Veljeyttä (uusin 11.8.) || Regulus ja Sirius, sallittu

[Ruskapoika]

A/N: Spurttiraapale -haasteen toisen kierroksen raapaleet tulee tähän topiciin. Ei mikään raapalesarja, helpompaa vaan laittaa kaikki samaan topiciin, kuin alottaa joka kerta uutta No okei, saattaa ne vähän liittyy toisiinsa, mutten oo varma.
//edit. Nyt tänne tulee lisää Regulus ja Sirre raapaleita, Vaarallinen Komentoija sai minut innostumaan kirjoittaman lisää.

Nimi: Veljekset
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, PoV
Henkilöt: Regulus
Yhteenveto: Reg pohtii hieman hänen ja Siriuksen välejä
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Maanantain raapale, sanana oli kohtalokas



Minun ja Siriuksen välit olivat aina sitä sun tätä. Välillä olimme kuin parhaimmat ystävät, kun taas toisinaan olimme kuin pahimmat viholliset. Kaikki ne onnelliset hetket nousevat mieleeni kun jään miettimään välejämme, tai vaihtoehtoisesti ne pahimmat. Se oli hänessä kaikkein parasta. Hän oli ailahteleva, hän antoi minun huutaa hänelle päin naamaa jos siltä tuntui ja vastasi aina samalla mitalla takaisin. Se hänessä oli kaikkein parasta.

Oli meillä niitä kohtalokkaitakin hetkiä, jolloin tuntui, ettei mikään sujunut. Että olimme liian erilaisia ymmärtämään toisiamme. Silti me olemme veljeksiä ja olemme toisillemme tärkeitä, vaikkei Sirius sitä ääneen suostu sanomaan. Hän on minun veljeni. Sellaisena myös pysyy.


// sprig muokkasi pelkän korkemman ikärajan otsikkoon.

[Ruskapoika]

Nimi: Sisarus julmuutta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Yhteenveto: Miksi sinun täytyy aina olla niin julma?
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Tiistain raapale, sanana julma


- Sirius! Anna se takaisin! Regulus huusi kurtistaen kulmiaan ärsyyntyneenä.

- Miksi? Sirius kysyi viaton hymy huulillaan ja nosti kätensä korkealle ilmaan, niin ettei kaksi vuotta nuorempi Regulus yltänyt saamaan vanhaa kirjaa häneltä.

- Koska se on minun! Se on minun! Regulus sanoi painottaen minun-sanaa.

Hän oli saanut kirjan kahdeksan vuotis lahjaksi Bellatrix-serkulta. Sirius pyöräytti silmiään ja pudisti päätään.

- Miksi sinun täytyy aina olla niin julma? Regulus kysyi alahuuli vaarallisesti väristen.

Siriuksen omatunto alkoi soimata ja tämä ojensi kirjan takaisin pikkuveljelleen. Reguluksen silmät kirkastuivat ja tämän huulet venyivät iloiseen virnistykseen.

- Miksi olen aina niin julma? Sirius sanoi miettien. - Koska olet niin hellyyttävä suuttuessasi.

[Ruskapoika]

Nimi: Kirje
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Tuplaraapale
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Yhteenveto: Sirius, mitä tässä lukee?
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Keskiviikon raapale


- Sirius, kuka sinulle lähetti kirjeen? Regulus uteli heiluen veljensä petaamattomalla sängyllä.
- Ei kuulu sinulle ipana.
- Kuuluupas! Minä olen sinun pikkuveljesi ja haluan tietää kuka sinulle lähetti kirjeen. Niin kuin lähetti viime viikollakin!

Sirius huokaisi alistuneesti ja kääntyi tuolillaan katsomaan Regulusta. Nuorempi veljeksista oli siristänyt silmiään tuimasti ja naulinnut ne Siriukseen. Siriuksen oli pakko purra huultaan, ettei olisi maininnut Regulukselle tämän hellyyttävästä ilmeestä.

- Nyt. Kerro keneltä se kirje tuli?
- Ja jos en kerro, tapahtuu mitä?
- Tapahtuu kauheita, joita edes sinä et halua kokea, Regulus kertoi salaperäisellä äänellä.
- Hah ja sinä luulet pelottelevasi minua tuolla tavalla?
- Sinä et oikeasti halua tietää mitä silloin tapahtuu.
- Haluanpas. Näytä minulle.

Regulus nousi seisomaan ja käveli seisomaan veljensä viereen. Hän antoi nopean suukon tälle ja siristi taas silmiään.

- No niin. Ala laulaa. Keneltä se kirje on?!

Sirius katsoi järkyttyneenä pikkuveljeään. Oliko tämä oikeasti pussannut häntä. Sirius ei osannut edes reakoida siihen, että kirje vietiin hänen kädestään ja avattiin. Hän havahtui vasta siihen, että Regulus nyki häntä hihasta.

- Sirius, mitä tässä lukee?
- Niin, sinähän et osaa lukea, Sirius naurahti ilkkuvasti ja nappasi kirjeen takaisin itselleen.
- Siri kiltti! Kerro nyt keneltä se on? Regulus anoi ja veti kasvoilleen mahdollisimman suloisen koiranpentu-ilmeen.

Sirius huokaisi raskaasti. Jos hän kertoisi, että kirje oli hänen ystävältään Remukselta; Regulus vetäisi herneet nenäänsä ettei ollut veljensä suosikki.

- Hyvä on! Se on Remukselta, mutta olet silti paras ystäväni.

Regulus hymyili onnellisena. Hän oli se paras. Siriuksen ystävä numero ykkönen.

[Vaarallinen Komentoija]

Ihania. En lue paljoa Regulus ja  Sirius ficcejä, koska omasta mielestäni ne ovat ihan turhia. Mutta nämä raapaleet eivät suinkaan olleet turhia ja hymyilin typerästi ihan ensimmäisestä viimeiseen saakka, jolloin jo melkein itkin, vaikka ne eivät olleet edes agstia. Silti, ihania ja kiitos sinulle näistä.

[Ruskapoika]

Iso kiitos sinulle kommentistasi Vaarallinen Komentoija! Sirre ja Reg kuuluvat omiin suosikki hahmoihini ja siksi tykkään kirjoittaa heistä. Mukava kuulla, että sain edes hetkellisesti muutettua mielipidettäsi näistä kahdesta ficcimaailmassa ja vielä mukavampi oli kuulla, että pidit näistä!

Nimi: Erilaisuutta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Raapale
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Torstain raapale, sanana erilainen


- Sirius, miksi ihmiset ovat erilaisia? Regulus kysyi maaten lattialla tuojotellen kattoa.
- En minä tiedä. Kysy Orionilta, Sirius murahti.
- Miksi sinä kutsut isää Orioniksi?
- Luulisi sinun tietävän sen...
- Tiedän minä. Tai! En ole varma. Haluan kuulla sinun näkökulmasi, Regulus sanoi nousten istumaan ja nauliten katseensa automaattisesti Siriukseen.

Sirius huokaisi raskaasti ja nousi kyynerpäittensä varaan: - Tiesitkö, että olet ärsyttävä?

- Tiesin.
- Tiesitkö, että tämä on minun huoneeni?
- Tiedän senkin.
- Voisitko siis olla hetken hiljaa?
- En. Haluan kuulla, miksi kutsut isää Orioniksi!
- Koska en pidä hänestä.
- Sekö on ainoa syysi?
- Kyllä, nyt laittaisitko sen ison suusi suppuun?

Regulus katsoi arvioivasti Siriusta kuin punniten tämän ehdotusta, tai pikemminkin käskyä.

- Kyllä voin olla hiljaa. Jos sinä lupaat pelata kanssani velhoshakkia.
- Sovittu, Sirius sanoi ja syventyi takaisin katon tuojottamiseen hymyillen itsekseen.

[shaya]

Voi, ihania. keskiviikon raapale oli ehdoton suosikkini, mutta muissakaan ei ollut vailttamista. Mukavaa piristystä tylsään iltaan.

Hän havahtui vasta siihen, että Regulus nyki häntä hihasta.

- Sirius, mitä tässä lukee?

Lempikohtani, sai hymyn kasvoille Söpöä.

[Ruskapoika]

Pidän itsekkin näistä kaikista eniten keskiviikon raapaleesta Sitä oli niin hauska kirjoittaa. Kiitos todella paljon kommentistasi shayl Ihana kuulla, että onnistuin piristämään iltaasi.

Nimi: Anteeksi pyynnön merkitys riidan jälkeen
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Raapale
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Perjantain raapale, sanana puutarha


Kalmanaukiolla ei ollut puutarhaa, josta Regulus oli hivenen surullinen. Hän nimittäin rakasti istua hyvin hoidetun puutarhassa tai muuten vain olla luonnon keskellä. Tylypahkassa tämä onnistui hyvin, mutta Kalmanaukiolla se oli vaikeampaa. Toisinaan hän ja Sirius karkasivat naapuriin vanhan jästinaisen luokse, jolla oli iso puutarha takapihalla. Siriuksesta näki ettei tämä välittänyt niin paljoa luonnossa tai puutarhassa istumisesta kuin hän, mutta Sirius lähti kuitenkin aina mukaan. Se, jos mikä, mikä merkitsi Regulukselle paljon ja lämmitti heidän välejä omalla tavalla. Se, että Sirius lähti mukaan, toi Regulukselle mieleen sen, että Sirius välitti oikeasti. Eikä vihannut häntä, vaikka usein riitojen yhteydessä sanoikin niin. Niitä sanoja ei koskaan tarkoitettu, mutta riitojen jälkeiset sanat olivat niitä joita tarkoitettiin. Ne sanat olivat niitä jotka heräsivät eloon. Niiden kautta he kertoivat välittävänsä, vaikka välillä huusivatkin toisilleen kauheita asioita. Sanalla anteeksi oli noina kertoina enemmän merkitystä, kuin milloinkaan muulloin.

[Ruskapoika]

Nimi: Salaliittoa sateisina öinä
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Lauantain, sanana sade. Tässä taisi olla 290 sanaa, mutta toivottavasti hyväksytään triplaraapaleetkin haasteeseen mukaan



- Sirius. Sirius herää, Regulus kuiskasi tönien isoveljeään hereille. Sirius raotti varovasti silmiään ja havaitsi, että huoneessa oli edelleen pimeään, elikkä kellon oli pakko käydä vielä yötä.

- Miksi sinä herätät minut nyt? Paljonko kello edes on? Sirius mutisi unen pöppörössä ja yritti hautautua takaisin peittonsa alle, mutta Regulus oli nopeampi ja heitti lämpimän peiton tummalle lattialle. Sirius parahti tyytymättömänä ääneen, mutta Regulus läimäisi kätensä kauhistuneen näköisenä Siriuksen suun eteen.

- Herätäkin Walburga ja Orion nyt, niin kadut päivää jona synnyit, Regulus uhkasi kulmat kurtussa. - ja kello on noin kolme yöllä. Mutta katso, ulkona sataa! Nouse nyt. Haluan ulos.

Sirius ponnahti nopeasti seisomaan suoristaen nukkuessa kieroon menneet housut jalassaan. Hän etsi mahdollisimman hiljaa luutansa vaatekaapin kätköistä ja kääntyi innosta puhkuvaan Regulukseen päin. Jos ulkona ei olisi satanut Sirius olisi kironnut veljensä sinne missä pippuri kasvaa, mutta Regulus rakasti sadetta ja vielä enemmän sateessa lentämistä.

- No, mitä sinä vielä siinä istut auta avaamaan ikkuna, Sirius sihahti leikkisästi saaden veljeensä eloa.

Kun ikkuna oli saatu auki ja kukaan ei ilmeisesti ollut herännyt; Sirius kiepautti itsensä luudan selkään ja odotti, että Regulus oli saanut itsensä hänen taakseen tukevasti istumaan. Nuorempi veljeksistä kätensä tiukasti Siriuksen ympärille, kun tämä lähti nopeasti ikkunalaudalta lentoon. Heidän onnekseen oli yö, joten heitä tuskin nähtäisiin. Ja Walburga ja Orion eivät edes huomaisi heidän olleen poissa.

Sirius hiljensi vauhdin heidän päästyään tarpeeksi kauas Kalmanaukiosta. Sade oli jo kastellut veljekset läpi märiksi, mutta kumpikaan ei välittänyt. Suoraan maahan putoava sade tuntui rauhoittavalta päähän ja hartioille osuessa. Sirius lensi läheisen järvelle ja molemmat heittivät istumaan sen rannalle. Kummankin mielestä kesäisin satoi liian harvoin, jolloin heillä ei ollut kunnollista mahdollisuutta lähteä yhdessä lentämään. Heidän katseiden kohdatessa molemmat virnistivät salaliittolaisten elkein ja hetkeksi molemmat saivat laskea suojamuurinsa. Takaraivossa kuitenkin jyskytti koko ajan muistutus, että kohta jouduttaisi palaamaan.

[Ruskapoika]

Nimi: Viimeinen kirje jää aina avaamatta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Varoitukset: Mainitaan hahmon kuolema *niisk*
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Sunnuntain raapale, tällä kertaa tuplana :)

PoV Sirius

Azkabanista karkaamiseni jälkeen piilouduin Remuksen luokse, kunnes Dumbledore ilmoitti, että voisin palata Kalmanaukiolle. Palasin, enkä kestänyt olla edes kahta päivää yksin! Annoin muiden astua sinne, annoin sen killan käyttöön. En kestänyt olla yksin. Reguluksen huoneeseen en kuitenkaan laskenut ketään. Se ei tuntunut oikealta, että joku olisi päässyt tahraamaan hänen aina niin kovasti varjeleman järjestyksen; jonka avulla minä näin hänen sisälleen. En halunnut koskaan päästää ketään tahraamaan hänen muistoaan. Vaikka Molly olisikin halunnut päästä sinne siivoamaan, en päästänyt häntä. Jos jotain Regulukselle olin velkaa, oli se hänen yksityisyytensä suojeleminen.

Ne harvat julisteet kuuluivat pysyä paikallaan. Reguluksen vuoteen kuului näyttää siltä, kuin hän oli sen viimeisenä iltanaan jättänyt. Kirjat jotka olivat levitetty kirjoituspöydälle, kuuluivat siihen. Valehtelin, valehtelin niin usein meidän väleistämme muille. Enää en tee sitä virhettä. Regulus oli minun, minä hänen. Kaikki ne vuodet kidutimme itseämme henkisesti, koska emme voineet kertoa kenellekään. Walburga ei olisi hyväksynyt silmäteränsä kääntyvän häntä vastaan suvun mustan lampaan kanssa.

Se kirje, joka oli osoitettu minulle, jonka lopulta löysin hänen huoneesta; oli minulle järkytys. Jo se silloin, että hän suostui alkamaan valon puolen vakoojaksi Voldemortin puolelle, oli järkytys. Miksi hän edes jätti sen kirjeen sinne? Miksi hän asetti itsensä kuolemalle alttiiksi? Kirjettä en ole avannut, en pysty. Avaan sen sitten kun koen sen tarpeelliseksi. Kun en enää näe hänen lävitseen hänen huoneensa kautta.

[lolita-chi]

Vau ! Ihana riipaisevaa.  .

[Vaarallinen Komentoija]

nyyh...ihaniaihaniaihaniaihania! Anteeksi etten ole kommentoinut mutta nyt kommentoin. Kaikki olivat IHANIA! Kiitos sinulle. Loppuuko nämä tähän vai tuleeko jatkoa vielä??

[Ruskapoika]

lolita-chi Kiitoksia paljon kommentistasi
Vaarallinen Komentoija Kiitos paljon ihanista sanoistasi ja tässä on nyt sitä jatkoa sinulle

Nimi: Aamuauringon herättämä
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N1: Omistan tämän siulle Vaarallinen Komentoija, koska sait minut miettimään ja tajuamaan, että haluan tosiaan kirjoittaa näistä ihanaisista vielä lisää. Menee raapalehtiseen. Minun pitäis kirjoittaa tällä hetkelläkin nanoani, mutta tässä vain kirjoitan kaikkea muuta Hyvä minä


Auringonsäteet pilkistivät ikkunasta sisään paistaen suoraan Reguluksen kasvoille. Poika nosti käden silmiensä eteen, mutta ei heräämiseltään saanut enää unta. Hän raotti silmiään aavistuksen ja laski kätensä. Hän tuijotti murhaavasti ikkunaa, jonka verhot olivat jääneet auki.

Jonkin tökkäsi häntä ikävästi kylkeen, jonka Regulus arvasi viisi sekuntia myöhemmin Siriuksen nyrkiksi. Milloin tämä oli edes tullut hänen viereensä nukkumaan?

Nuorempi veljeksistä nousi varovasti pois peiton alta ja käveli ikkunan luo. Aurinko ei ollut kerennyt nousta vielä paljoa, mutta tarpeeksi paistaakseen hänen huoneen ikkunasta sisään. Se värjäsi taivaanrannan aavistuksen punaiseksi, saaden puunlatvat näyttämään tummemmilta sitä vasten.

Sängyllä Sirius mumisi jotain hyvin epämääräistä, jolle Regulus vain pudisti päätään. Joskus hänestä tuntui, että hän itse oli heistä se järkevämpi; vaikka olikin nuorempi. Hän veti verhot ikkunan eteen ja meni takaisin sänkyyn. Ehkä olisi hyvä yrittää nukkua vielä pari tuntia.

[shaya]

Kiva ettei nää loppuneet noihin seitsemään, mä niin tykkään näistä sun raapaleista. Yhtään virhettäkään ei löytynyt. Siriuksen nyrkki, voin niin taas kuvitella sen hakkaamaan Regulusta kun ei ite jaksa nousta laittamaan verhoja kiinni 

Se värjäsi taivaanrannan aavistuksen punaiseksi, saaden puunlatvat näyttämään tummemmilta sitä vasten.

Lempikohdan taas quotetan, kauniisti kuvailtu

Milloin tämä oli edes tullut hänen viereensä nukkumaan.

Hih, tästäkin toteamuksesta pidän. jotenkin suloista että Sirius tulee Reguluksen viereen nukkumaan. Tosin ehkä tuohon loppuun sopisi pisteen sijasta paremmin kysymysmerkki?

[Ruskapoika]

Mukava kuulla, että pidät näistä edelleen shayl. Ja hei, tää taitaa olla saavutus: ei yhtään yhdyssana virhettä Ja itsekkin voin kuvitella laiskan Siriuksen patistamassa Regulusta laittamaan verhot kiinni. Tuosta quetetamasi lauseesta pidän itsekkin ihan hirmuisesti, vaikka itse sanonkin


Nimi: Syntymäpäivälahja
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Omistuksen saat sinä tällä kertaa shayl, koska olet jaksanut kommentoida ahkeraan ficcejäni ja saanut hymyn leimautumaan pitkäksikin aikaa huulilleni, niiden lukemisen jälkeen.


“Sirius! Minä tiedän mitä annamme äidille syntymäpäivälahjaksi!” neljävuotias Regulus hihkui. Sirius suuntasi epäilevän katseen kaksi vuotta nuorempaan veljeensä.

“No?”
“Leivotaan hänelle kakku!”
“Kakku?”
“Kakku.”

Se oli jotain mitä Sirius ei ollut odottanut. Reguluksen kasvot kuitenkin näyttivät vilpittömiltä, joten poika ei voinut pilailla. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Sirius purskahti nauruun.

“Mitä sinä naurat?”
“Sinulle, toope! Walburga kiroaisi meidät, jos astuisimme omin päin keittiöön.”
“En ole toope ja ei kiroaisi”, Regulus väitti vastaan.
“Kyllä kiroaisi ja sinä tiedät sen varsin hyvin.”
“Mutta toope en ole?” Regulus kysyi vääntäen kasvoilleen mahdollisimman suloisen ilmeen. Hän ei halunnut olla toope!

“Et… Tai ehkä ihan vähän.”

[Ruskapoika]

Nimi: Äidin hermojen rajojen koettelua
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama
A/N: Tämä on tavallaan jatkoa tuolle toiselle raapaleelle tässä ketjussa Lueskelin sen neljä viimeistä lausetta ja ajatustus iski, ja inspistähän ei kuulu tukahduttaa. Vaan käyttää hyödykseen


”Miksi sinun täytyy aina olla niin julma?” Regulus kysyi alahuuli vaarallisesti väristen. Sirius ojensi pikkuveljeltään viemänsä kirjan takaisin ja mietti ääneen:
”Miksi olen aina niin julma? Koska olet niin hellyttävä suuttuessasi.”

Reguluksen iloinen ilme muuttui ensin hämmentyneeksi ja siitä vihaiseksi mulkoiluksi. Sirius virnisti tietäen jo mitä Regulus aikoisi sanoa seuraavaksi.

“Minä en ole hellyttävä.”
“Kyllä olet.”
“Enpäs!”
“Oletpas!” Sirius huusi kun lähti huoneesta juosten pakoon peräänsä rynnännyttä Regulusta.

“Peru puheesi!!”
“En ikinä!! Tai ehkä jos saat kiinni!” Sirius huusi nauraen ja suunnisti suoraan olohuoneeseen.

Walburga katsoi ärsyyntyneenä jälkikasvunsa mellastamista. Alkavaa pääkipua ei auttanut yhtään kaksi täyttä kurkkua huutavaa kakaraa, jotka ilmiselvästi olivat perineet hänen äänilahjansa.

“Nyt te kaksi lopetatte tuon huutamisen tai olette kaksi viikkoa ilman ruokaa!!” Walburga jylisi ja katsoi tiukalla ilmeellä eteensä seisahtuneita poikia. Veljekset vilkaisivat toisiaan ennen kuin virnistivät ja katosivat yläkertaan aloittaen huutamisen uudestaan siellä. Walburga huokaisi raskaasti, joskus hän toivoi ettei olisi saanut lapsia.

“OLJO!”
“Mitä arvoisalla Rouvalla oli asiaa?” Oljo kysyi nöyristellen.
“Hae päänsärkyä lievittävää lientä, nyt!”

“Äiti, äiti!” Sirius ja Regulus juoksivat alas huutaen.

Walburga mulkaisi poikia muttei sanonut mitään. Miksei hän saanut ilmiintyä jonnekin rauhalliseen paikkaan? Ottaisikohan Druella pojat hetkeksi hoiviinsa? Walburga mietti poikien alkaessa selittämään yhteen ääneen jotain yläkerrassa olleesta Orionin äidiltä peritystä posliinisesta perintövaasista.

“TE TEITTE MITÄ?!!”

Kummatkin pojista valahtivat kalpeiksi ja kietoutuivat tiiviisti toisiinsa; soperrellen “se oli vahinko” -lausetta epäselvästi. Walburga joutui taistelemaan itseään vastaan, ettei olisi kironnut poikiin kokovartalolukkoa, käärinyt näitä säkkiin ja heittänyt hetkeksi jonnekin kaapin pohjalle.

“Nyt te menette huoneeseenne ja pysytte siellä. Jos minä kuulen yhdenkin riidan poikasen alkavan, ette istu kumpikaan moneen viikkoon”, noita sähisi ja pojat ampaisivat huoneeseensa turvaan.

Walburga joi nopeasti Oljon tuoman liemen ja lähti yläkertaa selvittämään poikien aiheuttamia vahinkoja; kiittäen että suurimman osan niistä voisi -toivottavasti-  korjata taioin.

[shaya]

Oi, kiitos omistuksesta <3

Nauroin noiden kahden aikana jopa ihan ääneen(harvinaista, yleensä vain hymähtelen itsekseni), kuulostaa niin ihan multa ja mun veljeltä pienenä Ne tappelut ei tosin ollut ihan noin tasaisia... Oon sanonut tän jo varmaan miljoona kertaa, mut mä vaan rakastan sitä miten osaat luoda tunnelmaa ficeissäsi. Näistä tämänkertaisista pidin erityisesti, koska ne oli niin aitoja, tuollaistahan lapsiperheissä on, lapset tappaa toisiaan ja äiti on koukussa päänsärkylääkkeisiin. (Harmi vaan ettei meidän taloudessa vahinkoja saatu korjattua sauvan heilautuksella. Oli muuten rangaistuksetkin sen mukaiset.)

Pitkän hiljaisuuden jälkeen Sirius purkasta nauruun.

kuuluisiko purkasta tilalla olla purskahtaa? tai sitten tajuan taas vaan asioita/lauseita väärin(ei harvinaista sekään).

Ekasta raapaleesta en vaan pysty lainaamaan lempikohtaa, ilman että lainaisin koko homman, joten laitan lempikohdan vain toisesta

Walburga joutui taistelemaan itseään vastaan, ettei olisi kironnut poikiin kokovartalolukkoa, käärinyt näitä säkkiin ja heittänyt hetkeksi jonnekin kaapin pohjalle.

hajosin niin totaalisesti tämän kohdalla Sirre ja Regge vaan kaappiin hetkeksi niin kyllä se päänsärkykin siitä!

Joo, taidan lopettaa tän kommentin tähän ennen kun vuodatan tähän kaikki lapsuusmuistoni kakuista ja tappeluista(...mitä löytyisi muuten paljon, koska isä on ammatiltaan kokki ja veli tosi urheilullinen. Mä en ollut ja se koitui kohtaloksi lapsena. )

[Ruskapoika]

Mie ajattelin omia kinoja pikkuveljen kanssa tota edellistä tehdessä, ja juu, ei ne ihan noin tasasia ollu Siinä ekassa lainauksessa tosiaan oli virhe ^^'' Hyvä kun huomasit. Tullu taas aika taidokas virhe siihenkin 8DD (Se tosiaan on harmi, ettei vahinkoja voinu korjata sauvan heilautuksella. Niiden rangaistuksien kärsiminen oli hirviää :S Mutta onneks sitä on kasvanu ees vähän aikuiseks, huom vähän )

Nimi: "Vai mitä, Reg?"
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, lievä Angst
A/N: Menee raapalehtiseen



“Sirius”, Regulus kuiskasi varovasti oven raosta.
“Mene pois”, Sirius sihahti ja käänsi selkänsä ovelle.
“En mene”, Regulus vastasi päättäväisesti, mutta hellästi ja käveli veljensä luokse. “Sattuuko vielä pahasti?”
“Ei sen enempää kuin ennenkään.”

Nuorempi huokaisi raskaasti ja vei kipua lievittävän voidepurkin Siriuksen käsistä. Hän kastoi sormensa siinä ja alkoi varovasti levittää sitä Siriuksen kasvoihin, mihin oli hyvää vauhtia tummumassa iso mustelma. Orion oli taas menettänyt hermonsa ja lyönyt Siriusta. Nimenomaan taas, näin oli käynyt ennenkin. Koko viime kesän Sirius oli saanut kokea pelkkää väkivaltaa ja halveksintaa Orionin ja Walburgan puolelta.

“Anteeksi. Minun ei olisi pitänyt alkaa kysellä lajittelusta yhtään mitään.”
“Pyh. Sinulla oli siihen täysi oikeus. Onneksi pääset täältä pöpipäiden joukosta Tylypahkaan syksyllä.”
“Sirius…”
“No?”
“Mitä jos minusta tulee luihuinen?” Regulus kysyi hieman peläten veljensä reaktiota. Hän ei halunnut, että Sirius vihaisi häntä, niin kuin vihasi koko muuta sukua.

“Sitten sinusta tulee. Mutta se on epätodennäköistä, et sinä tuolla reiluudella ja hyvyydellä voi olla mikään niljakas luihuinen. Ja mikä tahansa muu tupa on parempi kuin luihuinen, jopa puuskupuh.”

Regulus virnisti hiukan, mutta vakavoitui taas. “Tuo näyttää pahalta”, hän kuiskasi osoittaen Siriuksen poskea.

“Se häviää parissa päivässä pois siitä. Eikä se minua haittaa, muistanpahan miksi vihaan heitä.”

Pokien välille syntyi hiljaisuus, sen kuitenkaan olematta painostava.

“Syksyllä menemme Tylypahkaan ja molemmille tulee ikimuistoinen vuosi. Vai mitä, Reg?”
“Joo.”

[shaya]

Pakko aluksi sanoa että noi sun vastaukset saa mut aina kauheen hyvälle tuulelle . Niitä on melkein yhtä kiva lukea kun itse noita raapaleita.

Sitten itse raapaleeseen. Käy sääliksi noita kahta, kun tietää jo etukäteen että Reg joutui luihuiseen . Enkä mä tykkää lukea kamalasti kun Sirreä hakataan, mutta onneksi sillä on Reg laittamassa mömmöjä mustelmiin . Joo. En oikein näin heti lenkin jälkeen ja nälkäsenä kun karhu saa oikein mitään fiksua kommenttia aikaan, anteeksi.

“Sattuuko vielä pahasti.”

Mun käsitykseni mukaan tuo on kyllä kysymys, joten perään kysymysmerkki eikä piste.

Mutta se on epätoden näköistä...

epätodennäköistä yhteen

“Se parissa päivässä pois siitä. Eikä se minua haittaa, muistanpahan miksi vihaan heitä.”

Hih, just niin Siriusmainen lause <3

[Vaarallinen Komentoija]

Uuh...anteeksi anteeksi anteeksi etten ole kommannut taaskaan piitkään aikaan on vain ollut kiirettä, kiitos ommauksesta ja ihania olivat nuo 

[Ruskapoika]

shayl ~ Hyvä etteivät ole ainkaan ärsyttäneet :) Miekään en tykkää kirjottaa Siriuksen hakkauksesta :( Silti sitä jotenkin tulee aina kirjotettua :D Mutta tosiaan, onneks sillä on Reg, joka hoivaa Sirren kuntoon :)
Vaarallinen Komentoija ~ Ihanaa kuulla että edelleen pidät raapaleistani :)

Nimi: Leikkiseuraa
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen


"..ius."

Raotan silmiäni hiukan, mutta suljen ne taas uudestaan. Huone on täysin pimeä, joten ei voi olla vielä aamu.

"...rius!"

Mumisen häiritsejälleni jotain epämääräistä ja yritän kaivautua mahdollisimman syvälle peittooni. Ei vielä voinut olla aamu!

"Sirius Orion Musta! Nyt ylös!"

Joku huutaa korvani juuressa ja vie peiton päältäni. Aukaisen silmäni hitaasti ja katson mahdollisimman murhaavasti Regulusta. Hän seisoo sänkyni vieressä kädet puuskassa ja silmät kaventuneina. Milloin tuo kuusivuotias oli alkanut minua komentamaan?

”Mitä sinä siinä huudat?”
”Nyt ylös. Haluan ulos!”
”Mikset mene yksin?”
”Koska en halua mennä yksin. Haluan leikkiseuraa.”
”Mitä kello edes on?”
”Kohta yhdeksän.”
”Ja sinä herätit minut jo nyt?!”
”Itse olen ollut hereillä jo monta tuntia, nyt ylös sieltä. Puet päälle, syöt leivän ja tulet minun kanssani ulos.”

Reguluksen jalka naputtaa lattiaan uhkaavasti mikä kertoo ärtymyksestä. Olikohan hän yrittänyt herättää minua pitkäänkin? Nousen vaivanloisesti sängystä ylös ja hieron unisia silmiäni.

”Hyvä on, hyvä on. Minä herään.”
”Sinun on sitten paras olla viiden minuutin sisällä alakerrassa tai tulen uudestaan käymään.”

Uhkauksensa päätteeksi Regulus lähtee huoneesta ovet paukkuen. Uninen virne nousee huulilleni. Vai tulisi uudestaan käymään jos en heräisi? Nostan peiton lattialta sängylle takaisin ja kömmin takaisin sänkyyn. Tulkoon Regulus herättämään uudestaan jos oikeasti aikoo saada minusta leikkiseuraa.