misstm: Minusta kommenttisi oli järkevä!
Joo Astorian ei ole ihan perustapaus, mutta eiväthän kaikki luihuistytöt ihan samanlaisia voi olla.
Ihanaa, että pidät tätä hyvänä ja omaperäisenä ficcinä!
Lavinia: Joo-o. Näinhän se menee. Jotenkin minä en voi uskoa, että kaikki seurapiirirouvat olisivat entiselle aatteelleen uskollisia, vaan yksinkertaisesti loikkaisivat. Arvomaailma kääntyykin yhtäkkiä ylösalaisin ja sodan aikaista teurastusta pidetään hirvittävänä huolimatta siitä, olivatko kuolleet vereltään puhtaita. Mihin tahansa ollaan valmiita, kunhan asema säilyy.
Kirjeitä voin luvata ficciin vielä pari lisää!
sukkula: Mukavaa kuulla, että pidit!
Nelxis: Kiva kuulla, että pääsit tällä kertaa lukemisessa pidemmälle! Painotan tosiaan ehkä enemmän ajatuksia kuin tapahtumia, sillä Astoriaa ei hahmona tunneta hyvin ja haluan tuoda esille mahdollisimman selvän, oman kuvani tytöstä.
Kiitokset kommenteistanne!***
Part 24 - Avautuvia maailmoja11.05.1998Kävin Dracon luona kartanossa. Suoraan sanottuna minua kuvotti nähdä, mihin kuntoon vartijat olivat paikan pistäneet. Monet perhettä vahtivista auroreista eivät kunnioita arvokasta rakennusta, sen kalusteita ja omistajia lainkaan. Hienoihin antiikkisohviin oli tumpattu tupakoita ja savukkeenjämät tiputettu lattialle. Ruoanjämiä löytyy sieltä täältä, sillä porsaat eivät välitä missä tai miten syövät. Toki osa auroreista osasi käyttäytyä asiallisesti, mutta muutamat olivat täysin sivistymättömiä. Sekin tapaus, joka johdatti minut Dracon luokse käyttäytyi kuin mikäkin. Minuakin hän kutsui ”blondiksi typykäksi” vaivautumatta edes kysymään nimeäni!
En jaksa vaivata päätäni moisella tapauksella, joten siirryn hieman tärkeämpiin asioihin. Draco ei voinut ollenkaan hyvin. Hän näytti kamalalta. Poika ei selvästikään ollut saanut nukutuksi ollenkaan, sillä kasvot olivat täysin kalpeat lukuun ottamatta tummia varjoja silmien alla. Myös olemus oli täysin erilainen kuin ennen, enkä voi väittää hänen näyttäneen lainkaan komealta. En ehkä ymmärtänyt sitä ennen, mutta pojasta puoleensavetävän teki lähinnä hänen ylväs ryhtinsä ja karisma, joka tuntui kuihtuneen olemattomiin.
Luihuisprinssi oli silti saanut osan ylpeydestään takaisin, sillä näytti häpeävän, ehkä suorastaan katuvan, että oli ylipäänsä avautunut minulle huolistaan. Nuori Malfoy yritti kovastikin peitellä kärsimystään hokemalla järjestävänsä vielä kaiken entiselleen. Siihen en tosin uskonut minä, enkä usko, että loppujen lopuksi hänkään. Lucius Malfoyn nimeä Draco ei onneksi maininnut asioiden korjaantumisen yhteydessä kertaakaan. Daphne sanoi minulle joskus, että hän on täysin sokea isänsä virheille. Nyt poika näyttää onneksi ymmärtäneen tämän suosion laskeneen. Ehkä auroreiden kohtelu on saanut Dracon tajuamaan, että korkeinkin valta on katoavaista.
Vaikka Draco olikin nyt sulkeutuneempi, hän sanoi haluavansa minun tulevan käymään uudelleen. Poika näyttäisi tahtovan keskustella kanssani aivan arkipäiväisistä asioista, ei kamalasta kohtalostaan, saati Pimeyden Lordin tappiosta. Juttelimme lähinnä opettajista, koulusta, musiikista ja jonkin verran myös kirjallisuudesta. Oli kuin maailmassa ei olisi ollut muita kuin me ja nuo pienet puheenaiheet, sillä Draco halusi sulkea julman ulkomaailman tyystin pois siitä hetkestä. Se oli tavallaan kovin surullista, mutta samalla minä nautin siitä. Oli sydäntä lämmittävää, miten joku halusi keskittyä vain minuun ja mielipiteisiini niin hartaasti kuin hän.
Tutustuin tietenkin myös Dracon vanhempiin. Minua totta puhuen hieman pelottaa vanhemman viileä ja kaikenkestävä luonne. Tuntui kuin koko tilanne ei vaikuttaisi häneen muuten kuin korkeintaan pienenä unenpuutteena. Mies on paljon vahvempi kuin Draco, johon pelkoni ydin kiteytyykin. Epäilen, että hän on turhan ankara pojalle. Draco ei voi 17-vuotiaana kestää kaikkea kuin Luciuksen ikäinen, elämää nähnyt mies, mutta mies tuntuu olettavan jotain aivan muuta, joka näkyy isän ja pojan katseiden vaihdossa, sekä hänen tavassaan puhua Dracolle.
Narcissa Malfoy taas oli kovin herttainen, vaikka hänen perheensä tilanne näytti stressaavan häntäkin kovin. Dracon kohtelun suhteen hän on kuin Luciuksen vastakohta - paapoo poikaa liiallisuuksiin asti. Ehkä se toisaalta tekee Dracolle hyvääkin hänen kamalassa asemassaan. Rouva Malfoy myös lähetti äidilleni terveisiä, joka oli hyvin kauniisti tehty. Valitettavasti äitini ei vain suhtautunut siihen oikein, vaan ainoastaan tuhahti. Moinen ele sai minut raivon valtaan, etkä saata uskoa mitä sanoin hänelle! Sanoin, että Narcissa Malfoy on häntä monta kertaa hyväsydämisempi ihminen ja että äidin pitäisi olla kiitollinen, että nainen vaivautuu edes mainitsemaan häntä nimeltä!
Tietenkin äiti kielsi minulta tapaamiset Dracon kanssa moisen käytöksen takia. Minusta tosin tuntuu, että saatan tällä kertaa olla hieman tottelematon tytär.
