Olen pahoillani, että en ole saanut tätä aikaisemmin valmiiksi. Nyt kuitenkin olen ja luku on tapansa mukaan lyhyt, siitä ei tingitä =) . Jaa-a...en osaa sanoa enempää.
Lotazi, Kiitos korjasin nuo virheet. Jatkoa on alapuolella
FlowerLadies, Kiitos!
Anaid, kiva että tykkäät, kiitos.
night eagle, kiitän.
Sugar Doll, Kiitos. Joo halusin tehdä hiukan erillaisen aikamatkustusficin, ja sitten keksin tälläisen. Mukava että tykkäät!
Karkkiunelma, Kiitos. Lyhytkin kommentti on parempi kuin ei mitään
Ginevra, outo? I am
. Kiva että pidät
L.E, Kiitos paljon.
A/N:Olisikohan kaikkien kommenteihinn vastattu?
Tosiaan...Vihdoin toimitaa! Nimittäin luvussa kaivellaan vanhoja parituksia esiin XD ja muutakin tapahtuu. Lilystä ja Severuksesta tulee hiukan lisää tietoa
Luku 3. Vanhoja parituksia ja uusia tapahtumia
“Mitä meillä on tänään?” Lily kysyi Harrylta, kun he kävelivät Tylypahkaa pitkin Harryn muka näyttäessä sitä Lilylle, Jamesille ja Siriukselle.
“Kaksoistunti liemejä, pimeyden voimilta suojautumista ja lopuksi loitsuja,” Harry vastasi.
“Liemejä!” Sirius ja James huudahtivat yhteen ääneen valittaen.
“Valitan,” Harry sanoi virnistäen.
Harry johdatti kuusikon tyrmiin ajatellen samalla itsekseen. Nyt kun hänellä oli vanhemmat täällä, miten hän ikinä voisi mennä kukistamaan Voldemortin?
“Mennäänkö myöhemmin pelaamaan huispausta, Harry?” Ron kysyi.
“Sori, Ron. Lupasin jo Cholle, että menen hänen kanssaan Tarvehuoneelle ja sinä varmaan tiedät millainen hän on kun suuttuu,” Harry vastasi ja virnisti.
“Tiedän. Cho on samanlainen kuin Ginny suuttuessaan,” Ron sanoi.
Harry hymyili Lilyn seuraessa keskustelua pöllästyneen näköisenä. James ja Sirius suunnittelivat jotain liemien tunneille ja Hermione oli huomannut Ginnyn ja mennyt tämän luokse juttelemaan.
Harry katseli vanhempiaan. Lily oli täydellisen kaunis, vihreät silmät, punaiset olkapäille asti ulottuvat kiharat hiukset sekä upeasti myötäilevä vartalo. Lilyllä oli päällään sininen hame ja musta pitkähihainen jalassaan tytöllä oli ballerinat.
James näytti hyvin paljon Harrylta. Hänellä oli päällään koulupuku ja kaapu. Hiukset olivat pörröiset ja takussa. Pähkinänruskeat silmät loistivat.
Sirius oli hyvin erinäköinen kuin vanhempana. Hänellä oli harmaat silmät ja musta lyhyt tukka. Pojalla oli koulukaapu kuten muillakin.
“Harry, tule jo,” Ron huudahti. Harry oli ajatuksissaan jäänyt jälkeen muista. Poika kiiruhti huolestuneen näköisen viisikon luokse.
“Ei ole hätää,” Hän selitti kiireesti.
Samassa Professori Kuhnusarvio ilmestyi. Lily loi säteilevän katseen opettajaan, hän oli tyytyväinen huomatessaan tämän opettavan yhä. Eihän Lily tiennyt, että Kalkaroskin opetti heidän koulussaan.
“Tänään me valmistamme monijuomalientä. Kuka tietää mikä on monijuomaliemi?” Kuhnusarvio kysyi.
Harry, Ron ja Hermione virnistivät toisilleen ja viittasivat.
“Herra Potter,” Kuhnusarvio kehotti.
“Monijuomaliemi on liemi joka saa sinut näyttämään hetken joltakin muulta,” Harry sanoi.
“Täydellinen vastaus! Kaksikymmentä pistettä rohkelikolle!” Kuhnusarvio sanoi.
“Mistä sinä tiesit tuon?” Lily kysyi Harrylta.
“Me keitimme monijuomalientä jo toisella luokalla,” Harry kuiskasi takaisin.
Hermione oli jo käynyt hakemassa tarvittavat esineet, kun Ron ja Harry vasta menivät opettajan pöydän luokse.
Harry otti mukaansa kaiken mitä tarvitsi ja kiiruhti sitten muiden luokse. James ja Sirius kuiskailivat keskenään, ilmiselvästi yrittäen keksiä tapaa jolla voisivat häiriköidä tuntia.
Pian kuului kaamea räsähdys ja melkein kaikki hätkähtivät. Harry kompastui samassa aukinaiseen kengännauhaansa ja hän kaatui lyöden päänsä pöytään.
Siinä samassa pöytä kaatui Harryn päälle ja kaikki Harryn keskeneräiset liemet valuivat hänen suuhunsa.
Harry yökki ja oksensi. Hän yritti saada kaiken liemen ulos suustaan.
“Harry tukehtuu!” Kauhistunut Hermione huusi. James ja Siriuskin näyttivät kauhistuneilta.
Samassa Harry vajosi lattialle polvilleen eikä sanonut enää sanaakaan.
Harry vietiin sairaalasiipeen ja hänet saattoi huolestuneet Lily, James, Sirius, Ron ja Hermione.
“Toivottavasti Harry paranee,” Hermione sanoi erittäin huolestuneena.
“Totta kai. Harrya ei noin vain tapeta,” Ron sanoi. “Hän on selvinnyt pahemmastakin,” Poika jatkoi.
“Harry selviää kaikesta,” Hermione yritti vakuutella itselleen ja muille.
“Minä menen kirjastoon. Hermione voitko näyttää missä se on?” Lily kysyi kääntyen tyttöön päin. Hän muisti viime hetkessä ettei tiennyt missä kirjasto oli.
“Totta kai. Minunkin pitää lainata muutama kirja. Nähdään, Ron, James ja Sirius,” Hermione sanoi ja tarttui Lilyä kädestä.
“Heippa, pojat,” Lily sanoi ja vinkkasi Jamesille silmää.
Hermione johdatti Lilyn kirjastoon ja hävisi itse selitettyään ensin ettei “Kiellettyjen kirjojen” osastolle saanut mennä ilman lupalappua.
Lily meni etsimään haluamaansa kirjaa. Hän tosin epäili, ettei sitä enää olisi Tylypahkassa, mutta eihän sitä koskaan voinut tietää. Onnekseen Lily löysi kirjan “Vanhojen kirjojen” osastolta. Tyttö otti sen iloisena, etsi sopivan paikan ja rupesi lukemaan.
Lilyn ajatukset laukkasivat jossain ihan muualla kuin kirjassa. Hänestä oli outoa, että Harry antoi hänelle niin paljon huolenaihetta, vaikka hän ei edes tuntenut poikaa. Enkä saisi koskaan tunteakaan, Lily ajatteli ja tottahan se oli. Hän ei koskaan saisi tuntea omaa poikaansa. Harry pysyisi hänelle vieraana ihmisenä nyt ja aina.
Silti Lilyllä oli omituinen tunne, josta hän ei päässyt yli eikä ympäri. Ajateltuaan hetken Lily tajusi rakastavansa Harrya.
“Mitäs se neiti Helvans täällä puuhailee?” Lilyn selän takaa kuulunut ääni kysyi.
Voi ei. Älä anna tuon äänen olla totta, Lily ajatteli kääntyessään.
Severus Kalkaros seisoi Lilyn selän takana.
“Lueskelen hieman, professori,” Lily vastasi. Hän kääntyi taas kirjaansa päin välittämättä Kalkaroksesta.
“Taidat lukea paljon,” Kalkaros totesi.
“Kyllä. Minä luen mielelläni, professori,” Lily sanoi katse edelleen kirjassaan.
“Muistutat erästä ihmistä, jonka tapasin kauan sitten. Hän kuitenkin kuoli,” Kalkaros sanoi ja istuutui Lilyä vastapäätä.
“Ketä, professori?” Lily kysyi kohteliaasti.
“Lily Evansia. Nykyään Potteria,” Kalkaros sanoi. Viimeisen lauseen kohdalla mies tuhahti halveksuvasti. Hän kääntyi selin Lilyyn ja oli katsovinaan kirjoja.
Lily käytti tilaisuutta hyväkseen ja katseli hiukan vanhaa Severusta. Yhä samat mustat rasvaiset hiukset sama koukkunenä. Samanlainen muutenkin. Kylmä ja vaivaantunut.
“Olen pahoillani, mutten ole etsimänne henkilö,” Lily valehteli.
“Tiedän sen,” Kalkaros sanoi ja nousi. “Olen kuitenkin istunut tässä liian kauan. Näkemiin, neiti Helvans,” Hän jatkoi.
“Näkemiin, Professori Kalkaros,” Lily sanoi ja käänsi katseensa uudelleen kirjaansa.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Olkaapa hyvät:D
