PrologiPoVLaura
Istuin säkkituolissani miettien tärkeää asiaa. Iina pelasi tietokoneellani tappajarobottipeliä jonka olin näyttänyt hänelle. ”Hei Iina, sain ehkä maailman oudoimman ajatuksen.”, sanoin virnistäen omahyväisesti. Iina käänsi katsettaan minuun, kysymättä mitään. ”Mennään urheilukentälle ja koitetaan saada katsomon ovi auki.”, ehdotin. Iinan ilme kirkastui oitis. ”Hei joo!”, Iina huudahti, sammuttaessaan konettani. Nousin laiskasti seisomaan ja venyttelin. Osasin jo kuvitella millaiset vauhtiraidat hyllyyni olisi jäänyt, jos se olisi mahdollista Iinan jäljiltä.
PoVJasper
”EIPÄS!”, Emmett vauhkosi Alicelle. ”Mä en usko että tänne ilmestyy jostain tyhjästä kaksi teiniä jotka on parempia pesiksessä kun minä!”, veljeni jatkoi initystä, mutta Alice pudisti päätään. ”No kyllä nyt vaan tulee, ja se vanhempi on myös TYHMEMPI kuin sinä.” Alice puhui, ja huomasin hänen mielialastaan kuinka tosissaan hän oli. ”Ai tyhmempi kuin Emmett? Sitten hän on jo mielisairas.”, naurahdin vaikka se oli melko töykeää sitä mieli-- siis ihmistä kohtaa. Emmettin suu loksahti auki, koska hän varmaan tajusi asian vasta sitten. Pian Rosalie käveli Emmettin viereen. ”Kuulinko oikein, että joku ihminen on tyhmempi kuin Emmett?”, Rosalie kysyi eniten luultavasti Alicelta. ”Kyllä, ja hän on 13 vuotias tyttö.”, Alice sanoi. Vau, se on jo sairaus. Alicen katse harhaili pian puoliksi tulevaisuuteen, tosin vain hetkeksi. Nousin puolittain seisomaan. ”Mitä nyt, Alice?”, Rosalie kysyi puolestani. Alice räpäytti silimään. ”Demetri,Jane,Felix ja Alec tulevat tänne...”, Alice henkäisi. Mitä? Emme ole tehneet mitään väärää, vielä ainakaan.
PoVLaura
Räpäyrin silmiäni. En muistanut äskeisestä mitään, mutta pian vilkaisin ympärilleni. Emme olleet Iinan kanssa kotikaupungissamme, emme varmaan edes Suomessa. Katsoin vaatetustani, outoa. En ollut muistaakseni aamulla pukenut mustia pillifarkkujani,valkoista lyhythihaista t-paitaa, hupparia ja pilottilesejani. Ja kenkänikin! Ne olivat mustat tennarini. Iinankin vaatetus oli enemmän kaupunkityylinen. Katsoin seuraavaksi eteeni, ja suuni loksahti auki. Tuohan näytti ihan Culleneiden talolta. Ennen kuin edes huomasin, olin juossut ovelle ja käteni siirtyi takaisin kylkeäni vasten. Voi ei, olin KOPUTTANUT Culleneiden ovea, tai ainakin luulin niin. Oven avasi melko isohko, karhumainen mies jolla oli tummat kiharat. Apua, tunnistin hahmon heti. Me olimme Culleneiden ovella, ja avaajana oli Emmett! Iina oli vieressäni jo leveä virne kasvoillaan, ja tökkäisi minua olkapäällään lapaani. Olihan hän sen verran lyhyt ettei viitsinyt naamaani mätkiä. ”Öh..Keitä te olette?”, Emmett kysyi ihmeissään, katsoen meidät molemmat päästä varpaisiin. Iina oli avaamassa suutaan, mutta nappasin laukustani paperipallon ja tungin sen hänen suuhunsa. ”Me totaa..tultiin kattoo teitä?”, valehtelin. Huonosti, sillä aloin kikattamaan sen sanottuani. Iina sylkäisi paperin ulos, ja tunnistin sen ystäväni töherrykseksi. Hän oli piirtänyt minut siihen, ja kirjoittanut alas. ”Laura – The Apinamies.” Hitto. Miksi juuri Emmett oli avaamassa? ”Iina, korjaa tilanne.”, sanoin suomeksi, jotta Emmett ei tajuaisi. ”Häh?”, Emmett sanoi ihmeissään. Avasin suutani, kunnes kuulin tuttua musiikkia
Black dress with the tights underneath
I've got the breath of a last cigarette on my teeth
And she's an actress but she ain't got no need
She's got money from her parents in a trust fund back east
T-t-t-tongues always pressed to your cheeks, while my tongue
is on the inside of some other girl's teeth
tell your boyfriend, if he says he's got beef
that I'm a vegetarian
And I ain't fucking scared of him Hitsit, otin kännykän taskustani ja painoin vihreää luuria. ”No wazup?”, kysyin koska soittaja oli hyvä ystäväni. Laitoin kaijuttimen, koska Iinakin initti puheenvuoroa. ”MISSÄ TE KAKSI OIKEEN OOTTE?! Me nähtiin bussin ikkunasta koko piha, ja ei nähty teitä!”, ystäväni huusi, pian kuulin taustalta vähän liiankin tutuksi tulleen laulun. ”EMMETT APINAMIES, APINAMIES,APINAMIESS!”, hitto, taas. Kuvan piirtäjä oli keksinyt että olen Emmett Apinamies. Emmettin suu avautui, ja ojensin puhelimen Iinalle, laskin isohkon ja täyden laukkuni maahan ja nousin sen päälle jotta olisin Emmettin pituinen, ja nostin sormeani. ”Jos sanot jotain, kadut vielä kuolemaasi EMMETT MCARTY CULLEN!”, huusin hänelle selkokielellä. Emmett katsoi minua kuin tolloa, kun nostin jalkaani. ”Vaikka tämä tulee sattumaan enemmän minua, se toimi viimeksi vahingolla.”, mutisin ja potkaisin Emmettiä nivusiin. En ole varma, tuntuiko se vampyyrillä yhtään, mutta hän esitti sen sattuvan. Aloin taputtamaan. ”Bravó Emmett!”, nauroin. Ystäväni puhelimessa henkäisi. ”MITÄ TE TÄLLÄKERTAA PELLEILETTE?! LAURA, VOIN KUVITELLA KUN SÄ PELLEILET ANTTILASSA KAMERAN KANSSA!”, pitelin korviani. Huoh, oletin että saisimme mennä sisälle, joten sammutin puhelimeni ja marssin itsevarmana sisälle. Näin Jasperin istuvan sohvalla, Alice seisoi keskittyneenä hänen edessään ja Rose oli rappusilla. Pian hän huomasi minut, ja vilkaisi vaatetukseni läpi hyväksyvästi. Vau, ei outoja reaktioita. Päätin siis säikyttää heidät. ”Iina, ota oppia.”, sanoin suomeksi ja siirsin hihani ylös vasemmasta kädestä, niin että ranteeni arpi näkyi, otin taskustani verenpunaista maalia, ja tein sen sulavasti veren näköiseksi. ”APUA! Ranteeni aukesi!”, kiljuin, ja huomasin että varsinkin Jasperin katse nousi, hän mutisi hiljaa Alicelle ja Roselle että valehtelin. Pyyhin maalin pois, ja purin kättäni koska olin tylsistynyt. ”Iina, tuo mulle salainen ase.”, sanoin ja Iina toi ensin pahanhajuisen hiuslakkani ja kamerani. Aloin kuvaamaan videota, ja suihkuttelin hiuslakkaa ympäriinsä. ”Mukavaa nähdä että VAMPYYRIT, viihtyvät avarissa taloissa.”, sanoin, ja Cullenit alkoivat nauramaan varmuuden varalta. ”Ja niin muuten Jasper, sinä kontrolloit Lauran tunteita, se ei ole ennen ollut noin mielisairas.”, Iina sanoi kun aloin hysteerisenä nauramaan, ja kaaduin selälleni maahan. Kun avasin silmäni, ja näin vain Emmettin suuret jalat, aloin hakkaamaan maata nyrkilläni, pidellen vatsastani kun nauroin. Alice meni supisemaan Jasperille, ja pian he ja Rosalie kävlelivät ylös. Nousin seisomaan ja rykäisin. Emmett näytti jo kiinnostuneelta. ”Osaatteko te tehdä piloja,kepposia ja muita?”, hän kysyi toiveikkaana. Tuhahdin. ”Hei, ne on lasten leikkiä, me saadaan ihmiset suuttumaan jo piloista. Esimerkiksi kerran me pihistettiin koulussa ruokalasta leipäkori, ja vietiin se toiseen luokkaan. Kukaan ei epäillyt mutta oppilaat nauroivat.”, selitin. Emmett ojensi kättään, ei kätelläkseen vaan ylävitosta varten. ”Olen siis Emmett.”, hän tarkensi. Iskin hänelle ylävitosen, ja nostin Iinaa että hän yltäisi. ”Me ollaan Laura ja Iina.”, Iina sanoi. Emmett nyökkäsi vain. ”No tuota, mä tahtoisin tehdä pilan Alicelle ja...”, hän oli aloittanut mutta keskeytin. ”Mä tiiän jo, me tarvitaan sakset, mustaa spraymaalia ja tussi.”, luettelin. Hetkessä Emmett toi ne. ”Me mennään tuhoamaan Alicen suuri vaatekaappi.”, julistin ja hiivin tavaroiden kanssa ylös. Jätin ne maahan ja menin Alicen ovelle. ”Alice, Carlisle soitti töistä ja pyysi sinua käymään. Alice lähti heti, ja menin hänen huoneeseensa. Sitten avasin ovet vaatekaappiin ja aloitin tuhon.
15 minuuttia myöhemminEmmett ja Iina tulivat katsomaan, ja Iina alkoi nauramaan. Olin vedellyt kaiken mustaksi, ja leikannut vaatteita. Kengät värjäsin tussilla. Voi, Alice rakastaisi tätä yllätystä...
----
Tässä tämä Prologi
Ystäväni auttoi idoimisessa. Ja tuo biisi joka soi on
3OH!3n Don't Trust me :3
