Unelmat maistuvat kevätsateelta | Ginny, S

[Upsila]

Nimi: Unelmat maistuvat kevätsateelta
Kirjoittaja: Upsila
Genre: drama, pikkuista iloisuutta
Paritukset: Ginny
Ikäraja: S
A/N: Osallistuu Kevättä ilmassa- haasteeseen. Tekikin mieli tässä kirjoittaa jotain keväästä, sateesta ja tälläisistä pienistä arkipäivänasioista. Inspiraatio on ollut hukassa pitkään, sain tämän kaksi kertaa kirjoitettua jo aikaisemmin, mutta kone päätti eilen sulkea itsensä, enkä saanut edellisen tallennettua, että yhä uudestaan joutuu kirjoittelemaan. Mutta tähän olen suht tyytyväinen, toivottavasti kelpaa luettavaksi edes jotenkin.


                                        Unelmat maistuvat kevätsateelta


Sade naputteli pehmeästi peltikattoa vasten, valui noroina ikkunanpuitteeseen ja jossain kaukana kuului jyrähdyksiä, vaikka taivas oli pehmeänsininen ja sateenkaaren hentoiset sävyt loistivat lähes haihtuvien tummien pilvien lomasta.

Ruusukuvioinen peitto suhahti äänekkäästi, sirot jalat tömähtivät innokkaasti viileää puulattiaa vasten. Yläkerran punaoranssit verhot kiskaistiin sivuun ja karmiininpunaisten hiusten omistaja, tyttö jolla oli säihkyvät harmaansiniset silmät söi aamiaiseksi kaksikerroksisen täytevoileivän ja mukillisen mausteista kaakaota, vaikka kevään tulo olikin tärkeämpää kuin aamiainen Kotikolossa.

Viisivuotias Ginny pisti jalkaansa puhtaat sammakkokumisaappaat, muttei napittanut auringonkeltaista sadetakkia päälleen.

”Ginevra! Ilman sitä sadetakkia et lähde minnekkään. Vilustut vielä!”
”Kevyt kevätsade kaunistaa, äiti. Minä lähden katsomaan ankanpoikasia ja hyppimään vesilätäköissä!”

Ginny vilkaisi sadetakkia, hymyili hurmaavasti äidilleen, jonka otsa oli rypyssä ja suu puolihuomaamattomasti raolla.

”Olkoon, mutta älä mene liian kauas tai olet pahassa pulassa neitiseni!”

Ginny halasi kiitokseksi äitiään, antoi tämän suukottaa hänen omenaposkiaan ja pamautti sitten ulko-oven auki täristen silkasta innostuksesta.

Kevät, niin ihanaa aikaa!

~

”Ginny, enkö minä nimenomaan käskenyt sinun tulla kotiin päivällisaikaan mennessä?”
”Minä unohdin!”
”Pesulle ja sänkyyn siitä! Puhumme tästä aamulla.”

Ginny mutristi huuliaan aavistuksen, rutisti nuhjuisen nallen rintaansa vasten ja ummisti silmiään kiukkuisesti. Äiti oli niin epäreilu! Miksi hän ei saanut nauttia kevätsateesta kuin muut lapset?

Nukahdettuaan tyttö näki unta ankanpoikaisista, ikuisesti jatkuvasta kevätsateesta ja sitruunaperhosesta, joka laskeutui kevyesti hänen kämmenelleen.

[Nynaeve]

Vau mikä otsikko! Se kiinni mun huomioni saman tien. En juurikaan tykkää Ginnystä, mutta olin valmis tekemään uhrauksen otsikon vuoksi. Ja mitäs sitten huomasinkaan - Ginny onkin suloinen pieni lapsi, jonka pystyn niin selvästi kuvittelemaan keltaisessa sadetakissa ja sammakkokumppareissaan. ^^ Pidin Ginnystä hirveästi tässä ficissä, lapsuushahmot iskevät muhun jostain syystä tosi kovaa.

Tämä oli ihanan kevyttä luettavaa, piristävää fiilistelyä tällaisena sadepäivänä. Lukiessa pystyi melkein tuntemaan auringonsäteet kasvoilla ja haistamaan ruohon. Kiitos, tuli keväinen fiilis!

[Upsila]

Nynaeve, oi, kiitos kovast kommentistasi! Ginnykään ei periatteessa kuulu suosikkihahmoihini, mutta jostain syystä hänestä on kuitenkin helppo kirjoittaa. Ginnystä yritinkin saada hieman itsepäisen, mutta söpön ja vaikeaa vastustavaa pikkutyttöä, joka rakastaa oikein kovasti sadetta ja haluaakin nauttia siitä kuin viimeistä päivää. Lapsuushahmoista on kyllä mukavaa kirjoittaa/lukea, hahmot voivat olla arvaamattomia lapsuudessaan. Mukavaa, että tämä piristi ja kiitos oikein kovasti ihanasta kommentistasi - en uskonutkaan, että otsikkokin voi saada tälläistä uhrausta aikaan, joten kiitos oikein paljon, että lukaisit ja väsäsit hienon kommentin!<3