Kiitokset kommentoijille ja nyt sain (vihdoin ja viimein) ekan luvun valmiiksi, joten laitan sen siis tänne.
A/N: Tiedän, liikaa vuoropuhelua ja niin edelleen (siis luvussa), mutta Harrylla ja muilla on paljon puhuttavaa
Luku 1. Alku.
”James! James Potter!” Lily huusi ja juoksi kelmejä kohti painava kirja sylissään.
”Ai hei Lilytin, mitä asiaa?” James kysyi kasvot kirkkaina.
”Älä vääntele nimeäni, ja katso tuota kuvaa!” Lily sanoi ja osoitti kuvaa kirjassa.
”En minä jaksa lukea,” James valitti, mutta katsoi kuitenkin Lilyn näyttämää kuvaa, ehkä sen takia, että Lily piti taikasauvaansa kädessään ja Jamesilla oli liiankin paljon kokemuksia Lilyn taikasauvasta.
Lilyn kirjan kuvassa oli tosiaan jotakin outoa. Siinä oli pieni ympyrä, jossa oli kaksi mustaa pistettä. Kuvan alapuolella oli teksti, jossa luki Tulevaisuudessa tavataan.
James kosketti kirjan tekstiä ja samassa tapahtui jotakin. Teksti tuntui vetävän Jamesia puoleensa.
Lily kiljaisi ja tarttui Jamesia toisesta kädestä yrittäen vetää tämän takaisin. Sirius tuli tytön avuksi, mutta kirja oli vahvempi ja se veti kaikki kolme sisälleen. James sulki silmänsä.
Jamesin sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi. Hän avasi hitaasti silmänsä.
”Missä me olemme?” Lily kysyi pelokkaana.
”En tiedä,” Sirius vastasi.
James katseli ympärilleen, huone jossa he olivat, oli pimeä. Hän ei nähnyt edes Lilyä, vaikka hän piti tämän kädestä kiinni.
”Valois,” James kuiskasi ja hänen taikasauvaansa syttyi valo.
Nyt hän näki paremmin. Huone oli ilman muuta luokkahuone. Kaksikymmentä pulpettia sekä opettajanpöytä. Taulu ja ikkunoita. Kaikki oli samalla tavalla kuin Tylypahkan Muodonmuutosten luokassa.
”Olemmeko me Tylypahkassa?” Sirius kysyi.
Lily nyökkäsi.
”Olemme, tämä on Profesori McGarmiwan luokkahuone,” hän sanoi.
”Mennään ovelle,” James sanoi.
Kolmikko kulki hiljaa ovelle ja Sirius aukaisi sen. James henkäisi. He todellakin olivat Tylypahkassa.
”Anturajalka, onko sinulla näkymättömyysviittaa?” James kysyi kuiskaten.
”On,” Sirius vastasi ja heitti viitan kolmikon ylle.
Lily, Sirius ja James kulkivat hiipien kohti Rohkelikkotornia. Kaikki oli melkein samalla tavalla ennen kuin kirja oli vetänyt Jamesin sisälleen.
”Mikä se kirja oli?” James kysyi.
”Mitä?” Sirius ihmetteli.
”Lily, mikä sen kirjan nimi oli? Sen joka toi meidät tänne,” James selitti, kun myös Lily näytti hämmästyneeltä.
”E-en minä muista,” Lily änkytti.
”Voi Merlin!” James huudahti ja osoitti jotakin.
”Kuka tuo on?” Sirius kysyi. ”James, onko sinulla veljiä?”
”Äh, Sirius tiedät ihan hyvin ettei minulla ole veljiä eikä serkkuja,” James sanoi, mutta näytti itsekin hämmästyneeltä.
Se jota James osoitti oli nimittäin poika, joka oli Jamesin identtinen kaksonen. Pojalla oli mustat hiukset –jotka olivat sotkuiset- sekä silmälasit.
”Kukahan tuo sitten on?” Sirius kysyi.
”No, se selviää jos seuraamme häntä,” James sanoi.
”James! Ei ihmisiä saa seurata!” Lily sanoi melkein järkyttyneenä.
”Älä viitsi, minä ainakin haluan tietää onko tuo James vai kuka,” Sirius sanoi ja veti jo viitan pois päältään.
”Sirius! Minne sinä menet?” James kysyi ja loikkasi hänkin pois viitan alta.
Lily huokaisi, mutta otti viitan pois päältään ja antoi sen Jamesille.
”Hei,” James huikkasi pojalle.
Poika kääntyi ja loi heihin järkyttyneen katseen.
”Ei...ei…ei…Tämä ei ole mahdollista, ei vain ole,” Hän sanoi ja hautasi kasvot käsiinsä.
”Kuka hän on?” Sirius kysyi Jamesilta. Poika katsoi Siriusta ja sanoi sitten:
”Mieti, Sirius, mieti.”
”Mistä tiedät nimeni?” Sirius kysyi ällistyneenä.
”Minä tiedän sinusta muutakin kuin nimesi,” Poika sanoi. ”Samoin teistä. Sinä olet James Potter(hän osoitti Jamesia) ja sinä olet Lily Evans (poika osoitti Lilyä).”
”Uskomatonta! Miten voit tietää? Kuka sinä olet?” James kyseli.
”Minä olen Harry Potter,” poika sanoi väsyneenä.
”Potter? Et varmasti ole!” James julisti heti.
”Olen. Olen sinun poikasi, James,” Harry sanoi.
Jamesin kasvot kalpenivat. Tuo, väsynyt poika ei voinut, ei voinut olla hänen poikansa. Hän ei voinut olla isä. Ei vain voinut.
”Mutta…, kuka sinun äitisi on?” hän kysyi. Hän halusi tietää pettikö hän jossain vaiheessa elämäänsä Lilyä vai ei.
Harry vilkaisi Lilyä ja hymyili.
”Lily Evans,” pojan suusta pääsi.
”Hahaa!” James huudahti voitonriemuisena.
”Sarvihaara, mitä nyt? Tulitko hulluksi?” Sirius kyseli muka-huolestuneena.
”Minä tiesin! Minä tiesin!” James rallatteli ja tanssi jotain ilotanssia.
”Sinä tiesit mitä?” Lily kysyi.
”Minä tiesin! Minä tiesin! Minä tiesin! Minä…,” James rallatteli edelleen.
”James! Lopeta jo! Mitä sinä tiesit?” Lily kysyi huutaen.
”Minä tiesin, etten pettäisi sinua ikinä!” James sanoi ja purskahti nauruun. Hän oli todellakin iloinen, sillä hänen edessään seisova poika todisti ettei hän pettänyt Lilyä koskaan.
”Harry, onko sinulla muita sisaruksia?” Lily kysyi kiinnostuneena. Tyttö halusi tietää monenko lapsen äiti hän oli.
”Ei,” Harry sanoi ja huokaisi.
”Selvä,” Lily sanoi hiukan pettyneenä.
”Mitä sinä teet täällä tähän aikaan?” Sirius uteli kiinnostuneena.
”Kävelen,” Harry vastasi ja kääntyi poispäin vanhemmistaan ja kummisedästään.
”Hei, minne sinä nyt menet?” James kysyi.
”Rehtori Dumbledoren luokse,” Harry vastasi ja käveli eteenpäin. ”Teidän kannattaa tulla mukaan,” poika lisäsi.
Lily katsoi poikaansa ja nyökkäsi.
”Olet oikeassa,” tyttö kuiskasi.
Lily, James ja Sirius kulkivat Harryn perässä ja välillä he kuulivat pojan sanovan: ”Tämä ei voi olla totta.”
Lily ihmetteli, miksi Harry oli ollut niin järkyttynyt, kun tapasi heidät. Eikös pojan pitäisi olla iloinen? Mutta kun Lily katsoi Harrya ensimmäisen kerran suoraan silmiin hän tajusi, että poika oli kokenut kovia. Paljon enemmän kuin olisi tarve.
”Torakkaterttu,” Harry sanoi ja Lily säpsähti. Hän oli ollut niin omissa ajatuksissaan ettei huomannut, että he olivat saapuneet jo kanslian ovelle.
Kivihirviö kääntyi, Harry astui Dumbledoren oven eteen ja koputti.
Sisältä kuului heikko ”Sisään,” pyyntö ja Harry aukaisi oven.
”Iltaa, rehtori,” poika sanoi ja hymyili.
”Iltaa, Harry. Ja…” Dumbledore aloitti.
”Iltaa,” Lily, James ja Sirius sanoivat yhteen ääneen.
”Hmm…iltaa, kenties te voisitte selittää tämän?” Dumbledore sanoi.
”Kyllä voimme, rehtori. Jos te selitätte ensin meille missä me olemme ja…,” Lily sanoi.
”Totta kai, neiti Evans. Totta kai,” Dumbledore sanoi ja hymyili kolmikolle. ”Ilmeisesti meidän täytyy siirtää oppituntiamme myöhemmäksi vai mitä, Harry?” Rehtori jatkoi edelleen hymyillen.
”Sopii minulle. Saanko minä poistua?” Harry kysyi Lilyn mielestä töykeästi.
”Et. Sinä kerrot heille sen mitä he haluavat tietää,” Dumbledore sanoi.
”Hyvä on sitten. Mitä te haluatte tietää?” Harry kysyi.
”Miksi sinä säikähdit, kun näit meidät ensimmäisen kerran?” Lily kysyi hiljaa.
”Koska en ole nähnyt teitä muulloin kun yksivuotiaana,” Harry vastasi ja sylkäisi.
”Et ole nähnyt meitä? Mikset?” James kysyi ymmällään.
”Koska Voldemort tappoi teidät,” Harry sanoi ja sylkäisi toisen kerran maahan.
”Onko sinun pakko sylkeä?” James kysyi.
”On,” Harry vastasi ja virnisti ensimmäisen kerran isälleen.
Sirius ponkaisi ylös tuolistaan.
”Mitä nyt?” Lily kysyi.
”Tuo ei voi olla Jamesin kuuluisa kelmivirnistys,” Sirius sanoi katsellen Harryn virnistystä.
”Mitä?” James ihmetteli ja katsoi hänkin poikaansa.
”On se!” molemmat huudahtivat yhteen ääneen.
Harry purskahti nauruun, mikä sai Siriuksen ja Jamesin enemmän pelokkaiksi.
”Mitä nyt?” Lily kysyi taas.
”Hänellä on Jamesin nauruääni,” Sirius sanoi ja hymyili kummipojalleen.
Harry hymyili takaisin.
”Äh, James ja Sirius voitteko lopettaa Harryn tutkimisen?” Lily kysyi ärsyyntyneenä, kun sekä James että Sirius kiertelivät Harrya ympäri katsellen tätä joka paikasta.
”Minä haluan katsoa poikaani,” James sanoi ja virnisti.
”Näet hänet muutenkin. Harry missä sinä asuit, jos kerran me olemme kuolleita?” Lily kysyi.
”Petunia-tädin ja Vernon-sedän luona,” Harry vastasi.
”Kohtelivatko he sinua hyvin vai huonosti?” James kysyi säälien.
”Huonosti,” Harry sanoi reilusti.
”Mitä he tekivät?” Lily kysyi uteliaana. Hän kyllä osasi arvata, mitä hänen siskonsa tekisi, mutta aina ei voinut tietää. Kuka tiesi ettei Harry vaikka valehdellut?
”Noh…pieksivät, antoivat niukalti ruokaa, vain kuluneita vaatteita ja sen sellaista,” Harry sanoi.
Lily ja James katsoivat Harrya säälien.
”Miksi te säälitte minua?” Harry kysyi. ”Tämä ei ole vielä mitään,” poika jatkoi.
”Miten niin?” Lily ja James kysyivät yhteen ääneen välittämättä Harryn kysymyksestä.
”Harry on taistellut viidesti Lordi Voldemortia vastaan,” Dumbledore sanoi.
”Mitä?” Lily ja James kysyivät yhteen ääneen.
”Niin… tuotah… Ensimmäisellä vuonna minä ja minun kaksi kaveriani taisteltiin Voldemortia vastaan Viisasten Kivestä, toisena vuonna minä taistelin Voldemortin muistoa vastaan, kolmantena vuonna noh… pelastin Siriuksen, neljäntenä vuonna näin Voldemortin paluun ja viime vuonna olin menossa pelastamaan Siriusta, kun kohtasimme kuolonsyöjät,” Harry selitti.
”Sirius on sinulle pakkomielle,” James mutisi.
”No hän oli ainoa perheeni,” Harry puolustautui.
------------------------------------------------------
Siinä, kommentteja??? *rukoileva ilme*
