julmasti jäsentään kohtaan. Äitiäni hän kuvasi muutamalla sen verran rumalla sanalla, etten taida niitä tohtia tähän kirjoittaa. Sen sijaan voin sanoa, että hänenkin mielestään äitini todennäköisesti vain haluaa minut pois jaloista avioliiton kautta. Oli kummallista kuulla se jonkun muun suusta ja hetken olin jo aikeissa väittää vastaankin. Mutta toisaalta, mitäpä sitä turhia valehtelemaan, kyllähän minä tiedän asian olevan juuri niin kuin hän sanoi. Paikalla ei ollut ketään, kelle olisi täytynyt uskotella muuta. Juuri äitini kiireen takia ajatus avioliitosta ei Dracon mukaan ollutkaan hyvä. Nuorukainen selitti, että tuollaisessa tilanteessa vanhemmat saattavat ottaa tyttärelleen miehen, joka ei vastaa täysin tämän tasoa. Dracon teoria kuitenkin kaatui ehdokkaisiin: Nott ja Zabini eivät ole kovinkaan pahoja vaihtoehtoja. Hänkin myönsi asian, mutta intti edelleen minun olevan aivan liian nuori avioitumaan. Hänen vanhempansa olivat kuulemma aina pitäneet itsestään selvyytenä, ettei tyttöä päästettäisi kotoa, ennen kuin tämä olisi varmasti kyvykäs hoitamaan taloutta. Minun koulutukseni oli Dracon mukaan täysin kesken.

Täytyy myöntää, että nyt minua hieman hymyilyttää, sillä pojan ärtymys ei vaikuttanut olevan vain ystävän huonosta tuurista johtuvaa. Tällä kertaa mukana taisi olla jotakin hieman henkilökohtaisempaa. Aika näyttää mitä, mutta sen minä vaan sanon, etten ainakaan aio pistää tikkua ristiin Daphnen valinnan nopeuttamiseksi – päinvastoin.

[L!na]

Ihanat kaksi lukua. Mä tykkään jotenkin Dracosta tässä. Se on niin... herkkä. Ja mä jotenkin odotan jo jotain ihanaa suudelmaa

[Belsissa]

L!na: Mukava kuulla! Ja kyllä niitä suudelmiakin on luvassa. Mutta niin, kiitokset kommentistasi!

Part 32 – Kulissihattaraa
27.05.1998

Tanssiaiset lähestyvät ja kotimme on täynnä ihmisiä, joista puoliakaan en ole koskaan edes nähnyt. On ompelijattaria, kokkeja, puutarhureja ja ties ketä muuta. Daphne on suorastaan ihastuksissaan päästessään pian pyörähtelemään tanssilattialle, mutta äiti on ennemminkin stressaantunut. Hän huutaa milloin kellekin palvelijalle ja järjestää suuren luokan kohtauksia. Osittain siitä syystä pysyttelenkin mieluummin huoneessani. Toisaalta täällä ei ole mitään viemässä ajatuksiani pois Dracon oikeudenkäynnistä, mutta ei siitä nyt enempää. En tahdo märehtiä mokomaa asiaa etukäteen.

Tracey Davis lähetti minulle jälleen kirjeen. Olin jo melkein unohtanut koko tytön, mutta sitten tuo ällöttävän vaaleanpunainen kuori tipahti kirjoituspöydälleni. Ei ollut mikään yllätys, että Tracey jaaritteli kirjeessään typeristä tanssiaisista ja niiden ohjelmasta. Kaikenlisäksi hän haluaa vielä tavatakin ennen mokomia. Tyttö osaa kyllä olla ihan mukava, mutta en jaksaisi nyt jauhaa tapahtumasta, josta en suuremmin edes ole kiinnostunut. Ei siellä ole ketään minulle. Kaikesta huolimatta lupauduin kuitenkin tapaamaan häntä huomenna, sillä en viitsinyt olla epäkohtelias. Saa nähdä mitä siitäkin tapaamisesta tulee.

[NeitiMusta]

Aa Draco vaikutti äärimmäisen suloiselta, ja tykkään muutenkin sen tästä herkemmästä puolesta! Ja muutenki on vallan ihanaa, että vaikka Malfoylla on nyt alamäki edessä, niin Dracon ja Astorian suhde kehittyy.
En malta odottaa, mitä tanssiaissa tapahtuu, enkä varsinkaan sitä, millon Astorian Ja Dracon suhde syvenee entisestään Heh heh..

NeitiMusta.

[Belsissa]

NeitiMusta: Kiva kuulla, että pidät! Tanssiaiset tosiaan lähenevät, niitä ei tarvitse odottaa enää montaa osaa.

Kiitokset kommentistasi!

***

Part 33 - Feikkitimantteja
28.05.1998

Minulla paloi Traceyn kanssa pinna totaalisesti. Kuten saattoi olettaa, hän aloitti keskustelumme tanssiaisaiheella. Minun piti selittää tytölle mekkoni ulkonäkö pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja valitettavasti jouduin kuuntelemaan myös hänen kuvauksen omastaan. Uskon, että violetti leninki voisi näyttää hyvältä Traceyn kalpeaa ihoa ja tummia hiuksia vasten, mutta karmeat timanttikoristukset eivät kuulostaneet kovinkaan upeilta. Valitettavasti tupatoverini on tainnut apinoida Pansyn vaatemaun, onneksi tosin hieman lievempänä.

Se ei kuitenkaan riittänyt tytölle, vaan totta kai tämän oli päästävä keskustelemaan myös miehistä. En tiedä, mitä Tracey ajattelee tulevasta puolisostaan Harperista, mutta ainakaan tyttö ei puhu hänestä koskaan. Sen sijaan muut miehet näyttävät kiinnostavan enemmän. En tiennyt, kuinka ystäväehdokkaani reagoisi kysymyksiin miehestään, joten päätin olla esittämättä niitä. Nyökyttelin vain myötäilevä hymy huulillani Traceyn kertoessa minulle unelmiaan Miles Bletcheystä.

Valitettavasti tyttö ei Pansyn tapaan tyytynyt puimaan omaa elämäänsä vaan hänen oli myös udeltava minun asioitani. Kumman sulhasehdokkaan toivoisin minulle jäävän? Onko minulla ulkopuolisia ihastuksia? Olenko koskaan ollut ystävyyttä lähemmissä väleissä kenenkään kanssa? Tällaiset kysymykset vielä kestin, mutta sitten Tracey sanoi jotakin, mitä en vaan voinut katsoa sormieni lävitse. Hän totesi hyvin kevyesti, mutta huvittuneena, että onneksi Draco Malfoy ei ainakaan enää ole ongelmani pojan viruessa Azkabanissa.

Sillä hetkellä olisin ollut valmis haukkumaan Traceyn hyvin monella tietämälläni nimityksellä. En kuitenkaan hylännyt hienon naisen imagoani, vaan yksinkertaisesti poistuin pöydästä. Osoitin näin tulleeni loukatuksi, mutten aiheuttanut suurempaa kohua. Toivoin vain, että Tracey ymmärsi, että yhteydenpitomme loppui siihen. Hän on näköjään täysin samanlainen kuin Pansy, joka valitsee seuransa suosion mukaan.

[Glorisablet]

Osasta 30

Niinpä, ei se ole Astorian vika, ettei isosisko ottanut onkeensa hänen varoituksistaan. Mikäli kosijat saisivat tietää tavoittelemansa neidon kirjoittamien kirjeiden samankaltaisuudesta Daphne voisi sangen noloon asemaan seurapiireissä. Ehkä kummatkaan eivät pitäisi Daphnea parhaana morsianvaihtoehtona, jolloin tämä joutuisi joko kalastelemaan uudestaan sulhasta tai tyytymään johonkin huonompaan.

Osasta 31

Kellepä Harry Potterin tarjoama apu ei olisi kova pala nieltäväksi, vaikka Hartsasta olisi jopa kovasti hyötyä. Lucius on sentään aristokraattien aristokraatti, jonka (varmasti ankaraan kasvatukseen Abraxas Malfoyn tuntien) ei ole sisältynyt armopalojen vastaanottamista. Herra Malfoy tuntenee perheensä olevan muuttunut vähäosaisiin miellettäväksi, ja Potterin apu oikein alleviivasi Luciukselle hataraa statusta. Kun on ensin ollut kuin kuningas on vaikea ajatella olevansa kuin kuka tahansa tallaaja.

Draco ei ole kaikessa suhteessa pahantahtoinen, mutten tiedä onko nuorukainen siitä huolimatta kuuntelijatyyppi. Ainakin minulla on sellainen mielikuva että Astorian ja Dracon mentyä naimisiin ensin mainittu on se kuuntelija, joka joutuu lohduttavan kuuntelijan puutteessa pitämään mieltään kaivertavat ahdistukset omana tietonaan.

Osasta 32

Voi rouva Greengrassia. Säälin häntä siis aivan hirveästi, koko sydämestäni, vaikka aatelisrouvalla on kokonainen apureiden ja palvelijoiden armeija apunaan. Onhan se kamalaa jos pari hassua rikkoruohoa rehottaa kukkaistutusten joukossa tai uudesta alushameesta roikkuu yksi sentin langanpätkä. Tanssiaisten kohdalla on sentään kyse suureellisesta teatteriesityksestä, jonka rouva Greengrass on käsikirjoittanut aikoja sitten. Arvon rouvan huutamisen perusteella vaikuttaisi siltä että hienolle naiselle sopiva käytös on paikoitellen unohtunut, vaikka noita on korostanut tyttärilleen hillityn käyttäytymisen olevan kaiken a ja o. Moisen perusteella alkaa väkisin ihmetellä ovatko kaikki pöytähopeat laatikossa.

Osasta 33

Traceyn vaatemakuun perehtymällä tytöstä voi tehdä jo jonkinlaisen luonneanalyysin. Pansyn vaatemaun apinoiminen kielii epävarmuuden lisäksi pikkuporvarillisesta prameiluista, joka on myös ominaista uusrikkaille. Realitymaailmassa uusrikkaat ja pikkuporvarit haluavat oikein toitottaa pankkitilien saldojen hipovan pilviä käyttämällä liikaa Burberryn Nova check -kuosia, Louis Vuittonin monogrammilla koristettuja laukkuja ja vastaavia, joita tyylitietoiset ja vauraisiin sukuihin kuuluvat eivät ikinä alentuisi käyttämään.

Ymmärrän täysin Astorian reaktion, mitä tulee Traceyn megapinnallisuuteen mitata ihmisiä suosion perusteella. Ymmärrän senkin miksi vaaleaverikkö poistui pöydästä. En olisi itse lakannut hänen sijassaan pitämästä kokonaan yhteyttä Traceyn kanssa. Hänen sijassaan en haluaisi Traceyn olevan ystävättäreni, mutta saattaisin (voida) olla tämän kanssa tuttavuussuhteessa. On tietysti oikein hyvä että Astoria osaa arvostaa itseään tarpeeksi, ettei ota kaikenmaailman sontiaisia osaksi elämäänsä.

Kiitoksia näistä osista, neljästä piristysruiskeesta ja vielä kovasti anteeksi, etten ole kommentoinut aiemmin!